Onko nykyisessä peruskoulussa tapana kertoa kokeissa koko luokan keskiarvo ? Tyttäreni itkee jatkuvasti, kun hänen koearvosanansa jää alle keskiarvon. Tänäänkin hän itki, koska sai kokeesta 10-, koska luokan keskiarvo oli 10. Minusta tämä keskiarvon kertominen on järjestöntä, koska minusta pitäisi arvioida oppilaan kehittymistä aineessa eikä verrata häntä muihin. Gaussin käyrän ymmärrän, mutta minusta on julmaa kaikkien kuullen verrata lapsia toisiinsa.
Luokan keskiarvo
itkuinen lapsi
243913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ihan itku tulee, kun aloittaja ei tiedä, että todistukset ovat julkisia. Ehdotan, että tilaatte luokan kaikkien oppilaiden todistuksista kopiot tai käytte vähintäänkin tarkastamassa ja vertailemassa niitä oman pilttinne saamiin arvosanoihin.
Toditukset ovat julkisia asiakirjoja.
voinut olla 10, koska tyttäresi arvosana alensi sitä.
Eli hymyä huuleen!
itkee, kun saa 10- kokeesta, on vika kyllä sinussa. Miksi pitää painostaa noin kovasti? 10- tarkoittaa, että hän on tehnyt yhden pienen virheen.
Ei se ole mitenkään nykyisen peruskoulun tapa erityisesti. On täysin open oma asia, haluaako ( ehtiikö, viitsiikö ) kirjoittaa jokaiseen koepaperiin luokan tai opetusryhmän keskiarvon.
Saattaa olla, että joissakin kouluissa on käytäntönä tai peräti sääntönä, että keskiarvot ilmoitetaan kotiin. Voihan sen keskiarvon ihan vain suullisesti kertoa luokalle. Vanhempien ei kuitenkaan pidä välttämättä uskoa, mitä lapsi keskiarvosta sanoo, ellei sitä ole ope koepaperiin kirjoittanut!
Itse kirjoitan lähes poikkeuksetta luokan keskiarvon koepaperiin. Sen tarkoitus on kertoa vanhemmille sekä kokeen vaikeusasteesta että ryhmän tasosta ja näiden alueiden raja on veteen piirretty viiva.
Omien kokemusteni mukaan vanhemmat ovat yleensä tyytyväisiä tiedosta. Kukaan oppilas ei kertaakaan ole millään tavoin näyttänyt luokan keskiarvon tietämisestä kärsivän. Ka:n kertomisen tarkoitus on antaa vanhemmille informaatiota.
Kyllä minusta on jotain pikkuista häikkää, jos lapsi ei kestä sitä, että hänen arvosanansa on luokan keskiarvon alle - riippumatta siitä, onko ka 10 vai 5½. Herää kysymys, miten tämä lapsi suhtautuu esim. pelissä häviämiseen tai siihen, että joku juoksee nopeammin tai on häntä musikaalisesti lahjakkaampi. Miten hän käyttäytyy, jos hänen keskiarvonsa on luokan ka:n yli?
Gaussin käyrän olemme hylänneet aikoja sitten. Juuri siksi, että niin opetusryhmien kuin oppilaidenkin taso todella vaihtelee saman yksikön sisällä.
Onko tämän keskiarvon ilmoittaminen tarpeen ? Kyseenalaistan käytännön. Minulle on äitinä ihan sama, miten muut lapset ovat edistyneet. Ymmärrän, että opettaja haluaa tietää keskiarvon arvioidakseen kokeensa vaikeusastetta ja ottaakseen sen huomioon seuraavissa kokeissa. Itse aikuiskouluttajana teen samoin, mutta minusta kenenkään opiskelijan ei tarvitse tietää toisten arvosanoja.
Mitä tulee koearvosanoihin, niin ne eivät ole julkisia. Todistukseen tulevat arvosanat ovat.
Tyttäreni todellakin masentui turhaan ja sitä minä yritin hänelle selittää. Tiedostan, että itse koulussa hyvin menestyneenä välitän puheissani viestin siitä, että koulumenestys on tärkeää. Ja yritän parhaani mukaan välttää sitä viestiä, että häntä arvostetaan vain koulumenestyksen perusteella.
Näyttää siltä, että monissa kouluissa toimitaan 30-luvun malliin. Itse opettajankoulutuksen 2000-luvulla saaneena kyseenalaistan käytäntöjä ja kysyn aina, mitä tarkoitusta ne palvelevat ja ovatko ne oppimisen kannalta ja etenkin oppimisen edistämisen kannalta tarpeen. En koskaan arvostele tyttäreni opettajaa tyttäreni kuulen saati opettajalle itselleen. Hän kun näyttää olevan aika herkkähipiäinen ja ammatillinen asenne näyttää olevan kieroutunut. Kukaan opettaja ei voi miellyttää kaikkia ja itse aikuisopettajana taatusti tiedostan tämän ja suon kaikille opettajille työrauhan.
Usein opettajat sanovat, että haluavat palautetta työstään ja että asioista voi keskustella. Yllättäen vanhempien asiallinen palaute koetaankin hyökkäävänä ja se johtaa jopa lapsiparan opettajan negatiivisen huomion kohteeksi. Meitä on moneen junaan...
sillä sehän on vaan yhden ihmisen arvostelu. Todistusnumerotkin ovat vain yhden ihmisen arvostelu toisesta ihmisestä, siitä oppilaasta, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Monesti suosikki oppilaat saavat 8 vaikka olisi 6 arvosia, ja hyvä oppilas 7 vaikka olisi 9 arvoinen. Niille ei kannata paino arvoa antaa.
Eihän kukaan voi ketään numeroilla arvostella! Sehän on järjetöntä.
Jos minä arvostelisin omat opettajani aikanaan, kaikki olisi 4 arvoisia. Sehän on mun mielipide, ei kukaan siitä välitä. Voisin avostella 9 arvoiseksi, eikä svieläkään sillä ole mitään tosia asian kanssa tekemistä. Sehän on vain minun näkemys.
Sama se on nyt, ei kukaan voi arvostella lapsia numeroilla, mutta se on vain tapa. Turha miettiä numeroita, ne ei koskaan pidä paikkaansa.
Sori nyt vaan, mutta sä taidat olla ihan sekopää!
opeteta lukemaan tavuttamalla...
tämä on kuuleppas nykyaikaa ja
millään muulla kun numerolla ja
aineeseen mieleenkiinnostuneella on
merkitystä eli jos koe on 6 mutta
tunnilla viittaa niin todistus on 7
Joka kymmenellä lapsella on luki vaikeus niin joka luokassa on joku joka ei selviä aivan muiden tavoin. Luki ongelmasta kärsivän julkinen mollaus ja mollaus yleensä pilaa lapsen motivaation kouluun, joten tulosten julkinen esittely kertoo opettajan huonosta ammattitaidosta, ei lapsesta.
Enpä ole yli 20-vuotisen opettajan urani aikana ikinä ennen nähnyt tai kuullut tuollaisesta näkökulmasta!
Ethän oikeasti voinut tarkoittaa, että luokan keskiarvon ilmoittaminen vanhemmille on lukihäiriöisen mollaamista?
Numeroarvostelu on julkista.
Kuinka vähän opettajilla on yleensä tietoa luki jutusta. Suomalaisista puoli miljoona on lukihäiriöisiä. Opettajat ovat autuaan tietämättömiä siitä että julkinen mollaus vie oppilaalta opiskelu halut ja on jopa kiusaamista.
Kyllä meistä suurin osa lukihäiriön merkit tunnistaa ja osaa sitten ohjata lisätesteihin. Esimerkiksi omissa kielten kokeissani en ota lukihäiriöisiltä miinusta pienistä tyypillisistä kirjoitusvirheistä, korjaan vain kirjaimet oikeaan järjestykseen tai täydennän. Usein myös kysyn oppilaalta, miten hän kyseisen sanan ääntäisi ja jos se silloin menee oikein, ei virhettä oteta.
Ymmärrän kyllä, että lukihäiriöiselle varsinkin vieraan kielen irtosanojen opettelu voi olla hankalaa: eniten - entinen. Itselläni on ollut onni saada lahjakkaita ja työtäpelkäämättömiä luki-oppilaita valinnaiseen vieraaseen kieleen. Hienosti he pärjäävät, vaikka luki toisinaan aiheuttaa harmia. Kannustamalla he pärjäävät hyvin!
En ymmärrä, mitä tämä sinnikäs kirjoittaja tarkoittaa julkisella mollauksella. Todella outoa. Keskiarvon ilmoittaminen ei ole julkista mollausta. Kenenkään oppilaan ei tarvitse kertoa omaa arvosanaansa kenellekään muulle kuin vanhemmille.
Vaikka numeroarvostelu lain mukaan on julkista, en koskaan kerro edes oppilaan yksittäisen kokeen arvosanaa koko luokalle ilman hänen nimenomaista lupaansa. Ehkä joku toimii toisin.
Vaikka yksittäinen koearvosana olisi heikkokin, oppilasta on silti helppo kannustaa yrittämään: Olet tunneilla aktiivinen! Hyvä, kun kysyit, en olisi muuten huomannut ajatella, että tuossa voi helposti tulla virhe. Teet aina siistiä ja nättiä jälkeä vihkoon. Hienoa, että olet huomannut tuon toisenkin mahdollisuuden sanoa sama asia. Uudella istumapaikallasi olet nyt keskittynyt paljon paremmin, katsohan tuloksia! Jne, jne, jne loputtomiin!
Sinun tarvitsee saada vain todistus lukihäiriöstä ja osata sen jälkeen suhteuttaa opetuksesi ja arviointi sen mukaan.
Lukihäiriöisiä löytyy mm. Ruotsin kuningasperheestä.
Lukihäiriöiset kirjoittavat YO-kirjoituksissa tänä päivänä todella hyvin ja pärjäävät elämässä.
Ainoa SUURI ongelma lukihäiriöisillä on opettajat, jotka eivät ymmärrä, että se on ominaisuus - ei vika.
Mutta kun homman nimi on se, että me ne lukihäiriöt joudumme toteamaan.
Vain pienellä määrällä yläkouluun tulevista lukihäiriöisistä on tästä ominaisuudesta mitään todistusta. Meillä heidät testataan, ainakin tässä kaupungissa. Saattaa olla tieto, että on alakoulun puolella saanut joitakin tunteja erityisopetusta lukemisessa ja kirjoittamisessa.
Tiedän varsin hyvin, että myös luetun ymmärtäminen vaikeutuu, jos sanoja ja kirjaimia sekä niiden keskinäistä järjestystä on vaikea hahmottaa.
Opetuksen ja arvioinnin "suhteuttamisessa" todetun lukihäiriön mukaiseksi ei ole mitään vaikeaa.
On varmasti olemassa opettajia, jotka eivät tätä seikkaa ole sisäistäneet, mutta silloin on kysymys koulutuksen puutteesta, ei open ilkeydestä.
Miksi kinaat jatkuvasti siitä, miten lukihäiriöiset koulussa tai ylioppilaskirjoituksissa menestyvät? Minähän juuri kehua retostin valinnaisen kielen opiskelijoitani, joista moni todellakin on kirjoittanut hyviä arvosanoja ylioppilaskirjoituksissa ja pärjännyt elämässä hyvin! Mutta ei lukihäiriö ole mikään sellainen ominaisuus, joka saisi opiskelijan kirjoittamaan ylioppilaskirjoituksissa hyvin. Ei myöskään kiharatukkaisuus tai persjalkaisuus.
Valitettavaa sinänsä on, että monien reaaliaineiden oppikirjojen teksti on liian monimutkaista ja vaikeaa tavallisen kieltenopettajankin siitä vain sisäistettäväksi. Usein kasvatuksen ja opetettavan aineen ammattilaisten tekemät oppikirjat sisältävät lauseenvastikkeita sivulauseen sisällä ja muutenkin vaikeita lauserakenteita, jotka vilisevät oppilaalle vielä tässä vaiheessa vierasta kyseisen tieteenalan omaa termistöä.
Eikö ollutkin edellinen lause upea? ;-)
Miksi käyttäydyt minua kohtaan agressiivisesti? Mistä me olemme eri mieltä?
Toivotan sinulle vain hyvää työviikkoa ja intoa kannustaa lapsia terveellä tavalla.
kaikkien kuullen? Ei opettajilla ole tapana (eikä oikeutakaan) luetella oppilaitten numeroita julkisesti.
Jos lapsesi sai kokeesta 10-, niin ihmettelen kovin tuota itkemistä. Miten teillä on opetettu kotona suhtautumaan koulunkäyntiin? En edes uskalla ajatella, että miten lapsesi regoisi, jos saisi jostain koenumeroksi vaikka 8.
Itkeekö lapsesi sen takia, jos jää alle keskiarvon vaiko sen takia ettei osaa kaikkea täydellisesti? Yritä opettaa lapsellesi, että kun parhaansa tekee niin se riittää, ei kukaan ole täydellinen eikä kympin oppilas, ainakaan kaikissa aineissa.
jos arvosana olisi ollut 10 ? Olisitko iloinnut muiden tyhmyydestä?
Sitä paitsi, jos luokan ka. olisi ollut 10, se tarkottaisi sitä, että kaikkien olisi pitänyt saada 10, joten juttusi on aika kökköinen-
Yleensä kun ärhäkkä oppilas saa huonomman numeron kuin tavallisesti, hän nostaa ison älämölön siitä, että koe oli liian vaikea.
Omassa ymmärryksessä tai valmistautumisessa ei koskaan voi olla mitään vikaan. Silloin opettaja voi kertoa luokan keskiarvon ja perustella sillä, että koe oli normaalitasoinen.
Vanhemmat syyllistyvät usein siihen, että vaikka lapsi tuo hyvän numeron kokeesta, kysytään, mitä muut saivat. Hyvä on tarpeeksi hyvä vasta, jos se on parempi kuin muiden.
Kannustakaa lapsianne ja miettikää tarvittaessa yhdessä, miten lapsi voi parantaa omaa tulostaan. Pelkkä keskiarvoon vertaaminen ei tuo seuraavalla kerralla yhtään parempaa numeroa.
tarkistamista?
Ensin moitit keskiarvon julistamista ja sitten olet kohta sitä mieltä että opettaja on ammatillisesti kieroutunut... Eli kun tyttäresi saa alle keskiarvon numeron on opettaja kieroutunut. Mitähän jos keskiarvo olisi ollut 8,5 ja tyttäresi saanut tuon 10-? Silloin kai kaikki olisi ollut hyvin? Tyttö tyytyväinen ja opettajakaan ei yhtään vinoutunut.
Meillä on aina kerrottu keskiarvo eikä kukaan ole pitänyt sitä huonona tapana. Ei oppilaat eikä vanhemmat. Jos joku ei yllä keskiarvon tasolle, on hänellä sitten parantamista seuraavaan, Kaikki eivät yllä koskaan. Eikä kai ole tarkoituskaan. Jos kaikki saisivat jatkuvasti kymppejä se ei varmaan ole merkki loistavasti opetuksesta tai lahjakkaista oppilaista vaan liian helposta kokeesta.
Elämässä vaan pitää kestää, että joskus joku on parempi kuin toínen. Oli aine ja tilanne mikä vaan. Toinen laulaa paremmin, toinen piirtää toinen on liikunnallisempi. Ílmeisesti tyttösi ei osaa käsitellä pettymyksiä.
Minun tyttäreni on ollut aina liikunnallinen. Pienenä hän voitti leikiten piirinmestaruudet, rikkoi ennätyksiä ym. Sitten kerran tulikin kisa, jossa jäi toiseksi. Se oli erittäin opettavaista. Tyttö riehui, syytteli, itki, mökötti. Siis käyttytyi todella huonosti. Ikää oli silloin 11 v. Sitten tuli toinen kisa, jossa "jäi" kolmanneksi. Ikää silloin 12. Sen verran oli kasvanut, että kätteli kilpakaverinsa ja sanoi myöhemmin, että tuossa mä tein virheen, ensi kerralla paremmin. Senkin jälkeen on tullut tappioita, mutta ne ovat saaneet yrittämään enemmän. Nyt on Suomen huippuja lajissaan.
Paljon myös riippuu, miten vanhemmat suhtautuvat tällaisiin pettymyksiin. Miten sinä suhtauduit?
Olen ylempänä olevassa viestissä "aikuiskouluttaja"-nimimerkillä kertonut tarkemmin tästä tilanteesta. En väitä opettajaa ammatillisesti kierotuneeksi tämän keskiarvoasian vuoksi. Olen vain huomannut, että hänen kanssaan on mahdotonta keskustella opetukseen liittyvistä asioista. Ja en todellakaan ole yhtään huolissani tyttäreni puolesta vaan säälin niitä oppilaita, jotka saavat huomattavasti keskiarvon alle jäävän arvosanan. Mahtaa olla mukavaa kokeessa huomata olevansa surkea muihin verrattuna. Sehän kannustaa, vai mitä ??? Oppilas tarvitsee tietoa omasta oppimisestaan, ei muiden oppimisest kuten ylhäällä olevassa viestissäni olen perustellut.
Mutta hyvänen aika, oletko ihan tynnörissä?
Jos koearvosana on jotain 5:n tai 6:n luokkaa, oppilas tietää ihan varmasti olevansa keskiarvon alle. Jos arvosana on 9-10, oppilas tietää varmasti olevansa keskiarvon yli.
Eipä sillä koko luokan keskiarvolla mitään maailmoja mullistavaa merkitystä ole, mutta ei siitä pitäisi mitään haittaakaan kenellekään olla.
Et voi tosissasi tarkoittaa, että jos vitosen oppilaalle ei kerrota, että suuri osa luokasta sai paremman arvosanan, hän ei sitä tiedä! Höpöpöpö! Pidätkö vitosen oppilasta niin tyhmänä?
Jos olet huomannut, että opettajan kanssa on mahdotonta keskustella opetukseen liittyvistä asioista, hän lienee huomannut, että sinä et niistä mitään tiedä. Mene luokan eteen ja tule vasta sitten puhumaan tänne!
Älkää hyvät vanhemmat luulko, että luokalla on vain yksi oppilas, se teidän, joka ansaitsee erityistä huomiota, kannustusta ja tukea. Niitä on vähintään 20, kaikki erilaisia!
Mitä sinä niitä keskiarvon alle olevia oppilaita säälit? Eivät he ole kaikissa oppiaineissa eivätkä kaikissa maailman asioissa keskiarvon alle, vaikka kemia sattuisikin olemaan armovitonen. Yksi on hyvä yhdessä, toinen toisessa! Kai sen nyt jokainen tietää!
kokeidensa kanssa. Arvosanoja kysellään suuntaan ja toiseen ja lapset asemoi oman arvosanansa suhteessa muihin. Siksi voi olla oikeinkin suotavaa että ope kertoo keskiarvon KOKO luokalta. Näin se on todellinen tilanne, eikä lapsen kymmenen tutun. Sama koskee todistusten keskiarvoja. Lapsetlaskee niitä jo kuulemma koulussa, heti kun toikkarit saadaan. Kännykät esiin ja sitten vertaamaan. Siinä meni hukkaan tasa-arvososiaalidemokraattinenkeskiarvonpoistamisidea opetushallituksen sosiaalitädeiltä. Opettaja katsoo olevansa sinua parempi lasten opettaja, eikä siksi halua kanssasi niistä asioista aidosti keskustella. So? Älä ota hernettä noin syvälle nenään vaikka sinua ottaa pattiin kun hän ei tunnu arvostavan osaamistasi, olet kuitenkin aikuiskasvattaja ja hän ilmeisestivarhaiskasvattaja. Eri lajeja.
Luulen että sinulla on lastesi suhteen sellaiset odotukset, että sinä pohdit noita asioita, ja vaadit! Puhut vain lastesi suulla, ja odotat lapselta enemmän kuin mihin hän pystyy.
Jos lapsi itkee saatuaan 10- kokeesta, on hänen mielenterveys jo niin huono, että minua ihan pelottaa. Ja vielä suree luokan keskiarvoa, joten luulen, että sinä olet kunnianhimoinen ihminen lapsesi kustannuksella, haluat onnistua lapsesi kautta. Vaadit lapsetla sellaisia suorituksia, joihin itsekkään et kykenisi.
Ei ihme että lapsi itkee, kun ei onnistu, ja saa tosi tosi huonon numeron kokeesta.
toisiinsa? Kertoiko hän nimeltä mainiten, minkä numeron kukin sai?
Minusta luokan keskiarvon ilmoittaminen ei ole välttämätöntä, mutta takuulla oppilaiden mielestä mielenkiintoista ja informoivaa. Se lisää arvostelun läpinäkyvyyttä, joka on varmasti sinunkin mielestäsi tärkeää.
Luokan keskiarvo on myös kokeen vaikeustason mittari. Lapsen kehittymistä aineessa kuvaa osaltaan se, saako hän nelosen kokeesta, jossa luokan keskiarvo on 9 tai toisaalta 6.
Kerro lapsellesi, että itku ei auta markkinoilla, ei koulussakaan. Pettymyksiä tulee ja on hyvä opetella kestämään niitä. On jopa mahdollista iloita toisen puolesta. Usko tai älä.