Pidätkö todella muiden ihmisten seurasta, vai onko se hakeutumista pois yksinäisyydestä?
Liittyykö seurusteluusi halu näyttää olevansa seurallinen ja yhteisökelpoinen muiden silmissä?
Mikä saa sinut menemään lauman mukana? Tuntuuko joskus, että tämä on älytöntö touhua, mutta kun kaikki muutkin tekevät näin?
Jos et pidä joukkotilaisuuksista, onko sinulla rohkeutta kieltäytyä niistä? Vaikka muut arvotelisi sinua osanottamuudestasi.
Minä itse olen aina ollut omapäinen näissä asioissa. Siksiköhän olenkin tälläinen yhen jäljen jättäjä taakseni. d;)
Liittyykö seurusteluusi halu näyttää olevansa seurallinen ja yhteisökelpoinen muiden silmissä?
Mikä saa sinut menemään lauman mukana? Tuntuuko joskus, että tämä on älytöntö touhua, mutta kun kaikki muutkin tekevät näin?
Jos et pidä joukkotilaisuuksista, onko sinulla rohkeutta kieltäytyä niistä? Vaikka muut arvotelisi sinua osanottamuudestasi.
Minä itse olen aina ollut omapäinen näissä asioissa. Siksiköhän olenkin tälläinen yhen jäljen jättäjä taakseni. d;)
Vastaukset 36
Vanhimmat
joukossa tyhmyys tiivistyy niin se on noissa laumoissa, teen sitä mitä itse haluan ja milloin haluan, ei tehoa joukot.
että löytyy muitakin "vastarannankiiskejä" palstalta. Menetkö kuitenkin aina ns. pakosta joukkoon mukaan, vai pidätkö pääsi, jos niin tuntuu paremmalta.
toisen ihmisen seuraa, vaikkei olisikaan mikään laumassa eläjä, eikä tahdoton ja lauman vietävissä.
toisen seuraa. On vaan ihan eri asia kaivata sitä läheistä seuraa, kuin haluta olla tuolla joukon jatkona kaikenlaisissa pippaloissa. Hakusessa olikin tuo asia, että tykkääkö joku ihan vietävästi tuonne illanviettoihin ja seurustelemaan muiden kanssa.
ihan luonnekysymys, ja sanoisin että onneksi olemme erilaisia tuossakin suhteessa, me immeiset.
mikään laumaeläin, vaikka pidänkin ihmisten seurasta, joskus.
Siis, noin kerran viikossa:)
Joukkotilaisuuksissa käyn harvoin, joskus on mentävä niihin, mistä ei voi kieltäytyä.
Tai ei viitsi kieltäytyä, kuten hautajaiset.
Viihdyn tavattoman hyvin itsekseni, liian harvoin vain saan olla yksin:)
Sanoit pitäväsi ihmisten seurasta, joten olet seurallinen ihminen. Nautit siis menemisestä ihmisten vuoksi, etkä vain tehdäksesi jotain mitä toiset sinulta odottavat. Olikohan siinä sama asia kyseessä, kuin tässä keskustelujutussa. On hyvä kuulla toisenlaisia näkökulmia asioista. Minusta vain tuntuu, että tuo livekeskustelu on niin yleismaallista, melkeinpä pelkkää työkeskustelua. Voin olla väärässäkin.
Tuo on jo hankalampi juttu jos ei saa olla yksin, vaikka haluaisi.
osui melko oikeaan, miten sie osaatkin?
Tykkään selaisesta seurasta jossa tykkään olla:)
En pakon sanelemaa seurustelua, sen takia, että kun nyt kylään tulitte.
Minulla on pari ystävää, joiden kanssa jaksan seurustella pitempään, koska se ei ole hyvääpäivääkirvesvarta tyyppistä, vaan oikeaa keskustelua.
En ole oikeastaan koskaan yksin ja kärsin siitä tavattomasti. Lisäksi meillä on aina meteliä, se rasittaa mieltä.
Meillä kuulee omat ajatuksensakkin, jos ei satu naapurissa asumaan jotain vilkasta porukkaa. Nykyisin olemme kaikki ihan siivosti, koko rappukäytävä. Nuorena oli meilläkin rutosti väkeä kotona, joten tiedän kyllä mitä melu on. d;)
olosuhteet, mutta näillä mennään.
Miten minulla tulee niin paljon kirjoitusvirheitäkin, ihan kun olisi lukihäiriö.
Voikohan sellainen tulla vielä näin vanhemmalla iällä:)
Ei meitä ole kuin kolme ihmistä, mutta yksi meistä vastaa kymmentä, enkä se ole minä:=)
Ei ne virheet sinänsä haittaa. Olen vain huomannut että moni ihminen ajattelee nopeammin kuin kirjoittaa, niin teen itsekkin. Silloin se virhe juuri pääsee tulemaan. Vaikka ajattelisi oikein kirjoittavansa, kumminkin sieltä puuttuu kirjaimia, ja jopa tavuja välistä.
Tunnusta pois vaan, itsensä ääntä ei aina huomaakkaan. d;)
ääntä lähtee, kaikkihan sen tietää.
Luin tuolta alempaa, että et mielelläsi matkustele, että pysyt paikallasi.
Minä olen myös hirveän laiska lähtemään mihinkään.
Olen jo keväästä saakka tehnyt Helsinkiin lähtöä, mutta en vaan viitsi.
Siinä on niin iso homma, suunnitella, pakata ja vielä lähteä:( paljon mukavampi olla kotona, kaikessa rauhassa.
Täällä on niin mukavaa, mihin sitä ihminen kotoaan haluaisi lähteä:)
palstalla oikein laumasielujen oikeita ilmentymiä!
olenkin, kun palstalla kirjoittelen.
Mutta tämä on kuitenkin toista, kun ei tarvitse puhua eikä osallistua, vain silloin kun haluaa.
teikäläisen ilmentymän kanssa on?
Et kai vaan samaa mukavaa laumaa sinäkin, brutukseni?
viihtyvä laumaeläin sitten olen.
Arkea voi paahtaa yksinään vaikka kuinka mutta juhlaa on kun saa jakaa ilot ja surut toisen tai toisten kanssa. Kyllä juhla kuuluu myös ihmisen elämään.
"Jäätelö hyvää kun yksin syö" vielä parempaa kun syö kaverin kanssa.
Ei niin musta-valkoista, joko yksin tai laumaeläin vaan kaiken kirjavin sävyin ja yhdessä erilaisin laumaeläimien, elämä on mukavaa.
Joskus jonkin halvan kahvipaketin perässä menen jos sattuu kohdalle mutta ei siitä itsenäisyyteni mihinkään laumaan sula.
Erakkonakin pärjäisin vaan erakkona en haluaisi elää.
jokainen ihminen ole jollain tasolla laumaeläin.
Itse en viihdy kovin isoissa joukkotilaisuuksissa, mutta "oman lauman" joukossa viihdyn hyvin :=))
Menen vain sellaisiin tapahtumiin, mistä itse tykkään. Rohkeutta on kieltäytyä, vaikka hieman arvostelua siitä saisinkin.
Yksin olemisesta nauttii väliin, mutta jos liian kauaa joutuu yksin olemaan, niin kyllä se masentaa.
Puhelinlasku saattaa olla silloin aikamoinen :=))
tämänkokoista eläintä jonka populaatio olisi yli kuusi miljardia päätä: ihminen on laumaeläin, sanoi sitten itse olevansa ihan mitä hyvänsä.
askurrattivat tämmöset asiat.Oletko etsimässä nyt itseäsikin?
Nämä kysymykset nyt vaativat pikkusen hunteeraamista, ennenkö mie päästän sanasen arkkuni auki, ja siltikki tullee varmaan sanottua semmosta mitä ei ollut niin ajatellut sanoa.
Mie kyllä piän muitten ihimisten seurasta, mutta en mie sinne yksinäisyytäni pakhoon mene.
Enemmänki se on semmosta sattuman sanelemaa juttua tuo isomphaan rymppään joutuminen.
Meilä on kerran kuusa semmonen palaveri määrätyn kolliporukan (joskus vaimoväkiki mukana) kansa. Ei me niitä kissamaisia karijahtelijoita olla, vaikka olen mie niisäki joskus ollu, mutta ei semmonen ollu meikäläistä varten, leikkiminen jothain hyväntekijää, tai muuta parempaa.
Kansainvälinen systeemi tämäki on, ja olin siinä jo sillonki ko olin noissa mirreissä, mutta tämä on enempi vaan semmosta yhessä oloa, ja rupattelua milloin mistäkin asiasta, tai sitten ei misthään. Liki 30-vuotta mie olen siinä mukana ollu.
Aikasemmin ko mie olin vielä työelämäsä, niin mie olin jatkuvasti ihimisten kansa tekemisisä, millon isomman, ja millon vähemmän ison porukan kansa, mutta enimhäkseen semmonta kahenkeskistä hommaahan tuo oli, joskus yksinkin tuhuraantu päiviä.
Enempi mie olen hakeutunu yksinäisyytheen, ko sakhiin.
Vaikka kyllä minua on usseesti haettu jopa multa iteltä kysymättä, että lähetkö vai et, ko het oli pääthänneet että lähet.
Kerranki kaappasivat ko olin sanonu vaimole, että menenpä vähän töihin, ko on hommia mitä häätys hoitaa pois kuleksimasta.
Olin jo ovela menosa sisäle, ko tuli auto viehreen ja kaappas kyythiin. Net vaan sano että nyt menthiin on se aika. Enhä mie tosissani vasthaan pannu, mutta annoinpa heijän voimiensa tunnosa kantaa minut ninkö kuninkhaan mersun takapenkile.
Vaimo oli ihimetell, aamuyöllä, että kovastippa sillä niitä töitä oliki, mutta ei ihimetelly ennhään amula ko minut tuotiin kothiin.
Tuli luppopäivä, mutta onneksi se ei kethään haitanu. Mie olisin muutenki pitäny vaphaan, ko oli pyhä. En mie enempiä noita kaaphauksia kero, on niitä muitaki.
Kerran ko eivät saahneet tyväret mua mukhaan, niin veivät minun hatun. Onkhaan sekhään ennää tallesa missään. Net meinas että kyllä autoon saahaan ko viemä sen ylimmäisen pääkaphalleen eeltä. Misähän mie nyt olisin jos mie siihenki kyythin olisin joutunu. Kottoo net tuli noutamhaan.
Olokkooppa tuo nyt tuolta osin, ettei tule liikaa palijastettua kerrala. Tai sanosko paremminkin, ettei tulis enemphää kyllästettyä.
Että tähän ensimhäiseen voipi sanoa. Juu ei.
En mie tiiä liittyykö nuo edeläkerrotutki jutut sitte halhuun olla serallinen ja yhteiskykyinen, ko väkisin vievät välilä.
Mie en joka lauhmaan lähe, vaikka sitä tekis kaikki, jos se minusta tuntuupi, että homma mennee ihan överiksi. Häätyy kuitenki tunnustaa, että kyllä sitä aika kaheleisa hommisa on tullu oltua. Voipi olla parempi, ettei ees näin julikisesti muistele, että jäis ees jonkummoinen ihimisentekehleen kuva minusta vielä palstalaisthenki miehliin.
Mie kieltäyvyin nyt pikkujouluista, vaikka mua sielä olis tarvittukki, mutta ko mulla on sillon semmosta enempi perhekeskheistä tekemistä, niin mie kieltäyvvyin.
Olishan sitä saanu jotenki tuon homman soviteltua, mutta ei siitä olis osannu sillon kunnola nauttia. Ei sitä oikheen voi ihan noin vain kävästäkhään, ja sanoa että hei, mua ootethaan jo toishaala, tonttuilkaapa nyt kunnola, iliman pukkia.
Enemmänki mie sanosin että mie olen sovitteleva, ko omapäinen, jopa itteniki kansa.
En sitte tiijä mitä mieltä nuo ihimiset minun taakse jättämästä polusta ovat. Mutta tuskinpa nekhään ihan tyytyväisiä voivat ola, ko en oo itekhään, tai sitte niilä on huono maku.
Mutta tuosahan on umpista vielä eesäpäinkin, vaan en tiijä kuinka pitkhään. Harvapa meistä tietää Onneksi.
Ps. netkö sannoo että polut yhtyvät, niin minun käsittääkseni yhtyvät rinhakkainen, eikä vastakhain. Vai miten se on tuonki asian kansa.
Tulleeko se toinen hopummasti perästä saammaa polokua ja saapi kiinni. Nyt ei ollukhaan siitä kysymys, eihän?
yhteisesti. Olemme tosiaan tässäkin asiassa aika paljon erilaisia ajatuksiltamme. Vaikka tuossa joku sanoikin, että olemme kaikki laumaeläimiä, vaikka muuta väittäisi. Minä kyllä väitän että emme me ole kaikki laumaeläimiä. Minun ei ole tehnyt koskaan mieli mihinkään laumaan, aina olen pyrkinyt sieltä pois.
Tätä keskustelua ei voi pitää minään laumana, vaikka täällä ollaankin samat naamat vastakkain melko usein. Tämä on erilaista yhdessä jorisemista, kuin tuolla livessä. Täällä on helpompi karsia ne aiheet jotka ei kiinnosta, ja sivuuttaa sellainen oman mielialan mukaan. Meneppä tuonne liveen jonnekkin, ja ohittele kaikki epämielyttävä, niin johan ne katsovat sinut ylpeäksi. En tosin tiedä miten täällä muut tuosta ajattelevat, kun ohitellaan aiheita tuosta vaan, eikä oteta kantaa millään tavoin.
Perhesuhteet ja kaverit yksittäin eivät siis ole mitä laumautumista, vaan ihan tavallista kanssakäymistä. Samoin kuin työelämä, se on tietysti jokaiselle pakollinen kuvio. Käsitän lauman syntyvän näitä kaikkia yhdistemällä, että mennään aina tekemään kaikkea muutakin yhdessä, kuin niitä pakollisia asioita joita tehdään elämässä.
Perheelliset tietysti joutuvat eritavoin ottamaan muut huomioon, joten siellä voi joku ihan pakostakin menemään lauman mukana, vaikka ei niin haluaisikaan. Yksineläjällä on siinä asiassa täysi valinnan mahdollisuus, eikä tule riitaa kuin itsensä kanssa.
Hömpällä on aina noita tarinoita ja kokemuksia vaikka muille jakkaa, ja hän varmaan onkin oiva esimekki seurallisesta ihmisestä. Hän varmaan huokuu sitä seuraa luokseen, eikä tarvitse itse hakeutua mihinkään. Voi kai se olla kenellä vaan, jos alkujaan olisi ollut aina suostuvainen lähtemään kaikkeen mukaan. Olen vaan itse ehkä riittävän sitkeästi torjunut lähtemiset, joten ne pyytämisetkin varmaan sitä myöten vähentyy.
Enkä tässä yksinäisyyttäni valita laumasta puuttumiseksi, viihdyn siis kyllä yksinkin. Aloituksella hain vain juuri tuota asiaa, että siellä tosiaan viihdytään tuolla karkeloissa, eikä se ole vain sitä uuden ystävän hakemista, ja muiden odotusten täytämistä ajankuluksi.
..oli lukea sinulta tuollaisia vakavampiakin ajatuksia, tähän mennessä olen tutustunut vasta tuohon teidän kahden kaveruksen hömppä -sivustoon.
Vaikka olenhan kuitenkin heti aistinut, että kyllä siellä ihan oikeat aivot on takana.
Me metsäsuomalaiset olemme vieläkin niin erilaisia, kyllä meidät yleensä erottaa missä tahansa muista kansallisuuksista. Kun lähin naapuri on ollut kilometrien tai kymmenien päässä, on meistä pakostakin kasvanut sellaisia itseriittoisia itsekseen eläjiä. Siihen sosiaalisuuteen meillä on kova oppiminen.
Itselleni koen kovinkin tärkeäksi sellaiset yksinolon hetket. Kun työssään tapaa paljon ihmisiä on vastapainoksi saatav ihan omaa aikaa, ainakin minun. Ihan oma ihmislajinsa on se joukko, joilla aina lysthiä olla pittää ja paljon tohinaa ja ihmisiä ympärillä. Onneksi heidät voi kiertää kaukaa.
Ei meidän tarvitse millään puolustella sitä, että kaipaamme ympärillemme rauhallisia hetkiä, jopa äänettömyyttä, eihän..
Kyllä minä olen tälläinen tuuliviiri, etten paremmin sanoisi. Joskus täytyy vähän hassutella, jos siihen aihetta ilmenee. Ei sitä pidä alkaa synkistelemään, jos ei siihen ole tosi aihetta. Tälläisiä pohtimis keskusteluja täällä on useinkin, otetaan niihin oma näkökanta, ja sitten taas välillä mennään murteiden viedessä mukanaan.
Kyllä minäkin ihan kaupunkilainen nykyisin olen, ja olen ollut melkein koko ikäni. Maaseudulta vain lähtöisin. En minä siis sillä tavoin erakoitumassa ole, kuin voi ajatella näistä jutuistani joskus. Hälinää vain en kaipaa ympärilleni koskaan, sitä oli ja voi olla tulevaisuudessakin tuolla työn parissa.
Että tälläinen vakava minä d;)
..molemmat. Älä piilota kumpaakaan! :-)
Olen kasvanut suuressa suvussa, serkkujakin on
yli 60. Siellä laumassa oli turvallista.
Siksi olen varmaan vieläkin laumasielu ja
viihdyn ihmisten kanssa. Töissä on pakko tehdä
töitä, vaikka tietääkin sen olevan järjetöntä.
Yhteisissä kokouksissa annan välillä palaa...
onneksi olen silti saanut säilyttää paikkani.
En enää piittaa pippaloista. Mutta teatteriin ja konserteihin menen mielelläni.
Mulle on ihan sama paljonko siä on ihmisiä, mulla on oma seuralaiseni tai useampikin, menemme jonnei kivaan ravinteliin dinksuille ja kukin suunnistaa kotiinsa.
Mihkään yleistapahtumiin en halaja, no jääkiekkopeliin silloin tällöin.
Nytkään en halunnut avokin pikkujouluihin, syssyllä oltiin syömässä n. 40henkee. Riittää taas pitkäksi aikaa.
Syömään jouluruokia, niinkuin niitä ei syötäisi kyllästymiseen asti kotonakin.
Ihan yks hailee mitä muut on mieltä, en ole talutettavissa.
No oon sitä mieltä, että oman järjen käyttö on sallittua :)
Ilmeisesti pidän muiden ihmisten seurasta, kun tykkään olla työpaikalla, missä on 40 työkaveria.
Muiden arvosteluilla ei ole mitään merkitystä.
Mulla on varmaan joku kilpi suojana, kun ne palautuu bumerangina takaisin. Virheistä otan tietysti opikseni :)
Olen minä aina tiennyt olevani vähän erilaisilla aivoilla varustettu henkilö. Muut menevät ja tulevat, matkustelevat mielellään, minä haluaisin mieluummin olla paikallani. Ja olenkin, jos ei ihan ylättävää asiaa ilmaannu vaihtoehdoksi. Esim. Lottovoitto, silloin olisi vähän pakko laittaa rahakiertämään. d;)
samoja "vikoja" on. En ole edes käynyt Suomen rajojen ulkopuolella eikä Suomessakaan jälkiäni joka puolelta löydy. Jos ei töissä ja kaupassa olisi pakko käydä, voisin viettää pitkiäkin aikoja ihan vaan kotosalla puuhaillen.
kierrellyt suomea ristiin rastiin. Se ei ole sellaista matkailun kaipuuta, vaan ihan pakon sanelemaa menemistä. Oli se tietenkin kiva nähdä suomea työsuhde-etuna. En kuitenkaan olisi muuten sitä varmasti tehnyt.
Perheellisellä se on hiukan toisenlaista tuo kotioleskelukin, on sitä huisketta ja hulinaa ihan erilailla, kuin yksinasustelevalla. Kotitonttu kuitenkin meissä joissakin asustaapi, ei sitä käy kieltäminen. d;)
lauameläin sitten alkuunkaan. Tai no, jos se lauma on hyvin pieni, oma ja itse valittu.
Härkänä ajattelen härkämäisen jääräpäisesti ja kuljen omia polkujani suurista laumoista piittaamatta.
Kissanristiäiset eivät ole minua varten. Ja muille se ei kuulu, jos en halua kulkea sopulilauman mukana.
Kyllä useampi jälki kuitenkin jäi kun äsken tulin lumitöitä tekemästä;)
Varmaan joutuu vielä aamulla tekemään vaimolle kulkuväylän autolle;(
sain tarpeekseni laumasieluisuudesta, nykyisin olen valikoivan sosiaalinen. Saatan viihtyä seurassa mutta vain niin kauan kun katson seuran olevan sopusoinnussa oman arvomaailmani kanssa.
Sokeasti en seuraa laumaa, vaan osaan astua sivuun niin tuntiessani. Erakko en ole vaikka viihdynkin loistavasti oman viehättävän itseni seurassa välillä :)
Teidänkin seurassanne viihdyn ajoittain :)
lukea. Kyllä se taitaa niin olla että suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu tietty asosiaalisuus. Tuli mieleen se juttu siitä ensimmäisestä suomalaisesta joka rakensi majansa vuolaan virran rannalle keskelle metsää ja onni oli täydellinen kunnes eräänä päiväänä näki lastuja virrassa....ja mies otti kirveensä ja lähti etsimään naapuriaan ylävirtaan...
Minä en olisi lähtenyt, olisin pysynyt kotirannalla. On niitä avuliaitakin yksilöitä, menevät heti auttamaan toisia rakennuspuuhissa. Taidan ajatella tuon jutun ommalla tavallani, vaikka miellessä voi käydä muunkinlainen tapaaminen naapurusten välillä. d;)
sen eka kerran luin jostain...ei se suomipojan prototyyppi lähtenyt naapuria auttamaan...paitsi jos sitä sanotaan auttamiseksi kun hommaa naapurin sinne tuonenjoen toiselle puolen.
täällä yks sosiaalinen erakko, ei laumasielu.
Joudun aina välillä selittämään omia ajatuksiani mutta läheiset ystävät ja "perhe" tietää ja hyväksyy outouteni.
Jossain määrin käyn paikoissa missä on paljonkin ihmisiä, tosin hyvin vähän pari kertaa vuodessa.
Töissä tulen toimeen ihmisten kanssa mutta ei minulla ole sosiaalista elämää työkaverien kanssa ulkopuolella.
Minua rassaa kun ihmiset puhuu yhteen ääneen ja en usein kerkiä mukaan puheenaiheiden vaihteluihin olen hidas koska mietin.
Kahden kun puhuu usein en kerkiä silloinkaan koska ihmiset vaihtaa lennossa ajatuksia.
Vaikka olen oivaltaja koska rakastan suomen kielen värikkyyttä.
Isossa porukassa kuuntelen sivussa.
Olen tyytyväinen iän tuomaan elämän helppouteen.
Enään ei tarvitse yrittääkään mitään, voi vain nauttia.
Matkustella tykkään silloin kun levottomuus iskee, ja jos löydän kaverin matkaan joka paitsi on itsenäinen, eli ei roiku helmassa koko ajan osaa myös olla hiljaa eli ei höpötä koko ajan, vihaan small talkkia yli kaiken. Jos ei ole sanottavaa niin miksi puhua? Eli koska ei sellaisia ihmisiä ole matkustan "yksin" joskaan en ole koskaan ollut yksin aina on ollut ihmisiä.
Ja tässä lopuksi yksi hyvä matkakipale.
http://www.youtube.com/watch?v=Ki61e3zFPks&feature=related
Anna vaan ajatustesi juosta täällä kirjoittaessasi. Ei siinä mitään pahaa ja outoa ole, jos tuo tuntonsa julki. Kaikkihan me yritetään tuoda julki jotain omasta mielestämme. Jotkut kuuntelevat, ja jotkut peittää huumorilla kaikki juttunsa, ne vakavatkin.
Ainahan perhepiirissä tiedetään miten kukin ajattelee asioista, vaikka niistä ei aina puhuttaisikaan. Se yhteenkuuluvuus on niin pitkän ajanjakson tulosta, että ei siinä pienet eroavaisuudet haittaa yhteiseloa. Ja se onkin hyvä, on aina joku joka tajuaa asioiden todellisen laidan.
Tulen minäkin ihmisten kanssa erittäin hyvin juttuun, ei siinä ole milloinkaan ollut ongelmia. Minä vaan olen tälläinen koti-ihminen, ja mieluummin vetäydyn omiin oloihin. En halua vaivata ketään asioillani, niin pitkään kuin ne voin itse hoitaa. Onhan minullakin sukulaiset tuossa lähellä, ja muutama kaveri työnkautta tulleena, joten en minä ihan erakko ole.
Kyllä se mieli ohjaa loppujen lopuksi tekemään asiat oikeassa järjestyksessä, vaikka joskus vähän masisolo vaivaisikin. Niinkuin tuo sinun matkustelukin, se on sitä vaihtelun kaipuuta nähdä jotain muuta kuin niitä kotinurkkia jatkuvasti. Minulla varmaan tuo liikkuva työ oli se henkireikä, joka sai minun arkeen vaihtelua ihan tarpeeksi. Ei sitten ole ollut muulloin halua lähteä matkustelemaan. Kiireesti vain kotiin tai mökille töistä, se oli aina tavoitteenani.
Sujuvasti kuuntelen kyllä tuota ulkolaista musiikkia, vaikken ymmärrä sanoja ollenkaan. On niissä hyviäkin kuunneltavia, ainakin Novaa kuunnellessa niihin joutui tottumaan. Töissä radio oli se ainut viihde tuolla autossa, ja hyvin tärkeä sellainen.
Koitahan kahlata siellä lumessa, kun näytti tulevan sinne päin paljon enemmän tuota valkeaa kuin tänne. Terveisin savon d;)