Meillä on kotona 11kk ikäinen dobberityttö,
löytyykö muita dobberiomistajia?
löytyykö muita dobberiomistajia?
Dobermannin omistajia?
dobermann security
10352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Löytyy. Meillä on 14 kuukautinen luomudobberiuros.
Ehh, mitähän tuo "luomu" tossa meinaa? Anteeksi
tyhmyyteni, mutta eikö ne kaikki synny ihan
"luomusti"? Vai ihanko noita koeputkissakin jo
tehään?-) Nojoo...mistä päin Suomea ootte? Miten
on menny, joko murkkuikä vaivaa? Meillä eletään
nyt sitä 'tyyntä myrskyn edellä'-vaihetta...eli
kohta voidaan varmaan odotella sitä kiukuttelua.
Ainakin edellisen kanssa oli samat oireet =)
...eli kotimaista tuotantoa oleva typistämätön
dobberi, kasvatuksessa ei ole käytetty mitään
epäilyttäviä aineita.
Ollaan Hämeestä, ja täysin maajusseja eli asutaan
maalla.
Meillä on juuri menossa se kaikista pahin
murkkuikä, kiukuttelua riittää jokaiselle asialle
ja jo opitut hyvät käytöstavatkin tuntuvat aina
välillä unohtuvan... Poika on esim. aloittanut
jälleen hyppimisen ihmisiä vasten.
Tää on meidän ensimmäinen dobberi, joten sen
huomioiden meillä on mennyt mukavasti, ja
koirakaan ei ole (ainakaan vielä) mikään
verenhimoinen ja mielenvikainen, naapurustoaan
pelossa pitävä tappaja.
Ainoa ongelma meillä on se että poju ei meinaa
syödä mitään, tykkää kyllä ruoastaan, mutta ei
ehdi viuhtomiseltaan syömään. Senpä takia koira on
laiha kuin mikä, näyttelyissäkin tuomarit
huomauttelevat siitä että massaa täytyy saada
lisää.
Hyvä että selvis tuo luomujuttukin =) Siinä
tapauksessa meilläkin on luomunarttu ;-)
Luppakorvat ja pitkä häntä...vähänhän se oudolta
näyttää mutta minkäs teet kun lait on kirjoitettu.
Meidänkään prinsessa ei syö mitään, tai siis syö
se jotain muttei tarpeeksi. No, on tässä vielä
aikaa kerätä massaa.
Vai on teillä jo murkkuikä...kauhulla odotellaan
täällä koska tämä älyttömän kiltti vaihe vaihtuu
infernaaliseksi riehumiseksi ja vastustamiseksi
;) Toivottavasti ei koskaan...
Mikähän siinä on, että ihmiset saavat yleensä (ei
aina, mutta miltei) ihmeellisiä kauhukuvia
kuullessaan rodun dobermanni, heti mielessä
vilahtelee verivanat, tappajakoirat sun muut.
Meillä ainakin molempien dobberien kohdalla on
ollut niin, että kiltimpää koiraa saa hakea,
kotona varsinaisia sohva- ja sylikoiria. Tietysti
molemmat ovat olleet aika tarkkoja puolustamaan
omistajiaan, omaisuuttaan ja reviiriään mutta
eivätkö kaikki koirat ole? Eikö koiran yksi
tarkoituskin ole juuri puolustaa "laumaansa"? Ei
ehkä nykyään enää niin paljon, mutta jossain
määrin kuitenkin.
..ne dobberit ovat, ehkä eivät niin vieraille,
mutta tutuille kuitenkin.
Kovastihan tuo meidänkin poju vahtii reviiriään,
mutta niinhän sen pitääkin mennä. Vahdiksihan
koira otettiin, maalla kun voi hiiviskellä
kaikenlaista väkeä nurkissa. Dobberia ei otettu
siksi, että sen maine on niin pelottava,
rotuvalintaan vaikuttivat aivan muut syyt.
Se on totta, että ihmiset pelkäävät dobberia juuri
niiden kamalan maineen takia, nehän ovat niitä
tappajakoiria, verikoiria ja ties mitä. Kaikki
sukulaiseni eivät voi tulla meille kylään, koska
meillä on sellainen tappajakoira... Huvittavinta
on se, että poika on kiltti ja oikea sylivauva.
(Vaikka nyt murrosikäisenä vähän koittaakin
rajoja).
Lenkilläkin ollessa ihmiset katsovat epäröiden
koiraani ja usein vaihtavat tienpuolta.
kaksi kappaletta löytyy. Kummatkin ruskeita ja
toinen on 4-vuotias luomu narttu ja toinen
1-vuotias narttu (venäjän tuonti, typistetty
kummastakin päästä.)
2-v. luomunarttu, musta ruost.pun.merkein
JepsJeps.. Täältä löytyy yksi suklaanruskea
hieman yli 2 vuotias luomunarttu.
Tuosta syömäongelmasta. Meiä typy lopetti
ruokailut puolvuotiaana joten rintakehä jäi
kehittymättä. rintakehä ei ns. pullistu ulospäin
ja koirani näyttää lähinnä soppaluulta. Vähän yli
vuoden ikäsenä sit alettiin taas naposteleen
oikein urakalla ja nyt on painoa n. 30 kiloa. On
kuitenkin aika iso säkäkorkeudeltaan nartuks. Eli
ollaan laihoja. Korvatkin nous hörölleen pentuna
ja voin taata kaikille et noin hirveen näkösiä
korvia ei oo kukaan ennen dobberilla nähny. MUTTA
meitä se ei haittaa. Dobellani on kuitenkin
korvien välissä muutakin kuin innokkaasti joka
paikkaan viuhtova kuono niin mitä sitten vaikka
näyttelyistä meidät nauretaan ulos. Tokokisoissa
mennä porskutellaan oikein mukavasti, samoin pk-
puolella. Ollaan oikein iloisia ja ootellaan
innokkaasti uutta kisakaveria eli toista dobberia
(pentu) joka kotiimme temmeltää lokakuun alusta.
Mukavaa loppukesää kaikille koiraimmeisille ja
suunnattoman suuri suukko kaikille
rotutovereille :)
Meillä on juuri nyt tämä
'soppaluuilmiö'...kehittyikö se rintakehä teillä
sitten myöhemmin vai jäikö se pieneksi? Onko
meillä vielä toivoa?-)
hieman alkanut pyöristymään tuo rintakehä. Tuskin
siitä koskaan sellaista hienoa tulee, tai
aikaista se tässä vaiheessa on sanoa kun on niin
nuori koira vielä(vähän yli 2 vuotta). Kun ikää
tulee niin eiköhän se kroppakin tule
hienommaksi ; ). Kovasti harrastetaan liikuntaa
jotta lihasmassa lisääntyis; pyöräillään(tosin
nyt on jääny vähemmälle ku on niin kuuma), uidaan
(siinä kehittyy rinta tod. hyvin), talvisin
vedetään pulkkaa ja hiihdetään ja kesäisin
käydään hiekkamontulla juoksemassa pallon perässä
ylös ja alas ja ylös ja alas ja ylös ja alas...
Ja kaikki noi on koirankin mielestä aivan huisin
hauskaa... kun niitä osaa tehdä sitten vielä niin
ettei koira parka oo rasituskuoleman partaalla.
Hitaasti hyvä tulee eli ei sitä 30 km:n
pyörälenkkiä päivittäin vaan esim. kerran
viikossa ja sitten suhteutetusti mukavasti noita
muita. Ja toki koiralle sitten välillä vielä
vähän aivojumppaa niin tuhoamisvimma jää
vähemmälle. Ja sitten kun vielä muistat ruokkia
koiraasi sen mukaan mitä sen kanssa liikut. Jos
liikut koirasi kanssa aivan tajuttomasti niin
anna sille enemmän ruokaa niin kulutus ei ole
isompi kuin ravinnon saanti. Itse olen saanut
koiralle lisämassaa (siis lihasmassaa ja
muutenkin) Pedigree Advancen Energy ja Adult
kuivaruoalla, siihen aina lisäksi jotain
herkullista koiralle tehtyä kotiruokaa tai
koiranpurkkiruokaa, joskus jopa kissanpurkkiruokaa
(lihaisampaa kuin koiranruoka). Energy kuivista
silloin kun liikutaan enemmän ja Adultia kun
liikutaan vähemmän koska Energyssä on enemmän
rasvaa ja kun ravintorasvaa kertyy liikaa
elimistöön niin uloste menee "rasvalöysäksi".
Kasvattaja "fiksuna" joskus neuvoi minua
syöttämään koiralleni kilon silakoita päivässä
koska ne keräävät kuulema hyvin rasvaa. Huono
puoli kilossa silakoita/päivä on se että kalassa
on fosforia joka tuhoaa kalkkia ja jos tulee
kalkin puute niin luustonkehitys kärsii. Älä siis
yritä lihottaa koiraasi kalalla; sitä sais antaa
kerran viikossa..
Ehkäpä tässä joitain kivoja vinkkejä. Ja jos
jonkun mielestä puhun puuta heinää niin kiitos,
korjatkaa jotta minäkin opin asiat joskus oikein.
Paljon on opittu mutta paljon on vielä oppimatta.