Nyt toivoisin, että jokainen koiraomistaja
ottaisi vihdoinkin järjen käteensä ja oppisi
tarkastelemaan asioita myös muidenkin ihmisten
kannalta, eikä ainoastaan tuijottamaan omaan
napaansa tai koiransa napaan.
Itselläni on myös kuusi koiraa, mutta miellestäni
MINÄ olen se henkilö joka huolehtii siitä että
koiristani ei aiheudu ympäristölle turhaa vaivaa
tai saatika koirat pääsisi peloittelemaan lapsia.
Toki vahinkoja sattuu, esim kun olemme läheisessä
metsässä lenkkeilemässä, koiramme ovat vapaana ja
vastaan tulee perheenäiti kahden lapsensa kanssa.
Koiramme pamahtavat voimalla lasten ja äidin
jalkoihin, haukkuvat, hyppivät ja yrittävät antaa
pusuja niin useimmiten lapset ja aikuinenkin
pelästyy. Tälläisessä tilanteessa itse koitan
aina korjaamaan tilanteen mahdollisuuksien
mukaan. Otan koirat kiinni. Pyydän kauniisti
anteeksi ja tarjoan että lapset saisivat silittää
koiriani uudestaan kun ne ovat rahoittuneet.
Samalla keskustelemme koirista ja katselemme
niiden leikkiä. Kerron myös syitä miksi koirat
juoksivat heitä päin ja haukkuivat. Näin
edistämme sitä että näistä lapsista ei aikuisina
tule koiravihaajia eikä heille jää mitään
traumoja tästä "koirahyökkäyksestä". Monet
vanhemmat ovat ensialkuun olleet hyvin vihaisia
ja epäluuloisia koirien taputteluun, mutta
useimmiten erotessamme saamme palkaksi hymyn ja
kiitoksen mukavasta tuokiosta koirien seurassa.
NÄIN ME EDISTÄMME YHTEISKUNNAN HYVÄKSYNTÄÄ
koiraharrastukselle, koiria kohtaan. Ei niin,
että olemme aina aukomassa päätämme että pitäkää
muksunne kurissa!
Teille, huonot, vastuuntuntonnottomat
koiranomistajat saisi murista, ei niille
ihmisille jotka pelkäävät koiria. Miettikää
ensikerran kun tapaatte tälläisen henkilön joka
pelkää koiria, miksi hän pelkää. Aikuisiin emme
enää yleensä pysty vaikuttamaan, mutta
kohderyhmänämme on lapset, sillä heistä kasvaa
joko seuraava koiravihaajakunta tai koiramielinen
väestö.
ottaisi vihdoinkin järjen käteensä ja oppisi
tarkastelemaan asioita myös muidenkin ihmisten
kannalta, eikä ainoastaan tuijottamaan omaan
napaansa tai koiransa napaan.
Itselläni on myös kuusi koiraa, mutta miellestäni
MINÄ olen se henkilö joka huolehtii siitä että
koiristani ei aiheudu ympäristölle turhaa vaivaa
tai saatika koirat pääsisi peloittelemaan lapsia.
Toki vahinkoja sattuu, esim kun olemme läheisessä
metsässä lenkkeilemässä, koiramme ovat vapaana ja
vastaan tulee perheenäiti kahden lapsensa kanssa.
Koiramme pamahtavat voimalla lasten ja äidin
jalkoihin, haukkuvat, hyppivät ja yrittävät antaa
pusuja niin useimmiten lapset ja aikuinenkin
pelästyy. Tälläisessä tilanteessa itse koitan
aina korjaamaan tilanteen mahdollisuuksien
mukaan. Otan koirat kiinni. Pyydän kauniisti
anteeksi ja tarjoan että lapset saisivat silittää
koiriani uudestaan kun ne ovat rahoittuneet.
Samalla keskustelemme koirista ja katselemme
niiden leikkiä. Kerron myös syitä miksi koirat
juoksivat heitä päin ja haukkuivat. Näin
edistämme sitä että näistä lapsista ei aikuisina
tule koiravihaajia eikä heille jää mitään
traumoja tästä "koirahyökkäyksestä". Monet
vanhemmat ovat ensialkuun olleet hyvin vihaisia
ja epäluuloisia koirien taputteluun, mutta
useimmiten erotessamme saamme palkaksi hymyn ja
kiitoksen mukavasta tuokiosta koirien seurassa.
NÄIN ME EDISTÄMME YHTEISKUNNAN HYVÄKSYNTÄÄ
koiraharrastukselle, koiria kohtaan. Ei niin,
että olemme aina aukomassa päätämme että pitäkää
muksunne kurissa!
Teille, huonot, vastuuntuntonnottomat
koiranomistajat saisi murista, ei niille
ihmisille jotka pelkäävät koiria. Miettikää
ensikerran kun tapaatte tälläisen henkilön joka
pelkää koiria, miksi hän pelkää. Aikuisiin emme
enää yleensä pysty vaikuttamaan, mutta
kohderyhmänämme on lapset, sillä heistä kasvaa
joko seuraava koiravihaajakunta tai koiramielinen
väestö.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on juuri näin kuin kirjoitit! Ei mitään lisättävää
Olen siis lähes samaa mieltä.
Omistan 10- viikkoisen pennun, joka on juuri
pahimmassa iässä oppimaan turhia pelkoja ihmisiä
kohtaan. Onneksi lasten kanssa ensimmäiset
tapaamiset sujuivat mukavasti. Myöhemmin kurkku
suorana kiljuvat pikkupojat ovat kyllä saaneet
koiran "varpailleen".
Jos koiran omistaja/ lasten vanhemmat eivät
ymmärrä, että pelko saattaa lähteä niinkin
pienestä, kuin lasten "mukava" mekastus, saattaa
ongelmia syntyä koiran ollessa vanhempi. Ja
kaikki koiraihmiset varmasti haluavat välttää
hankaluudet.
Selvittäkää vanhemmille ja lapsille mitä
koiralle saa tehdä ja mitä ei. Ainakin oman
naapurustoni pikkupojille olen kertonut
pikkukoiran käsittelystä. Ja naapurienkin lapsia
saa ja pitää opastaa..
Voisit kyllä ottaa ite järjen käteen, koiria ei
saisi pitää vapaana. Katos kun on sellasiakin
ihmisiä, jotka pelkäävät sairaalloisesti koiria,
tai voivat viimeistään säikähtää, kun tollanen
koiralauma hulluna hyökkää haukkumaan &
hyppimään. Ei tollanen sun
harrastama "siedätyshoito" ainakaan näitä ihmisiä
auta, päinvastoin. Toivoisin, että tarjoaisit
tota "koirainfoas" sellasille ihmisille jotka
sitä itse haluavat, eivätkä joudu pakosta sitä
ottamaan!!! En ole koiranvihaaja, itselläni on
koira, joka ei ole koskaan vapaana siellä missä
on muita vieraita ihmisiä!!!
...et itse pärjää!
Minulla on sakemanni, joka on aina kytkettynä
siellä missä liikkuu muita ihmisiä, paitsi
koulutuskentällä ja metsätreeneissä, sekä
metsälenkeillä, jotka tehdään alueilla, jotka
eivät ole virallisia ulkoilualueita (asun
maalla). Minä en anna koirani koskaan tervehtiä
tai haistella muita ihmisiä tai koiria kytkettynä
ollessa. Näin opetettu koira ei välitä myöskään
vapaana ollessaan vastaantulijoista, jos
sellainen joskus korvessa tielle osuu. Koira on
erittäin sosiaalinen ja lapsirakas, ja saa toki
leikkiä tuttujen lasten kanssa, mutta ei ikinä
lenkillä ollessa. Uskokaa pois, näin opetetun
koiran kanssa on helppo liikkua missä tahansa.
Koira kuuntelee omistajaansa, eikä yritäkään
mennä vieraiden luo.
Kyllä tunnistaa tosi koiraihmisen. Semmosen joka
ottaa myös muunlaiset ihmiset huomioon;kaikki
eivät pidä koirista!!! Meidänkin koira on aika
sosiaalinen, mutta koirasta ei pidä mennä ikinä
takuuseen tyyliin:ei meidän koira... Kyllä
kilteinkin koira säikähtää esim. lapsen
nipistystä ja entäs sitten... Meidän koira on iso
(yli 80 cm), joten sitä ei myöskään kokonsa
vuoksi voi laskea ihmisten kanssa riehumaan. Se
nimittäin pitää vieraita vertaisenaan, eli
yrittää saada leikkiin... Ja tolle toiselle
kirjoittajalle: meillä on koiramme kanssa
erinomainen suhde, mutta vieraisiin ihmisiin ei
minkäänlaista, siinä syy tyyliimme!!!
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että
ensimmäinen kirjoittaja raapusti puhdasta
asiapuhetta. Ihmisillä, jotka harvemmin ovat
tekemisissä koirien kanssa, on ennakkoluuloja.
Minun ja kahden koirani suurin kiitos
koirattomilta ihmisiltä on se, kun
lenkkeillessämme joku kaukaa jo huutaa että "ei
tarvitse ottaa kiinni niitä." Nämä ihmiset ovat
juuri niitä, joiden kanssa jäädään tienvarteen
höpöttelemään niitä näitä elukoistani ja koirista
yleensä.
Itse pidän koiriani vapaana lenkkeillessämme
taajama-alueen ulkopuolella metsäteillä. Molemmat
koirani tottelevat tänne-käskyä, joten
lenkkeilijän tms. havaittuani kutsun ne luokseni,
kytken, ja ohitetaan tempoilematta, repimättä ja
kiskomatta. Tutustumaan ja leikkimään pääsevät
jos vastaantulija luvan antaa. Näin me kolme
olemme saaneet tukuittain uusia tuttavia, joita
moikataan kun tavataan. Ja iloisimmat
tervehdykset saavat nimenomaan koirani, en minä
=).
Kyllä täällä on meitä muitakin:)