Meillä oli jokin aika sitten etävanhemman toimesta oikeudessa käsittelyssä uuden tapaamissopimuksen vahvistaminen. Asiassa kävi niin että kun viime keväänä oli tuo aiempi tapaamissopimus rauennut, niin nytkään ei kuitenkaan laadittu pysyvää tapaamissopimusta, ainoastaan oikeudesta tuli väliaikaismääräys siitä miten nämä tapaamiset toteutetaan. Itse olin toivonut olosuhdeselvitystä ja sehän nyt sitten tehdään kummallekin näemmä ihan tasapuolisuuden nimissä, kuulemma kestänee nyt vielä n. 4 - 8 kk ennen kuin se saataisiin alulle.
Meillä on ollut entisen kanssa todella riitaiset välit ja hän on antanut ymmärtää odotusaikani loppuvaiheessa ettei häntä tämä lapsensa kiinnosta rahtustakaan. Kuitenkin siinä vaiheessa kun hänen vanhempansa lähtivät ajamaan asiaa että tapaamissopimukset on saatava jne. hänkin on ollut tässä asiassa mukana. Aiemman tapaamissopimuksen tekstissä olikin että tapaamiset järjestetään aina näiden isovanhempien luona ja ne toteutuivatkin minun puoleltani, vielä senkin jälkeen kun tapaamissopimus oikeasti oli rauennut siis viime keväänä.
Viime juhannuksena kuitenkin oli viimeinen lapsen käynti isovanhempiensa luona ja "isäänsä" tapaamassa. Sen jälkeen vastaanotin postikortin näiltä isovanhemmilta että eivät voi ottaa lasta vasta kuin elokuussa seuraavan kerran luokseen ja elokuussakaan ei kuulunut pihaustakaan. Sen sijaan siinä välillä tuli kiusantekoa entisen kumppanin taholta, ja hän varmaan vaikutti siihenkin ettei näitä tapaamisia järjestetty jostain syystä enää juhannuksen jälkeen, tosin ei heitä eikä minuakaan olisi mikään siihen tietenkään velvoittanutkaan koska voimassa olevaa sopimusta ei ollut. Kutsu laatimaan uutta tapaamissopimusta tuli vasta syys-lokakuussa.
Oikeudessa vetosin siihen ettei lapsi ole todennäköisesti tavannut enimmäkseen kuin isovanhempiaan, on sellainen henkilö ettei voida järjestää tapaamisia hänen pienessä yksiössäänkään. Sitten toisena seikkana tämä heidän toiveestaan tullut outo tauko lapsen tapaamisiin juhannuksen jälkeen ja myös lapsen vauva-aikana (9 kk ajan). Jotenkin entisen kumppanin häirintä on pahentunut nyt kun olen seurustellut itse kohta puolentoista vuoden ajan uuden henkilön kanssa. Hän ei soittele eikä tule kotiovelle mutta muuten tekee sitten kaiken mahdollisen jäynän mitä voi.
Olemme nyt saaneet tarpeeksemme sillä olen katsonut että itse olen tehnyt kaiken voitavani, että tapaamiset onnistuisivat vaikka edelleen muistan mitä entinen kumppani sanoi minulle kun minusta erosi ennen lapsen syntymää, ettei voisi vähempää kiinnostaa ja se miten jouduin toistuvasti odotusaikanani hänen taholtaan kuristetuksi, lyödyksi ja huoritelluksi. Oli pitkä tie käydä näitä asioita läpi ja alkaa taas välittää itsestään. Hän ei nimittäin mahaani voinut koskea eikä katsoa kun oli kanssani, monesti toteamus oli että "hyi helvetti toi sun mahas on kuvottava", että "olisit vaikka läski mutta että paksuna". Noh, mutta se siitä ajanjaksosta.
Nyt olemme järjestämässä töiden perässä ja uuden elämän alun toivossa nykyisen kumppanin kanssa muuttoa toiselle puolelle Suomea, n. 8 h ajomatkan päähän nykyisestä asuinpaikasta. Olen tästä jo asianajajaltakin kysynyt, mutta miten on jatkossa kun lapsi on pian kolmivuotias ja oikeus määräsi tapaamiset ensin valvotuiksi 5 kertaa ja sen jälkeen että jatkuisi taas tuo isovanhempien valvoma tapaamiskuvio. Valvotut ehditään pitää ja sitten on varmaan melkein jo muutto joten tuohon isovanhempien tapaamiskuvioon ei ehditä ehkä mennä.
Eli voidaanko minut velvoittaa maksamaan vastapuolen tapaamiskuluja, joka on työssä käyvä henkilö? Miten usein tapaamiset näillä taustoilla toteutuvat jos matkaa on useampi sata km, lapsen ikä huomioiden ja epämääräinen isäsuhde? Mitä olen kuullut hän on nyt 2 kertaa valvotuissa käynyt ja hoitanut ne oikein mallikkaasti, äitinsä on hänelle antanut mukaan leluja ja valokuvia mummilasta ja kerrallaan 2 h kestävät tapaamiset on menneet ok, tosin en muuta odottanutkaan, hänellä on tunteettomaksi ihmiseksi kuitenkin muutoin hyvä tilannetaju etc.
Asianajajani ei osannut oikein sanoa selkeästi sitä miten usein ja millä tapaa nämä tapaamiset nyt sitten toteutuisivat jos asumme kauempana ja kuka maksaa viulut, ihmettelin että miten jos on varatonkin niin vastapuoli voi pyytää ja ehkä jopa saada kuluja lähivanhemmalta 50 % parhaimmillaan. Mitä seuraa jos en halua antaa pidemmäksi aikaa lastani mummilaan toiselle puolelle Suomea? Jos tapaamiset järjestettäisiin toivoisin tietysti että etävanhempi tapaisi lastaan uudessa kotikaupungissamme ja valvotusti, eikä entiseen kotikaupunkiin lasta pakotettaisi lyhyeksi eikä pidemmäksi aikaa vielä vuosiin, koska on niin pieni. Onkohan kellään kokemusta vastaavanlaisista järjestelyistä ja siitä miten kulloinenkin taloustilanne vaikuttaa lähivanhemman velvollisuuteen kustantaa osan noista tapaamisjärjestelyistä.
Meillä on ollut entisen kanssa todella riitaiset välit ja hän on antanut ymmärtää odotusaikani loppuvaiheessa ettei häntä tämä lapsensa kiinnosta rahtustakaan. Kuitenkin siinä vaiheessa kun hänen vanhempansa lähtivät ajamaan asiaa että tapaamissopimukset on saatava jne. hänkin on ollut tässä asiassa mukana. Aiemman tapaamissopimuksen tekstissä olikin että tapaamiset järjestetään aina näiden isovanhempien luona ja ne toteutuivatkin minun puoleltani, vielä senkin jälkeen kun tapaamissopimus oikeasti oli rauennut siis viime keväänä.
Viime juhannuksena kuitenkin oli viimeinen lapsen käynti isovanhempiensa luona ja "isäänsä" tapaamassa. Sen jälkeen vastaanotin postikortin näiltä isovanhemmilta että eivät voi ottaa lasta vasta kuin elokuussa seuraavan kerran luokseen ja elokuussakaan ei kuulunut pihaustakaan. Sen sijaan siinä välillä tuli kiusantekoa entisen kumppanin taholta, ja hän varmaan vaikutti siihenkin ettei näitä tapaamisia järjestetty jostain syystä enää juhannuksen jälkeen, tosin ei heitä eikä minuakaan olisi mikään siihen tietenkään velvoittanutkaan koska voimassa olevaa sopimusta ei ollut. Kutsu laatimaan uutta tapaamissopimusta tuli vasta syys-lokakuussa.
Oikeudessa vetosin siihen ettei lapsi ole todennäköisesti tavannut enimmäkseen kuin isovanhempiaan, on sellainen henkilö ettei voida järjestää tapaamisia hänen pienessä yksiössäänkään. Sitten toisena seikkana tämä heidän toiveestaan tullut outo tauko lapsen tapaamisiin juhannuksen jälkeen ja myös lapsen vauva-aikana (9 kk ajan). Jotenkin entisen kumppanin häirintä on pahentunut nyt kun olen seurustellut itse kohta puolentoista vuoden ajan uuden henkilön kanssa. Hän ei soittele eikä tule kotiovelle mutta muuten tekee sitten kaiken mahdollisen jäynän mitä voi.
Olemme nyt saaneet tarpeeksemme sillä olen katsonut että itse olen tehnyt kaiken voitavani, että tapaamiset onnistuisivat vaikka edelleen muistan mitä entinen kumppani sanoi minulle kun minusta erosi ennen lapsen syntymää, ettei voisi vähempää kiinnostaa ja se miten jouduin toistuvasti odotusaikanani hänen taholtaan kuristetuksi, lyödyksi ja huoritelluksi. Oli pitkä tie käydä näitä asioita läpi ja alkaa taas välittää itsestään. Hän ei nimittäin mahaani voinut koskea eikä katsoa kun oli kanssani, monesti toteamus oli että "hyi helvetti toi sun mahas on kuvottava", että "olisit vaikka läski mutta että paksuna". Noh, mutta se siitä ajanjaksosta.
Nyt olemme järjestämässä töiden perässä ja uuden elämän alun toivossa nykyisen kumppanin kanssa muuttoa toiselle puolelle Suomea, n. 8 h ajomatkan päähän nykyisestä asuinpaikasta. Olen tästä jo asianajajaltakin kysynyt, mutta miten on jatkossa kun lapsi on pian kolmivuotias ja oikeus määräsi tapaamiset ensin valvotuiksi 5 kertaa ja sen jälkeen että jatkuisi taas tuo isovanhempien valvoma tapaamiskuvio. Valvotut ehditään pitää ja sitten on varmaan melkein jo muutto joten tuohon isovanhempien tapaamiskuvioon ei ehditä ehkä mennä.
Eli voidaanko minut velvoittaa maksamaan vastapuolen tapaamiskuluja, joka on työssä käyvä henkilö? Miten usein tapaamiset näillä taustoilla toteutuvat jos matkaa on useampi sata km, lapsen ikä huomioiden ja epämääräinen isäsuhde? Mitä olen kuullut hän on nyt 2 kertaa valvotuissa käynyt ja hoitanut ne oikein mallikkaasti, äitinsä on hänelle antanut mukaan leluja ja valokuvia mummilasta ja kerrallaan 2 h kestävät tapaamiset on menneet ok, tosin en muuta odottanutkaan, hänellä on tunteettomaksi ihmiseksi kuitenkin muutoin hyvä tilannetaju etc.
Asianajajani ei osannut oikein sanoa selkeästi sitä miten usein ja millä tapaa nämä tapaamiset nyt sitten toteutuisivat jos asumme kauempana ja kuka maksaa viulut, ihmettelin että miten jos on varatonkin niin vastapuoli voi pyytää ja ehkä jopa saada kuluja lähivanhemmalta 50 % parhaimmillaan. Mitä seuraa jos en halua antaa pidemmäksi aikaa lastani mummilaan toiselle puolelle Suomea? Jos tapaamiset järjestettäisiin toivoisin tietysti että etävanhempi tapaisi lastaan uudessa kotikaupungissamme ja valvotusti, eikä entiseen kotikaupunkiin lasta pakotettaisi lyhyeksi eikä pidemmäksi aikaa vielä vuosiin, koska on niin pieni. Onkohan kellään kokemusta vastaavanlaisista järjestelyistä ja siitä miten kulloinenkin taloustilanne vaikuttaa lähivanhemman velvollisuuteen kustantaa osan noista tapaamisjärjestelyistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tekstisi antaa sinusta oikein lämpimän ja fiksun vaikutelman. Ajattelet lapsesi parasta, mahdat olla hyvä äiti.
Exäsi ei taida olla mikään mallivanhempi. Kypsymätön. Ehkä hän vuosien mittaan huomaa omat virheensä.
Kun nyt tilanne on mikä on, anna olla. Tyydy siihen, että olet yksin lapsesi kanssa - tai oikeastaan uuden puolisosi kanssa. Exäsi saattaa joskus tavata lastaan, älä liikaa huolehdi siitä. Ole oikein passiivinen, kuitenkin olematta hankala. Huolehdi ennemmin siitä, että lapsellasi on kotona toimiva parisuhteen malli.
Äläkä vaan toivo minkäänlaista apua (muuta kuin elarit) exältä, et tule sitä saamaan.
Onnea!
Olisi voinut olla minun kirjoittamaa tekstiä.. Me vaan asutaan jo satojen kilometrien päässä etävanhemmasta ja oikeudenkäynti on vasta edessä. Tällä hetkellä kaikki kommunikointi etävanhempaan tapahtuu asianajajien välityksellä mikä on kyllä ärsyttävää, tapaamisia ei oo ollut 4 kk koska etävanhempaa ei oo kiinnostanut tänne matkustaa ja nyt väännetään kättä siitä että hänen mielestä lapsen pitäisi tuo välimatka matkustaa koska hän haluaa viettää lapsen kanssa aikaa mielummin omassa kotikaupungissa. Vähän stressaavaa odottaa mitä joku tuomari päättää.. Tuntuu hullulta että yksinhuoltajana päätän lapsen parhaaksi kaikista lapseen liittyvistä muista asioista mutta nyt tämän asian päättää tuomari puolestani vaikka isä olisi tervetullut meille minun ja uuden kumppanini puolesta vaikka joka päivä vaan ei oo näkynyt niin nyt pitää laittaa 3-vuotias lapsi (ehkä) matkustamaan tuota älyttömän pitkää matkaa ja vain koska se olisi etävanhemman mieleen. Minä kun luulin että tässä ajatellaan lapsen etua, ei etävanhemman. Jää nähtäväksi mitä meidän puolesta päätetään. Niin ja kysyit niistä matkakustannuksista, jos lapsi matkustaa, minun pitää viedä lapsi puoleen väliin ja hakea puolesta välistä, se on yleinen käytäntö. Aika kallista tämä etävanhemman tukeminen..