erilaiset kollit?

meille tuli tyttökissan kaveriksi luovutusikäinen tyttökissa..joka paron päivän oleskelun jälkeen osoittautui mitä varmimmin kolliksi :). No, ei siinä mitään, olihan se yllätys, mutta niin ihana ja vielä pieni ja rohkea ja reipas. Tulivat hyvin juttuun keskenään kunnes nyt, kun Onni-kollimme alkaa lähestyä puolta vuotta ja on murrosiässä. Selkeästi se pompottaa Anni-tyttöä, joka on arempi ja jo pienempikin. Ei päästä ruokakupille ja painii niin, että Anni jo murisee sille ja sähisee ja on ihan helisemässä. Eikä se, että Anni riittäisi nuoren miehen turhaumien purkuun, meidän sohva ( nahkaa ja oli jo kauan ennen kisua, Anni ei koskaan koskenut )on kuoleman kielissä ja ihan repaleina, hyökkäilee minun ja poikani kimppuun jos tarjoilu ei pelaa. Nukutaan öisin makkarin ovi kiinni ettei kävisi vähän leikkimässä pojan hiuksilla. Puh, huomenna on pallien poiston aika ja jos ei sitten rauhoitu, kyllä saa kaveri muuttaa uuteen kotiin. Annin, minun ja lapseni turvallisuuden vuoksi. Vaikka ihana kissa tuo Onni-kolli onkin parhaimpina hetkinään. Ja vaikka kuinka tykkään. Sellaisia kollit on, testosteroni paukkuu joillakin enemmän ja toiset sitten kärsii. Joskus vaan on parempi kaikille se kipeää tekevä ratkaisu. Kyllä olen minä itkenyt että miksen pärjää kissan kanssa vaikka kuinka yritän kehittää aktiviteettia ja pääsee parvekkeelle lintuja kiusaamaan. Ei aina auta mikään kun sellainen päivä kollilla on. Luulenpa, että jotkut kissat eivät sovi siäskissoiksi vaan vaativat oikeitä "äijä-hommia" ja reissuja oikeesti ulos. Kuten tämä meidän kohta munaton pikkumies. Varmaan olisi onnellisempi jossakin omakotitalossa ja oman reviirin kinginä korvat repaleisina..