Haluan ottaa puheeksi tämän aiheen siksi, koska olen siitä riittävästi saanut kuulla ihmettelyä ja jopa kehnoilua tiettyjen ihmisten osalta.
Kyse on nimittäin isoksi kasvavan vahvaluontoisen koiranpennun kasvatuksesta/koulutuksesta.
Meillä on 8kk ikäinen saksanpaimenkoiran urospentu. Olemme tällainen alle kolmekymppinen nuoripari, joka pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen päätyi hankkimaan saksanpaimenkoiran pennun viime keväänä.
Koira on itselleni ensimmäinen OMA koira, mutta lapsuudenkodissani on aina ollut jokin koira, ja viimeisimmän jättirodun uroksen kasvatuksen/koulutuksen hoidin suurimmilta osin minä, eikä siinä ollut mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia.
Koska tuolla vanhempieni luona asustavalla jätillä on kokoa miltei 80 senttiä, ja painoakin varmaan kiloissa saman verran, todellakin tiedän, millaista on kasvattaa/kouluttaa ISOA koiraa.
Tämä meidän saksanpaimenkoiramme tulee kooltaan olemaan tottakai pienempi, mutta luonnetta varmasti löytyy rutkasti tuota jättiä enemmän.
Sen takia olemme tämän saksanpaimenkoiran kasvatuksessa ja koulutuksessa olleet äärimmäisen tarkkoja: pienestä ja lutuisesta muksusta kasvaa iso, vahva, päättäväinen ja voimakastahtoinen koira, joten kasvatusta ja koulutusta EI VOI suorittaa menetelmin "juosten kustu".
Alusta asti meidän pennulla on ollut tietyt säännöt, joista tässä muutamia:
- ihmisiä vasten EI hypitä
- hihnassa EI vedetä
- lenkillä vastaan tuleville EI rähistä
- sänkyyn tai sohville EI mennä
- käsiä tai jalkoja EI näykitä
- yms
Koiralle on myös pennusta asti opetettu paljon muutakin tärkeää, kuten esim:
- ovista kuljetaan vasta luvan saatua
- autosta tullaan ulos vasta luvan saatua
- ruokakupin saa vasta istuttua
- ruoka-aikojen välillä ei mutustella
- ruokakupin, luun tai lelun saa ottaa kesken ko. toiminnon pois ilman, että koira protestoi
- se mitä käsketään tehdä, tehdään lorvailematta
- yms ja paljon
Meidän jässikkä on pikkunappulasta asti ollut hyväoppinen, ja on aina innokkaasti opettelemassa kaikkea uutta.
Nyt, kun hiljattain poika alkoi "potea" tuota maankuulua murkkuikää, pientä ENTÄS JOS EN -protestia yrittää pukata esille.
Mutta periksi ei anneta. Jos jotakin käsketään tehdä, ja koira vastaa käytöksellään ENTÄS JOS EN, henkilökohtaisesti "avustamme" toteuttamaan tuon käskyn. Eli jos on käsketty vaikkapa istumaan, eikä koira ensimmäistä käskyä tottele, se persaus painetaan maahan omin käsin.
Vastaavasti jos koira on vapaana, eikä satu tottelemaan luoksekutsua, se koira haetaan sieltä luokse, ja se on tietenkin aina vähemmän mukavaa, koska jää ilman luokse tulosta saatua palkkiota, eli paijausta, leikkimistä ja iloista mieltä.
Olemme sisäistäneet siis suhteellisen hyvin sen, että etenkin isojen koirien omistajilla on suuri vastuu. On elintärkeää, että iso koira osaa käyttäytyä kauniisti, tottelee käskyjä mieluiten ehdoitta eikä näinollen aiheuta harmia kanssaihmisille eikä -eläimille.
Tähän päästäkseen ison koiran omistajan on tehtävä työtä heti pennun taloon tultua.
Sen sitten joskus hamassa tulevaisuudessa aikuisen koiran kaunis käyttäytyminen on lähtöisin jo niistä iki-ihanista pentuajoista, kun pikkurääpäleestä ei vielä ole harmia kärpäsellekään.
Ei koiranomistaja VOI menetellä niin, että koko koiran pentu- ja nuoruusajan sen kanssa vain lässytetään, annetaan sen elää täysin vapaasti sitä nuoruusajan huumaa, ja sitten vasta kun koirasta on tullut (vähemmän)vastuullinen aikuinen, sille yritetään opettaa myös hiukan niitä tapoja.
Ei, ei todellakaan näin.
Siksi en ymmärrä näitä ihmisiä, jotka päivittelevät ja jopa moittivat tapaamme kasvattaa tätä suhteellisen suureksi kasvavaa nassikkaa.
He ihmettelevät useassa käänteessä tapojamme vaatia koiraa tottelemaan. Tapojamme vaatia koiralta tiettyä käytöstä (hyppimiskielto, hihnassavetokielto jne jne).
He lausahtelevat tyyliin "ei kai se nyt haittaa jos koira vähän vasten hypähtää tervehtimään" tai "mitä se nyt meinaa, jos se ei tule luokse kun kutsuu. Kyllä se sieltä tulee, kunhan ehtii"
Ja sitten seuraavassa käänteessä sitä voivotellaan lehtien palstoilta luettuja, tai naapurin kummin kaimalta kuultuja juttuja siitä, kuinka iso koira oli purrut sitä, ja kaatanut kumoon tämän ja hyökännyt lenkillä pikku terrierin kimppuun, tai kaupan edessä hyökkäillyt sitä Tahvoa päin.
Juuri sitä varten me teemme työtä tämän oman koiramme kanssa. Juuri sitä varten pysymme tiukkoina kasvatuksen suhteen. Juuri sen takia tämän meidän mustin ON tultava kutsuttaessa luokse, tai me haemme sen.
Juurikin sen takia, ettei ainakaan meidän koirastamme tule ikinä olemaan kenellekään mitään harmia.
Että koirastamme kasvaa sosiaalinen, yhteiskuntakelpoinen ja mukava kaveri, jota saa luvan kanssa tulla silittämään ilman pelkoa siitä, että napsahtaa hampaat kätöseen.
Tämä tällainen kasvatus ja koulutus tulee meillä ihan luonnostaan. Ei meillä käynyt mielessäkään, että koira saisi itse valita pennusta lähtien, miten se käyttäytyy missäkin tilanteessa, ketä se puree minäkin päivänä tai kenen pikkukoiran se napsaisee aamupalaksi nyt isompana.
Määrätietoisesta ja tiukasta kurista huolimatta meidän nyt 8kk poju on saanut, ja saa edelleenkin, olla täysin pentu.
Se on pienen ikänsä saanut leikkiä, peuhata, myllätä, telmiä, vouhottaa, leuhottaa, kieppua, pomppia ja rymistellä kuten koiranpennun pitääkin.
Leikki on koiranpennun työtä, eikä sitä meillä olla unohdettu.
Koiraa rakastetaan, se on kulkenut pienestä asti meidän mukana kaikkialle, minne koiran vaan saa ottaa mukaan, ja autokyytiä meidän nassukka rakastaa yli kaiken.
Määrätietoinen ja tiukka kuri ei sulje pois sitä, etteikö koiran kanssa voi lekotella vierekkäin olkkarin matolla kun koira järsii luutaan, etteikö sen kanssa voi peuhata hangessa ja leikkiä lumisotaa, etteikö sen kanssa voi painaa neniä vastakkain ja jutustella mukavia ja sännätä sitten kilpaa varastamaan kaikkein mukavin lelu viereisestä huoneesta.
Koska juuri näin meillä eletään.
Jos minun pitäisi luetella parhaat kaverini, kyllä se tämä meidän junttura tulee siellä ihan kärkikolmikossa.
Meidän yhteiselo on kaikkien aiemmin luettelemieni menetelmien johdosta varsin mukavaa:
- kun me istuudutaan kahville tai syömään, koira ei kuolaa siinä jalan juuressa vahtien jokaikistä suupalaa, vaan makoilee rauhassa olohuoneen puolella
- kun katsellaan telkkaria, koira ei vaadi koko ajan huomiota itselleen hyppimällä päälle sohvalle, vaan keskittyy omiin puuhasteluihinsa, ja käy välillä tökkäämässä kuonollaan
- kun autolla saavutaan määränpäähän ja kontti avataan, koira ei syösky sieltä ensimmäisen pikkulapsen kimppuun, vaan odottaa häntä heiluen lupaa poistua autosta, eikä sen tehtyään siltikään syöksy sen pikkulapsen kimppuun, koska se ei ole sallittua
- kun vieraita tulee, koira ei ryntää suuna päänä eteiseen hyppimään kohti vieraitten kasvoja ja kaatamaan näitä kumoon, koska koiran pitää odottaa olohuoneessa ja tervehtiä vasta siellä, korkeintaan nuolemalla kädet litimäriksi
Ja tämä kaikki, kuten monet muutkin hyvin käyttäydytyt tilanteet, takaa koirallekin hyvän olon ja mielen: sitä kehutaan ja palkitaan joko leikein ja paijauksin, tai joskus makupaloillakin.
Sen ei tarvitse vouhottaa ja touhottaa ja polkea meitä jalkoihinsa yrittääkseen ottaa johtajan aseman: se on täysin tietoinen asemastaan meidän jatkonamme hännän huippuna, sillä ei ole mitään tarvetta käyttäytyä aggressiivisesti saadakseen meidät suistettua sivuun.
Koirastamme näkee, että se on onnellinen elämäänsä: se on leikkisä, pirteä, iloinen, valpas ja halukas yhteistyöhön.
Se ottaa vapaaehtoisesti ja innokkaasti kontaktia meihin katseella, pään kääntämisellä ja luokse tulemisella, ja sekin on tämän kasvatuksen tulosta.
Silti en tuudittaudu siihen, että koiramme olisi sataprosenttisen varma toimissaan. En tietenkään, koska kyseessä on silti aina koira.
Sen vuoksi pidämme koiran kytkettynä yleisillä paikoilla, siellä missä sitä vaaditaan.
Halusin kirjoittaa meidän tarinamme tänne, josko sen täältä lukisi joku sellainen, joka ihmettelee meitä, jotka "tiukkapipoilemme" koiriemme kanssa, ja saatamme vaikuttaa ulospäin täydellisyyteen pyrkiviltä muka-tietäviltä ääliöiltä.
Noh, useimmiten kysymys ei ole siitä.
Meidän kohdallamme kysymys on nimenomaan siitä, että tunnemme ja tiedämme vastuumme ison koiran omistajina. Emme halua ikikuuna päivänä, että rakas koiramme päätyy otsikoihin ja leimattavaksi "tappajakoiraksi" vain sen takia, että olisimme epäonnistuneet surkeasti sen kasvatuksessa.
Koska vika on aina omistajan, ei koiran.
Haluamme, että meidän koiramme saa otsaansa leiman, jossa lukee "hyvä tyyppi, kannattaa tutustua! Vaikka näytän pelottavalta, näät minut kohta mitä todennäkösemmin retkottamassa lempipallo suussani ketarat ojossa taivasta kohden, koska SE on lempipuuhaani, eikä ihmisten jokapäiväinen pelottelu"
Haluamme koiramme voivan elää koko elämänsä onnellisena ja iloisena vesselinä.
Rakastamme, paijaamme, hoidamme ja suukottelemme sitä kaiken kasvatuksen ja koulutuksen tiimellyksessä.
Koska se on vähintä mitä voimme tehdä siitä hyvästä, että tiedämme, että jos jonakin päivänä tulee tiukka paikka eteen ja jokin uhka ilmestyy kuuloetäisyydelle, meidän koiramme uhraa pienen elämänsä suojellakseen meitä viimeiseen hengenvetoon.
Teille jotka ette ymmärrä
46
2301
Vastaukset
- .........
Hyvin kirjoitettu ! Itse ymmärrän kyllä täysin :) Kaksi jättirotua on meillä kasvatettu, toinen vielä laumanvartija ja kelpo koirakansalaisiksi ovat selvillä säännöillä tulleet :)
- -ison koiran omistaja-
Jos olet onnistunut kasvattamaan laumanvartija -rodun yksilön ns. mallikansalaiseksi, sinulle nostan hattua =)
Iso, vahva ja vaativa varmasti.
Onneksi olemme samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen, juups...
- kirjoitettu
Hyvää tekstiä!
Myös meillä on oltu alusta asti tiukkoja siitä mikä on sallittua ja mikä ei. Haluaisin vain kuitenkin sanoa, että vaikka tuo teidän tapanne on aivan toimiva on olemassa myös muita yhtä toimivia keinoja. Ja luulen, että omat tapani toimia tilanteissa mitä kuvailit saisi teidät leimaamaan minut huonoksi koiranomistajaksi..
Esim.
Me emme paina koiran pyllyä maahan tai hae sitä väkisin luoksemme. Oma koiramme on kova 'loukkaantumaan' tälläisistä, ja siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi, varsinkin murrosiässä, olemme panostaneet nimen omaan siihen, että näytämme koiran silmissä kiinnostavalta. En tiedä, johtuuko se luonteesta, mutta ei tuota koiraa ole koskaan tarvinnut väkisin hakea. Pientä viivyttelemistä murkkuiässä toki oli, mutta lopulta aina iloissa mielin juosta jolkotti luokse kun tiesi, että leikki odottaa. Ripaus ymmärrystä itseltä siinä tilanteessa, niin molemmilla hyvä mieli. Koen, että kyseisen koiran kanssa välimme olisivat huonontuneet, jos MINÄ olisin käynyt sen väkisin sieltä hakemassa. Periaatteenani on aina ollut, että koira omasta halustaan valitsee aina minut ja minun kanssani puuhastelun. Saatan vaikuttaa mielestäsi lepsulta omistajalta, joka ei vaadi koiraltaan mitään. Mutta tällä periaatteella olen saanut kasvatettua todella yhteiskuntakelpoisen 50kiloisen karvaturrin, joka todella tietää paikkansa laumassamme.
Pointtini tässä jutussa nyt oli siis sehyvin, että kaikilla on ne omat toimivat juttunsa ja omistaja jos kuka tietää parhaiten mikä tepsii oman koiransa kohdalla.- -ison koiran omistaja-
En todellakaan minä täällä väsää mitään plakaateja liputettavaksi sen vuoksi, että meidän tapamme kouluttaa meidän koiraamme on se ainut ja oikea =)
Ei todellakaan, vaan meidän tapamme kouluttaa koiraa ollaan havaittu juuri tälle meidän jässikällemme sopivaksi.
Olet tietenkin oikeassa, etteivät samat metodit päde kaikkiin koiriin, kun jokaisella koiralla on oma luonteensa, "persoonansa" ja heikkootensa ja vahvuutensa.
Myös meillä panostetaan siihen, että koira saa kokea niitä onnistumisen elämyksiä: alkukirjoituksestani ei pidä saada sitä mielikuvaa, että meillä keskitytään pelkästään kieltämään ja torumaan. Ei todellakaan =)
Ja tuokin esimerkkini istumaan käskemisestä, se peräpään painaminen maahan tarkoittaa usein sitä, että lasketaan kämmen koiran takaliston päälle, jolloin se tajuaa että istuttava on.
Mutta ymmärsit pointtini, ja sehän on tärkeintä! ;)
Jos määränpäänä jokaisella on hyväkäytöksinen, sosiaalinen ja täysin yhteiskuntakelpoinen karvakaveri, keinot siihen lopputulokseen osaa todellakin jokainen soveltaa juuri oman koiransa mukaan, tietenkin kuitenkin ilman julmaa kohtelua.. - -ison koiran omistaja-
... tuosta kirjoituksestasi "olemme panostaneet nimen omaan siihen, että näytämme koiran silmissä kiinnostavalta" olen sitä mieltä, että todellakin olet oikeassa!
Meillä on siitä asti, kun koira oli vielä ihan pikkupentu, käytetty tuota apuna koulutuksessa.
Kun meidän pennulla ei vielä ollut kontaktinotto hallussa, huomion itseeni kiinnittääkseni heittäydyin sitten ihan kunnolla kiinnostavaksi: pidin mitä omituisempaa ääntä, liikehdin kuin vähämielinen ja jos joku olisi tuolloin minut sattunut näkemään, olisi takuuvarmasti hälyyttänyt valkotakkiset paikalle! =D
Mutta se tepsi: koira kirmasi heti luokseni innoissaan, katseli ja ihmetteli että mikä sitä vaivaa.
Tämän jipon opin eräästä lukemastani koirankasvatusoppaasta, ja tottahan toki sitä piti heti kokeilla.
Toki kiinnostavaksi tekeytymisen voi suorittaa myös maltillisemmin, eli olemalla paijaileva, leikkivä, iloinen ja yllätyksiä täynnä oleva Rakas Omistaja... - ...
-ison koiran omistaja- kirjoitti:
... tuosta kirjoituksestasi "olemme panostaneet nimen omaan siihen, että näytämme koiran silmissä kiinnostavalta" olen sitä mieltä, että todellakin olet oikeassa!
Meillä on siitä asti, kun koira oli vielä ihan pikkupentu, käytetty tuota apuna koulutuksessa.
Kun meidän pennulla ei vielä ollut kontaktinotto hallussa, huomion itseeni kiinnittääkseni heittäydyin sitten ihan kunnolla kiinnostavaksi: pidin mitä omituisempaa ääntä, liikehdin kuin vähämielinen ja jos joku olisi tuolloin minut sattunut näkemään, olisi takuuvarmasti hälyyttänyt valkotakkiset paikalle! =D
Mutta se tepsi: koira kirmasi heti luokseni innoissaan, katseli ja ihmetteli että mikä sitä vaivaa.
Tämän jipon opin eräästä lukemastani koirankasvatusoppaasta, ja tottahan toki sitä piti heti kokeilla.
Toki kiinnostavaksi tekeytymisen voi suorittaa myös maltillisemmin, eli olemalla paijaileva, leikkivä, iloinen ja yllätyksiä täynnä oleva Rakas Omistaja...Koirakouluissa tämä valkotakkisten pelko on ilmeisesti kovin vallitseva.
Sitä koulutusohjaajana näkee selvästi mikä auttaisi koiran kontaktiotto halukkuuteen, eli, että ohjaajat olisivat edes jotenkin koirilleen mielenkiintoisia. Mutta ihmisten asenteet on esteenä. Kauheinta mitä aikuinen ihminen voisi tehdä julkisella paikalla olisi varmasti esittää kaatuvaa, tai hyppiä haaraperushyppyjä.
Ihan todellisuudessa! Olen kehoittanut ihmisiä, jotka eivät keksi itse mitään millä olisivat yllättäviä tai kiinnostavia koiran mielestä hyppimään haaraperushyppyjä. Vain noin yksi kolmesta hyppii. Jotkut sentää uhrautuvat heiluttamaan käsiään ylös alas ja sekin pikaisesti, minua halveksuvasti mulkoillen. Voipi siinä vain miettiä, miksi koiraa ei ohjaaja kiinnosta, jos koulutustilanteet ovat samaa mökötystä jota saa kotonakin...
Ja se leikki! Kun innostetaan ihmisiä leikkimään koiransa kanssa, niin jotkut ihmiset eivät "ilkeä" edes muutamaa juoksuaskelta ottaa. Ne vain sitten seisovat makupala kädessään ja ihmettelevät kun koira on erittäin paljon kiinnostunnempi niistä muista koirakoista jotka riehuvat keskenään (koirakoista joiden koirat ovat keskittyneet vain omaan ohjaajaansa). Aina noin kymmenen hengen porukassa on vähintään neljä, jotka eivät saa koiransa huomiota edes leikkiin, sillä heidän käsityksensä leikistä on, että seistään paikallaan ja jaellaan koiralle käskyjä... Ja leikkimsitä on harjoiteltu, eli annettu ihan konkreettinen malli, miten juostaan esimerkiksi takaperin, taputetaan käsiä ja pidetään suulla outoa ääntä. Esimerkiksi yksi harjoitus oli,e ttä ihan jokainen hyppää neljä táakse päin hyppyä tasajalkaa ja taputtaa mennessään, pysähtyy, levittää kätensä haralleen ylös ja kääntyy oikealle ja loikkii neljä askelta päästäen suustaan joka askeleella pöh, sitten koiralle joka tulee innoissaan mukana palkkio. Tätä harjoitusta tehtiin. Minä näytin esimerkki askelkuviot, sitten jokainen harjoitteli kerran yhtäaikaa. muutamat eivät lähteneet edes harjoittelu vaiheessa. Sitten aloitettiin leikki, jossa jokaienn suorittaatätä tiettyä askelkuviota useita kertoja peräkkäin vapaassa tahdissa. Jotkut ajattelivat vapaantahdin tarkoittavan ilmeisesti,että aloittavat vasta parin vuoden päästä...
Aikuinen ihminen on vain niin hitsin rajoittunut tekemisissään... - -ison koiran omistaja-
... kirjoitti:
Koirakouluissa tämä valkotakkisten pelko on ilmeisesti kovin vallitseva.
Sitä koulutusohjaajana näkee selvästi mikä auttaisi koiran kontaktiotto halukkuuteen, eli, että ohjaajat olisivat edes jotenkin koirilleen mielenkiintoisia. Mutta ihmisten asenteet on esteenä. Kauheinta mitä aikuinen ihminen voisi tehdä julkisella paikalla olisi varmasti esittää kaatuvaa, tai hyppiä haaraperushyppyjä.
Ihan todellisuudessa! Olen kehoittanut ihmisiä, jotka eivät keksi itse mitään millä olisivat yllättäviä tai kiinnostavia koiran mielestä hyppimään haaraperushyppyjä. Vain noin yksi kolmesta hyppii. Jotkut sentää uhrautuvat heiluttamaan käsiään ylös alas ja sekin pikaisesti, minua halveksuvasti mulkoillen. Voipi siinä vain miettiä, miksi koiraa ei ohjaaja kiinnosta, jos koulutustilanteet ovat samaa mökötystä jota saa kotonakin...
Ja se leikki! Kun innostetaan ihmisiä leikkimään koiransa kanssa, niin jotkut ihmiset eivät "ilkeä" edes muutamaa juoksuaskelta ottaa. Ne vain sitten seisovat makupala kädessään ja ihmettelevät kun koira on erittäin paljon kiinnostunnempi niistä muista koirakoista jotka riehuvat keskenään (koirakoista joiden koirat ovat keskittyneet vain omaan ohjaajaansa). Aina noin kymmenen hengen porukassa on vähintään neljä, jotka eivät saa koiransa huomiota edes leikkiin, sillä heidän käsityksensä leikistä on, että seistään paikallaan ja jaellaan koiralle käskyjä... Ja leikkimsitä on harjoiteltu, eli annettu ihan konkreettinen malli, miten juostaan esimerkiksi takaperin, taputetaan käsiä ja pidetään suulla outoa ääntä. Esimerkiksi yksi harjoitus oli,e ttä ihan jokainen hyppää neljä táakse päin hyppyä tasajalkaa ja taputtaa mennessään, pysähtyy, levittää kätensä haralleen ylös ja kääntyy oikealle ja loikkii neljä askelta päästäen suustaan joka askeleella pöh, sitten koiralle joka tulee innoissaan mukana palkkio. Tätä harjoitusta tehtiin. Minä näytin esimerkki askelkuviot, sitten jokainen harjoitteli kerran yhtäaikaa. muutamat eivät lähteneet edes harjoittelu vaiheessa. Sitten aloitettiin leikki, jossa jokaienn suorittaatätä tiettyä askelkuviota useita kertoja peräkkäin vapaassa tahdissa. Jotkut ajattelivat vapaantahdin tarkoittavan ilmeisesti,että aloittavat vasta parin vuoden päästä...
Aikuinen ihminen on vain niin hitsin rajoittunut tekemisissään...Olet aivan oikeassa!
Toivottavasti minusta ei tule koskaan samanlaista, kunhan tästä vielä vanhenen...
Meillä leikkiminen todellakin tarkoittaa leikkimistä: silloin juostaan milloin mikäkin pää edellä, heilutaan, hypitään, kieritään maassa, ölähdellään kuin kiima-ajassa olevat saksanhirvet =D
Kyllä kieltämättä muutamat henkilöt aina kauhulla katselevat, että ompas touhua, mutta leikki-ikä on koko ikä, niin koirilla kuin meillä kaksijalkaisillakin...
Ymmärrän täysin tuon sinun ihmetyksesi, minulla sinun sijassasi palaisi jo käämit moneen otteeseen...
- paljon kärsivällisyyttä
ja johdonmukaisuutta teillä! Ihan olen pikkuisen kateellinen :D
Meillä koiran kasvatus on osoittautunut haastavammaksi, kuin etukäteen ajattelimme. Nyt sitten täältä kyselenkin neuvoja... Hyvää Joulun odotusta teidän perheelle!- -ison koiran omistaja-
Kyllä täälläkin hermoja koetellaan, ärräpäät lentelee ja savu korvista iloisasti kohoilee kohti korkeuksia, kun huono päivä sattuu samaan aikaan sekä koiralle, että itselle =D
Että älä ole ollenkaan huolissasi...
Ja ollaan mekin "jouduttu" neuvoja pyytämään viisaimmilta, koska ikinä ei voi tietää liikaa, ja paljon on neuvoista hyötyä ollut.
Saatoin antaa meistä liian murskavoittaja -kuvan, mikä ei suinkaan ollut tarkoitus...
Kärsivällisyys on napsahdellut moneen otteeseen ja alkuaikoina mietin itsekin, että näinkö järjestelmällistä tämä koirankasvatus todellisuudessa on vastuineen päivineen, mutta tähän asti ollaan päästy, kun yhdessä ollaan puurrettu...
Säännöistä pidetään kiinni, niistä ei lipsuta vaikka kuinka hymyilyttää =)
Johdonmukaisuutta on pakko olla, että saa asian kuin asian menemään perille vaikkakin sitten takapää edellä puuhun, hih...
Oikein Leppoisaa Joulun odotusta myös teidänkin perheelle! =) - Emubarbi
-ison koiran omistaja- kirjoitti:
Kyllä täälläkin hermoja koetellaan, ärräpäät lentelee ja savu korvista iloisasti kohoilee kohti korkeuksia, kun huono päivä sattuu samaan aikaan sekä koiralle, että itselle =D
Että älä ole ollenkaan huolissasi...
Ja ollaan mekin "jouduttu" neuvoja pyytämään viisaimmilta, koska ikinä ei voi tietää liikaa, ja paljon on neuvoista hyötyä ollut.
Saatoin antaa meistä liian murskavoittaja -kuvan, mikä ei suinkaan ollut tarkoitus...
Kärsivällisyys on napsahdellut moneen otteeseen ja alkuaikoina mietin itsekin, että näinkö järjestelmällistä tämä koirankasvatus todellisuudessa on vastuineen päivineen, mutta tähän asti ollaan päästy, kun yhdessä ollaan puurrettu...
Säännöistä pidetään kiinni, niistä ei lipsuta vaikka kuinka hymyilyttää =)
Johdonmukaisuutta on pakko olla, että saa asian kuin asian menemään perille vaikkakin sitten takapää edellä puuhun, hih...
Oikein Leppoisaa Joulun odotusta myös teidänkin perheelle! =)Kyllä oli kovin tutun kuuloista asiaa ja niin hyvin kirjoitettu että jaksoin lukea tekstin kokonaan!!
ihan samoilla menetelmillä täälläkin yritetään tätä meidän poikaa opettaa (3/4 sakemanni 9kk vanha). Ja lisäisin tuohon vielä että tiukka koulutus EI tarkoita lyömistä, mutta lempeä koulutus ei myöskään tarkoita "elopellossa" elämistä. Näkisin tiukan koulutuksen paremminkin periksiantamattomuutena. asiaa harjoitellaan uudelleen ja uudelleen niin kauan kunnes se on normaalia toimintaa.
Kysyisin vielä, että miten teit itsestäsi kiinnostavamman? Siis ihan käytännössä. Kun meillä ongelmana on juuri tuo, että esim lenkillä muut koirat ovat kiinnostavampia kuin minä. Poika ei kyllä rähise, mutta kiskoo koiran luo vaikka on käskyn alla (seuraa). Olen yrittänyt hakea huomiota nameilla ja lelulla ja äänellä. mutta en ole saanut kontaktia, niin että poika kävelisi ohi ihan muina miehinä. Kuitenkin käymme koirakoulussa ja siellä olemme kyllä edistyneet ja kontaktin saaminen alkaa olla jo helpompaa. siellä Rico alkaa olla jo sen verran edistynyt ko. asiassa että hihna on jo ajoittain löysällä vaikka täydellä katsekontaktilla emme vielä ole (nyt haemme katsekontaktia niin että nami tulee aina kun katsoo päin). Joka muuten alkaa olla hankalaa kun pitää ulkona olla suht paksut hanskat kädessä, ja namut on niin pikkusia että eihän niitä meinaa saada millään sormiin (siis nopeasti). Tähän etsin kuumeisesti toimivaa ratkaisua ;D .
Kaikki vinkit otetaan vastan! =) - sopisi
Emubarbi kirjoitti:
Kyllä oli kovin tutun kuuloista asiaa ja niin hyvin kirjoitettu että jaksoin lukea tekstin kokonaan!!
ihan samoilla menetelmillä täälläkin yritetään tätä meidän poikaa opettaa (3/4 sakemanni 9kk vanha). Ja lisäisin tuohon vielä että tiukka koulutus EI tarkoita lyömistä, mutta lempeä koulutus ei myöskään tarkoita "elopellossa" elämistä. Näkisin tiukan koulutuksen paremminkin periksiantamattomuutena. asiaa harjoitellaan uudelleen ja uudelleen niin kauan kunnes se on normaalia toimintaa.
Kysyisin vielä, että miten teit itsestäsi kiinnostavamman? Siis ihan käytännössä. Kun meillä ongelmana on juuri tuo, että esim lenkillä muut koirat ovat kiinnostavampia kuin minä. Poika ei kyllä rähise, mutta kiskoo koiran luo vaikka on käskyn alla (seuraa). Olen yrittänyt hakea huomiota nameilla ja lelulla ja äänellä. mutta en ole saanut kontaktia, niin että poika kävelisi ohi ihan muina miehinä. Kuitenkin käymme koirakoulussa ja siellä olemme kyllä edistyneet ja kontaktin saaminen alkaa olla jo helpompaa. siellä Rico alkaa olla jo sen verran edistynyt ko. asiassa että hihna on jo ajoittain löysällä vaikka täydellä katsekontaktilla emme vielä ole (nyt haemme katsekontaktia niin että nami tulee aina kun katsoo päin). Joka muuten alkaa olla hankalaa kun pitää ulkona olla suht paksut hanskat kädessä, ja namut on niin pikkusia että eihän niitä meinaa saada millään sormiin (siis nopeasti). Tähän etsin kuumeisesti toimivaa ratkaisua ;D .
Kaikki vinkit otetaan vastan! =)kynsikkäät jolloin sormenpäät on näkyvissä ja olisi silloinhelppo ottaa nameja taskusta ilman että koko käsi kuitenkaan jäätyy
- emubarbi
sopisi kirjoitti:
kynsikkäät jolloin sormenpäät on näkyvissä ja olisi silloinhelppo ottaa nameja taskusta ilman että koko käsi kuitenkaan jäätyy
No niitä olen etsinyt mutta en oo vielä yksiäkään löytänyt!!! joka siis kuulostaa uskomattomalta.... kaveri kertoi ostaneensa ja mie kun menin samaan kauppaan niin ei ollut muuta kun ei oota. Miesten hanskoja löytyy mutta mulla on siro naisen käsi niin ei onnaa =P
- Tavallinen tallaaja
Oi voi, tässä maailmassa on joku joka ajattelee kuin minä!
Kasvatan omaa koiraani, tosin pienempää, ja olen aivan samoilla linjoilla kanssasi!
Minullekin monet ovat huomautelleet tavasta kasvattaa koiraani... Kun eihän suloista pikku palleroa saa kieltää ja sille pitää antaa mitä se haluaa.
Olen opettanut samoja juttuja koiralle kuin sinä, ja vaadin siltä sitä mitä tiedän sen osaavan esim kerjäämisen, hyppimisen jne. suhteen. ja palkitsen hyvää käytöstä :)
On inhottavaa mennä kylään ihmiselle jonka koira kaataa kumoon heti ovella, hyppii vasten, näykkii, tarttuu vaatteista, kärttää huomiota ja makupaloja taukoamatta.... Toki koiraa pitää tervehtiä ja paijata, mutta sitten kun itsestä siltä tuntuu! Eikä koira saa olla kaiken keskipiste koko ajan, ja se on hyvä opettaa jo pienelle pennulle...
Nämä vain minun mielipiteitä, mutta tuo aloittajan kirjoitus oli niin lähellä omaa näkemystäni koiran kasvatuksesta. :)- -ison koiran omistaja-
Kyllä ne pienemmätkin vesselit kaipaa yhtä paljon sitä oikeaoppista koulutusta, kuin mitä nämä isommat jässikät =)
"Silmille hyppivä", alituiseen huomiohakuisesti räksyttävä ja housunpunteissa roikkuva pienempikin koira voi yhtä hyvin saada kaaosta aikaan kuin isompikin vouhottaja..
Kiva, että löytyy muitakin samaa mieltä olevia! =)
- Koirakouluttaja___
Tuossa oli paljolti tiivistettynä, mitä pennulle pitäisi opettaa. Miten se opetetaan, sen taas voi jokainen lukea vaikka alan kirjallisuudesta. Hyvä kirjoitus.
Kunpa useampi mieltäisikin näin hyvin nämä asiat.
Niiden joidenkin, valitetavan monien,(lähinnä naispuolisten koiranomistajien) jotka lellittelevät koiransa piloille, kannattaisi tulostaa tämä ja alkaa toimia tämän ohjeen mukaan.- -ison koiran omistaja-
On totta, että monilla muillakin voisi siellä takaraivossa olla tämä sama päämäärä, ja sitten omaan koiraan juuri oikeiksi havaitut koulutusmetodit...
Valitettavan usein koiranomistajat (juuri naisihmiset) sortuvat lellimään ja hemmottelemaan "mamin pikkuiset" hiukan liian runsaalla kädellä, ja kun on sitten se ongelmatapaus hyppysissä, sille ei enää mahdetakaan mitään... =(
- ymmärtäen
"- ruokakupin, luun tai lelun saa ottaa kesken ko. toiminnon pois ilman, että koira protestoi "
Tuo on sellainen juttu, että ei kannata tehdä niin että ottaa koiralta SILLE JO ANNETTUJA asioita kokoajan pois..
meidän koiralta voi nimittäin ottaa ihan mitä tahansa pois. KOSKA siltä ei ole usei otettu pois.
Lisäksi irti-sana on ehdoton käsku, siitä seuraa rangaistus jos ei tottele.
Mutta tuo sanominen kostautuu niin että ihmiset luulevat että koiralta pitää ottaa kuppi suusta kesken ruokailun: Tuloksena muriseva ja pureva koira koska koira ei ymmärrä miksi ihminen ottaa, olkoonkin että ihminen PIDÄTTÄÄ oikeuden ottaa, niin koira silti ajattelee että vittu mikä paska kun ottaa. Ja lakkaa kunnioittamasta.
Mulle ei ole yksikään koira ruuan päältä murissut, mutta en kuitenkaan ole sitä harrastanut tahallaan tai totuttamismielessä että otan koiralta ruokaa pois, en edes silläkurin ett annankin takaisin...
koska koiralaumassa myös alempi voi puolustaa ruokaansa, ja jos koira näkee ettei ihminen ymmärrä sitä vertaa asiosita, se lakkaa kunnioittamasta sellaista mielipuolista paskaa joka vain ottaa ja antaa, ottaa ja antaa, ottaa ja antaa oman diktatuurinsa osoittamiseksi.- -ison koiran omistaja-
En toki sanonut, että niitä ruokakuppeja, luita ja leluja otetaan KOKO AJAN pois.
Ei tietenkään.
Ja silloin kun ko. koulutusvaihe oli meneillään, kuppi/lelu/luu nostettiin lattialta, ja annettiin välittömästi takaisin.
Tämähän on näitä ikivanhoja kikkoja opetettaessa koira siihen, ettei ole liian omistushaluinen kupistaan/lelustaan/luustaan.
Koira ei toki lakkaa kunnioittamasta omistajaa, joka käy hipaisemassa ruokakuppia kädellään, ja antaa koiran jatkaa ruokailuaan. Tahallinen häiriköinti on asia erikseen, enkä tietenkään ole sitä tarkoittanut.
Tätä ruokakuppi/luu/lelu omistushaluttomuusopetusta ei meillä nykyään enää tehdä, sillä meidän poika antaa tulla mussuttamaan samasta kupista, heilauttaa vain häntänsä että kappas, sain seuraa =)
Irti -käsky opetettiin meidän nassikalle heti luovutusikäisenä. Tottakai.
- yksi asia
"Jos jotakin käsketään tehdä, ja koira vastaa käytöksellään ENTÄS JOS EN, henkilökohtaisesti "avustamme" toteuttamaan tuon käskyn. Eli jos on käsketty vaikkapa istumaan, eikä koira ensimmäistä käskyä tottele, se persaus painetaan maahan omin käsin."
tuota en käsitä, että jos koira on jo teidän hallinnassa ja tottelee teitä, huolehditte että se tulee luokse ja on kunnolla jos vieraita tulee kylään. mutta miksi sen pitäisi silti tehdä temppuja ilmaiseksi,
yleensäkin;: Mitä helvetin hyötyä on istu-käskystä koiralle???
Mitä väliä sillä on missä asennossa se on kun se on vain rauhassa???
avatkaa silmät.
Mun mielestä on luonnollinen koulutustapa vaikka kuristuspanta ja kolinapurkki, kielto, leikki, palkinto, kuri.. mutta tuota istumisjuttua en tule ikuna ymmärtämään, mikä perkele siinä on että koiraa hallitaan käskyillä jota toinen koira ei IKINÄ laittaisi toista tekemään vaikka olisi johtaja.Varsinkaan PAKOTTAISI kädellä että on pakko laittaa perse siihen asentoon.
Onko vähän karannut hanskasta homma teillä?
Sanon kyllä että piristävä teksti, hieno juttu kerrankin, että PITÄKÄÄ kuria, se tekee koiralle hyvää, pitäkää RAJAT!! Samalla myös anantte olla pentu!! mikä on helvetin hieno asia joka on todella tärkeä muistaa. mutta älkää ihmeessä sotkeko temppukoulutusta koiran tavoille opettamiseen, että sen pitää sirkustemppujakin vielä tehdä pakolla.
Mutta olette minun mielest todella paljon oikeassa, ja itsekin olen tuota miettinyt etä miksi ihmisille on niin vaikea käsittää ENNALTAEHKÄISEVÄT TOIMET, annettais koiran tehdä mitä vaan ei haittaa kun ei se ole vihainen..
mutta ne ei näe minne se tulee johtamaan jatkuessaan, ja sitten kun koira puree se on ihmisen syy kun sen on tosiaan annettu HYPPIÄ ja vittuilla ihmisille, niin sitten koira PUREE NIIN SE PITÄÄ VIEDÄ PIIKILLE..sit ollaan sitä mieltä, vaikka saman koiran ollessa pentu "Ei haittaa jos se vähän hyppää"- -ison koiran omistaja-
Mitäkö hyötyä on istu -käskystä?
Mielestäni ko. käsky on kaukana "sirkustempuista", ja ko. käsky kuuluu peruskäskyihin, mitä koiralle opetetaan.
Meillä istu -käskystä on hyötyä esim. tilanteessa, jossa koira täytyy saada pysymään paikoillaan.
Sen käsketään istua, ja sitten odottaa, ja koira odottaa siinä paikoillaan sen tietyn ajan, kun se on tarvis.
Istu -käsky on yksi tärkeimmistä, minkä koiralleen voi opettaa.
Sitä tarvitaan esim. kun on odotettava nätisti paikoillaan, esim. tien ylitystä odottaessa, jolloin on tärkeää, ettei koira reudo ympäriinsä ja kisko itseään vahingossa jo tien puolelle.
Mielestäni sirkustempusta käy se, että koira pakotetaan jonglööraamaan kahdeksalla pallolla.
"mutta tuota istumisjuttua en tule ikuna ymmärtämään, mikä perkele siinä on että koiraa hallitaan käskyillä jota toinen koira ei IKINÄ laittaisi toista tekemään vaikka olisi johtaja.Varsinkaan PAKOTTAISI kädellä että on pakko laittaa perse siihen asentoon.
Onko vähän karannut hanskasta homma teillä?"
Tuo nyt on niin naurettavaa sepustusta, etten viitsi edes kommentoida =D
Jokainen järki-ihminen ymmärtää miksi en. - no minä
-ison koiran omistaja- kirjoitti:
Mitäkö hyötyä on istu -käskystä?
Mielestäni ko. käsky on kaukana "sirkustempuista", ja ko. käsky kuuluu peruskäskyihin, mitä koiralle opetetaan.
Meillä istu -käskystä on hyötyä esim. tilanteessa, jossa koira täytyy saada pysymään paikoillaan.
Sen käsketään istua, ja sitten odottaa, ja koira odottaa siinä paikoillaan sen tietyn ajan, kun se on tarvis.
Istu -käsky on yksi tärkeimmistä, minkä koiralleen voi opettaa.
Sitä tarvitaan esim. kun on odotettava nätisti paikoillaan, esim. tien ylitystä odottaessa, jolloin on tärkeää, ettei koira reudo ympäriinsä ja kisko itseään vahingossa jo tien puolelle.
Mielestäni sirkustempusta käy se, että koira pakotetaan jonglööraamaan kahdeksalla pallolla.
"mutta tuota istumisjuttua en tule ikuna ymmärtämään, mikä perkele siinä on että koiraa hallitaan käskyillä jota toinen koira ei IKINÄ laittaisi toista tekemään vaikka olisi johtaja.Varsinkaan PAKOTTAISI kädellä että on pakko laittaa perse siihen asentoon.
Onko vähän karannut hanskasta homma teillä?"
Tuo nyt on niin naurettavaa sepustusta, etten viitsi edes kommentoida =D
Jokainen järki-ihminen ymmärtää miksi en.minä en määrää missä asennossa koiran perse pitää olla kun se EI LÄHDE SUOJATIENYLI..
määrään vaan että EI MENE!!!
Siksi istu-käsky on mielestänihuuhaata, että sitä käytetäännäennäisesti koiran hallitsemiseen, vaikka eivät koirat oikeasti välttämättä istuisi siinä tilanteessa vaan vain ovat paikoillaan.
eli EI VEDÄ REMMISSÄ, ajaa jo melkein saman asian..
tai ODOTA tai EI MENE..silloin koira saa itse valita asentonsa, ja silti ei mene minnekään.
mutta jos se kerran toimii niin aivan sama mulle, pääasia että toimii.
itse olen koirille opettaut ett STOP tarkoittaa etä älä liiku, ja jos liikut rapsahtaa sakot.
Mutta en henkilökohtaisesti jaksa nipottaa että missä ruumiinasennossa koirani on kun se ei liiku. - vois olla jos
no minä kirjoitti:
minä en määrää missä asennossa koiran perse pitää olla kun se EI LÄHDE SUOJATIENYLI..
määrään vaan että EI MENE!!!
Siksi istu-käsky on mielestänihuuhaata, että sitä käytetäännäennäisesti koiran hallitsemiseen, vaikka eivät koirat oikeasti välttämättä istuisi siinä tilanteessa vaan vain ovat paikoillaan.
eli EI VEDÄ REMMISSÄ, ajaa jo melkein saman asian..
tai ODOTA tai EI MENE..silloin koira saa itse valita asentonsa, ja silti ei mene minnekään.
mutta jos se kerran toimii niin aivan sama mulle, pääasia että toimii.
itse olen koirille opettaut ett STOP tarkoittaa etä älä liiku, ja jos liikut rapsahtaa sakot.
Mutta en henkilökohtaisesti jaksa nipottaa että missä ruumiinasennossa koirani on kun se ei liiku."minä en määrää missä asennossa koiran perse pitää olla kun se EI LÄHDE SUOJATIENYLI.. "
Voisi olla parempi että määräisit, se nimittäin voi pelastaa koirasi hengen. Sen elämänsä ainoan kerran kun se lähteekin ennakoiden lupaasi, tulee auto ja ajaa koirasi hengiltä.
Kun istutat koiraasi se antaa sinulle sen sekunnin aikaa minkä tarvitset reagoidaksesi asiaan. Juuri se sekunti saattaa erottaa elämän ja kuoleman. Toisaaltahan on sama,mitä toimintoja kukin opettaa koiralleen,jos se koira tekee vaaditun suorituksen.
Toisaalta kummininkin,en itse sanoisi istumista mitenkään sirkustempuksi,vaan ihan normaalin kotikasvatukseen liittyväksi liikkeeksi,jota voi käyttää myös monessa normitilanteissa.Toki muitakin voi.
Viimekädessä jos ajatellaan koiran mielentilaa,niin eniten se rentoutuu makuulla,vähiten seisten´,ja siinä välissä on istuminen.
Eli ei mitenkään huono idea opettaa silloin koira istumaan ja odottamaan ;)
Mitään luonnollista en itse näe kuristuspannassa,vielä vähemmän kolinapurkissa.Kuulostaa nyt aivan erään suomalaisen koirankouluttajan metodeilta enemmänkin.
Mutta ihan mielelläni kuulisin mielipiteesi,miten nuo välineet on luonnollisia ;)
Ai niin,mikä se temppukoulutus on?Siitäkin kuulisin mielelläni.vois olla jos kirjoitti:
"minä en määrää missä asennossa koiran perse pitää olla kun se EI LÄHDE SUOJATIENYLI.. "
Voisi olla parempi että määräisit, se nimittäin voi pelastaa koirasi hengen. Sen elämänsä ainoan kerran kun se lähteekin ennakoiden lupaasi, tulee auto ja ajaa koirasi hengiltä.
Kun istutat koiraasi se antaa sinulle sen sekunnin aikaa minkä tarvitset reagoidaksesi asiaan. Juuri se sekunti saattaa erottaa elämän ja kuoleman.Ihan muuten hyvä juttu,tuo istuttaminen ja rauhoittaminen.Ainoa huono puoli on suomen kelit,jos vaikka kaupungissa asuu.Kun niitä istutuksia voi joutua tekemään montakin vaikka kovilla pakkasilla,niin se vaara,että koira kylmettyy,varsinkin narttukoira,valitettavasti kasvaa.
- niin pä
molossi kirjoitti:
Toisaaltahan on sama,mitä toimintoja kukin opettaa koiralleen,jos se koira tekee vaaditun suorituksen.
Toisaalta kummininkin,en itse sanoisi istumista mitenkään sirkustempuksi,vaan ihan normaalin kotikasvatukseen liittyväksi liikkeeksi,jota voi käyttää myös monessa normitilanteissa.Toki muitakin voi.
Viimekädessä jos ajatellaan koiran mielentilaa,niin eniten se rentoutuu makuulla,vähiten seisten´,ja siinä välissä on istuminen.
Eli ei mitenkään huono idea opettaa silloin koira istumaan ja odottamaan ;)
Mitään luonnollista en itse näe kuristuspannassa,vielä vähemmän kolinapurkissa.Kuulostaa nyt aivan erään suomalaisen koirankouluttajan metodeilta enemmänkin.
Mutta ihan mielelläni kuulisin mielipiteesi,miten nuo välineet on luonnollisia ;)
Ai niin,mikä se temppukoulutus on?Siitäkin kuulisin mielelläni.Minä saan sekunnin aikaa siitä, että näen koiran korvien asennosta ja muusta mitä se aikoo.
Koira joka on rento, ja minun talutusnuorassani se pitää korvia rennosti ja hntää alhaalla, havaitsen kyllä ajoissa milloin se aikoo singota jonnekin,
jolloin estän sanomalla EI, ja koira tottelee.
Mutta en pidä istuttamista minään hallintakäskynä tai normaalielämäänkuuluvana käskynä sen takia,
että minulla on 2 pk-koiraa, sekä vuosienaikana ollut muitakin rotuja joihin olen käyttänyt istumiskäskyä, nykyisin en, ja yksikään koira ei ole jäänyt auton alle, jokainen pysähtyy suojatielle kun sanon odota , seisoo taikka istuu, ja nykyisistä koirista ei kumpikaan osaa istua käskystä, enkä käytä istumiskäskyä mihinkään, mutta tottelevat silti, eivät pure ihmisiä. enkä makuuta koiria. Mutta kaupungilal en pidä irtikään joten tuplavarmistaa sen että koira ei pääse suojatielle hallitsematta.
Näin kerran ohjelman, muistaakseni Voimala nimeltään, jonne tuotiin jack russelin terrieri ja sitä pertti vilander käski istumaan, huonolla menestyksellä.
Häneltä kysyttiin että miksei koira osaa istua, vastaus oli EI SEN TARVITSE.
Laittoi ajattelemaan, että tosiaankin, jos koira ei tarvitse istukäskyöä mihinkään niin miksi se opetetaan koiralle??
Eikö pääasia ole että koira tottelee ja on rauhallinen ja hyvinkasvatettu.
Istukäsky ei sitä asiaa mittaa. - jke
niin pä kirjoitti:
Minä saan sekunnin aikaa siitä, että näen koiran korvien asennosta ja muusta mitä se aikoo.
Koira joka on rento, ja minun talutusnuorassani se pitää korvia rennosti ja hntää alhaalla, havaitsen kyllä ajoissa milloin se aikoo singota jonnekin,
jolloin estän sanomalla EI, ja koira tottelee.
Mutta en pidä istuttamista minään hallintakäskynä tai normaalielämäänkuuluvana käskynä sen takia,
että minulla on 2 pk-koiraa, sekä vuosienaikana ollut muitakin rotuja joihin olen käyttänyt istumiskäskyä, nykyisin en, ja yksikään koira ei ole jäänyt auton alle, jokainen pysähtyy suojatielle kun sanon odota , seisoo taikka istuu, ja nykyisistä koirista ei kumpikaan osaa istua käskystä, enkä käytä istumiskäskyä mihinkään, mutta tottelevat silti, eivät pure ihmisiä. enkä makuuta koiria. Mutta kaupungilal en pidä irtikään joten tuplavarmistaa sen että koira ei pääse suojatielle hallitsematta.
Näin kerran ohjelman, muistaakseni Voimala nimeltään, jonne tuotiin jack russelin terrieri ja sitä pertti vilander käski istumaan, huonolla menestyksellä.
Häneltä kysyttiin että miksei koira osaa istua, vastaus oli EI SEN TARVITSE.
Laittoi ajattelemaan, että tosiaankin, jos koira ei tarvitse istukäskyöä mihinkään niin miksi se opetetaan koiralle??
Eikö pääasia ole että koira tottelee ja on rauhallinen ja hyvinkasvatettu.
Istukäsky ei sitä asiaa mittaa.Eihän toki istu tai maahan käskyjä tarvitse koiralle opettaa paikallapysymisen vuoksi. Voihan koiran opettaa patsastelemaan muuten vain. Ei siinä mitään.
Itse näkisin, että istu/maahan on omistajan kannalta paljon näppärämpi. Istuvasta koirasta näkee, että nyt se pysyy paikallaan. Ei pylly maassa voi liikkua. Kun pylly nuosee maasta, koira saattaa taas liikkua. Oleellisin seikka on siis se, että istuutuessaan koira ikäänkuin ilmoittaa isännälleen pysyvänsä nyt paikoillaan. Patsasteleva koira ei sitä samaa yhtä selkeästi tee. Paikoillaan patsastelevasta koirasta on vaikeampi nähdä milloin se on ns. käskyn alla.
Lisäksi merkittävä asia on tuo rauhoittumis/rentoutumiskysymys, jonka molossi esitti jo edellä. Istuva koira on rento ja rauhallinen ja maassa makaava vieläkin enemmän. Tällöin koiralla on paljon suurempi kynnys lähteä liikkeelle ilman lupaa. Se siis pysyy pääsääntöisesti paremmin paikoillaan voimakkaidenkin ärsykkeiden alaisena. Uskaltaisin myös väittää, että koira odottaa mieluummin muutaman minuutin istuen/makuulla kuin patsastellen.
Ei kummassakaan menettelyssä siis mitään väärää ole, mutta nähdäkseni istuminen/makaaminen on monen "käyttäjän" mielestä paljon helpompi toteuttamistapa ja ihan ymmärrettävistä syistä. Kukin toki toteuttakoot sitä kaavaa, joka itselleen ja koirilleen parhaiten sopii.
Ja vielä tarkennus tuohon Vilanderin "koiran ei tarvitse istua" lausahdukseen. Hän muistaakseni tarkoitti tällä juuri sitä, että ohjelmassa esiintyneen hyvin nuoren pennun ei hänen mielestään vielä tarvitse osata mitään peruskäskyjä. Vilanderillahan on "pennut saavat olla pentuja" menettely, jossa koulutus aloitetaan vasta myöhemmällä iällä. Kyse ei kai siis ollut siitä, että istuminen olisi hänen mielestään turha komento. Korjatkaa jos muistan väärin. niin pä kirjoitti:
Minä saan sekunnin aikaa siitä, että näen koiran korvien asennosta ja muusta mitä se aikoo.
Koira joka on rento, ja minun talutusnuorassani se pitää korvia rennosti ja hntää alhaalla, havaitsen kyllä ajoissa milloin se aikoo singota jonnekin,
jolloin estän sanomalla EI, ja koira tottelee.
Mutta en pidä istuttamista minään hallintakäskynä tai normaalielämäänkuuluvana käskynä sen takia,
että minulla on 2 pk-koiraa, sekä vuosienaikana ollut muitakin rotuja joihin olen käyttänyt istumiskäskyä, nykyisin en, ja yksikään koira ei ole jäänyt auton alle, jokainen pysähtyy suojatielle kun sanon odota , seisoo taikka istuu, ja nykyisistä koirista ei kumpikaan osaa istua käskystä, enkä käytä istumiskäskyä mihinkään, mutta tottelevat silti, eivät pure ihmisiä. enkä makuuta koiria. Mutta kaupungilal en pidä irtikään joten tuplavarmistaa sen että koira ei pääse suojatielle hallitsematta.
Näin kerran ohjelman, muistaakseni Voimala nimeltään, jonne tuotiin jack russelin terrieri ja sitä pertti vilander käski istumaan, huonolla menestyksellä.
Häneltä kysyttiin että miksei koira osaa istua, vastaus oli EI SEN TARVITSE.
Laittoi ajattelemaan, että tosiaankin, jos koira ei tarvitse istukäskyöä mihinkään niin miksi se opetetaan koiralle??
Eikö pääasia ole että koira tottelee ja on rauhallinen ja hyvinkasvatettu.
Istukäsky ei sitä asiaa mittaa.No kuten sanoin,tärkeintä on,että koira toimii.Toimiminen on minusta kokonaisvaltaista,ei niinkään miten koira suorittaa yhden jutun tai onko sitä edes opetettu.
Käsitteellistä on myös se,mikä "kuuluu" kotikasvatukseen ja mikä ei.Meille siihen kuuluu ihan perus alokasluokan tokon liikkeetkin,jotka on ihan mielestäni niitä,joita on hyödynnettävissä ihan normielämässä.Eli niitten pääasiallinen tarkoitus ei ole koetoimintaan liittyvä.Vaikka tietyissä tilanteissa rauhoittumisen merkeissäkin niistä on hyötyä.Eli ne ei välttämättä ole mitään hallintajuttuja,tai no,liittyy ne toki siihenkin.
Toi Vilanderin "istumajuttu" oli minun mielestäni vähän omalaatuinen.Miksi koiraa sitten tarvii käskeä jotain,mitä se ei ylipäätään osaa?Minusta tuo oli lähinnä omalaatuista höpöä.
Ja kun puhutaan tarvimisesta,niin ei sitä tarvitsekaan vetää ehkä samalle suoralle kuin välttämätön,mitä se kenelle onkin.
Koirallehan voi opettaa vaikka monenmoista vaikka ei tarvikaan.Kaikki toimintahan omistajan kanssa vahvistaa yhteenkuuluvuutta,ja kaikki missä koira joutuu käyttämään myös aivojaan,ei ole koskaan huono juttu ;).Oli se sitten välttämätön tai ei.
Minulla pikkukoiratkin on kantanut posteja postilaatikolta,harrastanut "isompien lajeja" ym.,vaikkei ne ole mitenkään ole välttämätöntä.
Mutta sana "tekeminen ja aivojen käyttö" onkin se pointti ;)- ejtz
istumaan opettelu kuuluu ihan perus asioihin. Kun tulee käsky vierelle, on sen päätös vierelle istuminen. Siitä ei luisteta ja niin koira tekee aina kun pyydän. Tiedän, että jos tulee tilanne mihin en halua koirani osallistuvan, sanon vain vierelle ja koirani istuu vieressäni. Se on sille turvallista :) Ruokaakaan meidän koira ei saa, ellei ensin istu ja ota katsekontaktia. Postia kun haetaan, koiran pitää istua sillä aikaa kun otan postit laatikosta. Leikin päätteeksi pitää istua ja rauhoittua. Muutenkin meidän koira kyllä istuskelee mielellään, peppu sohvalla ja jalat maassa :)
- -ison koiran omistaja-
jke kirjoitti:
Eihän toki istu tai maahan käskyjä tarvitse koiralle opettaa paikallapysymisen vuoksi. Voihan koiran opettaa patsastelemaan muuten vain. Ei siinä mitään.
Itse näkisin, että istu/maahan on omistajan kannalta paljon näppärämpi. Istuvasta koirasta näkee, että nyt se pysyy paikallaan. Ei pylly maassa voi liikkua. Kun pylly nuosee maasta, koira saattaa taas liikkua. Oleellisin seikka on siis se, että istuutuessaan koira ikäänkuin ilmoittaa isännälleen pysyvänsä nyt paikoillaan. Patsasteleva koira ei sitä samaa yhtä selkeästi tee. Paikoillaan patsastelevasta koirasta on vaikeampi nähdä milloin se on ns. käskyn alla.
Lisäksi merkittävä asia on tuo rauhoittumis/rentoutumiskysymys, jonka molossi esitti jo edellä. Istuva koira on rento ja rauhallinen ja maassa makaava vieläkin enemmän. Tällöin koiralla on paljon suurempi kynnys lähteä liikkeelle ilman lupaa. Se siis pysyy pääsääntöisesti paremmin paikoillaan voimakkaidenkin ärsykkeiden alaisena. Uskaltaisin myös väittää, että koira odottaa mieluummin muutaman minuutin istuen/makuulla kuin patsastellen.
Ei kummassakaan menettelyssä siis mitään väärää ole, mutta nähdäkseni istuminen/makaaminen on monen "käyttäjän" mielestä paljon helpompi toteuttamistapa ja ihan ymmärrettävistä syistä. Kukin toki toteuttakoot sitä kaavaa, joka itselleen ja koirilleen parhaiten sopii.
Ja vielä tarkennus tuohon Vilanderin "koiran ei tarvitse istua" lausahdukseen. Hän muistaakseni tarkoitti tällä juuri sitä, että ohjelmassa esiintyneen hyvin nuoren pennun ei hänen mielestään vielä tarvitse osata mitään peruskäskyjä. Vilanderillahan on "pennut saavat olla pentuja" menettely, jossa koulutus aloitetaan vasta myöhemmällä iällä. Kyse ei kai siis ollut siitä, että istuminen olisi hänen mielestään turha komento. Korjatkaa jos muistan väärin.Juuri tätä meilläkin ajetaan takaa opettamalla koiralle nuo PERUSkäskyt, kuten istu ja maahan...
- -ison koiran omistaja-
ejtz kirjoitti:
istumaan opettelu kuuluu ihan perus asioihin. Kun tulee käsky vierelle, on sen päätös vierelle istuminen. Siitä ei luisteta ja niin koira tekee aina kun pyydän. Tiedän, että jos tulee tilanne mihin en halua koirani osallistuvan, sanon vain vierelle ja koirani istuu vieressäni. Se on sille turvallista :) Ruokaakaan meidän koira ei saa, ellei ensin istu ja ota katsekontaktia. Postia kun haetaan, koiran pitää istua sillä aikaa kun otan postit laatikosta. Leikin päätteeksi pitää istua ja rauhoittua. Muutenkin meidän koira kyllä istuskelee mielellään, peppu sohvalla ja jalat maassa :)
Tästä istu -käskystä taisi täällä nousta aikamoinen haloo erään kirjoittajan toimesta.
Itse kun otin tuon istu -käskyn pelkäksi esimerkiksi tuossa aloitusreportaasissani.
Peräänkuulutin sen sijaan etupäässä sitä, että koiran on meillä tehtävä mitä käsketään tehdä.
Oli se sitten istumista, makaamista, paikallaanoloa, hiljaaoloa, vetämättä oloa, haukkumatta oloa jne jne...
Tarkoitus ei ollut korostaa jotain istu -käskyä, mutta niinhän sitä väärin ymmärtää, kun puolenyön jälkeen täällä kukkuu lukemassa... =D - nainen kyllä !
-ison koiran omistaja- kirjoitti:
Tästä istu -käskystä taisi täällä nousta aikamoinen haloo erään kirjoittajan toimesta.
Itse kun otin tuon istu -käskyn pelkäksi esimerkiksi tuossa aloitusreportaasissani.
Peräänkuulutin sen sijaan etupäässä sitä, että koiran on meillä tehtävä mitä käsketään tehdä.
Oli se sitten istumista, makaamista, paikallaanoloa, hiljaaoloa, vetämättä oloa, haukkumatta oloa jne jne...
Tarkoitus ei ollut korostaa jotain istu -käskyä, mutta niinhän sitä väärin ymmärtää, kun puolenyön jälkeen täällä kukkuu lukemassa... =DHyvä kirjoitus joka tulisi säästää usein kysyttyihin kysymyksiin niin pienille kuin suurille. Samaa ohjetta moni jankuttanut tietyssä miniroduissa.
Erään asian kirjoitan tähän ja tästä ei sitten vedetä herneitä eikä *ittuilla
Muistakaa tuo suojeluvietti mitä monessa koirassa on. Sitä löytyy pienimmistäkin mutta suurempi saa aikaan enempi tuhoa. Suojeluvietti ja pieni mustasukkaisuus voi laukaista koirassa mitä vain ja jos koiralla on painoa ja voimaa sinne alle lyhistyvälle voi käydä kehnosti vaikkei se ensin näyttäisi siltä.
Älkää kääntäkö selkäänne koirallenne sen vapaana ollessa vaikka kuinka kokemuksen tuomalla arvolla niin ajattelisitte että se käy ja siinä ei ole mitään vikaa hommahan on hanskassa. Älkää menkö moikkailemaan toisten koiria omien ollessa vapaana esimerkiksi tarhassa tai muualla. Oma vaikka jo aikuinen voi tulla mustasukkaiseksi ja puolustaa. Isoa ei satu pienempää kyllä.
Tämä ei kuulu tarhakeskusteluun vaan siihen ettei koiran vapaana ollessa sitä jätetä silmistä varsinkin jos elopainoa on aikuisen ihmisen verran.
Lieneekö vauhtisokeus vai vain tottumus mikä tulee ajan kuluttua sitten kun aloittajan hyvät sanat on unohdettu. Ajatellaan että nyt se on koulutettu ja kaikki menee hyvin, relataan ja kun relaa tapahtuu. Eläin ei ole koskaan hanskassa - seiskytkilonen koira hihnassa ja maa jäässä ei ole iloinen näky sille jonka koiraa kohden rymistellään.
Sitten tähän loppuun pieni äristely. Ei pelkästään isojen koirien omistajat tiedä jotain koirien kouluttamisesta. Tapasin tänään kääpiökoiran pennun omistajineen. Siinä kun juteltiin tuli aika selkeäksi että heillä oli hyvin voimakas koirakokemus mutta nyt vanhemmiten koolla ei ollut enää niin väliä.
Sitähän sanotaan että yleensä koirien koko senkun suurenee. Voi olla. Täällä ei. Tästä huolimatta perusidea pysyy samana, koulutuskäsi eriää. Toisille koirille se on karheampi toisille se on pelkkä äännähdys käskystä tai toiveesta.
Niin paljon kuin jättirotuja koulutatte ja millä metodein teettekin sen älkää kääntäkö ikinä omalle koiralle selkää silloin kun se on vapaana. Pistäkää radasrsysteemi toimimaan älkääkä luottako siihen että nyt se koira toimii kun se on koulutettu ja onhan se jo aikuinenkin. Älkää yksinkertaisesti relatko kun koira on vapaana. jos koira joutuu matkustamaan syystä tai toisesta autossa jossa ei yksinkertasesti mahu seisomaan. vaikka vänkärin jalkatilassa. helepoin ja kätevin se on siellä istuttaa ku antaa ison mörssärin seistä. ja istuva koira vie vähemmän tilaaki ;)
- -ison koiran omistaja-
nainen kyllä ! kirjoitti:
Hyvä kirjoitus joka tulisi säästää usein kysyttyihin kysymyksiin niin pienille kuin suurille. Samaa ohjetta moni jankuttanut tietyssä miniroduissa.
Erään asian kirjoitan tähän ja tästä ei sitten vedetä herneitä eikä *ittuilla
Muistakaa tuo suojeluvietti mitä monessa koirassa on. Sitä löytyy pienimmistäkin mutta suurempi saa aikaan enempi tuhoa. Suojeluvietti ja pieni mustasukkaisuus voi laukaista koirassa mitä vain ja jos koiralla on painoa ja voimaa sinne alle lyhistyvälle voi käydä kehnosti vaikkei se ensin näyttäisi siltä.
Älkää kääntäkö selkäänne koirallenne sen vapaana ollessa vaikka kuinka kokemuksen tuomalla arvolla niin ajattelisitte että se käy ja siinä ei ole mitään vikaa hommahan on hanskassa. Älkää menkö moikkailemaan toisten koiria omien ollessa vapaana esimerkiksi tarhassa tai muualla. Oma vaikka jo aikuinen voi tulla mustasukkaiseksi ja puolustaa. Isoa ei satu pienempää kyllä.
Tämä ei kuulu tarhakeskusteluun vaan siihen ettei koiran vapaana ollessa sitä jätetä silmistä varsinkin jos elopainoa on aikuisen ihmisen verran.
Lieneekö vauhtisokeus vai vain tottumus mikä tulee ajan kuluttua sitten kun aloittajan hyvät sanat on unohdettu. Ajatellaan että nyt se on koulutettu ja kaikki menee hyvin, relataan ja kun relaa tapahtuu. Eläin ei ole koskaan hanskassa - seiskytkilonen koira hihnassa ja maa jäässä ei ole iloinen näky sille jonka koiraa kohden rymistellään.
Sitten tähän loppuun pieni äristely. Ei pelkästään isojen koirien omistajat tiedä jotain koirien kouluttamisesta. Tapasin tänään kääpiökoiran pennun omistajineen. Siinä kun juteltiin tuli aika selkeäksi että heillä oli hyvin voimakas koirakokemus mutta nyt vanhemmiten koolla ei ollut enää niin väliä.
Sitähän sanotaan että yleensä koirien koko senkun suurenee. Voi olla. Täällä ei. Tästä huolimatta perusidea pysyy samana, koulutuskäsi eriää. Toisille koirille se on karheampi toisille se on pelkkä äännähdys käskystä tai toiveesta.
Niin paljon kuin jättirotuja koulutatte ja millä metodein teettekin sen älkää kääntäkö ikinä omalle koiralle selkää silloin kun se on vapaana. Pistäkää radasrsysteemi toimimaan älkääkä luottako siihen että nyt se koira toimii kun se on koulutettu ja onhan se jo aikuinenkin. Älkää yksinkertaisesti relatko kun koira on vapaana.Näinhän minäkin kirjoitin, että vaikka kuinka meillä koiralla on tietyt säännöt ja rajat, sen tottelevaisuutta ei tulla IKINÄ pitämään itsestäänselvyytenä.
Eli meillä tiedetään, että koira on aina koira, siitä EI VOI mennä SATAPROSENTTISESTI takuuseen.
Ja tottakai myös pienten koirien omistajat osaavat asiansa.
En toki ole sitä väittänyt. - nainen kyllä !
-ison koiran omistaja- kirjoitti:
Näinhän minäkin kirjoitin, että vaikka kuinka meillä koiralla on tietyt säännöt ja rajat, sen tottelevaisuutta ei tulla IKINÄ pitämään itsestäänselvyytenä.
Eli meillä tiedetään, että koira on aina koira, siitä EI VOI mennä SATAPROSENTTISESTI takuuseen.
Ja tottakai myös pienten koirien omistajat osaavat asiansa.
En toki ole sitä väittänyt.Mitä teet nyt tämän jälkeen kun olet kirjoittanut kaikki ylös. Mitä teet jos tasavahva tai voimakkaampi koira käy omasi kimppuun? Jotenkin teoreettisella tasolla keskustelu osaksi vielä puoleltasi. Ei käytännön tatsia.
Eli mitä teet jos tasavahvat koirat ottavat yhteen tai vielä voimakkaampi tulee kuvioihin? Mitä teet siis sen lisäksi että olet teoreettisesti luennoinut kaiken viestillä jonka perustana on lapsuuden koirakokemus ja nyt hyvä koirankoulutus perusidea.
Hirveesti viisautta kirjoitettuna mutta miten reagoit jos toisilleen vieraat tasavahvat tai vahvemmat koirat ottavat rajusti yhteen?
älä kerro että otat takajaloista kiinni. Se toinen ei ehkei ota.
Puserra tuo puhtisi käytäntöön. Oletko koskaan joutunut keskelle kovaa koiratappelua?
Kysyn tätä koska moni kirjoittaa viisaasti ja spräidää kovilla edesmenneillä roduilla eikä niistä sitten ole mihinkään kun tappelu tulee.;=) - nainen !
nainen kyllä ! kirjoitti:
Mitä teet nyt tämän jälkeen kun olet kirjoittanut kaikki ylös. Mitä teet jos tasavahva tai voimakkaampi koira käy omasi kimppuun? Jotenkin teoreettisella tasolla keskustelu osaksi vielä puoleltasi. Ei käytännön tatsia.
Eli mitä teet jos tasavahvat koirat ottavat yhteen tai vielä voimakkaampi tulee kuvioihin? Mitä teet siis sen lisäksi että olet teoreettisesti luennoinut kaiken viestillä jonka perustana on lapsuuden koirakokemus ja nyt hyvä koirankoulutus perusidea.
Hirveesti viisautta kirjoitettuna mutta miten reagoit jos toisilleen vieraat tasavahvat tai vahvemmat koirat ottavat rajusti yhteen?
älä kerro että otat takajaloista kiinni. Se toinen ei ehkei ota.
Puserra tuo puhtisi käytäntöön. Oletko koskaan joutunut keskelle kovaa koiratappelua?
Kysyn tätä koska moni kirjoittaa viisaasti ja spräidää kovilla edesmenneillä roduilla eikä niistä sitten ole mihinkään kun tappelu tulee.;=)Aloitus oli jalo mutta tahtoisin nähdä miten käytännössä homma pelittää.
Ja ei en tahdo linkkiä missä koira liikkuu vaan ihan ajatuksesta että ehkä on paras elää ja mennä eteenpäin koiran kanssa.Katsoa miten se toimii ohjeiden kanssa.
Joskus koira opettaa eniten ei jalot sanat. Suhtaudun aina epäillen nettieepoksiin, olkoonkin että niiden sisältö olisi sellainen kuin parhaasta koiraohjekirjasta.
Ei ole väliä istuuko se koira vaiko seisoo etutassuillaan. Pääasia on että se on hanskassa. Ei riitä että metsässä paahtaa päin lauma jonka omistaja kertoo toteuttavansa metodia minkä kuulemma ja omasta mielestä pitäisi toimia. - -ison koiran omistaja-
nainen ! kirjoitti:
Aloitus oli jalo mutta tahtoisin nähdä miten käytännössä homma pelittää.
Ja ei en tahdo linkkiä missä koira liikkuu vaan ihan ajatuksesta että ehkä on paras elää ja mennä eteenpäin koiran kanssa.Katsoa miten se toimii ohjeiden kanssa.
Joskus koira opettaa eniten ei jalot sanat. Suhtaudun aina epäillen nettieepoksiin, olkoonkin että niiden sisältö olisi sellainen kuin parhaasta koiraohjekirjasta.
Ei ole väliä istuuko se koira vaiko seisoo etutassuillaan. Pääasia on että se on hanskassa. Ei riitä että metsässä paahtaa päin lauma jonka omistaja kertoo toteuttavansa metodia minkä kuulemma ja omasta mielestä pitäisi toimia.... ja mennään eteenpäin.
Mitä sinä oikein tarkoitat?
Niin mistä haluat saada lisää tietoa? - -ison koiran omistaja-
nainen kyllä ! kirjoitti:
Mitä teet nyt tämän jälkeen kun olet kirjoittanut kaikki ylös. Mitä teet jos tasavahva tai voimakkaampi koira käy omasi kimppuun? Jotenkin teoreettisella tasolla keskustelu osaksi vielä puoleltasi. Ei käytännön tatsia.
Eli mitä teet jos tasavahvat koirat ottavat yhteen tai vielä voimakkaampi tulee kuvioihin? Mitä teet siis sen lisäksi että olet teoreettisesti luennoinut kaiken viestillä jonka perustana on lapsuuden koirakokemus ja nyt hyvä koirankoulutus perusidea.
Hirveesti viisautta kirjoitettuna mutta miten reagoit jos toisilleen vieraat tasavahvat tai vahvemmat koirat ottavat rajusti yhteen?
älä kerro että otat takajaloista kiinni. Se toinen ei ehkei ota.
Puserra tuo puhtisi käytäntöön. Oletko koskaan joutunut keskelle kovaa koiratappelua?
Kysyn tätä koska moni kirjoittaa viisaasti ja spräidää kovilla edesmenneillä roduilla eikä niistä sitten ole mihinkään kun tappelu tulee.;=)"Puserra tuo puhtisi käytäntöön".
Kuule, ihan käytäntöä tämä elämä täällä meillä päin on.
Käytäntöä ei minulle ole se, että kaikki mitä täällä tehdään joka päivä ja joka ikinen yö, tulen kirjoittamaan sen tänne keskustelupalstalle =D
Käytäntöä ei mielestäni ole se, että kerron sinulle juurta jaksain mitä tekisin ja missäkin tilanteessa.
Käytäntöä on se, että TEEN NIIN kun se tilanne tulee päälle/on tullut päälle.
Ei kannattaisi puuttua asioihin, josta luulee tietävänsä kaiken, koska sinähän et tunne minua ollenkaan ;)
Koiratappeluihin olen toki törmännyt.
Koira on minuakin pahasti purrut (ei oma koira).
"älä kerro että otat takajaloista kiinni."
Luuletko, että sinä voit päättää mitä minä täällä kerron?
"Kysyn tätä koska moni kirjoittaa viisaasti ja spräidää kovilla edesmenneillä roduilla eikä niistä sitten ole mihinkään kun tappelu tulee.;=)"
Tuossa tulikin tuo sinun lauseesi, minkä takia jätän vastaamatta kysymykseesi.
Meillä ei kouluteta koiraa sen vuoksi, että se olisi kova poika tappelemaan.
Teillä sitten varmaan tehdään juurikin niin.
Meillä koulutetaan koiraa sen vuoksi, ettei se ikinä joudu tappeluun. - nainen !
-ison koiran omistaja- kirjoitti:
"Puserra tuo puhtisi käytäntöön".
Kuule, ihan käytäntöä tämä elämä täällä meillä päin on.
Käytäntöä ei minulle ole se, että kaikki mitä täällä tehdään joka päivä ja joka ikinen yö, tulen kirjoittamaan sen tänne keskustelupalstalle =D
Käytäntöä ei mielestäni ole se, että kerron sinulle juurta jaksain mitä tekisin ja missäkin tilanteessa.
Käytäntöä on se, että TEEN NIIN kun se tilanne tulee päälle/on tullut päälle.
Ei kannattaisi puuttua asioihin, josta luulee tietävänsä kaiken, koska sinähän et tunne minua ollenkaan ;)
Koiratappeluihin olen toki törmännyt.
Koira on minuakin pahasti purrut (ei oma koira).
"älä kerro että otat takajaloista kiinni."
Luuletko, että sinä voit päättää mitä minä täällä kerron?
"Kysyn tätä koska moni kirjoittaa viisaasti ja spräidää kovilla edesmenneillä roduilla eikä niistä sitten ole mihinkään kun tappelu tulee.;=)"
Tuossa tulikin tuo sinun lauseesi, minkä takia jätän vastaamatta kysymykseesi.
Meillä ei kouluteta koiraa sen vuoksi, että se olisi kova poika tappelemaan.
Teillä sitten varmaan tehdään juurikin niin.
Meillä koulutetaan koiraa sen vuoksi, ettei se ikinä joudu tappeluun."Meillä koulutetaan koiraa sen vuoksi, ettei se ikinä joudu tappeluun."
Voi ei, tuohan on klishee. Eläin on eläin. Miten koulutat itseäsi koiranomistajana siinä ettei koirasi joutuisi tappeluun? - -ison koiran omistaja-
nainen ! kirjoitti:
"Meillä koulutetaan koiraa sen vuoksi, ettei se ikinä joudu tappeluun."
Voi ei, tuohan on klishee. Eläin on eläin. Miten koulutat itseäsi koiranomistajana siinä ettei koirasi joutuisi tappeluun?Olkoon vaikka tupee! =D
Ei meillä ihmisiä kouluteta.
- ja toisesta ulos
Meillä elellään suunilleen samoin tavoin kuin teillä. Koiraa on niin pehmeätä kuin kovaakin mutta ei meillä oikeastaan ne koulutustavat mitenkään eroa. Kovakin koira meillä tietää jo kulmieni kurtistuksesta että tuli mokattua sillä se on mitä sille on pentuna opetettu.
Erona se että koiria on kolme!!! Joten vielä vähemmän on varaa siihen että temppuilua tulee. Se on menoa se jos 90 kg koiraa päättää hihnassa lähteä vetämään:)
Noh, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. MItäs sitä muiden sanomisista välittämään.
Tokihan minäkin olen tavannut näitä "saahan se vähän hyppiä" ihmisiä ja eipä niille muuta ole tullut todettua kuin että kokeillaan uudelleen kun se painaa 20 kg enemmän ja ulkona on satanut viikon putkeen. Saako se silloin ihan vähän hypppiä *wink*
Olenkin sanonut että miellä koirat ja vieraat tanssivat minun pillin mukaan:)- -ison koiran omistaja-
Yhdyn mielipiteeseesi =)
Vanhemmillani asuva jätti, n. 75 kg, on myös koulutettu asianmukaisella tavalla, mutta koska se koira on kummiskin aina koira, tulee tilanteita, että sitä muuten mennään eikä meinata.
Ei siinä järin haittaa, ettei lähteneet sukset matkaan, aikas hyvin siinä hihnan jatkona liu'utaan perässä =D - joka ei suvaitse istumiskäskyä
-ison koiran omistaja- kirjoitti:
Yhdyn mielipiteeseesi =)
Vanhemmillani asuva jätti, n. 75 kg, on myös koulutettu asianmukaisella tavalla, mutta koska se koira on kummiskin aina koira, tulee tilanteita, että sitä muuten mennään eikä meinata.
Ei siinä järin haittaa, ettei lähteneet sukset matkaan, aikas hyvin siinä hihnan jatkona liu'utaan perässä =Dei Vilander ole kieltänyt käyttämästä namuja tai "sirkustemppuja".
Miten hän mahtaa opettaa agilityä? Onhan sekin yhdenlaista sirkusta.
Hän haluaa erottaa kasvatuksen koulutuksesta. Eli koira kuin koira pitäisi kasvattaa käyttäytymään ja tottelemaan ja tämä tapahtuu parhaiten ilman namuja, esim kielto on ehdoton. Toisaalta taas pentu kyllä hyötyy namupalkasta luoksetulossa.
Opettaako koiralleen temppuja oli ne mitä vaan, on jokaisen oma asia. Mutta siinä voi käyttää namuja ja koskaan ei saa unohtaa kiitosta ja silitystä. En jaksa tarkemmin selittää. Jollekin sopii leikki palkaksi.
Vilander neuvoo myös käyttämään lihapullia palkkana jos koiran kynsien leikkaamisessa on vaikeutta.
Kukin tulkitsee kirjoitukset tavallaan.
Kyllä juu itsekin saanut kieroja katseita kun olen kehdannut kieltää koiraani.
Tuttavat on hassuja. Heitä harmitti kun koiraa käskytettiin eli pyydettiin pois tai kiellettiin hyppimästä, mutta jos ei käskytetty niin heitä harmitti lopulta jos koira hyppii tai riekkuu. Eräs oikein riehutti koiraa vaikka kielsin, sitten oli kauhuissaan kun koira riehaantui.
Tätä asiaa pyörittelin pari vuotta yhden koiran kanssa. Päähän siinä meinasi levitä. Myös koiran käytös meni lopulta yli hilseen. Kun ei aina tarvinnut totella niin totteli silloin kun huvitti.
Nyt koulutan koiriani päättäväisesti ja on tullut ulkopuolisiltakin kiitosta hyvin käyttäyvvista koirista. En tosin heille viitsi kertoa, että hetinpä koiraa tölkillä kun räkytti portilla. ei räkytä enää. Niin on iloiset reippaat koirat ja tottelee kuin unelmat.
Eli kiellot ehdottomia ja palkat kivoja, kyllä koira siitä oppii. Pitää uskaltaa olla tiukkana. - -ison koiran omistaja-
joka ei suvaitse istumiskäskyä kirjoitti:
ei Vilander ole kieltänyt käyttämästä namuja tai "sirkustemppuja".
Miten hän mahtaa opettaa agilityä? Onhan sekin yhdenlaista sirkusta.
Hän haluaa erottaa kasvatuksen koulutuksesta. Eli koira kuin koira pitäisi kasvattaa käyttäytymään ja tottelemaan ja tämä tapahtuu parhaiten ilman namuja, esim kielto on ehdoton. Toisaalta taas pentu kyllä hyötyy namupalkasta luoksetulossa.
Opettaako koiralleen temppuja oli ne mitä vaan, on jokaisen oma asia. Mutta siinä voi käyttää namuja ja koskaan ei saa unohtaa kiitosta ja silitystä. En jaksa tarkemmin selittää. Jollekin sopii leikki palkaksi.
Vilander neuvoo myös käyttämään lihapullia palkkana jos koiran kynsien leikkaamisessa on vaikeutta.
Kukin tulkitsee kirjoitukset tavallaan.
Kyllä juu itsekin saanut kieroja katseita kun olen kehdannut kieltää koiraani.
Tuttavat on hassuja. Heitä harmitti kun koiraa käskytettiin eli pyydettiin pois tai kiellettiin hyppimästä, mutta jos ei käskytetty niin heitä harmitti lopulta jos koira hyppii tai riekkuu. Eräs oikein riehutti koiraa vaikka kielsin, sitten oli kauhuissaan kun koira riehaantui.
Tätä asiaa pyörittelin pari vuotta yhden koiran kanssa. Päähän siinä meinasi levitä. Myös koiran käytös meni lopulta yli hilseen. Kun ei aina tarvinnut totella niin totteli silloin kun huvitti.
Nyt koulutan koiriani päättäväisesti ja on tullut ulkopuolisiltakin kiitosta hyvin käyttäyvvista koirista. En tosin heille viitsi kertoa, että hetinpä koiraa tölkillä kun räkytti portilla. ei räkytä enää. Niin on iloiset reippaat koirat ja tottelee kuin unelmat.
Eli kiellot ehdottomia ja palkat kivoja, kyllä koira siitä oppii. Pitää uskaltaa olla tiukkana.Jotenkin niinhän se menee..
Itse en liputa tuon "Vilanderin" oppeja kumpaankaan suuntaan, koska en ole niistä mitään lukenut taikka kuullut..
Hyvin täällä on pärjätty ilman vilandereja tai muitakaan muoti-ilmiöitä... - se räminätölkin käyttäjä
joka ei suvaitse istumiskäskyä kirjoitti:
ei Vilander ole kieltänyt käyttämästä namuja tai "sirkustemppuja".
Miten hän mahtaa opettaa agilityä? Onhan sekin yhdenlaista sirkusta.
Hän haluaa erottaa kasvatuksen koulutuksesta. Eli koira kuin koira pitäisi kasvattaa käyttäytymään ja tottelemaan ja tämä tapahtuu parhaiten ilman namuja, esim kielto on ehdoton. Toisaalta taas pentu kyllä hyötyy namupalkasta luoksetulossa.
Opettaako koiralleen temppuja oli ne mitä vaan, on jokaisen oma asia. Mutta siinä voi käyttää namuja ja koskaan ei saa unohtaa kiitosta ja silitystä. En jaksa tarkemmin selittää. Jollekin sopii leikki palkaksi.
Vilander neuvoo myös käyttämään lihapullia palkkana jos koiran kynsien leikkaamisessa on vaikeutta.
Kukin tulkitsee kirjoitukset tavallaan.
Kyllä juu itsekin saanut kieroja katseita kun olen kehdannut kieltää koiraani.
Tuttavat on hassuja. Heitä harmitti kun koiraa käskytettiin eli pyydettiin pois tai kiellettiin hyppimästä, mutta jos ei käskytetty niin heitä harmitti lopulta jos koira hyppii tai riekkuu. Eräs oikein riehutti koiraa vaikka kielsin, sitten oli kauhuissaan kun koira riehaantui.
Tätä asiaa pyörittelin pari vuotta yhden koiran kanssa. Päähän siinä meinasi levitä. Myös koiran käytös meni lopulta yli hilseen. Kun ei aina tarvinnut totella niin totteli silloin kun huvitti.
Nyt koulutan koiriani päättäväisesti ja on tullut ulkopuolisiltakin kiitosta hyvin käyttäyvvista koirista. En tosin heille viitsi kertoa, että hetinpä koiraa tölkillä kun räkytti portilla. ei räkytä enää. Niin on iloiset reippaat koirat ja tottelee kuin unelmat.
Eli kiellot ehdottomia ja palkat kivoja, kyllä koira siitä oppii. Pitää uskaltaa olla tiukkana.En sanonut että käytän räminätölkkiä..olen tavallinen kotikoiraihminen mutta en myöskään tarvitse koiran istumista mihinkään..
mutta samapa tuo. Silti näin sen ohjelman ja ajattelin että mitäpä sillä istukäskyllä tekee, ja niinpä kävi että hyvin on pärjätty. Ehkä käsitin sanat väärin, mutta silti näin sen ohjelman ja kyse taisi ollakin nimenomaan siitä että tarvitseeko koiran osata temppuja osatakseen käyttäytyä. Minun koira ainakin mahtuu myös autoon, se istuu ihan käskemättäkin miksipä se seisoisi kun se rauhoittuu niin luonteva asento on istuminen tai makaaminen.
Ehkä se on koirieni luonteesta sitten kiinni, mene ja tiedä. Agilityä ei harrasteta ja kynnet leikataan ilman lihapullia. Jos harrastaisin agilityä niin koira saisi varmaan lihapullan palkaksi. Mutta kun ei harrasteta. joka ei suvaitse istumiskäskyä kirjoitti:
ei Vilander ole kieltänyt käyttämästä namuja tai "sirkustemppuja".
Miten hän mahtaa opettaa agilityä? Onhan sekin yhdenlaista sirkusta.
Hän haluaa erottaa kasvatuksen koulutuksesta. Eli koira kuin koira pitäisi kasvattaa käyttäytymään ja tottelemaan ja tämä tapahtuu parhaiten ilman namuja, esim kielto on ehdoton. Toisaalta taas pentu kyllä hyötyy namupalkasta luoksetulossa.
Opettaako koiralleen temppuja oli ne mitä vaan, on jokaisen oma asia. Mutta siinä voi käyttää namuja ja koskaan ei saa unohtaa kiitosta ja silitystä. En jaksa tarkemmin selittää. Jollekin sopii leikki palkaksi.
Vilander neuvoo myös käyttämään lihapullia palkkana jos koiran kynsien leikkaamisessa on vaikeutta.
Kukin tulkitsee kirjoitukset tavallaan.
Kyllä juu itsekin saanut kieroja katseita kun olen kehdannut kieltää koiraani.
Tuttavat on hassuja. Heitä harmitti kun koiraa käskytettiin eli pyydettiin pois tai kiellettiin hyppimästä, mutta jos ei käskytetty niin heitä harmitti lopulta jos koira hyppii tai riekkuu. Eräs oikein riehutti koiraa vaikka kielsin, sitten oli kauhuissaan kun koira riehaantui.
Tätä asiaa pyörittelin pari vuotta yhden koiran kanssa. Päähän siinä meinasi levitä. Myös koiran käytös meni lopulta yli hilseen. Kun ei aina tarvinnut totella niin totteli silloin kun huvitti.
Nyt koulutan koiriani päättäväisesti ja on tullut ulkopuolisiltakin kiitosta hyvin käyttäyvvista koirista. En tosin heille viitsi kertoa, että hetinpä koiraa tölkillä kun räkytti portilla. ei räkytä enää. Niin on iloiset reippaat koirat ja tottelee kuin unelmat.
Eli kiellot ehdottomia ja palkat kivoja, kyllä koira siitä oppii. Pitää uskaltaa olla tiukkana.No mitäs ne sirkustemput on?Oisi mielenkiintoista kuulla ;)
Kyllähän koirankasvatus,siis kotikasvatus, on aina ollut eri kuin koiran koulutus.Ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Mutta se,mikä on kellekin kotikasvatukseen kuuluvaa,on oma lukunsa.
"Koira kuin koira..."Niin pitäisi. "ja tämä tapahtuu... "Mitä tarkoitat,sanalla "parhaiten".Ja miksi "parhaiten",jos kyse on kasvatuksesta tai koulutuksesta?
- VipAngel
En ole ihminen joka ihmettelee teidän lässytystä ja lukee sen vuoksi, vaan koska on täysin samaa mieltä teidän kanssanne! :)
Jos kerran antaa jostain esim. päälle hyppimisestä periksi se kokeilee sen sitten vastakin. Ne koirat ei mitään hirmu tyhmiä ole vaikka siltä välillä vaikuttavatkin..
Jotkut vaan uskoo että rajat ovat kovat koiran ulkonäköön katsoessa (eli niin söpö koira; eihän sille voi noin sanoo, se loukkaantuu). Mutta rajojen/sääntöjen myötä siitä tulee tasapainoisempi perheen jäsen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?
Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin1714927- 1691641
Vihjeitä kaivatusta
Mitkä numerot liittyy sun kaivattuun? Osa puhelinnumeroa, kengännumero tai vaikka asuinpaikan koordinaatit (😊)661457- 65970
Lieksa missä syy?
Kun viranhaltijat irtisanoutuu tehtävistä? Museonjohtaja irtisanoutunut. Sivistysjohtaja lähtökuopissa ja Lieksan Kiinte124807Mira Luoti, Vain Elämää
kausi 8. mukana aluksi mm. Terhi Kokkonen ja Mira Luoti. taustalla myös Danny ja Kashmir. paljonko 1+1 olikaan?6797- 57784
Martina Jeopardyssa
Telkusta tulee mainos ohjelmasta, missä vilahtaa Martina. Ai vitsi odotan sitä jaksoa, missä Martina on. Pääsee taas näy191751En olisi uskonut et
Suhun tutustuminen toisi elämään näin synkän varjon. Surullista kun luulee löytävänsä rakkautta ja saa vain pahaa.66739- 76731