Niin

kun aika antaa yhteiset muistot ja nostaa tärkeimmäksi asiaksi rakkauden ja yhdessä eletyn elämän. Voimia matkallesi surun ja ikävän läpi.

Ehkäpä kestät isän menetyksen kun mietit että isäsi elää sinussa ja niin kauan kuin sukunne jatkuu on isäsi elossa. Olet pitkän ketjun vahva lenkki ja siten isäsi elämän muistaja.
Laitan tuohon pienen ajatuksen miten tulet huomaamaan että vaikka poistumme mittaamasta aikaa niin aika ei poistu meistä.
T . Ajan mittaaja

Tomuhiukkanen.

Lempeä tuo tuulonen minut ilmaan aikanaan heittäen,

kohden sinitaivasta kiidätti ja kipinän minuun puhalsi.

Tuulet mua muassaan kuljetti, elämään ne myös opetti.

väliin nostaen, väliin laskien , joskus jopa putosin,

maata kohden vajosin , pelkäsin.

Mut taas uusi tuulonen, mua alkoi kiidättäin

ylöspäin se kuljetti, aina kultaisiin pilviin asti nostatti .

Niin liityin joukkoon muiden hiukasten ja lentomme on ollut ihmeellinen,

värjäsimme taivaan sinisen, iltaruskoksi värit vaihtaen.

Vaan nyt on lentoni päätynyt,

joukosta muiden pienten hiukasten poistuen ma

ja maan päälle palailen, syki ei enään tämä hiukkanen,

hyvästiti toisillemme heittäen. jatkakaa te lentoanne hymyillen.

Minä liityn joukkoon tähtisumujen.