Kauan sitten, varmaan 30-40 vuotta sitten lueskelin kirjaa, joka kertoi nokikolarista - kohtuullisen julmasta mestarista - ja hänen nuoresta kisällistään. Tarina oli sijoitettu Englantiin. Kirja oli jotenkin unenomainen, mutta molemmat muistaakseni kuolivat ja siirtyivät uuteen maailmaan, mistä tarina oikeastaan alkoi. En muista kirjan nimeä, mutta siinä oli runo, suurin piirtein tällainen: "Kun maailma nukkuu vanhuuttaan ja lehdet kellastuu, kun mieli on musta murheissaan ja synkkää kaikki muu, kotihin silloin laahustaa ja toivoo, että vielä saa, rakastettunsa nähdä."
Ei sattuisi kukaan muistamaan, mistä kirjasta on kyse?
Ei sattuisi kukaan muistamaan, mistä kirjasta on kyse?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kaikki päättyy aikanaan vaan konsanaan ei milloinkaan.