Tuolla juttu lähti menee siihen suuntaan,et kännykkä tänä päivänä henki ja elämä;)
Tuletko toimeen ilman kännykkää?
"Reetta"
22790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Öisin äänettömällä, muutoin päällä ja mukana.
-Tarpeellinen soittaessa
-Tarpeellinen vastatessa
-Tarpeellinen tässä vastatessani sinulle.
-Tarpeellinen saadakseni apua
-Tarpeellinen etteivät läheiset huolestu
-Tarpeellinen kauppalistana
-Tarpeellinen päivyrinä
-Tarpeellinen kaiken kaikkiaan!
Tulisin toimeen ilman kännykkää, minulla saattaa olla se päiväkausia autossa tai laukussa, taskussa missä vain ilman, että muistaisin kaivata.
Olenkin sanonut, että melkein varmimmin minut tavoittaa lankapuhelimesta ellen kännykkään vastaa.
Siltä näyttää, että se on henki elämä suurimmalle osalle ihmisiä, kun ei juuri sellaista tilaisuutta ole ettei kännykkä pirise.
Ja joka toinen ihminen ajaa ja kulkee kännykkä korvalla.
Ei kenelläkään tutuistani, sukulaisistani, lapsistani ole enää lankapuhelinta. On vain kännykkä. Samoin itselläni, ei ole sen jälkeen ollut lankapuhelinta kun otin laajakaistan. Sitä ennen tarvitsin lankapuhelinta puhelinmodeemiin.
tavoittamattomissa, jätän kännykän kotiin. Lyhyitä aikoja ainakin onnistuu. Voisihan yrittää selvitä lankapuhelimella. Ei aina tarvitse olla tavoitettavissa.
- On joskus unohtunut kämpille koko luuri joskus ja onhan se outoa... Sitten kuitenkin kun useidenkin tuntien päästä kiireellä ja innokkaasti hyökkää sitä katsomaan... Niin ei yhtään puhelua tai viestiä... Tänään tai eilenkään ei ole kertaakaan soinut...
henki ja elämä. Arkipäivinä minun on oltava tavoitettavissa aina. En puhu turhaa puhelimessa, vain työasioita. Nytkin kännykkä on suljettu.
Onhan puhelin oltava, en ole metsäläinen, olen tavoitettavissa ja ohan ystävien ja sukulaisten kanssa soiteltava ja pidettävä yhteyksiä.
Lankapuhelinta ei ole ollut ainakaan 6 vuoteen!
tuo lankapuhelin.
Muuttaessani 7v sitten jätin kokonaan pois. Sen perusmaksulla soitan kännyllä pari kk.
opin jo työaikana matkapuhelimeen, ensin kiinteä autossa, sitten nokian tiiliskivi.
siitähän ne sitten koko 9kymppi vuodet pieneni.
tästä nettipuhelimesta pidän, täysnäppis, voi lekotella vuoteessa, ja samalla lukea netistä, tai vaikkapa keskusteluja käydä ;D
Miulkin 3kpl;)Yksi ja ainut joka soittelee on tyttäreni;)Lankapuhelimen miekin hävitin jo parivuotta sit."Ei ehkest sulhaset;))"
Purjehtiminen on välttämätöntä, eläminen ei, sanoi aikoinaan vanha kreikkalainen. Nykyaikana kännykkä on tärkeämpi kuin purjehtiminen ja on jo elämisen edellytys. Ilman kännykkää eläminen olisi mahdoton. Hyvä että kehittynyt tekniikka on mahdollistanut sen, että tämä välttämättömyys on nyt jokaisen taskussa. Puhelimet ovat pienet ja kevyet ja lähes ilmaiset, toisin kun reilut 25 vuotta sitten, kun ensimmäisen ostin. Maksoi yli puolet auton hinnasta, oli pienen matkalaukun kokoinen ja painoi akkuineen parin tiiliskiven verran.
On täysin käsittämätöntä, että ennen voitiin elää, vaikkei ollut edes lankapuhelinta.
Silloin oli kai enemmän aikaa?
Ei meilläkään lapsuudessani ollut puhelinta, vasta 59-60 taisi tulla?
Kaupungissa tietysti helppoa, kun niitä yleisiä oli kaikkialla, vaan eipä monilla tuttavillakaan ollut puhelinta, mihin soittaa.
Silloin vierailtiin, kyläiltiin paljon. Ihmiset tapasivat toisiaan, pelattiin korttia, ja lapsetkin oppivat leikkiessään, kun aikuisten juttuja kuuntelivat.
Tiedettiin mitä mieltä vanhemmat politiikasta, uskonnosta, elämänmenosta.
Moniko lapsi tuntee enää vanhempiensa ajatuksia ko. asioista?
Riitti töitä, kun ei ollut tätä nykyajan tekniikkaa. Oli lähetit, ihan kopiokoneen käyttäjiäkin ;D
Aika entinen ei palaa, omat hyvät ja huonot puolensa, molemmissa ajoissa.
Samoin muistan sen tiiliskiven maksaneen 9900mk, mikä palkkaani suhteuttaen oli paljon rahaa. Eihän tästä ole edes kauan, kuin peruskänny maksoi tarjouksessa yli 1000mk taisi olla v,2000?
Nyt niitä saa 39-49e
Itselläni on ollut kännykkä pitkän matkaa toistakymmentä vuotta. Nyttenkään en tiedä missä se on. Akku ei ainakaan ole ladattu.
Hommasin alunperin kännykän sitä varten, että voin kutsua apua, jos auto särkyy jossakin matkalla. Ei ole koskaan särkynyt.
Lankapuhelin palvelee minua mainiosti. On aina kenttää.
Minulla ollut 3G siitä asti kun tuli markkinoille. Sitä ennen ne kaikki eri muodot.
Asun hesassa, joten kuuluvuus mainio.
on mun ainoa puhelin. Mutta en kuljeta sitä mukanani asioilla ollessani tai kyläreissuilla, vain tarpeen mukaan panen sen laukkuuni. Ei minun tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Puhelimessa on se oiva viestinjättöominaisuus (suloista tää kielemme yhdyssanarunsaus) näet.
Onhan tää vehje oiva turva silloin, kun on yksin vaikkapa metsässä. Voipi kompuroida siellä ja kinttunsa katkoa, voipi karhu hyökätä, voi kammottava röyhtäisijä iskeä kiinni - mutta puhelimella siinä pakoon pinkoessa voi hälyyttää pelastajat paikalle.
Siis en tuu toimeen ilman kännyä SIKSI, ku ei oo lankapuhelinta. Kiitos kysymästä.
Joiden ainoa puhelin se on.
En haluaisi olla muumio kämpässäni, siksi muksut päivittäin tsekkaavat, vieläkö henki pihisee.
Siksikin pidän aina mukanani, koska en koe olevani heille ilmoitusvelvollinen aikatauluistani, ja menoistani.
Hyvä kun soittavat.
Lisäksi olen diabeetikko, se tuo jonkinlaisen turvan.
Kerran saanut piipaa auton sillä, lankapuhelimella ei olisi onnistunut, mutta käsikopelolla osasi painaa 112.
En tule. Kyllä se aina on mukana, onhan se yksinäisellä tietynlainen turva. Lankapuhelinta minulla ei ole ollut neljään vuoteen. Sitä ennen oli pakko olla mieheni vuoksi. Hän ei dementoituneen enää pystynyt käyttämään kännykkää.
äitini, jolla loppuvaiheessa oli sekavia kausia. Puhelin täytyi siirtää pois hänen ulottuviltaan. Kerrankin näki ilmoituksen myytävistä lampaista ja aikoi tilata niitä silloin 80-vuotiaalle sisarelleen.
Niin lanka, kuin kännyyn.
Joskus 80-90 luvun vaihteessa, nuorimmaiseni keksivät soitella uutuusmusaa, ja jo joillakin kavereilla tais olla känny. Puhelinlasku oli tähtitieteellinen. Kävin sulkemassa ulosmenevät, eli saatoin soittaa heille ja kaverit myös, vaan he eivät voineet soittaa.
Puolenvuoden sulku opetti, maksoin laskua erissä, huh, oli se aikaa.
ajatelleet asiaa, koska puhelin voitiin helposti siirtää toiseen huoneeseen, missä oli pistoke. Äitini oli vuodepotilas eikä liikkunut tuolloin enää. Lapset ovat kekseliäitä. Olimme perheen kanssa hotellissa Sollentunassa ja noin 10-vuotiaat lapsemme olivat keskenään huoneessa. Tutkivat mahdollisuuksia ja kekkasivat että on olemassa filmikanava (maksullinen). Painoivat oikeita nappuloita ja 24 tuntia sai katsoa filmejä. En tuolloin uskonut, että osaavat ruotsia noin hyvin.
toimeen ilman.
On se vain niin mielenkiintoista, että aloittajan tekstistä heijastaa tämä ikuinen moite meitä kännykän käyttäjiä kohtaan.
Kerropas mikäs siinä mukana kannettavan puhelimen ja kotona seisovan välillä on niin suurta eroavaisuutta? Olen aina kuvitellut, että molemmat ovat puhelimia.
Nyt kun on tämä pieni taskuun sopiva keksitty se on jo monta vuotta auttanut minua työssäni. Se on myös samalla herätyskello, kalenteri muistutuksineen ja uusimmista voi jo lukea sähköpostinkin.Yllätys lienee sekin, että jotkut ovat liikkeellä työnsä puolesta ja silloin on hieman vaikeaa istua sen kotipuhelimen tai vaikka toimistopuhelimen vieressä ollakseen tavoitettavissa.
Jospa nyt kerrankin voitaisiin olla samaa mieltä, että sulla on sun konstis ja mulla mun. Tuskin kannattanee puhua sen kummemmin hengestä ja elämästä mitä nyt syöty leipä pitää tiellä.
Annetaan vain tuhansien kukkien kukkia ja keskitytään olennaisempiin elämän ilmiöihin.
Ensimmäisen kännykän hankin vuonna 1999. Se on yleensä aina suljettuna, kotelosssa, ja työsalkun pohjalla. Joskus katson on joku laittanut tekstiviestejä. Jos joku haluaa jotain niin saa soittaa kiinteään puhelimeen, tai laittaa sähköpostia.