retroradioita, levysoittimia, retroa...analogisia näyttöjä, puupaneloinnin jäljittelyä...eikö moderni design riitä nykyelektroniikassa?
retrovillitys
?miksi?
14943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihminen kaipaa estettiikkaa eikä mustia sonyn muovi laatikoita!!!!
Vanhat lyhytaalto (maailmanradiot) ne vasta upeita olivatkin, katso esim:http://homepages.ihug.com.au/~vk5vka/rxofpast.htm
http://homepages.ihug.com.au/~vk5vka/rxofpast.htm
No dx-kuuntelua itsekin aikoinaan harrastin, komeron perältä löytyy vieläkin Yaesu FRG-7. Muitakin radioita on ollut ja on.
Hauska että mainitsit Sonyn. Kävin tänään ostamssa kelloradion...toinen vaihtoehto oli made in china retroradio joak oli näyttävästi vanhan näköinen mutta viritinnuppi heilui sormissa. Oli kuitenkin siinä digitaalinäyttöä ja autom. kanavapainikkkeita...päädyin kuitenkin ostamaan Sonyn avaruusalusmallisen kelloradion - siinä on vanha kunnon analoginen viisari joka liukuu taajusnumerotaulun takana...eli päinvastoin ideoitu tämä design....
Muistatteko ensimmäiset digitaaliset rannekellot? Citizen kesti vuosia... näytti ajan luotettavasti kunhan vain oli paristossa virtaa. Nykyään en yksinkertaisesti uskalla rannekelloa ostaa....
Puukuorinen laite aina hakkaa muovitoosan.
Kuinka hienoja onkaan Tivolin audio laitteet.
Toki nuo halpa jäljitelmät joutaa roskiin, niisä heiluu nuo namikat, jotain huonoa muovia ne näkyy olevan. Pitäs olla jotain metallia.
Kumipäällyste on mukava, se pysyy kädessä tukevasti ja on muuutenkin miellyttävä käsitellä. Kaikkki muovikuoriset pitäs hävittää.
Edellinen halvimman mallin Seikoni kesti 15 vuotta. Siitä kului loppuun päivyrin rattaat, jotka ovat kuulemma muovia. Nuorempi pojistani halusi vanhan kelloni, häntä ei kiinnosta päivyrin toimivuus. Patterit pystyy itse helposti vaihtamaan Seikoihin. Mitään vikaa ei ikinä ollut, paitsi tuon päivyrin pysähtyminen.
Kyllä Citizenkin sitä ennen aika hyvin kesti. Ongelmana oli vain se, että kosteutta ei oikein kestänyt. En halpaa kelloa viitsinyt kellosepällä käyttää.
Nykyinen Seikoni on hieman edellistä kalliimpaa mallia, ja se on ollut vajaa 2 v käytössä.
Osta pois vaan, kai näitä saa jo 100 eurosta alkaen.
Omani maksoi kai jotain 200 euroa.
Epäilen, että kestää myös hyvin yli 10 vuotta.
Minulla on ollut tällainen Nordmende:
http://www.radiomuseum.org/r/nordmende_globetrotter.html
lähes päivittäisessä käytössä vuodesta 1966, eikä ainuttakaan vikaa ja toimii edelleen, sieltä se keittiön nurkasta kertoo päivän uutiset luotettavasti joka päivä.
Komea on - Itsellänikin oli tuona aikana muutamia ko. ajan radioita, mm. Nordmende Transita Automatic. Vaan kun ei älynnyt niitä silloin säilyttää. Muistelen että ostokuumeessani harkitsin just sitä Globetrotter:iakin, mutta taisipa se olla liian kallis.
Nostalgia syistä "piti" pari 60-lukusta ostaa viime kevänä huutokaupasta.
Itsekin kun 70-luvulla asuin puutalossa jossa talvisin pakkanen paukkui nurkissa, siinä samalla kuuntelin musiikkia sekalaisesta stereopaketista. Tähän fiilikseen ei voi päästä nyt kuin noilla samoilla vehkeillä. Ja vinyylien hipelöinti kuuluu asiaan myös.
Ja jossain määrin olen ollut havaitsevinani jonkinlaisia inhoreaktio tyyppistä käyttäytymistä uusinta viihde-elektroniikkaa kohtaan.
Putkitöllö on POP! Littanat ovat rumia, eivät sovi yhteen omaksutun elämänasenteen ja sisustuksen kanssa.
Vanhat matkaradiot ovat kyllä tyylikkäitä, mutta ompa niiden sisuskalutkin ladukkaita...
Esim tällainen Grundig Satellit Professional 80-luvun alusta (ei nyt ehkä vielä vanhakaan):
http://www.universal-radio.com/USED/u617lrg.jpg
juuri tuota samaa Grundig satellit radiota olen etsinyt , ja ostan heti kun hinnasta sovitaan, se on KAUNEIN kaikista radioista, itselläni on se uudempi G.satellit 650, uusi grundig s. 750 on myös varsin makee.
National Panasonic teki myös 70-80 luvulla hyvin teknisen näkösiä toosia. Venäläiset osaa myös tehdä dx radioita joita on ilo katella, jos ei aina välttämättä kuunnella. On niissä kyllä hyvä äänikin.
Olen aina (1979 lähtien) ollut kiinnostunut radiomuotoilusta, välillä on ollut kymmeniä radioita hyllyssä, sitten taas harrastus hiipunut, jos rahaa olis niin jotain 50 toosaa hankkisin ympäri huoneita, ehheh, hullulla on kalliit huvit.
Melkein vedet herahtaa silmiin, kun noita katselen, minä nimittäin hankin aikanani leipäni noita korjaamalla. Se oli hyvää aikaa se!
yhdellä naisella täällä Helsingissä on sellainen. Mutta muistelen että se oli suurin ja kallein malli mitä kaupasta sai Suomessa siihen aikaan.
Mikäpä oli merkiltään rannekello,jossa numerotsaattoivat olla niin suuret,että koko taulu peittyi niihin.Se oli muotikello muistaakseni 80-luvulla,hintaa vain saattoi olla 15-30 000 markkaa.Hyvin omaperäinen,minuuttiviisari yleisimmin nuolenpäällä.
Mulla on Selena -maailmanradio vielä tikissä :)