Kukaan kristitty sielu,
sen paremmin pakana
ikinä rakastanut minua.
Näin vanhaksi pitää elää, että sen tunnustaa.
Ruokaa, vaatetta, hengenpitimiksi kyllä,
jos ylität rajan, lennät ulkoavaruuteen, tuhoudut!
Hätäisiä käsiä, taitamattomia sormia,
ulkoavaruuteen lennähtäneitä olemattomia vuosia,
Yhdentekevyyttä, ainut tosi on koiran uikutus kotiovellasi, johon yhdyt.
sen paremmin pakana
ikinä rakastanut minua.
Näin vanhaksi pitää elää, että sen tunnustaa.
Ruokaa, vaatetta, hengenpitimiksi kyllä,
jos ylität rajan, lennät ulkoavaruuteen, tuhoudut!
Hätäisiä käsiä, taitamattomia sormia,
ulkoavaruuteen lennähtäneitä olemattomia vuosia,
Yhdentekevyyttä, ainut tosi on koiran uikutus kotiovellasi, johon yhdyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko ihmisarvon ja elämän mitta se että on tullut jonkun rakastamaksi? Vai onko mitta se että on pystynyt itse kunniottamaan ja rakastamaan?
-Elämä on kuin ikuista aarteenetsintää, pitäisi löytää jotain sellaista mitä jo on itsellä. Ja kun sen löytää, tietää kysymyksen ja vastauksen ksymykseen. Sitä ennen on hieman eksyksissä. Ajatuksia herättävä, kiitos sinulle!
.. ja karu on runosi. Monelle meistä se todenmukaisempi rakkausruno. On raastavaa suomujen pudota.
Aivan uudelle kiertoradalle tämän runosi nosti tuo "jos ylität rajan, lennät ulkoavaruuteen, tuhoudut!"
Ja takaisin maanpinnalle, eteiseen?,tuo koiran uikutus.
Kiitos! Kukunor