Olen melkein 50 v. aikuinen mies minulla on kaksi mahtavaa lasta ja hyvä vaimo.koko elämäni olen arvostellut ihmisiä jotka panevat aikaansa joihinkin eläimiin ..varsinkin koirien paapomiseen...viimeksi tätä tapahtui n.6 vuotta sitten.Sitten perheeni sekosi ja rupesi yhtäkkiä puhumaan minulle ,että hommattaisiin KOIRA.Vaimoni suorastaa kuiskasi minulle, että tämä on vain pelkkä kysymys ja älä ala heti huutamaan vaikka kysyinkin näin.No lopulta annoin periksi ja sanoin vielä ,että jos hommaatte sellaisen elikon tänne niin hoidatte sen kyllä porukassa ,minä en koske siihen sormen päällänikään.Sitten lopulta tapahtui ...perheeni mielestä suurin ihme mitä maailmassa on tapahtunut.Minä RAKASTUIN siihen meidän pieneen elikkoon ,joka nykyisin on minun suustani HÄN.Olen tätänykyä rakastunut myös kaikkiin ihmisten ystäviin myös kaikkiin luonnon eläimiin.HUH...HUH... se meidän "HÄN" on varmaan elänyt parhaimmasta päästä mitä koira voi koskaan elää,HÄN on nyt 6 vuotias ja se mitä otsikossa tarkoitan on se ,että kun HÄNESTÄ aika jättää ,niin se on minulle niin kova kolaus ,että en tiedä miten kestän sen...sen takia ei minun mielestäni kannata hommata koiraa ,vaikka näistä eletyistä vuosista en antaisi sekuntiakaan pois.Hyvää Joulua kaikille eläinrakkaille ihmisille
Koiraa ei kannata hommata
Entiiämikäoon
3713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos koiransa menettää, sen ei pitäisi tuntua hirmu pahalta: tuska häviää aikanaan, rakkaus ei koskaan.
Ja hyvää joulua myös teille!
T: Sussex spaniel
Tiedätkö, kuulostat ihan sisareni mieheltä :) Hänkin oli aina niin koiria kuin kissojakin vastaan, mutta kuinkas ollakaan, kun sisareni kiikutti ensimmäisen pikkaraisen kissanpennun talouteen niin se oli menoa :)) Ja nyt heillä niitä naukusteja on peräti neljä ja kaikki "isin poikia"!!
Mutta sinulle vielä sanoisin, että älä ajattele lemmikkisi poismenoa vaan nauti joka hetkestä jonka kanssa saat hänen kanssaan viettää!! Lemmikin kuolema ON todella raskas asia, ja vaikka ajan mittaan tuo suru ja murhe helpottaakin, niin ikävä jää..
Itseltäni on kuollut jo kolme ihanaa, rakasta koiraa = ystävääni, perheenjäsentäni. Ensimmäisen kuollessa vannoin että ei enää koskaan uutta koiraa, mutta kuinkas kävikään. Nyt on jo 4. karvakuono perheessä. Rakkaus ja iso ikävä jo edesmenneitä koiria kohtaan elää, mutta nyt jo hyvällä tavalla, eikä se vähennä rakkauttani tätä nykyistäkään koiraani tai kolmea kissaani kohtaan.
Kaikki nykyiset lemmikkini ovat jo vanhoja ja osa sairaita, nuorinkin jo 12-vuotias. Itse tiedän sen erittäin hyvin että minä päivänä tahansa joudun hyvästelemään jonkun rakkaista eläimistäni, ja se tulee olemaan todella kova paikka, sillä eläimeni ovat minulle todella rakkaita. Olen ihminen joka ei voi elää ilman eläimiä, ja niitä minulla tulee toivottavasti aina olemaan.
Mä tässä jo otsikon ja pari ekaa lausetta luettuani valmistauduin saarnaamaan, kuinka turhaa on lasten hankkiminen, mutta enpä taidakaan ryhtyä siihen.
Itse en ole vielä yhtäkään koiraa menettänyt, "omat poikani" ovat vielä nuoria; alle vuoden ja 5 vuotta (pitkäikäinen rotu). Kauhealta tuntuu ajatella, että joskus sekin päivä tulee vastaan, kun omat koirat eivät enää olekaan ovella vastassa kun tulen kotiin tai sylissä nukkumassa kun katson tv:tä. Yritän kuitenkin olla ajattelematta sitä, turhaa surua se vain tuo.
Niinkin voisi sanoa, että vähemmillä itkuilla pääsisi, jos ei koiraa ikinä hankkisi, mutta itseni kohdalla se tuskin pitää paikkansa. Ensimmäisen koirani hankkiessani olin niin vaikeassa tilanteessa henkisesti, että enpä välttämättä olisi täällä ilman tuota otusta. Että omalla kohdallani ainakin koiran tuoma ilo on niin suuri, ettei sitä kannata jättää kokematta sen pelossa, ettei se kestä ikuisuuksiin.