Hei
olisin kysellyt mielipiteitänne.
Mieheni on etävanhempi ja hänen 10v poikansa on meillä joka 2.viikonloppu.
yhteisiä lapsia meillä ei ole eikä luoja suo.
minun omat lapseni ovat aikuisia.
tulen hyvin toimeen pojan kanssa eikä pojan äitikään ole valitellut ainakaan minun kuullen minusta.
tunnen olevani niin irti koko tästä kuviosta.
en meinaa että minusta tulisi pojan äiti (hänellä on hyvä äiti) mutta kyllä asialla on suuri merkitys parisuhteessamme.
Suurimpana ongelma on mieheni.mieheni ei suostu lähtemään minun sukulaisiin tms. kun poika on meillä perustellen että sukulaisiini on niin pitkä matka. samoin vältellään tilanteita että tapaamisviikonloppuna olisi jotain minun tai yhteisiä kavereita meillä. sunnuntaina kun poikaa viedään niin aika usein käydään hänen äitinsä luona syömässä tms.
viikonloput menevät usein niin, että mieheni katsoo urheilua koko vkl telkusta ja minä pyrin pelaamaan tms. pojan kanssa, kun urheilu loppuu mennään nukkumaan ja piste. jotenkin minusta tämä etäisyys tuo kamalan tunteen.. haluaisin olla kuitenkin noina viikonloppuina kuin "perhe" enkä rajoittaa asioita noin jyrkästi koska lapsivapaa viikonloppuna aina ollaa töissä eikä päästä minnekkään. Näin ollen oma elämäni on muuttunut sellaiseksi että joudun menemään aina yksin sukulaisiin yms.
onko muilla kokemuksia tällaisesta?
itsestä tuntuu nyt siltä että suhteemme kariutuu koska vaikka puhun asiasta miehelleni hän ei kommentoi eikä tule vastaan. myös arkipäivinä hän on saman katon alla mutta ei suostu kuin katsomaan urheilua telkusta, kaikki yhteinen tekeminen jää sen vuoksi.. tykkään minäkin urheilusta ja katson sitä mutta se vie yhteisen ajan.. välillä tulee sellainen tunne että ihankuin minua käytetään vain hyväksi.
olisin kysellyt mielipiteitänne.
Mieheni on etävanhempi ja hänen 10v poikansa on meillä joka 2.viikonloppu.
yhteisiä lapsia meillä ei ole eikä luoja suo.
minun omat lapseni ovat aikuisia.
tulen hyvin toimeen pojan kanssa eikä pojan äitikään ole valitellut ainakaan minun kuullen minusta.
tunnen olevani niin irti koko tästä kuviosta.
en meinaa että minusta tulisi pojan äiti (hänellä on hyvä äiti) mutta kyllä asialla on suuri merkitys parisuhteessamme.
Suurimpana ongelma on mieheni.mieheni ei suostu lähtemään minun sukulaisiin tms. kun poika on meillä perustellen että sukulaisiini on niin pitkä matka. samoin vältellään tilanteita että tapaamisviikonloppuna olisi jotain minun tai yhteisiä kavereita meillä. sunnuntaina kun poikaa viedään niin aika usein käydään hänen äitinsä luona syömässä tms.
viikonloput menevät usein niin, että mieheni katsoo urheilua koko vkl telkusta ja minä pyrin pelaamaan tms. pojan kanssa, kun urheilu loppuu mennään nukkumaan ja piste. jotenkin minusta tämä etäisyys tuo kamalan tunteen.. haluaisin olla kuitenkin noina viikonloppuina kuin "perhe" enkä rajoittaa asioita noin jyrkästi koska lapsivapaa viikonloppuna aina ollaa töissä eikä päästä minnekkään. Näin ollen oma elämäni on muuttunut sellaiseksi että joudun menemään aina yksin sukulaisiin yms.
onko muilla kokemuksia tällaisesta?
itsestä tuntuu nyt siltä että suhteemme kariutuu koska vaikka puhun asiasta miehelleni hän ei kommentoi eikä tule vastaan. myös arkipäivinä hän on saman katon alla mutta ei suostu kuin katsomaan urheilua telkusta, kaikki yhteinen tekeminen jää sen vuoksi.. tykkään minäkin urheilusta ja katson sitä mutta se vie yhteisen ajan.. välillä tulee sellainen tunne että ihankuin minua käytetään vain hyväksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jospa jättäisit isän ja pojan välillä keskenään. Ei kai sinun tarvi olla näissä tapaamisissa aina mukana.
yleensä jos ajattelemme hyvin toimivaa uusperhettä niin kummankin sukulaisissa käydään ja myös toisten lasten kera. Kyllä minä käyn oman äitini luona ja otan mieheni lapsen mukaani, yhtälailla menemme mieheni vanhemmille ja otamme minun lapseni mukaan.
Ei taida olla ap:n syy että mies katsoo urheilua telkasta ja ap joutuu viihdyttämään lasta.
Mutta ap semmonen neuvo että seuraavan kerran kun lapsi tulee teille, lähde omille menoillesi, tee mitä ikinä haluatkaan tehdä, kenties miehesi ymmärtää, kenties ei mutta voihan sitä kokeilla