Jos lapsi otetaan ns. hoidollisesti huostaan (eli perheessä tai sen oloissa ei ole syytä huostaanotolle, ainoastaan se että lapsi ei parane/lakkaa oireilemasta esim. jonkun neurologisen ongelman takia), sijoitetaanko sellaisia lapsia koskaan/yleensä sijaisperheisiin vai onko jokin laitos yleensä parempi vaihtoehto? Jos sijoitetaan perheisiin niin millä perusteella lapsi oireilisi vähemmän vieraassa perheessä kuin omassaan jossa ei siis ole sosiaalitoimen mukaan ongelmia mitkä oikeuttaisivat ns. tavallisen huostaanoton?
Jos täällä on sijaisperheitä joissa on hoidollisesti huostaanotettuja lapsia, onko suhtautumisenne lapseen tai perheeseen jotenkin erilainen kuin jos perheessä olisi jotain vialla?
Vai uskooko kukaan edes että perheessä voi oikeasti olla asiat hyvin jos lapsi kuitenkin oireilee esim. koulussa? Tuleeko kuitenkin mieleen että täytyyhän siinä perheessä jotain vikaa olla?
Anteeksi kun kyselen, itse olemme vain siinä tilanteessa että lapsi oireilee koulussa ja meitä vanhempina syytetään siitä vaikka tiedämme että olemme ihan "normaali" päihteitä käyttämätön ja väkivallaton perhe jossa kaikki lapset saavat rakkautta. Silti yksi heistä oireilee koulussa kovastikin ja jotain on tutkittukin ja on tultu tulokseen että lapsen oireet johtuvat huonosta kotitilanteesta jonka sossut ovat kyllä todenneet vääräksi. Silti koulu jatkaa ilmoitusten tekoa "kun ovat huolissaan lapsesta". Nyt menimmekin yksityiselle neurologille ja alustava arvio on että oireet johtuvat jostain neurologisesta. Silti kaikista syytöksistä ja huostauhkauksista on noussut pelko, saammeko pitää lapsemme kotona vaikka hän jatkaisikin koulussa oireilua? (kotona ei pahemmin oireile ja on iloinen ja tyytyväinen) Jos syyksi diagnosoidaan esim. adhd tai vastaava häiriö?
Jos täällä on sijaisperheitä joissa on hoidollisesti huostaanotettuja lapsia, onko suhtautumisenne lapseen tai perheeseen jotenkin erilainen kuin jos perheessä olisi jotain vialla?
Vai uskooko kukaan edes että perheessä voi oikeasti olla asiat hyvin jos lapsi kuitenkin oireilee esim. koulussa? Tuleeko kuitenkin mieleen että täytyyhän siinä perheessä jotain vikaa olla?
Anteeksi kun kyselen, itse olemme vain siinä tilanteessa että lapsi oireilee koulussa ja meitä vanhempina syytetään siitä vaikka tiedämme että olemme ihan "normaali" päihteitä käyttämätön ja väkivallaton perhe jossa kaikki lapset saavat rakkautta. Silti yksi heistä oireilee koulussa kovastikin ja jotain on tutkittukin ja on tultu tulokseen että lapsen oireet johtuvat huonosta kotitilanteesta jonka sossut ovat kyllä todenneet vääräksi. Silti koulu jatkaa ilmoitusten tekoa "kun ovat huolissaan lapsesta". Nyt menimmekin yksityiselle neurologille ja alustava arvio on että oireet johtuvat jostain neurologisesta. Silti kaikista syytöksistä ja huostauhkauksista on noussut pelko, saammeko pitää lapsemme kotona vaikka hän jatkaisikin koulussa oireilua? (kotona ei pahemmin oireile ja on iloinen ja tyytyväinen) Jos syyksi diagnosoidaan esim. adhd tai vastaava häiriö?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko päässyt juttelemaan lapsesi opettajan kanssa rakentavaan henkeen näistä oireista koulussa?
Koulut ovat nykyään niin täynnä levottomia ja keskittymiskyvyttömiä oppilaita, että opettajilla saattaa olla suuri houkutus pyrkiä poistamaan eniten häriköivät lapset luokasta erityisrymiin tai erityisluokille.
pelkkä adhd diagnoosi ei ole syy huostaanottoon, jos itse ( ja perheenne) jaksaa vilkasta erityislasta.
Myös sosiaalityöntekijän kanssa olisi hyvä keskustella pelostasi pakkohuostaanotosta. ja kysyä miksi tällaista edes suunniteltaisiin.
jos lapsen oireisiin on syynä psykkinen sairaus voi laitoshoito olla tarpeen. psykkisesti sairaista lapsia ei juurikaan pehehoitoon sijoiteta.
vaan menkö "suostumaan". Itse menin sen virheen tekemään että laitoin nimeni paperiin, kohta poikani on ollut vuoden "intensiivihoidossa". Käytös on mennyt pahempaan suuntaan, poikani on "laitostunut" ja masentunut. Nuo syyllisyydentunteet ovat myös tuttu juttu, kaippa ne kuuluvat vanhemmuuteen. Teet niin tai näin, aina menee väärin. Ja se on fakta että jos kotioloissa olisi vikaa, niin kyllä kaikki lapset oireilisi.. Nim.merkillä kolmen äiti.
On olemassa tutkimustuloksia, että häiriintyneessä perheyhteisössä asuvista lapsista voi yksi ottaa kiltin ja pärjäävän roolin, toinen on perheen pelle ja kolmas raukka on sitten se syntipukki, jok aoireilee ja ahdistuu tilateessa. joten ei voi vetää suoraa viivaa etteikö kotioloissa ole mitään vikaa, jos vain yksi oireilee...
ei tosin voi vetää myöskään viivaa, että varmasti on....
Eikö silloin pitäisi hoitaa ja ohjeistaa koko perhettä eikä vaan sitä oireilevaa, jonka oireeti ei varmasti huostaanotolla ainakaan parane vaan entistä surkeemmaksi menee perheeseen nähden.
lapsella voi olla jotain esim. oppimisongelmia ja muilla ei. Samoin yhdellä voi olla periytyvä neurologinen oireyhtymä ja muilla ei. Yhdelä voi olla dysfasia-piireitä tai luki-häiriö ja muilla ei.
Kehottaisin hakemaan lapselle laajan neurologisen arvion, joka varmistaa hänen diagnoosinsa ja se jo pitkälle suojelee huostaanotolta. Mutta pelkkä dg. ei suojele huostaanotolta silloin, jos asutte kunnassa, jossa erityisopetusta ei ole järjestetty lain vaatimalla tavalla ja tutkimustulokset osoittavat, että lapsi tarvitsee apua oppimiseensa.
Jos haluatte ehdottomasti säästyä huostaanotolta, on siinä tilanteessa ainoa keinoa muuttaa sellaisen kunnan alueelle, jossa erityisopetus on järjestetty niin, että pienryhmävalinnoissa otetaan huomioon valittava oppilasaines. Eli vilkkaita adhd-lapsia ei sijoiteta samoihin ryhmiin esim. rauhallista ympäristöä vaativien asperger-lasten kanssa.