Yllättävää kyllä

Minkä ikäinen sinun autistilapsesi on? Itselläni 4-vuotias autistinen tyttö ja kuulostaa niin tutulta.

Pojallani asperger, eli autismin lievä muoto ja samaan ollaan mekin törmätty, eli lähes mykkyydestä ja omasta höpötyksestä lähti. Olen huomannut, että pojalleni puhuminen ei vain yksinkertaisesti ole luonnollinen kommunikointimuoto. Hän käyttää valtavasti ilmeitä ja eleitä, jotka ovat täysin ymmärrettäviä.

Meille olikin oikeastaan järkytys, että puheterapeutti jätti tämän kommunikoinnin kokonaan huomiotta ja yritti pakottaa pojan puhumaan. Poika huusi kurkku suorana eitä ja itki peloissaan. Vaipui omaan maailmaansa, käänsi katseensa kattoon ja keinutti itseään jalalta toiselle, kuten aina pelottavassa tilanteessa, mutta puheterapeutti jatkoi tätä neljän käynnin ajan, kunnes lähdin pojan kanssa vastaanotolta ovet paukkuen. Pt väitti pojan olevan vain uhmakas..

Voiko aspergerlapsen edes odottaa keskittyvän, jos vieras huone on täynnä virikkeitä, kirkkaita valoja ja vieras ihminen ei anna lapsen tarvitsemaa koskemattomuuden tilaa?

Poikani puhuu kyllä ja selvästi turvallisessa tilanteessa, turvallisten ihmisten läsnäollessa, mutta ei koskaan pakottamalla. Kaikki eivät kommunikoi puhumalla, kaikille se ei ole oikea tapa. Tällainen erityislapsi ei tee mitään sellaista, mitä häneltä odotetaan, vaan katselee ja yllättää, kun itse on valmis. Hän puhuu, kun se tuntuu luonnolliselta, ei, koska muut sitä odottavat.

Ja mitä tulee vanhempien tietämykseen... Neurologi haukkui meitä vanhempia vuoden verran ettemme muka yrittäneet tarpeeksi opettaa pojalle värejä. Itku kurkussa hoin värejä ja osoittelin tavaroita. Neurologi lähetti kiusallaan meidät silmälääkärille ja näkötutkimuksiin, jotta hänellä olisi näyttöä meidän vanhempien vajavuudesta. Palasimme sieltä kädessämme diagnoosi totaalisesta värisokeudesta ja vaihdoimme neurologin lennossa. Yhä poika osoittaa taivasta ja sanoo sininen. Pieni pakotettu lapseni.