Hei. Ongelmanani on, että australianpaimenkoirallani on aina joskus taipumusta alkaa paimentaa minua näykkimällä käsiä ja hyppimällä päälle/ hyökkimällä ympärilläni. Tai ainakin siihen tulokseen olen tullut, että toiminta on paimentamista, koska sitä ilmenee usein lenkillä kun olemme ylittämässä viimeistä tietä ennen kotoa ja metsässä kulkiessamme.
Tänään tuli itku metsässä ollessamme. Koirani saa kulkea metsässä vapaana, koska pysyy noin 10metrin päässä minusta ja käy luonani säännöllisin väliajoin. Tänään kuitenkin koira meni hieman kauempana ja katosi mutkan taakse jolloin päätin mennä sitä piiloon polun viereen(olemme tehneet tätä ennenkin). Koiraa kutsuttuani se saapui näköetäisyydelle, mutta ei heti meinannut minua nähdä. Lopulta koira minut löysi jolloin annoin namupalan ja kehuja hyvästä työstä.
Homma alkoi sitten kun meinasin jatkaa matkaa. Koira alkoi hyppiä, riuhtoa olalla olevaa remmiä, näykkiä hiojani (päällä juuri ostettu uusi talvitakki) eikä yleisesti toimiva vierelle komentokaan vaikuttanut mitenkään. Lopulta sain koirasta otteen ja painoin sen maahan itseni alle jolloin koira rauhoittui. Käännyimme takaisin kotiinpäin (koira hihnassa) seuraa komennon alaisuudessa. Koira kulki kiltisti ja lopulta päästin koira uudelleen irti. Ennen kuin olimmme kotona koira oli järjestänyt kolme uutta kohtausta joista onneksi selvisin vierelle komennolla tai etsi keppi komennolla.
Mikä avuksi? Olen kuudennella kuulla raskaana eikä koiran hyppiminen saati tilanteiden verenpaineen nousu ole kovinkaan hyväksi. Kotona koira käyttäytyy aina oikein mallikkaasta, mutta ulkona homma ei aina pysy käsissäni.
Tänään tuli itku metsässä ollessamme. Koirani saa kulkea metsässä vapaana, koska pysyy noin 10metrin päässä minusta ja käy luonani säännöllisin väliajoin. Tänään kuitenkin koira meni hieman kauempana ja katosi mutkan taakse jolloin päätin mennä sitä piiloon polun viereen(olemme tehneet tätä ennenkin). Koiraa kutsuttuani se saapui näköetäisyydelle, mutta ei heti meinannut minua nähdä. Lopulta koira minut löysi jolloin annoin namupalan ja kehuja hyvästä työstä.
Homma alkoi sitten kun meinasin jatkaa matkaa. Koira alkoi hyppiä, riuhtoa olalla olevaa remmiä, näykkiä hiojani (päällä juuri ostettu uusi talvitakki) eikä yleisesti toimiva vierelle komentokaan vaikuttanut mitenkään. Lopulta sain koirasta otteen ja painoin sen maahan itseni alle jolloin koira rauhoittui. Käännyimme takaisin kotiinpäin (koira hihnassa) seuraa komennon alaisuudessa. Koira kulki kiltisti ja lopulta päästin koira uudelleen irti. Ennen kuin olimmme kotona koira oli järjestänyt kolme uutta kohtausta joista onneksi selvisin vierelle komennolla tai etsi keppi komennolla.
Mikä avuksi? Olen kuudennella kuulla raskaana eikä koiran hyppiminen saati tilanteiden verenpaineen nousu ole kovinkaan hyväksi. Kotona koira käyttäytyy aina oikein mallikkaasta, mutta ulkona homma ei aina pysy käsissäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Kuulostaa niin tutultu tuo teidän touhu.Meillä on belgi junnu,joka teki ihan samaa.Hyökki ja näykki. Ongelma ollaan saatu sillä kuriin jos vapaana metsässä mennään aina luoksetultaessa nami käteen ja koira istuu automaattisesti.Hirveät kehut ja nami suuhun ja taas mennään.Koira hyökki nimittäin aina silloin kun juoksi kohti.Täysillä käteen vaan.Tuloksena se että kallis takkia meni hihoista ihan uusiksi.
Toinen mitä me käytetään on se että lenkillä tehdään vähän tottis liikkeitä. Seuraamista,istumista jne. Välillä meillä on lelukin mukana, johon koira saa purkaa energiaansa. Emme toki anna lelua koiralle koko ajan kannettavaksi vaan sen pitää tehdä sen eteen jotain. Pidämme aina jotain mukana, jolla saamme koiran huomion kiinnittymään muuhun kuin tuohon riekkumiseen.
Kuulostaa siltä, että aussisi on yhtä laumaviettinen kuin omammekin. Meillä meni tähän joku tovi ennenkuin saatiin riekkuminen kuriin. Nyt voidaan hyvillä mielin kulkea metsässä vapaana ja kaduilla ilman riekkumista. Huudot ja kiellot eivät auttaneet,ne vain villitsivät tekemään sitä enemmän. Edelleen pidämme jotain mukana siltä varalta että hyppii käteen.
Ystävälläni on aussi nartu joka teki ihan samaa nuorena.Mutta lopetti sen n. vuoden kahden iässä kuin seinään. En kyllä itse olisi jaksanut odottaa ja hyvä näin.
Jos näistä meidän keinoista olisi sinulle apua? Toki on varmasti monia muitakin keinoja, mutta nämä tepsi meillä.
se on kun tekee tuon lenkin lopulla kotia lähestyttäessä?
Tiedän paljon vastaavia tapauksia, omani ei tosin tuolla lailla, mutta tuttuni bortsu teki tuota milloin missäkin tilanteessa ja se oli yleensä aina kun sillä ns. keitti yli.
Napsiminen on yleistä, laittaisin siihen stopin.
Omillani on ollut sitä intonapsimista joskus, mutta se meni hisuksiin kun tosi kovaa jouduin kieltämään ja laittamaan koiran ruotuun-en siis kajonnut tietty koiraan/koiriin! Hiljalleen tuo käytös sammui, kun aloin ennakoida, katsoin sivusilmällä silleen ja ehdin ehkäistä nuo hyökkimiset.
Ole tiukkana vaan, ota käskyn alle tms mikä saa tuon loppumaan,nimittäin se huomioimattomuus ei meillä toiminut ainakaan-sitä kun trendikkäästi aina tyrkytetään...
Onnea tuohon "taistoon" ja tulevaan synnytykseen!!! Iso asia edessä vielä.
ja ihan alusta saakka on yrittänyt paimentaa milloin mitenkin. Ensimmäiset yritykset sattuivat silloin jos minä tai mieheni lähdimme juoksemaan koiran edestä -ei mennyt kauaa kun pentu pyrki napsimaan polvista. Ja ärinä kuului myös kuvioihin. ;) Se kiellettiin kerta kerran jälkeen ärähtämällä lyhyesti ja jatkamalla kuin mitään ei olisi sattunut. Pikkuhiljaa paimennus loppuikin kokonaisuudessaan. Nyt kun alkaa tulla jo uhmaa, on napsiminenkin tullut takaisin, tällä kertaa pohkeista/ nilkoista. :D
Samoin meillä pentu on keksinyt hihaan hyppimisen. nostelimme vain käsiämme ja jatkoimme ilman sen suurempia huomiota, jolloin pikkumies keksi alkaa roikkumaan lahkeessa tai yrittää ottaa hampaisiinsa "jalkaa kengän päältä". Yritäpä siinä sitten olla huomaamatta koiraa jos toista saa käytännössä kiskoa perässään.. ;) Hihnaan yrittää roikkumaan, mutta jättää touhun irti-komennolla.
Joku kirjoitti että käytös voisi johtua harmistumisesta, mutta epäilen että ainakin meillä toimintaan vaikuttaa selkeästi tylsistyminen vaikka vapaana kävelläänkin. Hajut kun ei enää kiinnosta ja jotain muuta olisi keksittävä.. Pennun ilmeestä näkee heti milloin on odotettavissa hihassa/lahkeessa roikkuminen. Silloin onkin jo kiire viedä toimintaa johonkin suotuisampaan. Kaikki käskyt sun muut menevät kuuroille korville ja saavat koiran tosiaan kiihtymään vain enemmän. Samoin jos pysähdymme ja jäämme paikoilleen odottamaan jos se siitä rauhoittuisi. Ääntä käyttää ja paljon.
Pentu on pentu ja uskon että kun vain jaksaa johdonmukaisesti kieltää AINA kielletty toiminta, se jää pois kuin itsestään. Meilläkin pidetään huoli siitä että pentu ei ole se joka sanelee mitä tehdään ja missä järjestyksessä. Kun lähdetään jatkamaan, napakka "mennään" usein kertoo pojallekin että nyt tosiaan riittää. Jos jatkuu, viedään huomio muualle esim. juurikin keppiä heittämällä. Kärsivällisyyttä se vain vaatii vaikka kieltämättä joskus on itselläkin hermot koetuksella. ;)