aamupuurossa sula
helmeilevä kullankeltainen voi
tuoksu pyytää
' syö minut '
' mummu, tuu jo
mä haluun syödä vaan Sun kanssa '
pieni pullea käsi
tarttuu tomerasti lusikkaan
pysähtyy
sopuisasti pullukkainen
ja varttunut uurteinen käsi
yhdessä lusikoi puuron
rakkaus
on äänetönnä läsnä
helmeilevä kullankeltainen voi
tuoksu pyytää
' syö minut '
' mummu, tuu jo
mä haluun syödä vaan Sun kanssa '
pieni pullea käsi
tarttuu tomerasti lusikkaan
pysähtyy
sopuisasti pullukkainen
ja varttunut uurteinen käsi
yhdessä lusikoi puuron
rakkaus
on äänetönnä läsnä
Vastaukset 8
Vanhimmat
sen voisi ajatella olevan, kuinka ehdottoman arkista ja juuri siksi... niin kaunista että meinaa itku tulla, luulenpa myös että tässä todellinen tapahtuma on kuvauksen kohteena... ja ajattelen, että jos ihmisten väliseen rakkauteen olkoon millaista tahansa ei tätä sisälly, sitten se ei ole rakkautta lainkaan... rakkautta ei tarvitse vakuuttaa, todistaa, vaatia... se on äänetönnä läsnä. Kasvaen sitten tarpeen tullen myös sanoiksi... ja niiden sanojen pohjana on todellisuuden kantava voima.
Kiitos äärettömän hienosta tekstistä.
tämä olikin, vaikka ei nyt tältä viikonlopulta.
Muistui jotenkin eilen mieleen, kun pikkuneiti
heräili ja höpötti aamuhöpötyksiään.
Totta, ei rakkautta tarvitse vakuuttaa - se on
tai ei olemassa. Ja lapsen aito rakkaus on niin
sanoinkuvaamattoman ihanaa. Ja ne pienet pulleat
kädet, kun ne kietoutuu kaulaan ja kuulen
' mummu, Sä oot ihana, mä rakastan Sua '
Ja tuosta syömisestä vielä. Ainoa tapa nykyään
jolla hän suostuu puuroon aamulla, on että syön
hänen kanssaan samalta lautaselta.
Rakkautta sekin.
Kiitos kuuluu Sinulle,
että jätit sanasia mitä se Sinussa synnytti.
Kiitän.
mutta kiva että bongasin, vastauksesi palautteeseeni, nimittäin miellyttävää lukea kaikkien sinänsä tärkeiden ja elämänmakuistenkin runojen lomassa ja läpi tuollaista, nyt, kun juuri tuossa elämä tulee liki, niin liki. Se on sellaista supertodellisuutta mitä voidaan kokea vain arjessa, ja että arki juuri omassa monta kertaa vajavaisuudessaankin on niin ehdottoman täydellinen ja se on enempi kuin mitkään juhlakoristukset.
Kuule, meinasin perjantaina kun hyvän viikonlopun toivotuksia vaihdeltiin puolin ja toisin, sanoa sinulle, että vietäpä oikein hyvä viikonloppu rakkaittesi kanssa ja vähän hymyilinkin tavallaan nähdessäni lapsenlapsesi siellä, mutta sitten vedin takapakkia ja laitoin käden suulle kun ajattelin, että enhän minä voi sitä tietää ja ehkä rakkaasi muuten vain tuntuu tänä viikonloppuna, jollain tavalla, erityisen läheisiltä sydämessäsi. Niin että hän on ollut viikonloppuna teillä. Juu, runoasi lukiessa ajattelinkin että se saattaisi olla ihan juuri samalta aamulta, niin todesti tunne välittyy, mutta näköjään onkin sitten vanhempi kokemus, mutta totta yhtä kaikki.
Kauneuden rinnalla kulkee kipu ja ne eivät sulje pois toisiaan...
Mutta tärkeää rakastaa nyt kun on tämä päivä, koska tämäkin on kohta - poissa. Jos rakastaa tänään voi aina rakastaa, koska aina on tänään mahdollisuuksineen. Silloinkin kun nimenomaan juuri rakkauteen kuuluu se että vaikenee, laittaa kädet taskuun ja kieltäytyy koskettamasta. Ja että ei hallitse eikä väärällä tavalla kontrolloi toisen elämää, ajatellaan nyt vaikka näitä pikkuisia, joiden täytyy saada tehdä omat valinnat ajallaan, elää se oma elämä missä purjehditaan maailman aavalle.
Tässä muuten on niin oivallinen määritelmä rakkaudelle, että varmaankin tämä tallentuu aivokoppaani:
Rakkaus on syömistä samalta lautaselta.
Ystävällisin halauksin
-parta
itse runon tapahtuma oli, mutta nyt hän ei halun-
nut puuroa - aamupala oli leipä ja jugurtti.
Mieli ailahtelee hänellä kovin noiden
aamumurkinoinoiden suhteen aina.
Olipa hienosti sanottu Sinulta '
supertodellisuutta ' mutta hyvin kuvaava sana,
sitähän se on nimenomaan. On hän niin sulonen
kun aamulla tulee tuolta oman mökin puolelta
pirttiin ja sanoo ' huomenta rakas mummu ' Kyllä
siinä sydän hyrisee.
Taidanpa ottaa tavakseni ihan kirjoittaa aina
silloin tällöin runon tänne, kun hän on ollut
viikonlopun täällä, aiheita ei kyllä puutu. Ja
nytkin jo muhii tästä viime käynnistä ajatus jos-
ta voisin kirjoittaa myös runon. Toki olisi
aihetta siinäkin, kuinka hän on oikea
kiukkupussi. Ärripurri kiukun alkaa jne, ja
sitten melkein samalla hengenvedolla jo ottaa
kaulasta ja sanoo ' anteeks mummu '
Pidän niin mielettömästi näistä pohidskeluistasi.
Kuinka nytkin toteat, että tässäKIN päivässä on
tärkeää rakastaa. Tietäen samalla, että huomista
ei ehkä olekkaan. Kosketuksella on niin äärettö-
män suuri teho kahden ihmisen välillä. Lapsen ja
aikuisen, tietysti myös miehen ja naisen. Yhtä
tärkeää se ystävyydessäkin. Kyllä me Mysinkin
kanssa halataan joka kerran tullen mennen, kun
hän täällä poikkeaa. Ja senkin ilon sain kokea
viime viikolla.
Nii-in, ajattele. Rakkautta on todellakin syödä
samalta lautaselta. Se on hänelle erityisen tär-
keää, ja ainoa syy jonka turvin yleensä suostuu
koko aamupuuroon.
Kiitos Sinulle ystäväni,
enkä voi olla lähettämättä takaisinpäin vasta-
halausta.
Ihastuttava runo!
jotenkin minulla oli aavistus, että juuri Sinä
saatat tämän kommentoida.
Kiitos Sinulle, mukavaa että miellytti.
Runosi on kuin pieni kirkas kastehelmi!
Sinun pitäisi kirjoittaa hänelle oma kirja ja antaa se sitten kun hän on aikuinen =)
Sinä se olet varsinainen helmi elämässäni,
jos toki tämä pikkuinenkin.
Annoit kelpoajatuksen minulle, oikeesti.
Ei ole tuollainen käynyt edes mielessä, mutta
nyt kun sanoit - aloin mieltymään siihen.
Kiitos kauniista sanoistasi.