kaikista elämänkolhuista pahin on menettää
sydämensä varatulle miehelle
katsella häntä ikävöiden etäältä
yrittää salata tunteitaan, joiden
kuitenkin tietää katseestaan paljastuvan
ei siinä auta kylmät suihkut, ei suklaapalaset
kun iho kirvelee läheisyyden kaipuusta
kun haluaisi huutaa koko maailmalle
rakastan, rakastan
ja sukeltaa suloisiin lemmenleikkeihin
hänen käsivarsillaan
katsella häntä aamiaispöydässä
lukemassa lehteään
olla Hänen
eikä vain olla
olematon
harmaa varjo
huoneen nurkassa
sydämensä varatulle miehelle
katsella häntä ikävöiden etäältä
yrittää salata tunteitaan, joiden
kuitenkin tietää katseestaan paljastuvan
ei siinä auta kylmät suihkut, ei suklaapalaset
kun iho kirvelee läheisyyden kaipuusta
kun haluaisi huutaa koko maailmalle
rakastan, rakastan
ja sukeltaa suloisiin lemmenleikkeihin
hänen käsivarsillaan
katsella häntä aamiaispöydässä
lukemassa lehteään
olla Hänen
eikä vain olla
olematon
harmaa varjo
huoneen nurkassa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja lopulta kaikki oli
itsekkyyttä.
Itsekkyyttä sitoa vapaa
ihminen itseensä.
Antamatta mitään.
Edes turhia toiveita.
-------
Tällaisia ajatuksia runosi herätti. Jos ei ollut pelkästään runo, niin riuhtaise itsesi irti. Ansaitset parempaa. Tuolla oven ulkopuolella liikkuu sellaisia yksilöitä, jotka ovat aidosti läsnä.
Niinkuin tuolla toisessa palautteessa jo mainitsin. Ja sanoisin, että se on aikuisen kirjoittama. Aikuisen, joka osaa ajatella ihan omilla aivoillaan ja tietää mikä itselleen on parasta. On väärin puhua itsekkyydestä tuntematta henkilöitä. Se mikä toisen mielestä on itsekkyyttä voi toisen mielestä olla uskomattoman upea asia.
Oman itsensä etsiskelyvaiheessa on väärin sitoa ketään itseensä, jos ei tiedä kestääkö se vuoden vai kaksi ja mikä lopputulos on. Onko rakkautta enää sen jälkeen. Minä tietysti henkilökohtaisesti toivon, että rakkaus kestää tämän.
Anteeksi, jos pahoitin mielesi. Voihan olla, että olet niitä harvoja onnellisia, joka ei kärsi lopulta tilanteesta.
Runona oli puhutteleva.
Tietenkin kärsin ja ikävöin tässä tilanteessa. Olenhan minäkin ihminen ja kaipaan rakkaan läheisyyttä niin että sattuu. Jaksan silti yhä toivoa onnellista loppua, joka lääkitsee haavat.
kiitos ja miellyttävää illanjatkoa sinulle : )
Pahin kolhu mitä ihmiselle voi käydä on ehdottomasti se, että saattaa lapsensa hautaan. Mikään ei satu enempää.
Rakkaudessa pahin kolhu lienee se, ettei rakkauteen vastata.
Rakastua varattuun. Aika tavallista. Pieni syrjähyppy ei maailmaa kaada, mutta kun tunteet tarttuvat, niin parisuhteet kaatuvat. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta pahinta on se, että maksajiksi voivat päätyä ne kaikkein viattomimmat. Yksiavioisuus ei oikeasti ole erityisen luonnollista. Se on ainoastaan meidän moraalikäsitystemme ja kulttuurimme mukaista. Se on pelkkä yhteiskuntasopimus, jonka ihminen on itse keksinyt. Avioliitto on muuten hämmästyttävän tuore ilmiö. Se on syntynyt vasta alkukirkon aikana ja nimenomaan ylläpitämään yhteisörauhaa.
Tämä ei ollut runo vaan muutama miete.
Tuo on totta mitä sanot lapsen hautaan saattamisesta.
Tuohon jälkimmäiseen osaan olen hieman eri mieltä.
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, mikä sinällään
on rikkaus. Joillekin, niinkuin minulle avioliitto
on pyhä instituutio. En kykenisi olemaan syrjähyppyjen
välikappaleena, enkä myöskään rikkomaan kenenkään
välejä. Niin itsekäs en ole. Etenkin, jos kuviossa
on mukana lapsia.
Jotkut avioliitot (=joka neljäs) purkautuvat vanhempien
välisiin ristiriitoihin. Ero on kuitenkin lapsien
kannalta parempi, kuin riitaisa koti. Vaikka niitä
ristiriitoja yrittää peitellä lapsilta, lapset aistivat
jännityksen, joka vanhempien välillä on. Tämän olen
ikäväkseni omalta kohdaltani huomannut ihan käytännössä.
Ja vaikkei nyt puhuttaisi avioliitosta vaan pelkästä
parisuhteesta, niin onhan se kahden ihmisen rakkaudesta
toisiinsa muodostama tiimi. Jo nimikin kertoo, että se
on parisuhde, ei triosuhde tai kvartetti.
Rakkaudelle ei voi mitään, se tulee jos on tullakseen,
mutta käytöstään rakastuneena pystyy kyllä säätelemään
niin ettei hämmennä liikaa toisen soppia.
Runo ei ollut runo vaan muutama mietelmä, eikä
vastauksesikaan ollut palaute vaan muutama mietelmä.
Kiitos siitä, se innosti ajattelemaan takaisin parilla
asialla.