nimittäin joka talvinen harrastus.
Sen tekeminen voi kestää jopa viikkoja, riippuen siitä miten ahkera olen.
Se vaatii tilaa jonkin verran, teen sitä silloin, kun sopivaa aikaa löytyy.
Hyvä valaistus tarvitaan myös, että näkee, mitä etsii.
Kun se on valmis, ennemmin tai myöhemmin, katselen sitä hetken ja kasaan pois.
Ehkä otan joskus uudelleen esille, sen tai toisen, vähän erilaisen.
Tekeekö joku muu näitä, siis mitä?
:)
Sen tekeminen voi kestää jopa viikkoja, riippuen siitä miten ahkera olen.
Se vaatii tilaa jonkin verran, teen sitä silloin, kun sopivaa aikaa löytyy.
Hyvä valaistus tarvitaan myös, että näkee, mitä etsii.
Kun se on valmis, ennemmin tai myöhemmin, katselen sitä hetken ja kasaan pois.
Ehkä otan joskus uudelleen esille, sen tai toisen, vähän erilaisen.
Tekeekö joku muu näitä, siis mitä?
:)
Vastaukset 56
Vanhimmat
että yrität vetää, viime talven, tiukkoja, pitkiä, kalsareita jalkaan?
Sinä olet selvänäkijä, sillä olen juuri vetämässä sellaisia jalkoihini:)
Mutta tässä aloituksessa ei todellakaan ollut kyse siitä:)
Oliskohan palapeli?
jäi sinulle vastauksen kirjoittaminen kesken, tuossa aikaisemmin, kun sähköt menivät poikki:)
Kyllä se on, palapeli:)
mulle tulee himmelinteko mieleen. :)
Himmeli:), kukaan minut tunteva ei voisi kuvitella minua askartelemassa himmeliä:)
Tekisin ison Himmelin, siinä olisi vähän haastettakin.
tehnyt himmelin, siksi en enää halua niitä tehdä, osaan jo:)
Tee himmeli ja annat sen minulle, lahjaksi, saat kaalilaatikkoa, kun tulet sen tuomaan:)
Menee vähän aikaa kun vaihdan autoni, isoon, pakettiautoon.
Saan tuotua Himmelin, ja vietyä Kaalilaatikkoa.
jonka perä näkyy kuvassasi, se hopean värinen?
Pöksyt, ne siniset ovat napakan näköistä kangasta:)
Ja totta on, eräretkiin tarkoitettu kangas ei oikein.. muotoile,
sen huomasin, eräretkille varmasti sopii hyvin, ne housut:)
kuvassasi etu- vai takapuoli?
Ei auton, vaan sinun?
MIE VERKOT LAITAN JÄÄN ALLE!!
ne kuuluukin!
Meinasitko, että verkkoja täällä valmistan:)
MEINASIN JA SITTEN JÄÄT ALLE JÄÄT JA ALLE JÄÄN ALLE JÄÄT ...MIE OSSAAN PAULOJA .. SIIT SITTEN VERKON PUNOMISTA...OTTO OSSAA NEUV´VOA ENENPÄSTI...
paljon taitavampi kuin mie, kun ossaat tuollaisia juttuja:)
vaan tee jouluseimiä...ähhh kuhan arvailen.
ovat mielenkiintoisia, antaa tulla lisää:)
Miksi purat ne, tee tauluja niistä. Lasi ja kehykset hyvän kuvan päälle, ni a vot on hyvä taulu. Minä olen koonnut jopa 3 tuhatta palaa sisältävän palapelin. d;)
sen kokoisia, harvoin pienempiä viitsin, liian helppoja.
Ystäväni tekee myös tauluja niistä, en vain ole viistinyt itse kokeilla.
Sie ootkin isoja tehnyt, kauan meni aikaa?
siis teet noita palapelejä, jota joku jo alussa mainitsikin. Pläähhh...olisipa mullakin tilaa missä niitä tekis tai ettei kissa niitä sotkis.
minkä viitsin, mies jaksaa minua paremmin etsiä yhtä palaa:) Olen sellainen suurten linjojen hakija, hän pienten osien.
Kissa sotki meilläkin ennen, mutta nyt se on niin vanha, ettei jaksa hypätä pöydälle.
Meillä on lasten vauva-aikainen hoitopöytä, siinä on hyvä tehdä, kun on reunat.
Miehen itse rakentama, aikanaan.
Kyllä se kaksi viikkoa menee aika tiiviisti sen parissa. Nuo pienemmät ovat tauluiksi sopivampia, löytyy jopa valmiita kehyksiä/lasi kaupasta. 3 tuhatta ei oikein mahdu missään olemaan, ja hankala on kehystääkkin.
tehdä, tulee nopeammin valmiiksi.
Minulla on joskus pari minuuttia aikaa keskittyä, siinä ei montaa palasta ehdi laittaa.
Meillä on seinät vasta remontoitu, eikä niihin saa tehdä reikiä:( sanoo herra isoherra:(
Elämän jäljet laittakaa näkymään, muuten harmittaa jokainen pienikin kolhaisu. Ei kun seinät täyteen reikiä, niin on mistä valita. d;)
Ei siinä ennätä kun jonkun reunapalan, tai terävän kuvion tehdä, jos ei ole aikaa.
isoherralle:)
Laitetaanhan me, kun ehditään, kelloakaan ei vielä ole seinällä. Se nyt ei tärkein olekaan.
Nyt on tulossa satama-aiheinen kuva, Venetsiasta.
Moskovan punaisen torin kuva oli edellinen, tosi hankala tehdä, kun oli tummaa ja samanväristä paljon. Ei ollenkaan punaista:)
Etköhän sä tee himmeliä.
Tulihan noita joskus väkättyä, ei aikoihin.
Maalle ne sopii, isoon tupaan mut en huolisi enää kaupunkirivariin.
olen joskus tehnyt, olisiko ollut emäntäkoulussa:)
Kauniita ne ovat.
Nyt aloitan palapeliä, ei yhtä kaunista tule kuin himmelistä, mutta aikaa menee ainakin saman verran.
No olinpa sitten todella hakoteillä.
Emäntäkoulun kävin minäkin 1971-72v Lapualla.
Olin siä "maatalous puolella" eli Yleislinjaksihan sitä oikeesti nimitettiin.
Noita himmeliä opetin likalle, kun piti olla tekemistä ja se oli pitkää ja sitkeetä ;DD
Palapeliin ei ole mahdollisuutta, kun kissa olisi liian kiinnostunut ja vähän iltavalotkin häiritsee, kiiltelee liikaa.
emäntäkoulussa, Joutsenossa.
Sama linja oli minullakin, kaikesta oppi jotakin.
Huomaa kyllä, että näkö on mennyt huonommaksi, vai mistä johtunee, mutta päivänvalo on parempi kuin lampun. Kiiltelee tosi paljon, hankala katsoa, tuntuu, että silmätkin rasittuu illalla enemmän.
Meidän kissa on liian vanha leikkisiin harrastuksiin.
Minäpä rekkaan itteni ja kirjoitan sulle viestin, nyt en viittinyt vaan sitä tehdä.
Eli huutelin "puskista" kuten sanotaan.
voihan sitä puskistakin huutaa, kun ei oikein kovaa huuda:))
Minä käyn vilkaisemassa, mitä sieltä löytyy:)
koska yritän arvata.
Teet Tiffany-töitä, nehän vaativat tarkkuutta ja kasaamista, eikö........
huomaa ettet tunne minua etkä taipumuksiani:)
Vai tiffany-töitä, kauniita ovat, minulla on enkeli ja purjelaiva ikkunassa.
Mutta ne ovat erään huomattavasti taitavamman tekemiä, en usko, että kärsivällisyyteni riittäisi niihin puuhiin.
jos meni syteen.....
(liian pitkä ketju että vastaus löytyisi)
tietokilpailu ollutkaan:)
Palapeliä olen aloitellut, siinä on minulle tarpeeksi näpertelemistä.
En ole lukenut ketjua, mutta palapeliäkö se paapu värkkää ; )
Mistä sinä arvasit, kyllä oot fiksu:)
On kuule kaunis kuva, Venetsiasta, rantakatu ja paljon laivoja.
Olen hermoraunio, ennenkuin tuo on valmis;(
Uskon, että tuo talviharrastus hämäsi muuten vihjeet olivat selkeät. Lasten kanssa tuo palapelien teko ja legojen kanssa touhuilu tuli hyvin tutuksi.
Satuipas, olemme lähdössä Venetsiaan ensi maaliskuussa. Italia onkin minulle uusi tuttavuus ja odotan mielenkiinnolla matkaa.
Hermoraunio, miksi, heitä seinään ja se on siinä ; ) Witsi, vitsi ei kun liimaa palat levylle ja vedä muovi päälle.
vain talavisin?
mie olen kasannu semmosta joka hetki, siitä asti ko olen ensimmäisen palan saanu rshiin, ja rääkässy siitä elämyksestä.
Tai iokiasthaan mie äitin ja isän opstuksela net ensimmäiset palaset sain jotenkutenkuten paikalheen, ja sitte myöhemmin mie olen kyllä jo ominpäin sitä kasannu.
Se vaan on vähän kinkkinen juttu, että mie en ite näe sitten sitä, ko se viiminen pala siihen tulleepi. Eli mie en sitä ihan valahmiina voi ite arvostella, enkä ilimeisti kuule sitä onnistumisen kilijahustakhaan.
Se on tämä elämäki semmosta tavallista palapelin kassuuta.
Kyllä siinä tuosa sinunki tarkoman pelin kasaamisesa on eräski tunti vierähtäny, varsinki sillon ko penskat oli pieniä.
jothain 2000 palasen pelejä kait net suurimmat olivat.
En mie niitä sen koommin ole kasanu. Mutta tätä ommaa vaan. Enkä tiijä montako pallaa tästä on vielä jälijellä, ja missä päin maailmaa net ovat.
Mutta touhusa olen.
Mielenkiintoista tämäki on ollu, ainaki tähän asti, saapi nähä jatkosta.
Välilä on kyllä joutunu miettimään näittenki palasien paikkoja ennekö on loksahtanu kohalheen, joskus vahingosa, joskus paikan tietäen.
Häätyy minun kuiteski tunnustaa, etten mie ihan yksin oo koko peliä rakentanu.
Kaipa net nuo penskat sitte auttavat minuaki joskus, niien viimeisten palikkojen paikalheen saannisa, niinko mieki heitä olen sillon auttanu ko net oli huntaloita.
En mie niiltä sitä vaaji, enkä pyrikhään siihen, saati että oottasin, mutta ylheensähän se näin asia loppupelisä on.
miepä sulle kerron, mikä oli yks mielenkiintonen palapeli, mitä mie oikhen innolla seurasin sen valamistumista, ja seuraamuksia.
Vähän oli niinko vahingoniloaki mukana.
Sie varhmaanki muistat net ensimmäiset kaardemumma putkilot. Sellaset ohuet. Niitä net muistaakseni oli tai sitte jothain muita puikkoja.
Velipoika niilä leikki jonglööriä, ja kuinka ollakhaan onnistu hettämhän sen läpi semmosesta kolimihaarasen kattolampun yhestä lasiosata, että siihen tuli semmonen kämmenen kokonen reikä.
Se oli vielä ihan uusi, ja siitäkös se tohina alako.
Mie tietenkin tirskuin ko arvelin, että nyt saat ainaski jonkunlaista sapiskaa.
Mutta eipä se minua nyt yrittänytkhään tulla ilkkumisesta rökithämmään, vaan teki heti sovittelevan elheen, ja pyysi kaveriksi, kerhäämään lasinpalaset taltheen.
Kun net oli saatu noukitua, niin sitten alakoki velipojala kiire palapelin kassaamisesa.
Jothain kirkasta jokapaikan liimaaki sattu olemhaan, ja niin alako aikaa vastaan kilipailu kasuussa.
Iiimeinkö se oli saanu net palaset jonkinmoisheen järijestykseen tuli äitimuori. No huomashan se, että nyt on yks osa lampusta irti.
ei äiti kovinkhaan pahana ollu, mutta sano että mitähän ukko sannoo ko tulleepi.
Se oli vielä muistaakseni saatu lahajaksi erhäältä isolta "herralta" (en mie niitä mitenkhään erityisemmin arvosta, mutta sillon oli aika toinen), niin isolta että en ees sen nimmee sano, niin sehän paniki asiaan lissää vauhtia ja jännitystä.
Meilä oli puhelin, ja sitä silloin kansa käytethiin, josko sellasen kuuppan siihen josthain sais, ennenkö ukkeli tulleepi reisusta.
Ei löytyny, ei, muutako maholisiman nätisti piti paikata se sillä palapelilä, ja kääntää niin, että näkys mahollisimman vähäsen.
Kyllähän siihen aikaa meniki, ennenkö ukko sen huomas, mutta se asia oli sitte jo niinkö pois päiväjärijestyksestä, ko äiti kerto, että ei sille mithään ennää voi, ja uutta ei ole löytyny, joten turha melskata siitä. Vahinko mikä vahinko, ja sillä siisti.
Kyllä se oli itekki yrittäny siihen sitä hakia, ja olisi jolhain konstin maksattunu vahingon. Kyllä se sama lamppu oli niin kauan ko mie asustelin kotona. Että hyvinpä pysy palapeli kasasa, ja sitä katelthiin kauan, eikä kasattu poies. Missähän lienee sekin.
Sellanen lasipalapeli tällä kertaa.
Toivohaan ettei sulla kaaju vaika joku lasillinen siihen päälle. Ja ettei vain mene joku "arvokas" lasi rikki.
pitkä tarina, luen huomenna tarkemmin:)
Kyllä sinulla noita seikkailuja on riittänyt, kirjan saisi kokoon.
Yritän tehdä palapeliä tuolla olkkarin pöydällä, omalla alustallaan ja olla oikein varovainen. Ettei mitään kaadu siihen päälle.
Elämän paloja kasaillaan, eikä tiedetä milloin palat loppuu ja tuleeko kuva valmiiksi.
kasata peilin päällä?
En mie ole kokkeillu, mutta jotenki tuntus että siihen sais enemmän loogisuutta, tai sitte ei.
Älä sie välitä noista minun kirijotusvirheistä, ko mulla on täsä vempainpöyväsä jothain änäkäistä.
Sitte ko mie vielä välilä saatan touhottaa muutaki, niin tekeväle sattuu.
Olishan se kohteliasta lukijaa kohtaan, että tarkistas ennen lähetystä, mutta ko mie kirijotan silheen jotensakin impulsiivisesti, niin se jää monesti tekemättä.
Jos sitä tekstiään alakaa suunnittelemaan, niin siitä katoaa minusta aitous.
Kyllä mie elämäni aikana olen niitäki rustaillu ihan nokko. Nyt ko mie olen muutenki tämmönen työstävaphaa elämänpalapelitaiteilija niin en mie ennää vitti pinkottaa ees vähhää. Tai mahollisimman vähän. Kyllä se varhmaan tullee vieläki joshain vaiheesa seki tilanne minullekki, että olis hyvä jos olis jääny ruutia vähän varastoonki tarvetta varten.
Mie menen näillä evhäilä nyt tämän loppumatkan.
Voisin mie osata kirijottaa "suomeksiki" mutta ei tuo nykykieli kovin ole hääviä ees telekkarissa, sen kummemmin ko lehissäkhään. Ihimisten puhheista puhumatakhaan. Kaipa se sitte tämmönen kelepaa toistaseksi tällekki foorumile. :)
ja jos ei kenelle kelpaa, olkoon lukematta.
Miunkin tekis niin mieli kirjottaa karjalanmurteella, mutta siitä ei kans kaikki tykkää.
Peilin päällä, jaa, oliskohan tuo hyvä idea.
no voishan sitä kokeilla ja hylätä sitten jos ei onnistu, sen paremmin kuin muutenkaan.
Valkoinen alusta miulla kyllä on, sellainen lasten vanha hoitopöytä. Siinä saa hyvin värit ja kuviot erottumaan.
Sitten jaottelen saman tyyliset ja väriset tarjottimille, sieltä voi sopivaa palaa etsiä, ei tartte koko kasaa perata.
Näissä alkuvalmisteluissa meneekin niin kauan, ettei ensimmäisenä päivänä saa muuta aikaan.
Mutta päiväthän on peräkkäin, eikä päällekkäin, jatketaan huomenna, mikä tänään jää kesken:)
tuliks perille pistin viestiä galleriaan tuliks kerran neljä vai ei ollenkaan.
pääsemään sinne sisään.
vielä multakaan kun ei sinne tunnu pääsevän mutta en oo seonnu jos se tulee moneen kertaan.
ettet ole seonnut, ilman muuta sitä juuri olisin ensimmäisenä epäillyt.
Meillä on sähköt reistailleet tuon myrskyn takia, nyt alkaa tuuli vähän laantua.
kirjoitin sinne pidemmän kaavan mukaan en viittis enää uudestaan yritän lähettää myöhemmin toivottavasti ei häviä taivaan tuuliin tosiaankin myskystä voi johtua nää linjaviatikin tää puoli kyllä pelaa hyvin mutta galleria takkuilee.
mitä sieltä löytyy, jos tämän vuorokauden puolella ovet avautuu.
Sitä et arvannut, että meillä alkoi tänään joululaulukausi:(( ja se kestää ja kestää ja kestää:(((((
Missähän minun korvatulpat mahtaa olla.
me ollaan laulettu jo kuukauden verran tai siis harjoiteltu joululauluja kuorossa ei onneks monia mut kotona soi kyllä muut biisit jos soi toivottavasti löydät tulpat.
mitään ollut:(
ja hävis munkin koneelta kun meni sähköt vähäks aikaa akku oli varmaan niin tyhj että meni koko aparaatti pimeeks no kirjoittelen sit huomenissa uudelleen pitemmän kaavan mukaan sinne galleriaan.
jos aikaa riittää.
Matti Esko laulaa "näin sydämeeni joulun teen", ehkä viidettä kertaa tänään, oikein kaunis laulu.
Kuunneltiin juutuubista vähän räväkämpää musiikkia äsken, mutta palattiin jouluteemaan.
Teetkö sinä palapelejä?
viime vuosina tehdä joskus oon tehny mutta ei oo oikeen mun juttu pitäis saada valmiiks heti ehkä siks jääny vähemmälle ja yleensähän niissä on kolmasosa sinistä taivasta.
kun valitsee sopivan kuvan, voi olla ettei taivasta näy ollenkaan.
Meilläkin on vähän niin, että mie aloitan kauheella innolla, sitten kun ei suju, into lopahtaa.
Onneksi täällä on yksi joka jaksaa sovitella yhtä palaa vaikka viisi tuntia:)