Painajaismainen perhekoti

käytännössä kaikista asioista. Nutturapää ei uskalla sanoa mitään.

Tuntuu, että sinänsä lapsilla itsellään ei ole niinkään väliä vaan sillä, että heillä on helppo rahastaa. Ja jos onnistuisin saamaan lapseni pois perhekodista, niin heiltä menisi yksi rahantulo lähde pois. Jos nämä vanhemmat välittäisivät lapsesta, mutta ainakin monet tilanteet, joissa lapsi tarvitsisi aikuista nämä eivät huomioi lainkaan. Esim. iltaisin, kun on nukkumaan meno, niin menevät oman lähes aikuisen poikansa ja perhekodin isojen poikien kanssa katsomaan leffoja. Ja pienten on oltava huoneissaan hiljaa, etteivät häiritse.

helena1 kirjoitti:

Tuntuu, että sinänsä lapsilla itsellään ei ole niinkään väliä vaan sillä, että heillä on helppo rahastaa. Ja jos onnistuisin saamaan lapseni pois perhekodista, niin heiltä menisi yksi rahantulo lähde pois. Jos nämä vanhemmat välittäisivät lapsesta, mutta ainakin monet tilanteet, joissa lapsi tarvitsisi aikuista nämä eivät huomioi lainkaan. Esim. iltaisin, kun on nukkumaan meno, niin menevät oman lähes aikuisen poikansa ja perhekodin isojen poikien kanssa katsomaan leffoja. Ja pienten on oltava huoneissaan hiljaa, etteivät häiritse.

Lue lisää

osastolla myös oli pienten nukkuma-aika jo illalla klo 21, mikä tietysti oikein onkin. Lapsi kuitenkin oli valittanut, miten tv on niin suurella olohuoneessa, että se häiritsee hänen nukahtamistaan.

Hoitaja oli karjunut lapselle minun läsnäollessanikin, että hän ei saa valittaa mistään laitoksen oloista ulkopuolisille, ei edes äidille. Niipä lapsi oli vannottanut minua, että en saa sanoa tv:n liian suurella pidosta hoitajille mitään, koska se oli valitusta ja kaikki valitus kostettiin lapsille jälkeenpäin.

Sattui kuitenkin seuraavanlainen tapahtuma:
Kotilomalta lapsi piti palauttaa osastolle klo 18 mennessä, mutta koska hän siinä vaiheessa pelkäsi jo hysterisesti pahoinpitelevää omahoitajaansa, alkoi itku kotona jo tunteja ennen lähtöä: "Älä äiti vie minua sinne, älä rakas äiti pakota minua sinne, minä olen siellä niin yksin ja onneton ja minua pelottaa!" En uskaltanut vielä silloin olla palauttamatta, koska pelkäsin tilanteen vain pahenevan, jos poliisit puuttuvat tilanteeseen. Siksi vein ääneen itkevän ja vastaan tappelevan lapsen väkisin takaisin, mikä oli aivan hirveää.

Myöhästyimme osastolta, koska paluu oli niin vaikeaa ja hoitaja seisoi kuin myrskyn merkki mitään puhumatta vieressä kun täytin lomaltapaluu lomaketta ja tyttö istui itkeä tuhertamassa pöytänsä vieressä. En voinut olla sanomatta tv:stä, joka silloinkin pauhasi niin, että joka sana kuului lapsen huoneeseen asti. Hoitaja ei vastannut mitään, mutta äkkiä oli menevinään ottamaan jotain tytön vierestä pöydältä ja näin omin silmin, miten hän astui koko painollaan hennon 9-v:n jalkaterän päälle. Iso äijä, astuu hennon pikkutytön jalalle! Ei sanonut sanaakaan, kun mitään puhumatta poistui huoneesta. Sen jälkeen uskoin joka sanan lasten puheista, että kaikki valitukset kostetaan lapsille jotenkin satuttamalla jälkeenpäin.

Lapsella ei vielä silloin ollut AS-diagnoosia, josta kiitos pellepsykiatrien. Mutta koska näillä lapsilla puuttuu aivosolujen aineenvaihdunnasta melatoniini, heillä on joskus hyvinkin vaikeita nukahtamisvaikeuksia, mutta melatoniini-lääkityksen voi saada vasta oikean dg:n jälkeen. Hänellä ei siis lääkitystä silloin vielä ollut ja tiesin nukahtamisen olevan vaikeaa. Oli törkeää, että lasten täytyi yrittää nukahtaa sellaisessa tv:n metelissä ja varsinkin tällaisen lapsen, jonka oli vaikea saada unta muutenkin.

Silloin lapsi oli kuitenkin henkisesti niin huonovointinen, että sain luvan olla osastolla hänen vuoteensa vieressä nukahtamiseen asti. Tämä oli yksi ainoa myönnytys koko siinä laitoksessa lapsen siellä ollessa. Silitin hänen hiuksiaan unentuloon asti ja poistuin osastolta vasta noin klo 21.40, eikä tv:tä oltu pienennetty riittävästi vielä siihenkään mennessä.

Koko pirunmoisen huostaanoton ajan lapsi kärsi unenpuutteesta, nälästä ja janosta, pelosta ja henkisestä yksinäisyydestä ja turvattomuudesta. Ehkä tavislapsi pääsee vähän helpommalla, mutta koska erityislapsella on erityisongelmansa, hänen voinnissaan huono ja piittaamaton kohtelu moninkertaistuvat ja lapsen vointi tosiaan huononi romahdusmaisesti. Kun siitäkin illasta sanoin jälkeenpäin päättöpalaverissa, että miksi päivystävää psykiatria ei kutsuttu paikalle. Ainoa vastaus oli: "Ihan varmasti olisi kutsuttu, jos henkilökunta olisi katsonut sen aiheelliseksi!" Koskahan se aiheellista olisi ollut, kun ei edes silloin.

Itse uskon kokemani ja kuulemani perusteella, että lasten valitukset sijoituspaikasta ovat varmasti aiheellisia, näin ainakin pienten kohdalla. Ja miksi ihmeessä teini-ikäinenkään valittaisi, jos hänellä olisi sijoituksessa todella hyvä olla? Ei ymmärtävää ja auttavaa kohtelua saava lapsi valita, vaikka sijaishuolto tietysti muuta väittääkin! Mutta nykyisistä sijaispaikoista vain aniharvassa lapsen tarpeet huomioidaan, vaikka meidän kokemamme lastenkodin tärkeisiin hoitometodeihin oli kuuluvinaan "lapsen yksilölliset erityistarpeet huomioonottava hoito". Mitään erityistarpeita ei huomioitu, kun perustarpeidenkin huomioimisessa oli puutteita.

helena1 kirjoitti:

Tuntuu, että sinänsä lapsilla itsellään ei ole niinkään väliä vaan sillä, että heillä on helppo rahastaa. Ja jos onnistuisin saamaan lapseni pois perhekodista, niin heiltä menisi yksi rahantulo lähde pois. Jos nämä vanhemmat välittäisivät lapsesta, mutta ainakin monet tilanteet, joissa lapsi tarvitsisi aikuista nämä eivät huomioi lainkaan. Esim. iltaisin, kun on nukkumaan meno, niin menevät oman lähes aikuisen poikansa ja perhekodin isojen poikien kanssa katsomaan leffoja. Ja pienten on oltava huoneissaan hiljaa, etteivät häiritse.

Lue lisää

lapsesi kaikessa hiljaisuudessa sieltä pois.

Perusteeksi vastustukselle ei käy edes se, että lapset ovat kiintyneet jo siihen perheeseen, jos siellä on kerran kaikki muuttunut, vanhempia myöten.
Nyt vain kiireesti toimeksi. Yksinkertaisesti vaadit paikan vaihtoa, lastesi huonon kohtelun vuoksi.
Älä puhu omista oikeuksistasi, vaan esim. lasten oikeudesta tavata äitiään ja yhteydenpito-oikeudesta.

lastenkodin psykiatrisella kirjoitti:

osastolla myös oli pienten nukkuma-aika jo illalla klo 21, mikä tietysti oikein onkin. Lapsi kuitenkin oli valittanut, miten tv on niin suurella olohuoneessa, että se häiritsee hänen nukahtamistaan.

Hoitaja oli karjunut lapselle minun läsnäollessanikin, että hän ei saa valittaa mistään laitoksen oloista ulkopuolisille, ei edes äidille. Niipä lapsi oli vannottanut minua, että en saa sanoa tv:n liian suurella pidosta hoitajille mitään, koska se oli valitusta ja kaikki valitus kostettiin lapsille jälkeenpäin.

Sattui kuitenkin seuraavanlainen tapahtuma:
Kotilomalta lapsi piti palauttaa osastolle klo 18 mennessä, mutta koska hän siinä vaiheessa pelkäsi jo hysterisesti pahoinpitelevää omahoitajaansa, alkoi itku kotona jo tunteja ennen lähtöä: "Älä äiti vie minua sinne, älä rakas äiti pakota minua sinne, minä olen siellä niin yksin ja onneton ja minua pelottaa!" En uskaltanut vielä silloin olla palauttamatta, koska pelkäsin tilanteen vain pahenevan, jos poliisit puuttuvat tilanteeseen. Siksi vein ääneen itkevän ja vastaan tappelevan lapsen väkisin takaisin, mikä oli aivan hirveää.

Myöhästyimme osastolta, koska paluu oli niin vaikeaa ja hoitaja seisoi kuin myrskyn merkki mitään puhumatta vieressä kun täytin lomaltapaluu lomaketta ja tyttö istui itkeä tuhertamassa pöytänsä vieressä. En voinut olla sanomatta tv:stä, joka silloinkin pauhasi niin, että joka sana kuului lapsen huoneeseen asti. Hoitaja ei vastannut mitään, mutta äkkiä oli menevinään ottamaan jotain tytön vierestä pöydältä ja näin omin silmin, miten hän astui koko painollaan hennon 9-v:n jalkaterän päälle. Iso äijä, astuu hennon pikkutytön jalalle! Ei sanonut sanaakaan, kun mitään puhumatta poistui huoneesta. Sen jälkeen uskoin joka sanan lasten puheista, että kaikki valitukset kostetaan lapsille jotenkin satuttamalla jälkeenpäin.

Lapsella ei vielä silloin ollut AS-diagnoosia, josta kiitos pellepsykiatrien. Mutta koska näillä lapsilla puuttuu aivosolujen aineenvaihdunnasta melatoniini, heillä on joskus hyvinkin vaikeita nukahtamisvaikeuksia, mutta melatoniini-lääkityksen voi saada vasta oikean dg:n jälkeen. Hänellä ei siis lääkitystä silloin vielä ollut ja tiesin nukahtamisen olevan vaikeaa. Oli törkeää, että lasten täytyi yrittää nukahtaa sellaisessa tv:n metelissä ja varsinkin tällaisen lapsen, jonka oli vaikea saada unta muutenkin.

Silloin lapsi oli kuitenkin henkisesti niin huonovointinen, että sain luvan olla osastolla hänen vuoteensa vieressä nukahtamiseen asti. Tämä oli yksi ainoa myönnytys koko siinä laitoksessa lapsen siellä ollessa. Silitin hänen hiuksiaan unentuloon asti ja poistuin osastolta vasta noin klo 21.40, eikä tv:tä oltu pienennetty riittävästi vielä siihenkään mennessä.

Koko pirunmoisen huostaanoton ajan lapsi kärsi unenpuutteesta, nälästä ja janosta, pelosta ja henkisestä yksinäisyydestä ja turvattomuudesta. Ehkä tavislapsi pääsee vähän helpommalla, mutta koska erityislapsella on erityisongelmansa, hänen voinnissaan huono ja piittaamaton kohtelu moninkertaistuvat ja lapsen vointi tosiaan huononi romahdusmaisesti. Kun siitäkin illasta sanoin jälkeenpäin päättöpalaverissa, että miksi päivystävää psykiatria ei kutsuttu paikalle. Ainoa vastaus oli: "Ihan varmasti olisi kutsuttu, jos henkilökunta olisi katsonut sen aiheelliseksi!" Koskahan se aiheellista olisi ollut, kun ei edes silloin.

Itse uskon kokemani ja kuulemani perusteella, että lasten valitukset sijoituspaikasta ovat varmasti aiheellisia, näin ainakin pienten kohdalla. Ja miksi ihmeessä teini-ikäinenkään valittaisi, jos hänellä olisi sijoituksessa todella hyvä olla? Ei ymmärtävää ja auttavaa kohtelua saava lapsi valita, vaikka sijaishuolto tietysti muuta väittääkin! Mutta nykyisistä sijaispaikoista vain aniharvassa lapsen tarpeet huomioidaan, vaikka meidän kokemamme lastenkodin tärkeisiin hoitometodeihin oli kuuluvinaan "lapsen yksilölliset erityistarpeet huomioonottava hoito". Mitään erityistarpeita ei huomioitu, kun perustarpeidenkin huomioimisessa oli puutteita.

Lue lisää

kunnella lasta, oli valitus sitten aiheellinen tai ei.
Kaikkihan me tiedämme, että lapset kyullä myös valitettavaa osaavat keksiä, esim. ihan normaali kotioloistakin, tyyliin, ei koskaan saa tehdä mitään kivaa, tai meillä ei koskaan ole mitään hyvää, tai aina pitää mennä liian aikasin nukkumaan, jos joskus näin tapahtuu.
Lapset on kuitenkin aika helppo puhua ns. pussiin, jos laskettelevat luikuria. Kysyy samat asiat useampaan kertaan vähän eri tavalla.
Jos lapsi puhuu totta, niin hän kertoo asian joka kerta samalla tavalla, mutta jos taas valehtelee, tai liiottelee, niin hetken päästä puhuu itsensä pussiin.

amalia kirjoitti:

kunnella lasta, oli valitus sitten aiheellinen tai ei.
Kaikkihan me tiedämme, että lapset kyullä myös valitettavaa osaavat keksiä, esim. ihan normaali kotioloistakin, tyyliin, ei koskaan saa tehdä mitään kivaa, tai meillä ei koskaan ole mitään hyvää, tai aina pitää mennä liian aikasin nukkumaan, jos joskus näin tapahtuu.
Lapset on kuitenkin aika helppo puhua ns. pussiin, jos laskettelevat luikuria. Kysyy samat asiat useampaan kertaan vähän eri tavalla.
Jos lapsi puhuu totta, niin hän kertoo asian joka kerta samalla tavalla, mutta jos taas valehtelee, tai liiottelee, niin hetken päästä puhuu itsensä pussiin.

Lue lisää

että jotkut huonojen laitosten johtajat/omistajat väittävät lasten ja nuorten valittavan turhasta ja syyttävät heitä valehtelusta kun lapset kertovat ihmisarvon vastaisesta kohtelustaan. Näin tapahtui esim. Loikalan kartanosta kertovan ohjelman yhteydessä.

amalia kirjoitti:

lapsesi kaikessa hiljaisuudessa sieltä pois.

Perusteeksi vastustukselle ei käy edes se, että lapset ovat kiintyneet jo siihen perheeseen, jos siellä on kerran kaikki muuttunut, vanhempia myöten.
Nyt vain kiireesti toimeksi. Yksinkertaisesti vaadit paikan vaihtoa, lastesi huonon kohtelun vuoksi.
Älä puhu omista oikeuksistasi, vaan esim. lasten oikeudesta tavata äitiään ja yhteydenpito-oikeudesta.

Lue lisää

saisi vaihdettua. Itse en edes ole unta moisesta nähnyt.

helena1 kirjoitti:

Tuntuu, että sinänsä lapsilla itsellään ei ole niinkään väliä vaan sillä, että heillä on helppo rahastaa. Ja jos onnistuisin saamaan lapseni pois perhekodista, niin heiltä menisi yksi rahantulo lähde pois. Jos nämä vanhemmat välittäisivät lapsesta, mutta ainakin monet tilanteet, joissa lapsi tarvitsisi aikuista nämä eivät huomioi lainkaan. Esim. iltaisin, kun on nukkumaan meno, niin menevät oman lähes aikuisen poikansa ja perhekodin isojen poikien kanssa katsomaan leffoja. Ja pienten on oltava huoneissaan hiljaa, etteivät häiritse.

Lue lisää

Eipä taida olla rahasta kiinni, nimittäin jonossa on tulijoita ja uudet lapset tulevat tilalle jos lapsesi muualle lähtevät. Olen pahoillani.

Surullista kaikki kertomasi.

Kummamamma. kirjoitti:

Eipä taida olla rahasta kiinni, nimittäin jonossa on tulijoita ja uudet lapset tulevat tilalle jos lapsesi muualle lähtevät. Olen pahoillani.

Surullista kaikki kertomasi.

Lue lisää

aina uusi lapsi talon tavoille ja tutustua häneen. On paljon helpompaa ja mukavampaa kun saa pitää samat lapset vuodesta toiseen.

On rasittavaa opettaa kirjoitti:

aina uusi lapsi talon tavoille ja tutustua häneen. On paljon helpompaa ja mukavampaa kun saa pitää samat lapset vuodesta toiseen.

Totta tuokin.

amalia kirjoitti:

kunnella lasta, oli valitus sitten aiheellinen tai ei.
Kaikkihan me tiedämme, että lapset kyullä myös valitettavaa osaavat keksiä, esim. ihan normaali kotioloistakin, tyyliin, ei koskaan saa tehdä mitään kivaa, tai meillä ei koskaan ole mitään hyvää, tai aina pitää mennä liian aikasin nukkumaan, jos joskus näin tapahtuu.
Lapset on kuitenkin aika helppo puhua ns. pussiin, jos laskettelevat luikuria. Kysyy samat asiat useampaan kertaan vähän eri tavalla.
Jos lapsi puhuu totta, niin hän kertoo asian joka kerta samalla tavalla, mutta jos taas valehtelee, tai liiottelee, niin hetken päästä puhuu itsensä pussiin.

Lue lisää

Tosiaan olisi mukava jos tällaiset ammatilliset paikat, jossa lapsenikin ovat saisivat ruokaa Tarkoitan, että jos lapsi ei ole paikalla ruoka-aikaan, syystä tai toisesta, niin saisi ruokaa myöhemmin, eikä vain sanottaisi, että kaikki on nyt korjattu pois, et saa enää. Eli lapsi soittaessaan minulle kertoi, että oli edellisen kerran syönyt koulussa, eikä mitään enää ollut tulossa. Kotona on aina mahdollisuus ottaa jotain syötävää jos on nälkä, mutta perhekodin despootit päättävät että vaikka olisi lapsesta johtumaton syy ettei ole ruoka-aikaan paikalla, ruokaa ei enää tule. Kiusan tekoako?

Kummamamma. kirjoitti:

Totta tuokin.

Ei niillä huonosti mene, älkää nyt viitsikö edes selittää. Köyhiä yksinhuoltajia kyllä on, mutta antaisivat samoja rahoja heille, edes osan, niin eiköhän ne huostatkin vähenisi. Ja turhia huostia on tosi paljon! Näin on! Ja painajaismaisia perhekoteja on varmaan paljon enemmänkin kuin vain tuo yksi. Laitos on laitos ja omat vanhemmat on omat vanhemmat.

On rasittavaa opettaa kirjoitti:

aina uusi lapsi talon tavoille ja tutustua häneen. On paljon helpompaa ja mukavampaa kun saa pitää samat lapset vuodesta toiseen.

Lapset asuvat samassa talossa, sinne vain uudet aikuiset. Eli nyt on vika aikuisissa ja heidän hoito tavassaan. Aijuiset saisivat opetella lasten tavoillle. Kotona asuvat lapset eivät joudu aina opettelemaan uusia tapoja vaikka muuttaisivat, omat vanhemmat kun säilyy. Uudet aikuiset siis ongelma.

On rasittavaa opettaa kirjoitti:

aina uusi lapsi talon tavoille ja tutustua häneen. On paljon helpompaa ja mukavampaa kun saa pitää samat lapset vuodesta toiseen.

Ei ne minnekkään lepokotiin mene, vaan hoitamaan lapsia. Eli jos ei viitsi, niin lopettakoon hommat.