Onko tunnustuksien, analyysien aika, onko opittua, onko jaettavaa, hampaankolossa jotain, tai mitä vaan kommentteja?
Itse opin paljon, kenttä on vapaa jälkipuinnille, jakakaa jos haluatte!
Itse opin paljon, kenttä on vapaa jälkipuinnille, jakakaa jos haluatte!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Peli on ohi, miten peli jatkuu?
Haluatko kuulla oman kertomukseni siitä, miten peli on kulkenut? Julkisesti magiapalstalla vai yksityisemmin johonkin sähköpostiosoitteeseen? Vai unohdetaanko kertomukset ja paahdetaan eteenpäin? Vastaus ja vastuu, ne jätän Josefinalle...
Kysymyksiä!
1. Olitko Raid? (Flirttistartti oli ok, mutta loppupuolen lässytys meni överiksi.)
2.a Onko sinulla ollut jokin erityinen syy hampaankolossa keskittyä Josefinaan (ex-Ereshkigaliin)
2.b ja juontuiko se tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000216&posting=22000000001264804
3. Miksi peliä pitäisi yhä jatkaa? Onko sinulla jotain kitkerää syytä sellaiseen, vai onko vain niin että mielestäsi Josefina oli rattoisa huvitus tahi leikkikalu josta et malta luopua?
4. Luuletko että kaikki vastuu kaikesta on aina kaikilla muilla, mutta sinun itsesi ei tarvitse selvitellä motiivejasi edes itsellesi?
5. Onko rehellisyys sinusta naurettava pahe, johon heikot sortuvat?
6. Halusitko selvitellä pelin kulkua täällä vain jotta saisit tuoda esille oman erinomaisuutesi?
Vaikka sinulla on luonnollisesti mahdollisuus sepitellä vastauksiksi ihan mitä tahansa, olisi toivottavaa että vastaat aivan niin kuin asiat todella ovat. Ellet siihen kykene, toivotan vain hyvää matkaa seuraavaan peliin seuraavien pelimerkki-ihmisten pariin. Ex kiittää ja kuittaa ja toteaa ettei loppuaikaansa näillä osastoilla halua pilata mihinkään pissimiskilpailuihin osallistumalla.
Asialliset asiat ovat sitten asia erikseen.
Palaan vielä vanhaan paheeseeni, ja kirjoitan itsestäni ja ajatuksistani. Mainittakoon että kulloinkin käyttämäni nikki kuvaa sitä mielentilaa missä kulloinkin olen. Koska en enää koe olevani umpikahjo Josefina, mutta en ihan parempikaan versio itsestäni, olen nyt ”ex”.
Ihmiset tekevät erinäisiä asioita pelkästä tekemisen huvista, ja kompastun aina siihen että minun on vaikea ymmärtää sellaista motiivia. Oletan aina automaattisesti että kaiken taustalla on jokin syvempi, merkityksellisempi voima. Mikäli joku ihminen tuntuu olevan jatkuvasti kimpussani, oletan että hänellä on jokin syvä kauna tai viha minua kohtaan. Minun on helppo aistia muissa ihmisissä (olematontakin) vihaa itseäni kohtaan ehkä siksi, etten ole koskaan osannut käsitellä sitä vihaa mitä itse tunnen! Enhän halua olla paha ihminen...
Mutta eivät ihmisten teot aina perustu välttämättä mihinkään sen kummempaan kuin haluun huvitella. Ymmärrän että tänä syksynä olen ollut otollinen kohde sellaiselle, jonka perushuvituksena on saalistaa typeryksiä. Uhriutumalla ja sotkeutumalla loputtomiin selvityksiin itsestäni ja muista lienen täydellinen kohde erinäisille manöövereille.
Manipuloiminen on jotain mitä en tule koskaan täysin ymmärtämään. En vaikka itse kokeilin sitä tapaus E:n kanssa. Kaikkeahan tulee kokeilla... Mutta kaikesta ei voi pitää.
Olen ollut kuin Eeva paratiisissa, jonka luokse tulee käärmyläinen omppo torahampaissa törröttäen. Otan omenan yhä uudelleen ja uudelleen, ja kauhistun siitä esiin luikertavaa matoa... Aatamia ei vaan näy missään.
En sano että on ollut kivaa, koska ei ole ollut kivaa. En myöskään sano että ketale minkäs teit. Sanoisin että tämä on ollut hyvin opettavaista, vaikka en tiedä muuttaako tämä minua sinällään miksikään (ja miksi sitä nyt sitten pitäisi koko ajan muuttuakaan, höh). Saalistajien suhteen luulen että ainoa tapa millä pärjään heidän kanssa on pysytellä piilossa. Niin kauan kuin turpani pysyy kiinni, minulla ei ole hätäpäivää. Mutta heti kun urakoin tänne lässyn lässyn läätä... Vähän ajan päästä on kuin olisi paskaa haukannut. Kaikki vain sen takia, että minulla ei ole todellista huumorintajua, ja olen erittäin vakava ihminen. Sellaistahan se on tietysti on, kun kehittää läpinäkyvän lasikuoren ympärilleen suojelemaan värisevää sisintään. (Yäk mikä vertaus mutta menköön.)
Pitääkö sitten loppuelämänsä elää jäniksenä puskassa? Minkälainen asenne olisi suositeltava, mikäli ei tunne itsessään halua tai kykyä oppia pyörittämään muita ihmisiä pillinsä mukaan? Jos se kertakaikkiaan tympäisee, oli sitten pyöritettävänä tai pyörittäjänä? Vai onko sellainen inho vain merkki loputtomasta itsetärkeydestä, joka ei salli minkäänlaista leikkimielisyyttä? Missä kulkee leikin ja rääkin raja? Voiko loputtomiin jahdata jotakuta ja tehdä hänestä karkeaa pilaa vain koska tuo kohde on niin herkullinen? Mitä se kertoo jahtimiehen omasta tilasta? Että elämä on köyhää?
Kysymyksiä kysymysten perään, vailla vastauksia. Mitä tekisinkään ilman nettiä, ajankuluani. No, se selviää tämän kuun jälkeen!
- Onpas taas vitun viisas olo. Mutta eiköhän se siitä hellitä ajan mittaan. Millään mitä sanon ei ole mitään merkitystä, kaikki on pelkkää suunpieksentää... Jäkätys on oikeastaan miehiä varten, ja minusta alkaa vahvasti tuntua siltä että miehuus minusta karisee pois, katoaa kuin tuhka tuuleen. Onnelliset naiset eivät nalkuta.
***
30 miinus 3 päivää jäljellä. Kenties vähemmänkin.
siitä, että esitit itse kysymykset joihin ensisijaisesti kaipaat vastausta, niin ei tarvitse umpisokkona sepittää.
>>>1. Olitko Raid? (Flirttistartti oli ok, mutta loppupuolen lässytys meni överiksi.)
En ennenkuin itse olit, jos oikein tulkitsin. Ainoa merkittävä juttu mitä Raidina kirjoitin (sen yhden raid/viestin lisäksi kun kännistä (minua) vietiin kunnolla), oli Raid/Jeesus, epätietoisuudessa oliko imuttajastoorin aloittaja Raid/aito/jokumuu vaiko Raid/Josefiina. Tässä tapauksessa kirjoittajien henkilöllisyys ei ole merkittävää, itse stooriin voi sisältyä jotain oivallusta tai sitten ei, lukijasta/kirjoittajasta riippuen. Missä vaiheessa muuten itse aloit Raidiksi? Joskus "Polgaran" itseään toteuttavan arvausheiton jälkeen?
Oma arvaukseni on, että Raid on ihan aito oma tyyppinsä, joka aikansa lurkattuaan heittäytyi täysillä mukaan ja pisti ennestään sekavan pelin vielä sekavammaksi, tarkoituksella tai ei. Jos Raid oli jonkun vanhan vakkarin projisioprojekti, onnittelut! Aliarviointikykyni voi olla tallellaan.
Flirttiketjuun kirjoitin vain omalla nikilläni, pinnallisten tunteitten viemänä... arvostan sanataidetta :D
>>>2.a Onko sinulla ollut jokin erityinen syy hampaankolossa keskittyä Josefinaan (ex-Ereshkigaliin)
Kysyy Erkkikaali minulta! :D :D :D
Kukahan se ketäkin yritti esiin kiusata ja haastaa persoonattomuuden ja persoonien sekoituksen yrityksen suosta, kehen Babylos oli tehnyt jonkun - minkä tahansa - vaikutuksen, jonka vangiksi Babulos myös itse jäi! Ei siis mitään hampaankolossa, päinvastoin koetin jossain vaiheessa päästä eroon koukusta, luin Josefiinan viestejä huonosti ja torjuvalla asenteella, toivossa että välttyisin vastaamasta. Kuten näet, huonolla menestyksellä.
>>>2.b ja juontuiko se tästä:
Tavallaan ehkä. Mutta jatko taitaa pikemminkin olla seurausta tästä:
Erkkikaali:
>>>Minulle tulee ihan oikeasti oudon hyvä mieli näistä ajatustenvaihdoistamme, vaikka toivon tietysti että ei vain sen takia että taas kerran aiheena olin minä. Olenhan toki itseriittoinen, mutta herrrrran tähären... Jokin roti sentään.>>>
Tuossa keskustelussa pistin oikeasti energiaa peliin, oli motiivit sitten Erkkikaalille oivallusta tai Babulokselle mainetta ja kunniaa magiapalstalla, energia ei ollut tietenkään valhetta vaan pelasin tuossa soturia niin tosissani ja hyvin kuin osasin. Ja onnistuin tuottamaan hyvän oivaltavan olon, mihin (ehkä lyhytnäköisesti) tähtäsin - nopea palkinto itselleni?!!!. Jolloin tietysti alkoi erä kaksi ja sitten erä kolme jne., joku tahtoi uudestaan ja uudestaan saman hyvän olon ja kiusasi ja härnäsi kunnes sai saman prosessin uudestaan aloitetuksi. Jos joku on taitava manipulaattori, se olet sinä, Josefina, vaikka en väitäkään, että manipulointisi olisi tietoista. Toimit niin kuin toimit, omista syistäsi, ja ne, joihin toimintasi kohdistuu, huomaavat miten helposti manipuloituu. Itse huomasin etten ärsyynny herjaamisesta, koulukiusaamisesta enkä muusta, vaan oma kynnykseni on puuttua epätosiin oletuksiin ja faktoihin, kun niitä heittelee, Babulos lähtee korjaamaan. Babulos on koukussa, millä kaikilla tavoin, se on hienoa huomata. Todellinen paha koukku on tietysti auttamisen koukku, se, että pystyy oikeasti antamaan jollekin hyvän olon, jessekoukku, valtakoukku, pahin egobuusteri mitä maailma voi tarjota!!! Siihen koukkuun jämähtää todella helposti ja vielä helpommin koukun syvälle uppoamisen seurauksena degeneroituu vallanhimoiseksi kulttipomoksi. En ole ihan niin mieletön, että suostuisin palvottavaksi.
Niin, nämä kaikki ovat asioita joita itse itsestäni täysin itsekkäästi olen ansiostasi oppinut, joten kiitos sinulle opetuksesta!
>>>3. Miksi peliä pitäisi yhä jatkaa? Onko sinulla jotain kitkerää syytä sellaiseen, vai onko vain niin että mielestäsi Josefina oli rattoisa huvitus tahi leikkikalu josta et malta luopua?
En ole kitkerä, et ole leikkikalu etkä varsinkaan rattoisa. Maltanko luopua on vaikeampi kysymys, kumpi tässä on koukussa ja kumpi vapaa pitelee? Onnistuuko mikään ilman onkea ja koukkua? Ks. edellä.
5. Onko rehellisyys sinusta naurettava pahe, johon heikot sortuvat?
Ehdoton, täydellinen rehellisyys on kaiken a ja o. Mutta rehellisyys on helppo ymmärtää väärin, rehellisyys ei ole vain itseruoskintaa ja yhtämittaista omien motiivien arvostelua, kyseenalaistamista ja itsesyytöstä. Tuollainen asennoituminen johtaa lopulta vain itseen kohdistettujen negatiivisten ja valheellisten tunteitten heijastamiseen ulkomaailmaan. Mielestäni todellinen rakentava rehellisyys ei kohdistu objekteihin vaan pelkästään suhteisiin objektien välillä, tyystin ilman arvottavaa egoilua ja projisointia, puhtaasti tarkkailijan roolissa myös suhteessa omaan itseensä - jonka voi havaita vain suhteissa muuhun maailmaan.
Mitä sitten on hyödyllistä ja hyväksi paljastaa ja kertoa suhteissa muihin pelin objekteihin - magian maailma, soturin tie, on pohjatonta oveluutta, jossa puhutaan pelkästään totta, toimitaan vain totuudessa, mutta totuuden havaitseminen on pelkästään kuulijasta, havaitsijasta kiinni. Jeesuksen roolissani en ole pyrkinyt oikeasti muuhun kuin havainnon, oivalluksen herättämiseen, mutta hintana on aina se, että opetuksen sijasta huomio kiinnittyy opettajaan...
>>>6. Halusitko selvitellä pelin kulkua täällä vain jotta saisit tuoda esille oman erinomaisuutesi?
Mitä haluat vastaukselta? Että Babylos ruoskisi itseään ja lohduttaisi sinua sillä, että et ole ainoa jästi? Mitä moisesta kumpikaan meistä kostuisi? Tottakai haluan esitellä omaa erinomaisuuttani, olenhan suuri ego, mutta yllätys yllätys, osaan myös säikähtää ja pelätä omia roolejani ja varoa sitä, miten ne vaikuttavat ja manipuloivat ympäristöä. Minä, Babylos, olen vastuussa kaikesta, omien kykyjeni ja ymmärrykseni rajoissa. Itseni syyllistäminen ja pelkääminen ei ole vastuullista toimintaa, koska se ei johda mihinkään muuhun kuin pahaan oloon itsessäni ja ympäristössäni.
>>>Vaikka sinulla on luonnollisesti mahdollisuus sepitellä vastauksiksi ihan mitä tahansa, olisi toivottavaa että vastaat aivan niin kuin asiat todella ovat. Ellet siihen kykene, toivotan vain hyvää matkaa seuraavaan peliin seuraavien pelimerkki-ihmisten pariin. Ex kiittää ja kuittaa ja toteaa ettei loppuaikaansa näillä osastoilla halua pilata mihinkään pissimiskilpailuihin osallistumalla.
Olen tehnyt parhaani vastatakseni nyt niin hyvin kuin osaan, kysy lisää jos tunnet tarvetta, jos jäi epäselvyyttä tai jos en mielestäsi ole ollut rehellinen. Myös pissimiskilpailuissa voi oppia paljon, voittaessaan mutta vielä enemmän hävitessä - ja totisesti pelin aikana olen onnistunut myös surkeasto häviämään. Kilpailussa ja pelissä oppii ennen kaikkea kilpailusta ja pelistä itsestään ja sen mielekkyydestä - ja kenties kysymään, onko mitään muuta kuin peli?
En tiedä kuka se oli, joka analysoi sinut rajatilapersoonallisuudeksi, mutta siinä näyttää olevan paljon perää, päätellen siitä, mitä toimintatavoistasi olen havainnut sekä siitä, mitä netistä lukaisin ko. systeemistä. Yksi oleellinen piirre tässä on manipulaatiokykysi ja -taitosi, joka ei kuitenkaan ilmeisesti ole tarkoituksellista eikä varsinkaan pahantahtoista, vaan manipulaatiota jonka vain kohteeksi joutuneet havaitsevat ja tunnistavat. Eli kyseessä on kohdallasi tiedostamaton toiminta, joka pakkaa aiheuttamaan kitkaa ja kärsimystä molemmin puolin läheisissä ihmissuhteissasi. Psykiatrin kanssa keskustelu, jos hyvä tyyppi onnellisesti kohdalle sattuu, voi olla suureksi avuksi, ja tietenkin magiapalsta ja tänne kirjoittajat pyhässä suuruudenhulluudessuudaan voivat myös olla avuksi, jos niin valitset.
En sano siis peliä poikki, ellet niin halua, mutta en lähde (tai yritän olla lähtemättä) peliin mukaan enempää kuin omat rahkeeni riittävät, vaan pidän kiinni myös omasta itsesuojeluvaistostani.
T. Babulos hieman vain viiniä juoneena
'ex' on hyvä nimimerkki, koska me olemme vain historiamme ja kenties joskus vähän tulevaisuuden projektio nykyhetkeemme. Uuna Erkkikaali olisi myös hyvä nikki, koska se todistaisi myötäilyntaidosta, mutta kun teet kompromissin (Josefina), olet kompromissista vastuussa yhtä paljon kuin olen itse nikinvaihdon vaatimuksesta vastuussa. Sanoissa on magiaa, nikeissä on magiaa...
Sanamagiasta tuli mieleen, kirjoittamani inhan ihana kielikuva egopaiseitten puhkaisusta oli muuten selvä loitsu (ja olin silloin juuri loihtiessani loitsimismielentilassa), ja vahva sellainen. Magia menettää tenhonsa kun sitä kommentoi ja selittää, se toimii parhaitten tiedostamattomalla tasolla, mutta täällä ollaan kaikki opettajia. Ja koekaniineja - ei kai muuten täällä suostuttaisi olemaan.
>>>Ihmiset tekevät erinäisiä asioita pelkästä tekemisen huvista, ja kompastun aina siihen että minun on vaikea ymmärtää sellaista motiivia. Oletan aina automaattisesti että kaiken taustalla on jokin syvempi, merkityksellisempi voima. Mikäli joku ihminen tuntuu olevan jatkuvasti kimpussani, oletan että hänellä on jokin syvä kauna tai viha minua kohtaan. Minun on helppo aistia muissa ihmisissä (olematontakin) vihaa itseäni kohtaan ehkä siksi, etten ole koskaan osannut käsitellä sitä vihaa mitä itse tunnen! Enhän halua olla paha ihminen... >>>
Olet hyvä paha hyvä paha ihminen, ei se halusta ole kiinni. Olemalla mitä olet, saat aikaan joitain vaikutuksia ympäristössäsi, joita itse et edes pyri hallitsemaan. Et luultavasti edes pysty ajattelemaan ajatusta, että pyrkisit jotain hallitsemaan, ja siis tällä tavoin vastuuta kantamaan. Tämä ei ole tuomio eikä kiitos vaan yhden ihmisen havainto.
Toimit enimmäkseen ellet tyysten mekaanisesti, itse en ehkä toimi aivan yhtä mekaanisesti (no jaa) tai ehkä pystyn havaitsemaan toiminnan mekaaniset motiivit sinua paremmin, mutta kyseessä on silloinkin vain pieni aste-ero. Pointti on se, että ihmisten toiminta ei ole pohjimmiltaan erityisen monimutkaista, syvällistä ja oivaltavaa, vaan mekaanista, yleensä kohtuullisen hyvin ennalta-arvattavaa, jolloin teon motiivi on sama kuin teko itse. Mikä seikka taas selittää ja erottaa noidat (ovelimmat) ihmisistä suureksi osaksi. Mitä järkeä on siis pohtia ihmisten tekojen motiiveja kun riittää, että katsoo kuinka ihmiset toimivat? Motiivi ja toiminta ovat siis sama asia.
Mikä sitten on se syvempi, merkityksellisempi voima? Se ei ole oletus, vaan ilmiselvä asia. Syvempi merkitys, normaaliuden rajat ylittävä syy- ja seurausssuhde, maaginen selitys. Minusta on päivänselvää, että tällä pohdinnan tai paremmin toiminnan tasolla selittäjän ja selityksen, merkityksen ja merkityksen antajan ero lakkaa olemasta - ja se on magian ydin. Ja tässä jos missä vaaditaan hallittua oveluutta, tasapainoa ja tasapainottelua...
>>>Manipuloiminen on jotain mitä en tule koskaan täysin ymmärtämään. En vaikka itse kokeilin sitä tapaus E:n kanssa. Kaikkeahan tulee kokeilla... Mutta kaikesta ei voi pitää.
Never say never... suhtaudut kielteisesti tietoiseen manipulointiin vaikka olet maailman paras manipuloija tiedostamattasi ja tahtomattasi, manipuloinnin kohteen kannalta kuitenkin ero tiedostamattomalla ja tiedostetulla manipuloinnilla on vähämerkityksinen. Kiinnitä huomiosi suhteisiin, ei tekijöihin ja kokijoihin suhteitten päissä, vain suhteet merkitsevät.
>>>en tiedä muuttaako tämä minua sinällään miksikään (ja miksi sitä nyt sitten pitäisi koko ajan muuttuakaan, höh). >>>
Miksi ja minä kuvittelet säilyväsi, minkä kuvittelet säilyvän, ja miksi senkään pitäisi sitten säilyä?
>>>Saalistajien suhteen luulen että ainoa tapa millä pärjään heidän kanssa on pysytellä piilossa. Niin kauan kuin turpani pysyy kiinni, minulla ei ole hätäpäivää.>>>
Hahhaa. Ketäs tässä oikein saalistetaan ja pyydystetään? Egoja. Eikä egoa(kaan) varsinkaan suojella - tai saalisteta, jos pannaan tavotteet oikein - panemalla se piiloon, vaan panemalla se alttiiksi saaliiksi ja antautumalla saaliiksi, mokaamalla perinpohjin.
Sinulla voi olla huumorintajua, mutta sinun egosi yhtä paljon kuin minunkin egoni on täysin huumorintajuton itsensäsuojelijajästi.
>>>Minkälainen asenne olisi suositeltava, mikäli ei tunne itsessään halua tai kykyä oppia pyörittämään muita ihmisiä pillinsä mukaan? Jos se kertakaikkiaan tympäisee, oli sitten pyöritettävänä tai pyörittäjänä?
Älä kiinnitä huomiotasi pyörittäjään, älä pyöritettävään, vaan pyöritykseen ja pyörteeseen.
Anna itsesi olla sekä pyöritettävä että pyörittäjä, niin olet kuitenkin, etkä voi sitä välttää. Tarkkaa vain miten homma pyörii, niin löytyy myös huumorintaju.
Maskuliini ja feminiini, siinä yksi perin perustava pyörre, älä sulje itseäsi niiden kummmankaan ulkopuolelle, tsekkaa vaan...
(Koska ruoditaan vanhaa kamaa, pysyttelen edelleen exänä.)
Siis jukupliuta mikä VITSI! Luulitko tosiaan että olen kirjoittanut jotain Raidina...? Kamoon? Nimittäin en kertaakaan kirjoittanut mitään Raidina.
Ne mitä kirjoittelin toisten ihmisten nimillä kirjoitin sinä aikana kun sanoin olevani pelissä mukana Tellu-raatona. Homma tuntui kömpelöltä ja luovuin siitä melkein saman tien. Erinäisiä kertoja olin Kritisoija (ja taisin saada Itzlin vähän hermostumaan, heh), ja sitten olen ollut nämä yleisesti tiedetyt nimeni ja enpäs muista että olisin muuta ollutkaan... Ainakaan pelaamismielessä. Mutta tämä Raid... Siinä taisikin olla semmoinen hahmo että jekutti jopa sinuakin Babs. Kukahan se muuten oli alunperin? Luulin että se olit koko ajan sinä. (Toisaalta luulin niin kaikenlaista sekavaa, että huh huh.)
Aina kun olen joku ollut, on yleensä selitys tai vinkki löytynyt jostakin. Minähän nimittäin todellakaan tietoisesti en manipuloi enkä kieroile, jätin koko touhun tapaus Eehen. Kaiketi säikähdin sitä ihan pientä oveluutta minkä itsestäni löysin.
Rehellisesti sanottuna, kun olen mäkättänyt motiiveista, olen pelännyt että joku täällä kantaa jotain salavihaa ja kaunaa, ja toimii kostonhimosta. Koska en tunne olevani järin tavallinen tallaaja (kuinka moni tuntee miesmäisen kirjallisesti tuotteliaan naisen?) - mikä tietysti voi pitkälti olla vain harhaa itsestäni, koska en ole tarpeeksi ihmisten kanssa tekemisissä! - minulle tulee herkästi tunne että everybody is after me to eat me alive. Ärsyynnyn siitä että minä olen ärsyttävä, siis. Mutta miksi sitä nyt sitten pitäisi hävetä. Jos en osaa olla neutraali ihminen johon suhtauduttaisiin neutraalisti... Pyh.
On kuitenkin tavallaan ehkä helpottavaa ajatella että en minä koko maailmaa pyöritä, eikä välttämättä sekään joka hetken pyörittää minua. En minä tiedä mikä tai kuka tätä koko maailmaa pyörittää... Paras fiilinki täällä on kun ei antaudu omille tunteilleen, harhoilleen, pakkomielteilleen ja addiktioilleen. Mutta semmoiset seuraavat ahdistusta aina väistämättä...
Rajatilasta en tiedä. Mikäli olisin todellisten ihmisten kanssa enemmän tekemisissä, moni omituisuuteni sulaisi varmaan kuin lumi auringossa. Olen kuitenkin onnistunut vuosien varrella välttämään ihmiskontakteja mahdollisuuksieni mukaan; mutta kun aina välillä törmään johonkin suoranaiseen pikku perkeleeseen, pysyy yllä taikauskoinen pelkoni että ihmiset ovat kammotus nro 1. Mennään siis yli, ali ja ympäri tavallisen elämänmenon, ja päädytään harhoihin... 2 v sitten petyin sitten jo niin pahasti ihmiskuntaan että sitä tietä olen päätynyt luomaan oman sievän pikku vankilan itselleni, josta ainoa yhteys ulkomaailmaan on netti (parisuhdetta ei lasketa ulkomaailmaksi).
Siinähän se sitten konkretisoituukin suurin häpeäni koko elämässäni: olen erakko!
Hulluksihan sellaisesta tulee. Ennemmin tai myöhemmin.
Depressio sitten taas... Samapa tuo, voinen sanoa että se minulta on peräti diagnosoitukin (silloin 2 v sitten viimeksi).
***
Tuleeko tästä kaikesta kiihkotilaisesta (haha) itsensä ilmiantamisesta sitten jonkinlainen yllyke jollekulle... toivottavasti ei. Olen todellakin sanomassa netin irti kuun loppuun mennessä, koska olen aika kyllästynyt kaikkeen siihen vakiokamaan mitä ilta illan jälkeen käyn läpi. Sitäpaitsi netti on liian hyvä tekosyy jättää fiktion kirjoittaminen taas päivän, viikon, kuukauden verran tuonnemmaksi! En minä aio mitään ikuista nettiselibaattia aloittaa, mutta kokeilen kohta vaihteeksi olla ilman.
Nykyiset tunnelmat ovat aikalailla tervepäisemmät ja iloisemmat, joten ei viitsisi aloittaa taas jotain ihmeellistä itseensä tutustumisen odysseiaa... Tai mitä lie se sitten onkin, mihin itseni olen tänä vuonna sotkenut kerta kerran jälkeen. Ehkäpä se ei ole oikein kaikkia muita kohtaan että hyväksikäytän näitä foorumeita itseni tonkimiseen. En tiedä. Viimeisin hyvä kausi alkoi todenteolla tällä saitilla oikeastaan siitä että joku laittoi ihan hulvattoman pitkän pornostoorin Josefinalle... Jotenkin tuli sellainen fiilis että joo... Pitkä ja pimeä juttu... Tällaistako MINÄ tänne kirjoittelen muiden mielestä? Alkoi huvittaa ja tympäistä yhtäaikaa.
Toisaalta tekisi mieli lahjoittaa vastaavaa kamaa tänne, sillä on sitäkin lajisuuntaa tullut kokeiltua tässä vuosien varrella. Noh - miten hyvänsä, mutta Magia-osastolle en sitä ainakaan laita. Saa nyt nähdä.
Tuo syyllistäminen ja pelkääminen... Siinäpä pari avainsanaa suurimpiin probleemeihini. Minähän luonnollisesti luulen aina olevani syypää kaikkeen, ja pelkään että maailma myös kohtelee minua sen mukaisesti.
Mutta eihän se niin mene.
Kaikkea sitä mitä tänä vuonna olen kirjoitellut ja lukenut muilta mietin varmaan pitkälti vielä ensi vuoden puolellakin. Ehkä jotain muuttuu. Ehkä ei. Mutta tuntuu siltä että olen foorumeista ottanut kaiken mahdollisen irti, ja vielä jos lisää puserran, jää vain kynnenjäljet kämmeneen!
Etten nyt lässyttelisi ummet lammet, tarraankin vain tuohon iänikuiseen sukupuolihommeliin. Naisen kannalta katsottuna.
Sukupuoli, josta ei mihinkään pääse, väistämätön kirous ja siunaus (oli se sitten kumpaa tahansa), on aina otollinen asia josta huumoria repiä. Tai sitten tukkansa.
Olet Babs oikeassa siinä jos koet että pelkään itseäni rangaistavan suulaana naisena ("äijät vs. Josefina"). Ei sitä tarvitse niin kauheasti pohdiskella hyväksyykö yhteiskunta samanlaisen riekkumisen naiselta kuin mieheltäkin. Ei hyväksy. Juoda toki saa jo (mikä minua ei kiinnosta) ja rampata vällyistä vällyihin (ei tarvetta tällä hetkellä)... Mutta saako olla äänekäs, raivostuttava, omata voimakkaita mielipiteitä... Saako toitottaa omaa persoonaansa diivana ja primadonnana joka näyttämöllä, saako olla itseensä pohjattoman rakastumisvihastunut... Saako luulla itsestään suuria sillä tavoin kuin se luonnostaan lankeaa miehille?
Saa jos sen vain itse päättää. Monet itkut voi tietysti vääntää prosessissa, koska kumminkin on naisen hormoneilla ja tunne-elämällä paiskattu. (Paiskaus - raiskaus... siinähän se sitten tuleekin esiin se karkein mitä naiselle voi tehdä, jos hänet halutaan ruotuun!)
En minä ole niin mies tai miehinenkään kuin itsellenikin olen uskotellut, mutta minulla on sama vimma olla oman elämäni sankari ja aktiivinen asioiden toteuttaja, mikä on jotenkin luontaisempaa miehille.
Tämän kanssa se on sitten vaan elettävä. Ei ihminen voi olla muuta kuin oma itsensä, hyväksyi sen tai ei. Parempi vaan oppia hyväksymään itsensä, niin ehkä sen sitten joku muukin tekee.
Ja sehän on sitten vaan sitä tervettä itserakkautta.
Katsoin Luonnonuskonnoista tuon tuntemattoman tyypin antaman linkin
http://www.samianttila.net/tyo/epavakaa_persoonallisuus/
ja totesin että tuo impulsiivinen häiriötyyppi sopii kuin nakutettu elämänkumppanini edesottamusten selitykseksi. Hän itse kuitenkin selittää riekkumisensa aina sillä että syntyi keskosena. Mene tiedä. Jos sitä uhkaa ajaa päin sillanpilaria sen vuoksi että muija kehtaa sanoa ettei halua kuulla sitä musiikkia mitä juuri nyt soitat... Tai puhuu itsemurhasta kun autosta puhkeaa rengas... No, enpä lavertele enempää hänestä.
Rajatilapersoonallisuus kuulostaa aika kamalalta, enkä purematta niele sitä omalla kohdallani. Tunnistan toki tyhjyyden tunteen, enkä tiedä onko persoonani järin vakaa, koska sekä ihastumiset että vihastumiset riepottavat minua miten sattuu. Vähän taustoja:
Melkein 10 v elämäni alusta olin täysin vailla ikäistäni seuraa kahta poikaa lukuunottamatta. Alkoholismin vikuuttama perheeni ei käynyt ikinä missään eikä tavannut ketään. En saanut minkäänlaista harjaannusta sosiaalisiin suhteisiin, mutta itseäni opin toki tutkimaan sitäkin innokkaammin, kun haksahdin kaikenlaisiin teosofisiin yms. oppeihin jo lapsena. Ensimmäisen todellisen ihastumiseni koin vasta varsin iäkkäänä, ja olin aivan ymmälläni miten toimia ilmeisen yksipuolisen rakkauteni kanssa. Aloin kuvitella että mies siellä jossakin vain nauraa minulle kavereidensa kanssa, ja käyttäydyin kostonhimossani rumasti häntä kohtaan. Sitä samaa kaavaa on tavallaan sen jälkeen sitten toistettu - ihastuminen/vihastuminen = harhaluuloja. Naispuolisia ystäviä en ole hankkinut, koska muutama nainen on puolestaan työelämässä esimiesasemassa käyttäytynyt törkeästi minua kohtaan. Miesten puolella viimeinenkin ystävyyssuhde lopahti ex-kumppanini tehtyä itsemurhan 2 v sitten (jolloin sattumalta olin taas kerran yhden pirullisen naisen hampaissa).
Mitenkähän, jos kaikin tavoin välttelee ihmisiä peläten aina joko pirullisuutta tai menetystä, voi kehittyä mitenkään tervepäiseksi? Olen pohtinut että taidan olla todella keskeneräinen ihminen, ja juuri sen takia että minulla ei ole ollut tarpeeksi ihmisiä joiden kanssa niitä PROJISOINTI-toimenpiteitä suorittaa! Olen koko ajan vain harrastanut omaa itseäni kyllästymiseen asti. Olen ollut kuin eläintarhan apina, joka yksinään kirkuu häkissään, tai yksinäinen pantteri joka järsii häkkinsä kaltereita hullunkiilto silmissään...
Olen kokeilu siitä mitä ihmisestä tulee kun hän eristyy lähes täysin laumasta. Naisille ei yleensä niin käy. Miehille silloin tällöin. Tämä(kin) varmaan ylläpitää minussakin pelkoja siitä etten ole oikea nainen...?
Rajatila terminä kuulostaa sellaiselta hirvitykseltä joksi on synnytty ja sille ei mitään mahda. Keskeneräinen persoonallisuus sensijaan on jotain mikä joskus voi parantua! Sen vuoksi valitsen ennemmin sen diagnoosiksini. Ja on siitä asiantuntijoidenkin kanssa juttua ollut, joskin tosin silloin en oikein ymmärtänyt jutun juonta ja arvelin että minua moititaan siitä etten osaa olla mielin kielin ihmisille... (Osaan toki olla, mutten haluaisi. En kuitenkaan tosielämässä ole läheskään niin aggressiivinen kuin täällä...!)
Kysyä voi tietysti, että löytyykö kaikille (nettiin kirjoittaville) ikioma diagnoosi. Kuka tietää, josko "Babuloskin" voisi jonkun mielestä olla vaikkapa sosiopaatti?
>>>kuinka moni tuntee miesmäisen kirjallisesti tuotteliaan naisen?>>>
Tunnen itse asiassa aika monta. Kirjallisissa piireissä tyyppi on aika tavallinen tallaaja, paljon tavallisempi kuin esim. naismainen kirjallisesti tuottelias nainen.
Eikö olekin hienoa! Et ole yksin maailmassa, et ole mitään erityisen ihmeellistä!
>>>minulle tulee herkästi tunne että everybody is after me to eat me alive.>>>
Tyypillinen syndrooma miesmäisillä kirjallisesti tuottelialla naisilla. Lähinnä tylsää ja kyllästyttävää ulkopuolisten silmissä. Itsesuojeluvaisto on ylikorostunut pisteeseen, että syntyy maailmanpelko, jolloin itsesuojeluvaisto toimii äärimmäisen huonosti, mikä saattaa olla (tai sitten ei) avu ko. ammatissa. Sanotaan näin, että se on avu ainoastaan luomistyön innoittajana ja korostuneena herkkyytenä, ellei johda totaaliseen sokeuteen suhteessa maailmaan, mikä on alati vaaniva vaara. Tuotantovaiheessa se on ainoastaan paha haitta. Pelkät pelkurit kun ei pysty kirjoittamaan ollenkaan.
>>>On kuitenkin tavallaan ehkä helpottavaa ajatella että en minä koko maailmaa pyöritä, eikä välttämättä sekään joka hetken pyörittää minua. En minä tiedä mikä tai kuka tätä koko maailmaa pyörittää... Paras fiilinki täällä on kun ei antaudu omille tunteilleen, harhoilleen, pakkomielteilleen ja addiktioilleen. Mutta semmoiset seuraavat ahdistusta aina väistämättä...
Jos et pyöritä maailmaa, et pysty myöskään kirjoittamaan - varsinkaan epiikkaa eli proosaa. Se homma ei yksinkertaisesti luonnistu ilman aitoa ja rehellistä paskamaista hybristä. Me runoilijat voidaan sentään ottaa herkkiä stillipastisseja ja olla paskoina ja ellun kanat ihan koko aika ihan melkein kokonaan ilman hybristä.
Eli yksinkertaistaen: prosaistit on järjestään egotrippailevia hyväksikäyttäjäkusipäitä, runoilijoista löytyy sentään joku harva inhimillinen tyyppi. Mutta väistämätön totuus on, että runoilija on prosaistikusipää jos se on väsännyt yhdenkin romaanin tai novellikokoelman, yhtään erehdystä ei karman laki anna anteeksi. Itseäni en tietenkään lue mihinkään joukkoon, vaikka olenkin tietenkin kusipää ;).
Elikkä pistäpä se näppis sauhuamaan ja postaa tänne rajatilapersoonallisuutesi luomukset jos uskallat, senkin mamo homo!
Kusipäisyyttä ei kai käyne välttäminen, jos haluaa olla kuten "Luoja" ja luoda.
Lohdullista ajatella että minullakin on oma viiteryhmä. En jaksaisikaan enää kuvitella olevani erilainen muori!
Kunhan saan erinäiset kirjoitusvirheet korjattua, laitan tähän perään linkin josta löytyy muuan lapsekas tekeleeni. On se Suomi24:ssa ennenkin ollut. Mutta siitä on jo kauan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1500000000000004&conference=709&posting=22000000001567678
K18 ja koska kyseessä on LAHJA kaikille niille jotka pyrkivät pitämään aivonsa sopivan avonaisina, en kaipaa tässä mitään arvostelupalvelua. Pitäkää hyvänänne. Tämä ei ole magiaa... Ja porno, tiedän, on helppo viihteenlaji. Seli seli.
:)
t: "Herukka"
Teillä on ollut jo X aikaa meneillään joku outo valtataistelu, jota en edes alkuun meinannut noteerata, mutta nyt on pakko kommentoida. Haukutte ja analysoitte toisianne...yritätte päästä eroon toisistanne, mutta ette onnistu. Tehän olette jo tietynlaisessa "suhteessa"...eli viha-rakkaus-sellaisessa...
No, sellaista on elämä...mutta onko asialla mitään tekemistä magian kanssa?
Tunnistaisin toki viha-rakkaus -suhteen, koska olen harrastanut sitä omaa itseäni kohtaan.
Topu sanoi toisaalla:
>Noita tarvitsee noitana kehittyäkseen vastavoiman, kiusaajan.
En tosin tiedä olenko noita, tai tulenko olemaankaan. Jossain mielessä jokaikinen joka kirjoittelee Uskonto-foorumeille on sitä. Kaikki me osaamme pettää itseämme tai muita. Ei siinä ole mitään vihaamisen aihetta... Jos joskus ärtyy, niin ärtyy. So what.
And that's about all there's to thank God anyhow.
Tämä projekti sai minut käsittämään syvällisemmin niitä motiiveja jotka saavat ihmiset kirjoittamaan listoille. Aluksihan projekti sai aikaan melko hävyttömän viestitulvan josta löytyi muutamia ihan hyviä vetoja, mutta sitten lista tuntui jotakuinkin kuolevan käsiin.
Päättelen tästä, ettei tämä lista todellisuudessa voi toimia ilman niitä suuria egoja jotka haluavat kirjoittaa, enkä rehellisesti sanottuna pidä mielekkäänä päämääränä koettaa muuttaa sitä.
Omasta puolestani voin sanoa rehellisesti, etten kyennyt projisoimaan ketään muista osallistujista. Topua vaivoin, muita en lainkaan. Kirjoitinkin pääasiassa omalla nimelläni ja seurasin mielenkiinnolla mitä minun nimimerkilläni kirjoitetaan, ja nauroin sitä ettei minun tarvitse enää itse kirjoittaa juuri lainkaan, koska muut tekevät sen puolestani.
Minua imitoineista voisin sanoa, että joitakin hyviä vetäisyjä oli joukossa, joista onnittelut. Kuitenkin muutama neagatiivinen juttu kiinnitti huomioni. Eniten ihmettelin sitä kuinka ylimieliseksi ja määräilynhaluiseksi tyypiksi joku minut käsittää. Toiseksi ihmettelin sitä kun joku pyyteli anteeksi jotain minun nimimerkilläni. Enhän minä koskaan pyytele anteeksi mitään mitä olen sanonut... Enkä toisaalta haukukaan ihmisiä sillä tavalla kuin mitä myös imitoitiin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan hyvää kamaa. Lienen tämän listan helpoiten projisoitavin tyyppi heti Josefinan jälkeen.
Harmi ettei Josefina ollut mukana. Olisin mielelläni projisoinut häntä, ja kenties voinut jopa onnistua siitä aika hyvin.
Miinukset joidenkin turhasta vittuilutyylistä, jota esiintyi enemmän kuin mikä oli rehellistä, sekä pelin sääntöjen rikkominen projisoimalla projektin ulkopuolisia. Tämä osoitti epäurheilijamaisuutta ja kyvyttömyyttä ymmärtää projektin tarkoitusta.
Minulle heräsi myös sellainen ajatus tästä kaikesta, että onko oikeutettua kuvitella olevansa loukkaantunut jollekin ihmiselle, jos ei kykene asettumaan hänen kenkiinsä edes siinä määrin että pystyisi matkimaan häntä? Täysin ventovieraat riitelevät jollain listalla kuvitellen jonkinlaisen tietoisuuksien yhteyden jota ei todellisuudessa olekaan. Kun tuntee jonkin ihmisen, kykenee keskustelemaan hänen kanssaan milloin tahansa vaikka vain oman päänsä sisällä.
Uskoisin että käsityksemme toisistamme ovat todellisuudessa hatarampia kuin ajattelemme. Jos näin ei ole, tämä projekti olisi tuottanut tasokkaampaa tulosta.
>>>Omasta puolestani voin sanoa rehellisesti, etten kyennyt projisoimaan ketään muista osallistujista. Topua vaivoin, muita en lainkaan. Kirjoitinkin pääasiassa omalla nimelläni ja seurasin mielenkiinnolla mitä minun nimimerkilläni kirjoitetaan, ja nauroin sitä ettei minun tarvitse enää itse kirjoittaa juuri lainkaan, koska muut tekevät sen puolestani. >>>
Projisointia, myötäilyä, ohjausta. Mihin raja vedetään, missä yksi muuttuu toiseksi, mikä olikaan pelin tarkoitus?
>>>Eniten ihmettelin sitä kuinka ylimieliseksi ja määräilynhaluiseksi tyypiksi joku minut käsittää. Toiseksi ihmettelin sitä kun joku pyyteli anteeksi jotain minun nimimerkilläni. Enhän minä koskaan pyytele anteeksi mitään mitä olen sanonut... Enkä toisaalta haukukaan ihmisiä sillä tavalla kuin mitä myös imitoitiin. >>>
Itzli ei ole ylimielinen ja määräilynhaluinen? Hehe! Onko Itzli vieläpä sokea? ;) Oli miten oli, hyvin hienovaraisella ja pienellä myötäilyllä ja ohjailulla Itzlistä oli näköjään äärimmäisen helppoa tehdä ylimielinen ja määräilynhaluinen projektio, vaarallisen helppoa, jopa niin että Josefina hyökkäsi Itzlin kimppuun ja jätti Babun rauhaan. Mistä Babu tietenkin turhautui ja rupesi itkemään ja HUUTAMAAN... :D
Hmm... mitähän se menthe muuten Itzlille teki, ja kuka milloinkin ja mitenkin myötäili, se jää varmaan vastaamatta, mutta pohjalla oli ihka aito magia-palstan Itzli, mitään lisäämättä, mitään poistamatta...?
>>>Harmi ettei Josefina ollut mukana. Olisin mielelläni projisoinut häntä, ja kenties voinut jopa onnistua siitä aika hyvin.
Niinpä. Minäpä en odottanut ja lupaa kysynyt, ja tein pari kertaa ;). Epäilenpä, että Josefina olisi lähtenyt mukaan vaikken olisi sääntöjä rikkonutkaan, vaikka mistäkös sitä tietää. (loitsusi sääntörikkojille kimposi muuten takaisin tai sitten muihin ulottuvuuksiin, senkin päsmäriuhooja, hähhää ;))
Sellainen yleisempi ihmetys nousi, että ilmeisesti (ainakaan omalla kohdallani) vaikka kuinka empaattisesti ketä tahansa olisi projisoinut, niin aina siinä oli väistämättä joku muukin motiivi mukana, joko informointi (esim. topun roolissa) oveluus ja pelaaminen jossain mielessä ja/tai pyrkimys muuttaa projisoitua nettipersoonaa hienovaraisesti johonkin suuntaan. Elisiis pyyteetön projisointi ainakin omalla kohdalla oli mahdottomuus, enkä osaa kuvitella tilannetta, jossa se tulisi mahdolliseksi.
>>>pelin sääntöjen rikkominen projisoimalla projektin ulkopuolisia. Tämä osoitti epäurheilijamaisuutta ja kyvyttömyyttä ymmärtää projektin tarkoitusta. >>>
Pelin säännöillä tarkoitat tietysti Itzlin säännöksiä, vink vink ;), senkin sääntöjen epäpersoonallistaja :D. Sinänsä Josefinaa oli mahdoton pitää missään vaiheessa ulkopuolisena, koska pelin idea syntyi suorana seurauksena Josefina/äijät mukakonfliktista. Raid oli mielenkiintoisempi tapaus, jossain vaiheessa olin vakuuttunut, että Raid oli kokonaan Josefinan luomus, mutta ehkäpä näin ei ollutkaan. Joka tapauksessa Raid - oli kuka oli - hyppäsi keskellä lätäkköä ja luonnollisesti kastui itsekin. Muut "ulkopuoliset" jäivät tietääkseni pahoinpitelemättä. Joo, olenhan itse paskapää antiautoritääri, okei.... :D
>>>Uskoisin että käsityksemme toisistamme ovat todellisuudessa hatarampia kuin ajattelemme. Jos näin ei ole, tämä projekti olisi tuottanut tasokkaampaa tulosta.
Näin varmaan. Toisaalta projektin myötä opimme toisistamme asioita, joita emme olisi oppineet ilman projektia, ehkä turha kunnioituskin karisi jossain kohti pois, ehkä jotain uutta syntyi sen tilalle. Ja miten projekti olisi voinut tuottaa tasottomampaa tulosta, et kai vain projisoi odotuksiasi projektista projektiin?
Mietin pitkään (15 min?) että hyödyttääkö minun sanoa täällä enää yhtään mitään. On niitä selityksiä ja vetoomuksia ja muuta roskaa riittänyt taholtani. Kunnes onnistuin poistumaan sopivan fiiliksen tullen!
Sain ainakin vihdoinkin selville että näihin foorumeihin takertumiseni on varsin sairaalloista. Edes kyllääntyminen uskovaisen kanssa kiistelyyn ei vielä riittänyt, tarvittiin todellinen pohjanoteeraus havaitakseni että suhteellisuudentajuni on pahasti pettänyt.
Notkuin ikäänkuin ilta illan jälkeen baaritiskin eteen unohtaakseni elämäni tyhjyyden ja tylsyyden, ja kun baarissa olevat muut asiakkaat alkoivat uhota ja nälviä itkuvirsiäni, masennuin yhä pahemmin. Kukaan ei ymmärtänyt minua missään, byääh.
Aivan kuten baarissa ihmiset vain kuluttavat aikaa ja yrittävät takertua illuusioon siitä että heidän tarinansa jotenkin olisivat merkittäviä, voi foorumillekin yrittää tunkea itsensä kun oman elämän merkityksen kanssa on niin ja näin. Mutta foorumitkin ovat vain sitä ajantappoa varten. Ei sieltä mitään todellista, merkittävää tai tärkeää löydy.
Ei vaikka saitin nimi sattuisi olemaan "magia".
***
Pitäisikö kuunnella mikä on jonkun toisen foorumilla hengailleen tyypin näkemys siitä miten hän on onnistunut kamppaamaan baarijakkarallaan horjuvan juopon? Tai pitäisikö kuulla baarimestarin huimat näkemykset siitä miten baarissa pitää käyttäytyä?
Pitäisikö tämän foorumin olla loputonta selittelyä ja uhoamista... Vai pitäisikö täällä keskittyä sittenkin itse aiheeseen. Ja jos ei se ole ajankohtainen omassa elämässä, niin kannattaisiko vaan painaa ovi kiinni takanaan...
***
Katsotaan nyt vielä vanhasta tottumuksesta että onko täällä mitään elämää jäljellä niinä 3 - 4 viikkona jotka vielä pidän nettiyhteyttä.
Mitään pelejä en kyllä enää jaksa, kun en olisi jaksanut edellistäkään. Rajansa pitää tietää!
Ja mistähän sen ikinä voi tietää mitä kaikkea on valmis ottamaan vastaan, jos tietää itsekin että nupissa viiraa? Siinäpä kestoprobleemi!
Olit ehkä asettanut magia-alueelle sellaisia odotuksia yhteistyön suhteen joita yleensä on tapana kohdistaa eläviin maagisiin ryhmiin. Mielestäni on aivan totta, että tämä on lopulta keskustelualue, jonka nimi on "magia". Mitään muuta tarkoitusta tällä alueella ei mielestäni ole, eikä voikaan olla. Se vain on rakennettu siten.
Minusta tämän alueen olemassaolo on kuitenkin varsin hieno juttu, muttei siltä voi odottaa kohtuuttomia. Kiinnostavimpana asiana pidän sitä, että tänne voi milloin tahansa eksyä melkein kuka hyvänsä, mikä on erittäin mielenkiintoista. Se hyödyntää kaaosta voimana. Jotta voisi toimia täällä mielekkäästi, olisikin hyväksyttävä kaoottisuus. Täältä ei oikein kannata tulla etsimään järjestystä asioihin, mutta mistäs tiedät keneen täällä voi joskus törmätä ja mitä täällä voi joskus kuulla?
Siksipä täällä mielellään kupeksisikin. Kun ei ikinä tiedä!
Kohtuuttomuus oli Josefinan toinen nimi. Nähtäväksi jää, onko vielä moisesta residuaaleja jäljellä. Vai onko mahdollista olla pidättyvämpi ja koostetumpi. Kuinka monta inkarnaatiota samat piirteet säilyvät... Niin monta kuin kestää saavuttaa lopullinen väsähtäminen, ja sitten jotain tulee jotain muuta.
Kaaos on hyödyllinen vain jos sen rinnalla on aina hiven järjestystä. Tai ji tu - voimat sisältävät aina vastavoimansa siemenen.
Jep, tottakai odotukset kannattaa pitää minimissä tällä palstalla. Toisaalta täällä on ollut hieman havaittavissa henkeä, että joitain rajoja ja ennakkoasenteita voidaan rikkoa ja joitain magian osa-alueita voidaan kokeellisesti tutkia käytännössäkin tällä palstalla, mikä on ollut tavattoman kiinnostavaa.
Kohtuuttomia ei voi siis odottaa, mutta palstahan on sitä, mitä me siitä teemme, ja mikä suuruudenhulluja maageja taas voisi rajoittaa? Tämä on yksi niistä harvoista - ellei ainoa - nettipalstoista, missä voi oikeasti ja realistisesti joskus odottaa kunnolla yllättyvänsä, ja jos ei muuta, kyllähän tämä usein naurattaa! :D
tässä projisointijutussa aika paljon omien
primitiivien kanssa ja huomasin että erilaisten
palapelien ja sotkujen sisältä löytyy jotain runoilijaakin,yksinäisyyttä ja jonkinmoista
onnentunnettakin.
Tietysti myös pelkoja ja ahdistusta.
Huomasin,että haluta ansaita tahtoa,voimaa on
tosi syvällä itsessä ja kun siitä maljasta
pääsee maistamaan tipankin niin takaisin ei enään halua.Se kokemus vaikka on pieninkin niin vapauttaa
jossain mielessä ja pitää muistaa että hyvän
kokemuksen tai syntyvän tietoisuudenkin voi
onnistua vangitsemaan kahleisiin joten ei
koskaan ole helppoa ansaita jotain pientä syvää. Pitää vain päästää irti.
On outoa ajatella jonkun istuvan murheellisena
omassa rakentamassaan sellissään vaikka avaimet vapauteen ovat omissa käsissä vai haluaako syvimmältään,että joku
pystyisi tuon rautaoven aukaisemaan ulkoapäin?
Sinun Raid
Onko tällä saitilla kuitenkin joku selvänäkijä ja yyper-maagi?
Kirjoitin juuri muutama minuutti siten Babulokselle joitain juttuja, joissa oli melkein sanasta sanaan samoja juttuja kuin Raidilla nyt! Mainitsin mm. vankilan, ja eikös täällä mainita selli.
Alan jo kauhiast' ihmetellä että missä mennään!
Siis ihan oikeasti ihmiset, Raid en ole minä. Kuka liekään, hänellä on tarkempi haukan katse kuin kenelläkään täällä?
=O
hoksattava se,että tietty sato on korjattu ja
Te olette sen korjanneet älkääkä päästäkö hedel-
miänne pilaantumaan vaan nauttikaa niistä.
Ja kysehän on lopulta avaimista ja lukoista
yhteensopivista.Lukot avautuvat hellästi tai
hiukan voimaa käyttämällä.
Meihin kaikkiin sopii tietyt avaimet ja niillä
avaimilla on monta nimeä.
Ex-Josefinalle haluan sanoa,että Sinusta se
voimaa lähtee ja kyvyt,ei ajanlaskusta.
Sinu Raid
Luulin että kukaan ei vaivautuisi mentheksi ja olin yllättynyt että löysin nikkini usein. Ja myös siitä että feikkinikellä sanottiin ilmeisesti asioita, joiden takana ei itse viitsitty seisoa. Ja huvitti kun minusta on niin ihanan naivi kuva. Mutta sellainenhan olen :D Muutaman kerran yritin matkia teitäkin. Luin edellisiä viestejä ja yritin ajatella kuin joku teistä... Mutta blaah... Syvempi merkitys jäi multa kokematta. Eipä muuta.
Kokeilu oli vaativa, enkä minä siinä ainakaan onnistunut. Paljastuin heti ensiyrittämällä. Toisen persoonaan on mahdotonta samaistua, aina pysyy tulkitsijan asemassa. Omaa egoa ei noin vain syrjäytetä, sillä se on kai tarkoitettukin kestämään. Ne joiden ego syrjäytyy täysin, ovat skitsofreenikkoja joille ns. sivupersoonailmiöt tulevat mahdollisiksi. Joten voimme kai olla yhtämieltä siitä, että projisointikokeilumme epäonnistui surkeasti, ja jälkiviisaasti todeta, että niinhän sen pitikin epäonnistua.
Egoa ei voi syrjäyttää, mutta joitakin sen piirteitä voi onkia esiin mikroskoopin alla tarkasteltavaksi.
Epäonnistumisesta ja surkeudesta omalla kohdallani en osaa oikein mennä sanomaan sitä tahi tätä, sillä mennyt kausi on ollut niin ajatuksia herättävä kuin olla voi. Siis tottakai olin surkea, ja epäonnistuin sisäistämään kokeilussa vaaditun idean. (Enhän ollut edes mukaan lähdössäkään enivei...) Koska olen äärimmäisen itseriittoinen ihminen, käytin tilannetta vain epäsuorasti hyväksi ihmetelläkseni taas kerran omaa itseäni. Ja kyllähän sitä ihmeteltävää riittikin.
Muut ihmiset jäivät minun osaltani lopulta melkolailla kokonaan omaan ylhäiseen rauhaansa. Miksi ronkkisin jonkun ihmisen minäkuvaa? Omassakin riittää räpläämistä.
Summa summarum koko kaudessa on korostunut älytön kykyni luoda illuusioita illuusioiden perään - jotka kaikki kohdistuvat vain minuun itseeni. Olisikohan tästä peilisalista jo aiheellista yrittää ulos...