Meinaa karata hömpän puolelle, mutta menköön nyt ihan kekrin kunniaksi.
Valkea Joulu
Hanki siintää, kiiltää kiteet maiseman.
Narskuu alla tossun, peittää loskan haisevan.
Säteet taivaanrannan auringosta sitä vastustaa,
muttei lämpö riitä pohjolan; ei jaksa sulattaa.
Kun joulunvalot syttyvät, pohjan taivas tummenee,
niin lumivaippa kasvaa, uutta lisää satelee.
On ilo aito ihmisten; tulee Joulu valkoinen.
Niin ylös kohti Luojaa kaikuu kiitos taivainen.
Jo haihtuu juhlat Joulun, vuosi uusi tulla saa.
Ja mitä tuo se mukanaan, jos ei lunta hahtuvaa?
Ken pakkasta jos ennustaa, ei harhaan seikka vie,
vaikk´ lumi polveen kurkottaa, ei puolta vielä lie.
Jo katsoo kohti taivaankantta moni pihan mies.
Jos avun hommaan jostain saa, sen Luoja yksin ties.
Vois tauon Luoja lumen antoon pitää kukaties.
Näin rukoilee ja höyryää; on paita aivan hies.
Ei vastaa Luoja taivaastansa, ei helpotusta suo.
Vaan ilkkuin katsoo talonmiestä; kiireisemmin luo.
"Kolaa kasaan, auraa sivuun", tuumii herra taivaan,
ja lisää antaa tuiskuten, ei helpotusta vaivaan.
Niin kaksi lumenluojaa siinä urakkaansa nyhjää.
On pihat lumen vallassa, ei missään yhtään tyhjää.
Ei kiitä luoja päällä maan, ei kuulu rukousta.
Vaan toivoo mielen perukoilla: sais Joulu olla musta!
Mut viimein lumenluojan päästää ahdingosta,
kun säteet kirkkaat apuun saapuu kaukaa auringosta.
Se viimein kaiken uurastuksen jokiin sulattaa.
Ja noituu taasen talonmies, kun kuraa puhdistaa.
Valkea Joulu
Hanki siintää, kiiltää kiteet maiseman.
Narskuu alla tossun, peittää loskan haisevan.
Säteet taivaanrannan auringosta sitä vastustaa,
muttei lämpö riitä pohjolan; ei jaksa sulattaa.
Kun joulunvalot syttyvät, pohjan taivas tummenee,
niin lumivaippa kasvaa, uutta lisää satelee.
On ilo aito ihmisten; tulee Joulu valkoinen.
Niin ylös kohti Luojaa kaikuu kiitos taivainen.
Jo haihtuu juhlat Joulun, vuosi uusi tulla saa.
Ja mitä tuo se mukanaan, jos ei lunta hahtuvaa?
Ken pakkasta jos ennustaa, ei harhaan seikka vie,
vaikk´ lumi polveen kurkottaa, ei puolta vielä lie.
Jo katsoo kohti taivaankantta moni pihan mies.
Jos avun hommaan jostain saa, sen Luoja yksin ties.
Vois tauon Luoja lumen antoon pitää kukaties.
Näin rukoilee ja höyryää; on paita aivan hies.
Ei vastaa Luoja taivaastansa, ei helpotusta suo.
Vaan ilkkuin katsoo talonmiestä; kiireisemmin luo.
"Kolaa kasaan, auraa sivuun", tuumii herra taivaan,
ja lisää antaa tuiskuten, ei helpotusta vaivaan.
Niin kaksi lumenluojaa siinä urakkaansa nyhjää.
On pihat lumen vallassa, ei missään yhtään tyhjää.
Ei kiitä luoja päällä maan, ei kuulu rukousta.
Vaan toivoo mielen perukoilla: sais Joulu olla musta!
Mut viimein lumenluojan päästää ahdingosta,
kun säteet kirkkaat apuun saapuu kaukaa auringosta.
Se viimein kaiken uurastuksen jokiin sulattaa.
Ja noituu taasen talonmies, kun kuraa puhdistaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.