itse olen syntynyt vuonna 70 ja lapsuudessani 70 ja 80 luvulla oli todella paljon puukenkiä käytössä aikuisilla eli juuri teillä.voitko kertoa oliko juuri sinulla puukengät,minkäväriset,missä käytit esim.työkenkinä?muutkin puukenkiin liittyvät muistot olis kiva kuulla.itse olen lapsuudesta asti ollut puukenkien suuri ystävä ja käytän nykyäänkin aina melkein puukenkiä.ihailin usein centrumin naismyyjiä jotka nojaillessaan myyntitiskiin irrottelivat valkoisia puukenkiään varpaittensa varassa..
t.tuija
t.tuija
Vastaukset 48
Vanhimmat
ne oli aivan mukavat jalassa, muistaakseni väriltään vaaleat koivupuun väriset.
Joskus 60-luvulla käytin vapaa-ajan jalkineina puukenkiä. Oli valkoiset, sellaiset missä oli pieniä reikiä, kuin neulanpistoja ja mustat tukevammasta nahasta tehdyt, niitä pidin farkkujen kanssa. Autoa ajaessa ei puukenkiä voinut pitää, oli pakko potkasta pois jalasta.
Töissä piti olla jakkupuku ja korkokengät, ja voi kauhistus sukat. Housuja ei työpaikalla suvaittu.
aikoinaan intohimoinen puukenkien käyttäjä. En oikein tiedä kuinka ne jäivät pois kuvioista.En voinut kuvitellakaan käyttäväni jotain muita esim. kesäkenkiä kuin puukkareita.Joskus lähdin vahingossa töihinkin kyseiset jalkineet jalassa, työssäni niitä ei voinut käyttää.Taidampa ostaa ensi kesäksi puukkarit kun muistutit.
Moisten kenkien takia multa leikattiin 70-luvulla polvikierukka... Olin maansiirtoauton kuljettajana ja pois hytistä tullessani kenkä luisti kuraisella rappusella ja huonosti kävi... Uudesta työpaikasta heti toista kuukautta sairaslomalla... Mutta olihan ne autokuskin käytössä miehekkään näköiset... Ja mustat, tietty.
En muista kellään tuttavillani, saati itselläni niitä tuolta ajalta.
Kuuskytluvun alussa olin ruotsissa kesätöissä, siellä kaikki käyttivät niitä nimenomaan työkenkinä.
Toin suomeen mukanani valkoiset ja mustat.
70 luvulla oli ne iinesankka kengät, eli korokepohjat.
80 luvulla tais olla purkkarit useimmiten kesäisin,
Sitten vain erilaisia sandaaleja kiilakantaisista korkeisiin korkoihin.
Nyt taitaisi ainotossut olla parhaat ;))
Ensimmäiset kokeilemani puukengät olivat sota-ajan sandaalit. Aitassa oli äitini vanhoja kenkiä ja niillä minä lonksuttelin ja leikin "hienoa rouvaa". Myöhemmin olen käyttänyt puukenkiä työkenkinä ja vapaa-aikanakin. Viimeisimmät taisi olla vuonna 2003. Tulin Norjasta lomalle kotiin ja ostin matkalta puukengät. Noilla uusilla kengillä liukastuin ensimmäisenä loma-aamuna aitan rappusissa ja loukkasin selkäni. Silloin heitin "puukkarit" roskiin, enkä ole uusia hankkinut.
60-luvulla sain opiskeluaikaan kämppäkaveriltani valkoiset, jo hiukan kärsineen näköiset puukengät, ns. hollanikkaat. Pidin niitä vapaa-ajalla ja olivat mieleiset. Valmistuttuani ja saatuani viran, en muista enää käyttäneeni niitä. Taisivat jo olla liian kuluneet.
Voisin hyvin ajatella hankkivani vielä sellaiset, mutta onko niitä enää myynnissä?
kiitos näistä muistoista ja lisää kaipaisin.esim. miksi heitit pois puukenkäsi?kuluiko loppuun vai ajoiko aika ja muoti ohi?kiva lukea käytännön kokemuksia..
Sodan aikaisena ja jälkeisenä pula-aikana 1940-luvulla puupohjaisia kenkiä oli käytössä. Meillä ei, koska saimme niitä 'Ameriikan paketteja', joissa tuli myös kenkiä. Minua harmitti, kun kaverit saivat kopsutella puukengissään.
Muuan vuosikymmen sitten puupohjaiset hollannikkaat tulivat muotiin, minunkin lapsillani niitä oli, itselläni ei. Vahinkoja sattui paljon, etenkin lasten pyöräillessä ja juostessa. Eivätkä ne aikuistenkaan jaloille hyvää tehneet, puupohja ei ole terveellinen. Jalkahoitajilla oli kyllä töitä!
Nykyisinkin jalkahoitajat varoittelevat, ettei pitäisi sukkasillaan käpsehtiä, tarttis olla joustavuutta jalkojen alla!
luvulla, sairaalassa, unettomana sängyssä, kuuntelin yökön puukenkien suuriäänistä kopinaa pitkin käytävää, ja kirosin puukengät alimpaan H.........in!
12 vuotiaana.
ymmärtää, kuinka joku pystyi pitämään m,oisia kapistuksia,rumatkin olivat kuin faan!
Työkavereista kahdella oli ja kamalaa kun toinen laahusti niillä kesät talvet ja toinen hiihti niillä, ei saanut jalkojaan nostettua.
Yhtä rumat kuin ne Retu-kengät!
Ja Hai-saappaat!
hänelle ostamissani Reino-tossuissa. Ei pääse ainakaan yllättämään , kun suksiminen kuuluu jo kauan ennen nokan näkymistä.
Retut minulla on vieläkin tallella, ja Hai-saappaista tykkäsin.
*vieläkin naurattaa tuo kuvaamasi hiitäminen*
Nyt ei tosin saa ostaa mistään, kun asun täällä Suomessa. :(
Minusta täällä on tavaraa myynnissä yleensä se mikä on "muotia", ei niin kuin esim. Ruotsissa siellä sai ostaa melkein mistä vaan näitä puukenkiä..
Mustat ovat melkein aina ollut, ja kai aloitin noiden käytön työn kautta jo 60-luvulla (Ruotsissa). Ja kun ne sopi hyvin jalkaan, oli myös helppo vetäistä jalkaan niin ei ku ulos ja kylille
Onneksi täällä sentään myyvät vielä farkkuja..
Mietin et niitä olen käyttänyt jo 50 vuotta. :)
itse ostin ruotsalaiset puukengät viime kesänä cittarista. Valmistaja AM-toffeln, eikä hintakaan ollut häjy (15€), nahka ei ollut rei´itetty ja isovarpaalle oli se kolo kengän kärjessä. Mukavat varsinkin sateella. On sen verran kumiallergiaa, etten voi kumikenkää pitää.
kyseisessä marketissa aika usein,
mutta en ole nähnyt paikallisessa CM:ssä.
Tosin tuollaisia "isovarpaalle oli se kolo" tyylisiä en huoli. Mielellään saisi olla sellainen "turvakenkä malli", eli jossa olisi vähän rautaa etupuolella. Kun vielä "touhuan" aika paljon näissä omissa harrastuksissa. Nytkin on turvakengät jalassa, kun olen purkanut tiiliseinää..;)
puukenkiä, vois käydä niiden nettisivulla www.am-toffeln.se. En kyllä tiedä tekeekö ne turvakenkiä. Itse olen erittäin tyytyväinen hankintaani ja mikä parasta kesällä ei tarvi edes sukkia ja jalat ei hikoile.
Tietysti jokaisesta cittarista niitä ei löydy (asun Turussa). Suomalaisia rautavahvisteisia turvakenkiä kyllä on saatavissa, muttei kait puukenkämallisina.
Paettuani sveduihin 1964, alkuun Blekingeen ja sittemmin Södertäljeen, käytin paikallisen tavan mukaisesti työjalkineina puukenkiä.
Minusta ne olivat hankalia.
Työni oli liikkuvaa ja varsinkin 36:n minuutin ruokapaussilla juostessani paistetuille silakoille ( 5SKr ) kuppilaan, 2 x 600m, koin ne hankaliksi.
1960-luvulla käytin puukenkiä, valkoisia, joissa pieniä reikiä, sisäkenkinä. Laboratoriossa voi olla happoakin lattialla ja olivat mainiot. Myös työelämän alkuaikoina käytin sisäkenkinä. Opetin mm. kemian laboratoriotöitä. Koskaan en ole käyttänyt ulkokenkinä, nilkka voi helposti nyrjähtää.
Elettiin jotain vuot.81-82, kun miun nuorimmaisella tytöllä oli kans sellaset nätit kukkakuvioiset puukengät (koposet).Mut niist olikin apua kun tyttö otti auton kans yhteen.Jalka luisti kengästä pois ja auton piti peruttaa et saatiin koponen pyöränalta pois.Pienillä naarmuilla ja säikäyksel siint selvittiin;)Ikävämmin miulle kävi kun,vikittelin 86v,ex-sääni.Pyysin häntä tanssimaan mut puolustukseksi esitti puukengkiään;)Hän käytti niit aina.
Miten ymmärrettävä "Ikävämmin miulle kävi kun, vikittelin 86v, ex-sääni"
- Vikittelit 86-vuotiasta ex-miestäsi?
- Vikittelit 86v (siis sen pituisen ajan) ex-miestäsi?
- Vai onko kyse jostain entisestä säästä? Ex-sää = entinen sää. Minun entinen sääni = ex-sääni
Sattuuhan noita mukavia kömmähdyksiä meille! Kiitos tästä!
miulle sattuu ain;))Onneksi on noit tarkka näkösiä;)Mut miehä nyt täs suherrakin pimees;)
HEKO,HEKO 60
Olisko ollut 70-luvun vaihetta,kun käytin Berkemannin puukenkiä. Varpaiden päällä oli leveä nahka"vyö". joten kyllä taisi käydä kopse. Mutta jalat tekivät työtä, että käynti olisi ollut jokseenkin kevyttä ja äänetöntä. Hollannikkaitakin oli, mutta ne olivat raskaampia. Käytin niitä myös töissä.
Nyt en enää laittaisi sellaisia jalkaan syystä, että varpaat ovat iän tuomilla muhkuroilla.
Minullakin oli 80-luvulla vuosikausia valkoiset puukengät käytössä. muistan että tyttäreni innostui teininä lainailemaan näitä puukenkiäni, että välillä piti kinastella kumpi sai niitä käyttää. Kävimme sitten yhdessä ostamassa tälle 15v.tytölle omat puukengät.ja valkoiset tietty.
Silloisessa työssäni olin kioskin myyjänä, ja tyttö oli välillä kaverina auttelemassa siellä kiskalla. Kyllä siinä kolina kuului kun molemmat puukengissään klopsutteli pienessä kioskikopissa.
Ainakin meidän likalla oli tapana leikkiä puukengillään ajan kulukseen. Eli pudotella kenkää jalastaan. Meteli oli sen mukainen. Kun kysyin syytä tähän,tyttö kuulemma tuuletteli vaan varpaitaan,oli niin hikiset ne puukengät..
puukengät on aikanaan tullut hankituksi ja ovat vieläkin olemassa mökillä.
Olimme lomalla asuntovaunun kanssa kiertelemässä suomea, matkalla pohjoiseen.
En ollut raaskinut ostaa puukenkiä aijemmin, oli mukamas olevinaan niin hinnakkaat. Satuimme tuolla itäsuomessa erääseen kenkäkauppaan ja heillä oli poistomyynnissä parit kappaleet. Maksoi vain 20 mk.
Vuosi taisi olla -84. Tosi hyvät ne ovat olleet ja paljon pidetyt. Nykyisin vielä mökillä käytössä:)
Muistan puukenkät. Minulla ei ole koskaan ollut. Sanoivat ennen että ne olisivat hyvät vahvistamaan jalkojen lihaksia, varmaan ovatkin. Minä vain kahlaan metsässä kumikenkissä. On niissä neopreeni tai mikälie siäosa. Kallit kengät. Upposin vetisen ojaan elisispäivänä suolla kahlailessani. Piti kaataa vesi pois kengistä ja vääntää sukat kuivemmiksi. Palasin autolle jossa oli kuivia sukkia niin selvisin, että ei tullut edes kylmä.
nilkkansa niillä puukengillä nyrjäyttäneet,
mutta minusta ne on sillai kätevät, nopeat
laittaa jalkaan.
Kaikki on vielä niin pehmeää, kun yöpakkasia
ei pahemmin ole ollut, ainakaan meillä päin.
samoihin aikoihin, samalla välineellä.
Mukavaa oli lähteä, minne auton nokka näytti.
Meillä ei ollut kovin tarkkoja suunnitelmia, kun kaksin matkattiin, mihin yövyttäisiin. Lapissa oli mahtavaa yöpyä vaaran kupeessa, kun porot tulivat ihmettelemään aamutuimiin.
Vaunu oli muutenkin kätevä, sen saattoi jättää paikoilleen, ja autolla käydä tutustumassa paikkakuntaan.
Mukavia muistoja, mutta aika aikaa, kutakin. :)
Nyt mökkeillään.
oli tosi mukavaa ja teki tuon matkailun niin
käteväksi. Pohjoisessa kävimme useampana kesänä
ja siellä tuli tutuksi monta kivaa paikkaa.
Ihan mukavia muistoja.
oli todellakin koti pienoiskoossa, oli oikeastaan kaikkea, mitä tarvitsi. Vaunussa oli silti kuin luonnon keskellä, näki monia ihmeitä, ja silti oli kuin kotonaan, lämpimässä.
Tippa meinaa nousta silmänurkkaan, mutta elämyksistähän elämä koostuu - nyt, ehkä erilaisista.
on se hyvä puoli, että kaikki tarpeellinen kulki
mukana ja lämmin syksyllä myöhempäänkin kulkea.
Monissa paikoissa on tullut liikuttua ja muutamissa kansallispuistoissakin.
Upeissa maisemissa.
Minulla on sellaiset vanhat "Reinot" joista on se kantapää poljettu jalanalle. Niissä on samanlainen jalkaan laittamisen helppous. Niillä minä käyn aamulla postin tuosta postilaatikosta.
Ovat kyllä vanhat ja huonot jo, mutta kun ovat niin kauan siinä olleet niin ei vain ole tullut uusia hankittua.
ne on kaikkein parhaat. Helpot ja nopeat jalkaan tempaista, ainakin tuolla maalla ollessa.
Yleensä tulee ne otettua eteisestä, mitkä siinä lähinnä ovat.
Lumikelillä tosin joutuu vähän katsomaan, mitkä jalkaan laittaa, ettei vedä lipat niiden kanssa.
ovat postilaatikot jalassa. :))
Kieltämättä, ainakin isännän jalassa ne ovat sukset ilman monoja, hyvät hiihtämiseen! :))
todella äärettömän liukkaat lumella ja jäällä. Ei pitäis niillä urheilla, mutta tulee kuitenkin.
Viisas jos olisin niin hankkisin jotkut jotka eivät olisi niin liukaspohjaiset. Usein levitän hiekkaa pihaan ja luistelen tosiaan niillä, pelottaa kyllä joskus.
Mitkähän olisivat kelvolliset aamutossut jotka olisivat yhtä helpot mutta pitävämmät lumessa tai jäisellä, piikarit kai pitäsivät, mutta jalkaan laitto ;-)
Pikkulumessa niillä tulee hiihdeltyä postilaatikolle ja takaisin ja sitten yleensä niihin menee lunta ja tulee kiire pudistella lumi pois jaloista. Siinäpä ne aamun ensimäiset juoksu askeleet tuleekin loikittua.
uskallanko, mitä kuuluu vanhemmalle koirallesi?
Usein on ollut mielessä, kun oma koiranikin ikääntyy.
Tosin on vielä kovin virkku.
tv. wenla
on varmaan lumessa liukkaat. Ei ole tullut
kokeiltua. Muuten ovat ihan mukavat pitää.
Siskoni osti ne nimpparilahjaksi. Paljon on
tullutkin niitä pidetyksi.
Kivaa kuulla muutenkin sinusta Wenla! Upeaa suorastaan.
Se mun vanha pieni koirani sairastui viimekesänä. Oli pitkään vatsa löysänä ja oksenteli. Sillä todettiin kasvain vatsassa eikä sitä voinut enää hoitaa. Se oli pakko päästää kirmailemaan koirien taivaaseen. Ikävähän sitä edelleen on.
Mutta on kuitenkin tuo nuori koira ja se on oppinut ja kiintynyt aivan samallatavalla "isäntäänsä" kuin edellinenkin. Riemastuttava koira tämäkin on monella tapaa.
Kivaa sinulle ja toivotaan, että se Trikolor Phalene vielä pitkään sinua paimentaa:)
ounastelinkin, siksi tuntui pahalta edes kysyä asiaa.
Mutta, eihän elämää ole ilman kuolemaa, ne käyvät käsi kädessä.
Monia mainioita muistoja on sinulla varmastikin hauvelistasi.
Hyvä, että sinulla on reipas kaveri samoiluretkilläsi, niin uskon.
Tunnut olevan oikea metsän sankari, joka tuntee tuulet ja tuiverteet.
Mukavia retkiä Sinulle ja koirulillesi!
tv. wenla
älkääs nyt unohtako puukenkiä jutuista.puukengät on kivat just vaunussa kun helpot ottaa jalasta ja laittaa jalkaan.
Juuri noin lemmikkien elämään pitää varmaan suhtautua. Kivoja muistoja kosolti ja hyvä iloinen elämä hänelläkin. Toisaalta se haikeamieli itsellekin tuntuu joskus jopa tarpeeliselta.
Tämän uuden kanssa on kokemuksia tullut jo monista reissuista ja jatkuvasti tulee lisää. Kiva kaveri tästäkin on tulossa.
Hyvää sinulle! Kirjoitetaan jotain kun aikaa taas on.
pitkästä aikaa. Kello oli toissa iltana jo niin
paljon etten alkanut kuulumisia kyselemään.
Vaan ajattelin nyt kirjoittaa, jos satut vielä lukemaan tätä.
Sinusta ei ole kuulunut mitään pitkiin aikoihin...ja itsekkin olen vähempi kirjoitellut.
Mitä nyt kuuluu?
ole koskaan ollut. :)
Kiitos kysymisestä, samaa rataa on elämä mennyt.
Sinua, ja omiasi olen muistanut, toivottavasti olette voineet hyvin.
Olen yrittänyt vähentää tätä ajankulua.
Tätä palstaa on tullut enemmänkin lueskeltua.
Joulu alkaa hiljalleen lähentyä, meillä se on jo tavan mukaan lähinnä hiljaiseloa.
Vähän sateli lunta, maisema on jo jouluinen, vakkei lunta olekaan muutamaa senttiä enemmän.
Ensimmäistä adventtia vietetään.
tv. wenla
äsken tuossa jo kirjoittelin valmiiksi.
Kai se tuo ensimmäinen adventti on se, joka joulun tunnetta alkaa tuomaan.
Aika vähäistä on tuo kirjoittaminen minulla ollut ja olen lueskellut näitä palstoja aina silloin tällöin.
Sinua olen kovasti kaipaillut kirjoittamaan.
Minulla on muuten "samat" kuviot, mutta olen
ollut jo pidempään saikulla. Oma "kone" meinaa
temppuilla. Varmaan ennen pitkää joudun siihen
laajennukseen.
Täällä on jo melkein kaikki lumi sulanut ja
tänään oli oikein synkkä ja pimeä päivä.
Viime viikolla oli tosi kaunista, kun puissa
oli tykky lunta ja sitä lunta satoi varmaan
noin neljäkymmentä senttiä. Metsässä oli tosi
kiva kävellä.
ostamattakin. Joka vuosi miettii, josko lopettaisi niiden lähettämisen, mutta kun niitä sitten kirjoittaa, tulee vastaanottajaa mietiskeltyä, joten aina lähtevät kortit. Eikä voi sanoa, etteivätkö postin kiikuttamat kortit ilahduttaisi itseäkin.
Vai olet saikulla?
Monelle tuntemalleni on tuo mainitsemasi toimenpide tehty, ja kaikille heille se on onnistunut tosi hyvin.
Toivon sinulle pikaista tervehtymistä!
Vesi on irti täälläkin päin. Onhan lämmöstä hyötyäkin, mutta kyllä perinteiseen Jouluun kuuluisi lunta ja valkeutta.
Hyvän voinnin toivotuksin! t.w
miettinyt, että lopetan koko korttien lähettämisen, mutta on niin vaikea kuitenkaan
olla lähettämättä. 51 kpl on melkoinen määrä.
Lahjoista aijon siltä osin laistaa, että ostan
oman porukan lisäksi, vanhuksille ja kummitettaville.
Ihan kiva kuulla ja olla toiveikas ko.asian suhteen.
Kiitos Sinulle! Mukavaa joulun odotusta.
Lapsena 80-luvulla käytin todella paljon, koulussa ja kotona. Silloin ei niin haitannut, kun ne lenteli jalasta aina välillä, mutta sitten vanhempana se ei ollut enää niin mukavaa ja käyttö jäi vähemmälle.
Kyllähän niitä tulee käytettyä lähes päivittäen. Töissä ja kotona. Itse tykkään pitää niitä paljaissa jaloissa koska ne puupohjaiset pysyvät paremmin jalassa ilman sukkia. Miten on sukilla vai avojaloin?