Tällainen kysymys on ruvennut arveluttamaan mieltäni, kun asun pienellä paikkakunnalla josta olen nyt muuttamassa kauas. Ni vanhempani tai kukaan muukaan ei tiedä suuntautumisestani. Niin kannattaisiko sitä kertoa ennen lähtöä, helpottaisiko se tilannetta, vai olisiko vanhemmille parempi jos kertoisi sitten kun löytää ehkä sen oman kullan jonka voisi tuoda vierailulle?
Mitä mieltä olette?
Yksi syy muuttoon on juuri se että tällä paikkakunnalla ei löydy samankaltaisia ihmisiä ja sen takia haluan kauemmas isompaan kaupunkiin.
Mitä mieltä olette?
Yksi syy muuttoon on juuri se että tällä paikkakunnalla ei löydy samankaltaisia ihmisiä ja sen takia haluan kauemmas isompaan kaupunkiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Milloin on oikea aika kertoa perheelleen suuntautumisestaan? Se taitaa vaihdella tapauskohtaisesti, ja jokaisen tulee toimia niin kuin oma sydän tai järki parhaasi katsoo. Kertokaapa siis muut miten olette ratkaisseet ongelman, ja mikä lopputulos oli...
Seuraavia asioita kannattaa ainakin puntaroida. Seksuaalisuutesi on yksityisasia, eikä se periaatteessa kuulu vanhemmillesi.
Oletko alustanut keskustelua esim. tunnustelemalla vanhenpiesi tai perheesi yleistä mielipidettä seksuaalivähemistöihin, ja ehkä koittanut tuoda esiin omaa vapaamielisempää ajatusmaailmaasi? Jos asiasta on puhuttu ns. normaaleissa tilanteissa yleisellä tasolla ja olet esittänyt peruuttamattoman kantasi, olisiko heidän sitten jossain vaiheessa helpompi ymmärtää ja hyväksyä tulevat tyttöystäväsi. Ajatuksen siemen jäisi ikäänkuin kasvamaan, vaikka he todennäköisesti sen tietoisella tasolla torjuisivatkin.
Jos perheesi on todella suvaisematon, kannattaa miettiä, haluaako tehdä omaa elämää hankalammaksi kertomalla. Yritä silloin elää siten kuin haluat heistä riippumatta, mutta heidän rajoittuneisuuttansa sietäen. Aina ei voikaikkea saada. Mutta ei se ole ainoa määrittävä tekijä onnellisuudellesi, miten vanhempasi reagoivat, eihän! Saatat jopa saada voimaa elämänmuutokseen siitä...
Ja mitä tulee erheesi naapureihin ja mahdollisiin juorukelloihin - who cares about them. Jos jotain vanhempiesi korviin kulkeutuisikin, sinulla on aina mahdollisuus selittää oma kantasi. He ovat aikuisia ihmisiä kuitenkin, etkä ole vastuussa heidän reakioistaan.
Helpottaisi tilannetta?Mitä tilannetta?Toisaalta vanhempasi ja lähipiirisi voisi ottaa muuttamisesi "karkuun juoksemisena",jos kerrot olevasi lesbo ja muutat samalla kauas pois?
En mä ole ikinä ajatellut että suuntautumista tarvis vanhemmille kertoa.Tai en ole ainakaan ite sellaiseen tilanteeseen ajautunut,tai tuntenut ahdistusta tai mitään että pitäis mainita seksuaalinensuuntautuminen.Olen nuori aikuinen omillani ja sinut itseni kanssa.Toki tarvitsisin ehkä tarvetta kertoa vanhemmille silloin jos asuisin vielä kotona ja kaikki olisi niin epäselvää ja pelottavaa.Moni kyllä kaipaisi tässäkin asiassa vanhempien tukea ja turvaa,pelottaa tietysti jo sitä ei saa ja hyljeksitää sen vuoksi että on lesbo:(
Vaikea sanoa kannattaisko se että kerrot,vai olisko parempi olla hiljaa.Mitä itse arvelet siitä,miten sun vanhemmat ottaa asian?
Mun porukat tietää,hyväksyy ja en ole ikinä kertonut!Se on tullut pikkuhiljaa niille selväksi erinnäisistä asioista,kuten että olen jatkuvasti tämän tytön seurassa ja puhun meistä ja tekemisistämme taukoamatta.En ole vihjaillut,mutten peitellytkään.Mun vanhemmat ei puhu siitä,asia on nyt vaan niin että niiden tyttärellä on tyttöystävä.Mua ei ahdista ettei siitä puhuta,toki tilanne voi muuttua kun muutamme tyttiksen kanssa yhteen,se on meillä pian ajankohtaista:)En aio siitäkään pitää "tiedotustilaisuutta".Päätettiin että pidetään tuparit ja kutsutaan molempien porukat kahville.Ne tulee jotka haluaa.
Mietittyäni asiaa,ehkä mä tekisin niin jos haluaisin sinuna kertoa vanhemmille,että kertoisin sitten kun on tyttöystävä.Asia olisi konkreettisempi niile ja sitten sulla olis tyttöystävä tukena siinä.
no mä ite koin sen aika ahdistavana kun en kaapista ollut tullu. tuntu että piti salailla, varoa omia puhumisiaan, mielipiteitään jne. ettei vaan kukaan ala mitään epäillä. en aiemmin ollut uskaltanut kertoa kun pelkäsin muiden suhtautumista..mutta sitten kun käsitin että kaikki sen kuitenin hävyksyis, että eihän se mua ihmisenä muuttais niin kerroin. helpotti heti kun vanhemmilleni ja sisaruksilleni jne kerroin. mutta kai se on ihan itsestä kiinni miten tekee. :P
jos siltä tuntuu, itse kerroin vasta vuosi sitten ja olen todella tyytyväinen päätökseeni. Ahdistus ja pelko loppui kuin seinään kun sain suuni avattua perheelleni. Aluksi oli pieniä vastoinkäymisiä varsinkin äitini kanssa, kun hän ei saanut haluamaansa miestä ainokaiselle tyttärelleen :D
Lopulta hän itsekkin myönsi olevansa hieman vanhanaikainen seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Nyt asiat ovat jo paremmin ja äitini kovasti sanoo hyväksyvänsä minut sellaisena kuin olen. Kaiken kukkuraksi hän vieläpä toivotti tervetulleeksi ystäväni! ^^
Kyllä se varmasti joillakin perheillä saattaa kestää ja vaativat enemmän aikaa hyväksyä asia, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee! Vielä palaan äitiini asian tiimoilta, vaikka hän kovasti vannoo hyväksyvänsä minut niin tiedän milloin hän todellisuudessa on sinut asian kanssa, silloin kun hän voi julkisesti sanoa tyttärensä olevan lesbo ja seurustelevan naisen kanssa.
Mutta en vaadi sitä häneltä enkä ole aikaisemminkaan vaatinut mitään hyväksymistä lesboudestani vaikka nykypäivänä se ei ole enää mikään sen suurempi tabu.
Ap:lle, päädyt sitten mihin ratkaisuun hyvänsä niin kuuntele aina sydäntäsi älä muitten elämänkertoja! :)
sun elämää kun kerrot vanhemmille ja muillekkin omasta suntautumisesta.Jää kiusalliset aviomies kyselyt vähemmälle.
kävi niin että porukat kuuli siitä muita teitä kolme vuotta sitten. Olin vasta itse tajunnut asian ja pienessä kylässä ku asun nii porukat kuuli alta viikon että "sillä on ollu joku nainen". Eli en saanu edes mahdollisuutta kertoa ite. Mun porukat ja sisarukset ei hyväksy mua lainkaan! Mä olisin henk.koht. hyvin onnellinen jos ne ei tietäisi. Välit meni nimittäin täysin. Aluksi jopa ajattelin että eiköhän se siitä ku antaa ajan vähä kulua ja ne saa sisäistää asian mut eipä parannusta oo näkyny.
Vaikeaa aina sanoa toiselle mitä Pitäisi tehä, mutta itse muutin 2 vuotta sitten vanhempieni luota pois ja kun olin oppinut tulemaan toimeen omillani, kerroin vanhemmilleni. He ottivat asian todella ymmärtäväisesti :)) mistä olen suunnattoman kiitollinen heille.
Kerroin muutamille kavereilleni ensin suuntautumisestani ennen kuin vanhemmilleni uskalsin avautua :D Yhtä lukuunottamatta :S hekin suhtautuivat ymmärtäväisesti :)