Yritin miettiä että miksi kummitus voi näkyä pimeässä, mutta se ei näy valoisassa. Mikä olisi "fysikaalinen" selitys? Yleensä tavalliset esineet näkyvät valoisassa paremmin kuin pimeässä.
Onko kummituksella oma heikko valonlähde? Eikö "meidän" valomme valaise kummitusta jostakin kumman syystä, onko kummituksen "aine" sellaista että "meidän" valomme ei heijastu siitä?
Jos olisi näin kuin edellä arvailin niin sittenhän kummituksen outo näkyminen olisi ymmärrettävää. Kummituksen oma heikko valo ei päivänvalossa riitä tekemään kummituksesta näkyvää. Jos kummitus ei heijasta ympäristön valoa niin meidän silmissämme se "hukkuu" ympäristön valoisuuteen.
Mutta miksi valo ei heijastu kummituksesta?
Kummituksen näkymättömyys valossa
ja näkyminen pimeässä
16
1713
Vastaukset
- hiukan eri asiasta
Entäpä ne "valopallot" (sorry, en muista niiden oikeaa nimeä) joita joskus tulee digikameran kuviin, onko niille mitään "fysikaalista" selitysyritystä olemassa kummitusten suhteen? Tiedän että skeptinen selitys on esitetty, mutta tarkoitan nimenomaan että miten voisi liittyä kummituksiin.
Huomasinpa vaan muutamia sellaisia "valopalloja" kuvissa joita otettiin äskettäin viime vuonna kuolleen äitini muistotilaisuudessa jossa oli läsnä useita hänen sisaruksiaan. En muista että ennen olisi sisätiloissa sellaisia kuviin tullut pienikennoisella digikameralla.- kun vielä muistan
Ko. kuvat oli otettu salaman kanssa lämpimissä sisätiloissa.
Hmmm, mites tämä oikein toimii jos salamavalo tuo kummituksen osittain näkyviin, mutta kummituksen ei oleteta heijastavan ympäristön valoa. Eikös siinä ole ristiriita? Onko tiedossa yrityksiä antaa tähän jokin "fysikaalinen" selitys? - ja puuhastelevat usein valo...
kun vielä muistan kirjoitti:
Ko. kuvat oli otettu salaman kanssa lämpimissä sisätiloissa.
Hmmm, mites tämä oikein toimii jos salamavalo tuo kummituksen osittain näkyviin, mutta kummituksen ei oleteta heijastavan ympäristön valoa. Eikös siinä ole ristiriita? Onko tiedossa yrityksiä antaa tähän jokin "fysikaalinen" selitys?Kummituksen energiatasapaino ei jostakin syystä kestä voimakasta valoa. Kansanperinteen tarinat kummituksista kuutamolla ovat kiinnostavia. Kuunvalo ei näyttäisi pystyvän "rikkomaan" kummitusta. Fyysikot voivatkin kertoa, että kuunvalo on polarisoitunutta valoa. Voit kokeilla kuunvalon polaritoitunutta luonnetta katsomalla vaikkapa aidoilla polaroid-aurinkolaseilla: niillä katsottuna ei näy kuuta lainkaan. Kummittelujen näkyminen joskus valokuvissa johtuu siitä, että ainakin ennenaikaan määrätyt filmilaadut tallensivat myös sitä taajuusaluetta, jota ihminen ei näe. En tiedä, miten on digikameroiden kanssa. Ennen tehtiin kokeita myös infrapunafilmille. Sille on saatu tallentumaan kaikenlaista. Myös eläimet näkevät laajemmin kuin ihmiset. Mm. lehmät ja koirat näkevät joskus kummituksia "ennen" kuin ihminen huomaa mitään. Eläimet saattavat olla myös realisteja, suhtautumisessaan kummituksiiin: ovat yleensä suunniltaan. Ehkä ne näkevät jotenkin kummmituksen "oikean luonteen" ja osaavat aivan luonnostaan kavahtaa sitä. Myös ufoilmiöihin eläimet ovat reagoineet etukäteen ja nimenomaan kauhulla!Ihmistenkin sietäisi miettiä tarkemmin ennenkuin puuhastelee kummitusten ja ufojen kanssa.
- olla niinkin,
ja puuhastelevat usein valo... kirjoitti:
Kummituksen energiatasapaino ei jostakin syystä kestä voimakasta valoa. Kansanperinteen tarinat kummituksista kuutamolla ovat kiinnostavia. Kuunvalo ei näyttäisi pystyvän "rikkomaan" kummitusta. Fyysikot voivatkin kertoa, että kuunvalo on polarisoitunutta valoa. Voit kokeilla kuunvalon polaritoitunutta luonnetta katsomalla vaikkapa aidoilla polaroid-aurinkolaseilla: niillä katsottuna ei näy kuuta lainkaan. Kummittelujen näkyminen joskus valokuvissa johtuu siitä, että ainakin ennenaikaan määrätyt filmilaadut tallensivat myös sitä taajuusaluetta, jota ihminen ei näe. En tiedä, miten on digikameroiden kanssa. Ennen tehtiin kokeita myös infrapunafilmille. Sille on saatu tallentumaan kaikenlaista. Myös eläimet näkevät laajemmin kuin ihmiset. Mm. lehmät ja koirat näkevät joskus kummituksia "ennen" kuin ihminen huomaa mitään. Eläimet saattavat olla myös realisteja, suhtautumisessaan kummituksiiin: ovat yleensä suunniltaan. Ehkä ne näkevät jotenkin kummmituksen "oikean luonteen" ja osaavat aivan luonnostaan kavahtaa sitä. Myös ufoilmiöihin eläimet ovat reagoineet etukäteen ja nimenomaan kauhulla!Ihmistenkin sietäisi miettiä tarkemmin ennenkuin puuhastelee kummitusten ja ufojen kanssa.
että kyseessä eivät ole mitkään persoonalliset olennot, vaan ainoastaan tapahtumien heijastukset menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Täysi arvoitus on tietenkin, miksi tietyissä paikoissa tai tiettyinä aikoina niitä tulee tietoisuutemme.
- voi olla,
olla niinkin, kirjoitti:
että kyseessä eivät ole mitkään persoonalliset olennot, vaan ainoastaan tapahtumien heijastukset menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Täysi arvoitus on tietenkin, miksi tietyissä paikoissa tai tiettyinä aikoina niitä tulee tietoisuutemme.
että monet kummitteluilmiöt ovat aivoissamme syntyviä aistimuksia, jotka tuntematon "energia" aiheuttaa, ilman että fyysisessä ympäristössä tapahtuu yhtään mitään. Jopa niin, että "energia" synnyttää samat aistimukset useallekin havaitsijalle saman aikaisesti.
Kaikkea tällä ei tietenkään voida selittää, esim. poltergeistin rikkoma huonekalu on pysyvä todiste fyysisen tason tapahtumasta.
Ihminen hahmottaa mielellään abstraktisia asioita konkreettisten mielikuvien kautta, pienelle lapselle luvut ovat aluksia tulitikkuja, helmitaulun helmiä jne. ennen kuin ne saavat aineettoman merkityksen. Aikuiselle persoonallisia ominaisuuksia omaava kummitus tuntuu ehkä mieluisemmalta vaihtoehdolta kuin omissa aivoissa tuntemattomasta syystä tapahtunut sähkökemiallinen reaktio. - Ei kannata etsiä...
olla niinkin, kirjoitti:
että kyseessä eivät ole mitkään persoonalliset olennot, vaan ainoastaan tapahtumien heijastukset menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Täysi arvoitus on tietenkin, miksi tietyissä paikoissa tai tiettyinä aikoina niitä tulee tietoisuutemme.
Joskus kuolema tai etenkin jokin kuolemaan sisältyvä vääryys saattaa jättää ihmisestä jonkin osan kummittelemaan. Ihmisessä on luultavasti ainakin henki, sielu ja ruumis. Ehkä vielä useampiakin osia. Joku niistä voi jäädä "nalkkiin". Kansanperinteellinen kummittelu näyttää olevan hyvin mekaanista. Jos "rakkaussurujen vuoksi" itsemurhan tehnyt nainen kummittelee, hänen kanssaan ei yleensä voi kommunikoida. Hän vain kummittelee mekaanisesti kummitteluaan läpi. Usein tällainen kummittelu on loppunut kuolleen jäänteiden löytämisen ja siunaamisen tai vastaavan "nollauksen" jälkeen. Poltergeist on toista maata ja vakavampi ilmiö. Poltergeist kommunikoi kyllä ja saattaa joskus jopa provosoida kommunikaatioon. Kuten täällä onkin jo mainittu, ei kannata yleensäkään maleksia kummittelujen tienoilla.
- selitti..
Se yks hemmo, että se 1800-luvun nainen valkeassa puvussa näkyi ihan kirkkaassa päivän valossa, keskellä päivää.
Siksi ihmettelenkin miksi ne näissä kummitusohjelmissa toikkaroi aina pimeässä?- Kaikki möröt eivät ole mörköjä
Fysiikan lait edellyttävät, että asioilla on perusteensa. Kummitustarinoita on myös valoisista olosuhteista, mutta niitä on määrällisesti mitätön joukko verrattuna "pimeämörköihin". Kummittelu näyttää yleensäkin vaativan "edulliset" olosuhteet. Joskus valoisassakin saattavat vallita edulliset olosuhteet. Jos oletuksena on, että normaalisti valo rikkoo kummituksen, valoisassa kummittelevan kummituksen täytyy saada energiaansa poikkeuksellisen edullisesti ja vahvasti. Tilastotasolla ns. valoisan ajan kummitukset ovat kuitenkin olleet enemmän "näkyjä" ja muita outoja sattumuksia. Jos ihminen näkee näyn, se saattaa myös olla henkimaailman toimintaa, mutta ei välttämättä ole niin herkkää näkyvälle valolle. Samoin oudot sattumukset voivat olla henkien "provosointia", eli ihminen johdetaan tekemään jotakin, mitä muut saavat äimistellä. Joskus tällainen tapahtuma tai asetelma näyttäytyy "kummitusjuttuna". Ei kannata kuitenkaan lähteä tällaisten "johdatuksien" mukaan.
- cyberanimus
Heititpä visaisen kysymyksen mutta joudun sitä hiukan korjaamaan, sillä kyllä kummituksia näkyy myös päivällä auringonvalossa ja sähkövalossa, mutta harvemmin.
Tietääkseni kummitus ei tuota varjoa, joten meneehän se valo läpi silloin. Toisaalta kummituksella on yleensä muoto ja liikesuunta energiatasolla, jonka huomaa silmänurkasta tai harjoittelemalla ns. auranäköä. Tämä muoto näkyy myös kirkkaassa valossa, jos osaa katsoa.
Luultavasti myytti pimeästä ja yön otollisuudesta henkikontakteihin liittyy olettamukseen, että kummitukset jotenkin nousisivat esiin silloin. Tai voihan olla kyseessä myös hiljaisempi ympäristö, luonnollinen aistien ylivirittäytyminen jännityksen, pelon ja odotuksen ilmapiirissä.
Totuus kuitenkin on, että aktiviteettiä on koko ajan, ympäri vuorokauden ja herkemmät havaitsevan sen kelon ajasta riippumatta. Ehkä vähemmän herkille kuun nousu ja taivaan pimeys virittävät "henkiantenneja" koholle ja silmissä alkaa vilistä vaikka minkälaista mörköä ja henkeä =).- meedio Mesmerinen
toiset taas ei. Periaate sisältää sen, että mitään ei voida sitovasti todeksi osoittaa, eikä toisaalta vääräksi väittää. Jos vaikka kymmenpäinen meediojoukko pannaan havaintokokeeseen ja jokainen näkee eri henkiä, niin ei hätää, jokainen vain operoi omalla taajuudellaan. Ellei sitten vahva poltergeist ala tavaroita särkemään.
- Paran
Auringonvalossa, "kulkijan". En käytä sanaa kummitus. Se kun ei oikein kuvaa näkemääni.
Tuo ettei jätä varjoa, siitä en osaa sanoa, Heh, enpä huomannut sitä katsoa. Mutta tuskin henkiolennosta varjoa tulee. Toisaalta näin tämän tiheässä metsässä, itse olin aukealla.
Kulkija ilmestyi oikealta näkökenttääni, valkotakkinen nuori mies. Tämä metsä on minulle hyvin tuttu ja ällistyin että siinä joku kulkee?
Niinpä tarkkaan seurasin kulkijaa katsellen ja tämä eteni aivan äänettömästi, kuitenkin kävellen.
Vain 10-15 metriä välimatkaa ja tämä kulkija ei vilkaissutkaan minuun. Ehkä noin 50 metrin matkan tämä kulki kunnes katosi "kesken askeleen"
Siis vain häipyi, minun koko ajan katsellessa. - valaistusolosuhteista
puhutaan, niin pistänpä tähän aiemmin palstalle lähettämäni jutun.
Tämä tapahtui iltapimeässä sankassa lumipyryssä, kirkkaiden katuvalojen alla. Lumipyryn ja suoraan ylhäältä tulevan valaistuksen takia varjoja olisi ollut varmaan vaikea erottaa vaikka varta vasten olisi niihin huomiota kiinnittänyt.
---------------
”1960- luvulla olin palaamassa HIFK:.n lätkämatsista kotiin Helsingin Lauttasaareen.
Kävelin Mechelininkadun ylittävää siltaa nykyisen Länsiväylän suuntaan. Oli vastatuuli ja melkoinen lumipyry, naaman piti mielellään alas painettuna . Välistä tietysti täytyi katsetta hieman kohottaa, että pysyi suunnassa. Tällaisessa vaiheessa huomasin sillan alkupäässä, että n. 10 m edelläni kulki vanha, mustiin pukeutunut mummo, takinliepeet vain tuulessa hulmusivat. Totesin kävelyvauhtini mummoa nopeammaksi, joten siirryin jalkakäytävän vasempaan reunaan ja kiihdytin vielä vauhtia, jotta ohitus kävisi ripeästi. Sitten taas katse maahan ja menoksi. Sillan puolivälissä tuli mieleen, että mitähän outoa tässä on? Juu, enhän minä ollut ohittanut mummoa . Käännyin ympäri, silta oli autio ja tyhjä. Vielä tänä päivänä harmittelen, että en palannut tarkistamaan lumesta mummon mahdollisesti jättämiä jälkiä. Jälkeenpäin ajatellen selitysmahdollisuuksia on neljä: a) kummitus, b) harha-aistimus, c) elävä mummo on välittömästi katsekontaktini jälkeen hypännyt ajotielle ja lähtenyt pinkomaan pikajuoksijan vauhtia joko meno- tai tulosuuntaan d) tai hypännyt sillan kaiteen yli alas Mechelininkadulle (pudotusta n. 10m), näin ei varmasti tapahtunut, ja pikajuoksukin tuntuu epätodennäköiseltä. Mahdollista hallusinaatiota ei ainakaan mielentilan pitänyt edistää, ajatukset liikkuivat silloin nähdyn mielenkiintoisen jääkiekko-ottelun tapahtumissa. Jos kuitenkin olisi kyseessä tapaus b), niin ei syytä huoleen : tapaus oli siis 1960-luvulta ja jäänyt lajissaan ainoaksi. Muutama sekunti harhojen vallassa tänä aikana ei ole mielestäni kohtuuton määrä!”
Tapaus tuli mieleeni, kun paljon myöhemmin luin jostakin Helsingin historiasta kertovasta juttukokoelmasta Hietalahden torin vaiheilla vaikuttaneesta mustapukuisesta ”kummitusmummusta”, enpä silti rohkene väittää, että juuri tämän olisin nähnyt. Muistaakseni joku keskustelijakin alkuperäisessä keskusteluketjussa tarinasta mainitsi.
Nyt tapaus tuli uudelleen mieleeni, kun luin amerikkalaisten tutkimusryhmien selvityksiä kummittelutapahtumista. Usein kerrottiin, että jotkut tutkijat tulivat näissä ”aktiivisissa” paikoissa huonovointisiksi.
Muistan, että tuon tapauksen jälkeen oli ehkä varttitunnin ajan hieman omituinen olo, ei suinkaan pahoinvointia, ei edes päänsärkyä, mutta pää ”tuntui hiukan raskaalta” jos sen näin kuvailisi.
Minkäänlaista pelkoa en missään vaiheessa tuntenut, ihmettelin vain.
Pidin tätä tuntemusta niin merkityksettömänä, etten siitä edes alkuperäisessä keskustelussa maininnut, nuo tutkijaryhmien mainintojen johdosta se nyt tuli mieleen.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että alkoholilla tai muilla ”piristeillä ”
ei ole osuutta asiaan.
Näissä kummitteluilmiöissä minua kiinnostaa lähinnä tuo ”fysikaalinen” puoli, ja olen usein pohtinut ilmeisiä samankaltaisuuksia, joita löytyy parapsykologiassa ja esim. hiukkasfysiikassa ( teleportaatio, aineen muuttuminen energiaksi jne.)- Tuuren Veli
Kummittelussa ja ufoilmiöissä on samankaltaisuuksia. Tuo pahoinvointikin tulee esille usein. Jos koukataan uskonnon puolelta aineistoa, niin löytyy mm. Raamatun maininta "saastaisista hengistä". Yleensä tätä tulkitaan vertauskuvallisesti, mutta voisihan sitä ajatella konkreettisestikin. Henkimaailman ilmiöt voivat olla konkreettisen epäedullisia fyysiselle kropalle. Oletteko kiinnittäneet huomiota, miten paljon ufokontaktihenkilöillä, selvänäkijöillä ja meedioilla on syöpäkuolemia. Ufoja nähneillähän on usein naama kuin palanut ja muitakin pulmia. Joku tutkija epäilikin aiheuttajaksi mikroaaltoalueen säteilyä. Eli jos henkimaailman ilmiöiden yhteydessä kropassa on yhtään minkäänlaisia tuntemuksia, se ei yleensä tiedä hyvää. Eivät ne henkiolennot esim. paranna ketään, kun ei niillä ole siihen "vehkeitä". Muutamassa tapauksessa näyttää päinvastoin siltä, että ihminen olisi "parantunut" sitä kautta kun henkimaailma on "lopettanut" oman vaikutuksensa. Esim. henkiparantaja saattaa saada hoidettavansa päänsäryn loppumaan kun henkiolento "pelaa samaa peliä" ja lopettaa säryn aiheuttamisen. Mutta oli miten oli; joka tapauksessa: olkaa varovaisia!
- cyberanimus
Tuuren Veli kirjoitti:
Kummittelussa ja ufoilmiöissä on samankaltaisuuksia. Tuo pahoinvointikin tulee esille usein. Jos koukataan uskonnon puolelta aineistoa, niin löytyy mm. Raamatun maininta "saastaisista hengistä". Yleensä tätä tulkitaan vertauskuvallisesti, mutta voisihan sitä ajatella konkreettisestikin. Henkimaailman ilmiöt voivat olla konkreettisen epäedullisia fyysiselle kropalle. Oletteko kiinnittäneet huomiota, miten paljon ufokontaktihenkilöillä, selvänäkijöillä ja meedioilla on syöpäkuolemia. Ufoja nähneillähän on usein naama kuin palanut ja muitakin pulmia. Joku tutkija epäilikin aiheuttajaksi mikroaaltoalueen säteilyä. Eli jos henkimaailman ilmiöiden yhteydessä kropassa on yhtään minkäänlaisia tuntemuksia, se ei yleensä tiedä hyvää. Eivät ne henkiolennot esim. paranna ketään, kun ei niillä ole siihen "vehkeitä". Muutamassa tapauksessa näyttää päinvastoin siltä, että ihminen olisi "parantunut" sitä kautta kun henkimaailma on "lopettanut" oman vaikutuksensa. Esim. henkiparantaja saattaa saada hoidettavansa päänsäryn loppumaan kun henkiolento "pelaa samaa peliä" ja lopettaa säryn aiheuttamisen. Mutta oli miten oli; joka tapauksessa: olkaa varovaisia!
Ufojutuista kun en tiedä, niihin en nyt ota kantaa vaan henkimailmaan ja erilaisiin henkiin törmänneenä uskoisin voivani olla osittain eri mieltä kanssasi.
On totta, että joskus henkien kanssa tekemisissä ollessa keho väsyy ja olo on jonkun aikaa "raskas". Tällöin on kyse siitä, että henki käyttää sinun energiaasi ilmestyäkseen tai pysyäkseen ns. "olevana" tai mittelet omilla henkisillä voimillasi hengen läsnäoloa vastaan.
Pelkkä hengen näkeminen ei vielä henkistä olemusta kuluta eikä rasita kehoa, ellei nyt sitten alkujärkytyksen, pelon, vihan yms. emotionaalisia rasitustekijöitä oteta huomioon.
Totta on se, ettei kehottomat henget paranna, sillä parantuminen tulee muuta kautta. Toisaalta jos parantajalla on päänsärkyjä yms. muita fyysisiä sairauksia voidaan myös kysyä onko hän osannut kanavoida sairaan energian asiakkaistaan oikein ja kantaako hän osaa niistä yhä mukanaan?
Mikroaaltosäteily olikin aivan uusi juttu liitettäväksi henkimaailmaan ja että syöpää olisi useammin tarjolla henkimaailman kanssa tekemisissä oleville... Missään nimessä emme voine varmaan ajatella, että syöpä on lisääntymässä oleva sairaus, jota esiintyy valtaväestössäkin aika usealla. Tai ehkä sairastuminen pysäyttää ja herättää kiinnostuksen henkimaailmaan, kuka tietää? Ennen vanhaan kivikaudella kovasti sairasteleva ihminen tutkittiin tarkoin siltä varalta, jos hänellä olisikin vikaa parantajaksi tai shamaaniksi. Tuolloin oli vallalla käsitys, että sairaat olivat lähempänä henkimaailmaa ja jos ihminen sairasteli paljon, hän kielsi itsessään piilevän kyvyn toimia henkimaailman kanssa ja vasta sitten, kun hän myöntäisi asian ja opiskelisi tätä, sairastelu loppui.
- Anonyymi
No lähdetään liikkeelle siitä miten ihminen muuttuu aaveeksi tämä perustuu myös uskontoihin ja uskomuksiin joten tiedän näistä aika paljon, eli ihmisen alitajunta on toinen elävä asia ihmisessä toinen on siis keho ja toinen alitajunta, alitajunnasta on kaikki aistit muistot ja kaikki muukin jota ihminen käyttää elämiseen mutta eläessä keho käyttää luonnollisesti alitajuntaansa elämiseen ja kehoon ja alitajunnassa on myös kaikki uskonnot johon ihmiset uskovat ja kaikki. eli se joka on uskonut aaveisiin niin siitä on tullut elämän jälkeen aave sillä hän on jo ajatellut tietysti että mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen eli tässä päästään jo siihen osaan jossa selvitetään että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, alitajunta karkaa kehosta eikä ole enää kehon vankina ja keskity kehoon ja yleensä uskonnoissa ihminen ajattelee että se on parempi paikka joten tässä on syy siihen että miksi esim evankelis luterilaisessa kristinuskossa päästään valoisaan paikkaan mutta aaveisiin uskovan on vaikea kuvitella että se on hyvä asia joten sen takia useimmat aaveet näkyvät pimeässä varjomaailmassa sillä he ajattelivat kuoleman ikävänä asiana, sitten useimmat tietysti kuvittelevat itsensä tiettyihin lempivaatteisiin ja minun äidin vaarilla taavilla oli käynyt niin että hän oli rakentanut saunan ennen kuolemaansa ja hän ei kuitenkaan ehtinyt kokeilemaan sitä sillä kuoli ja oli tullut aaveeksi no hän ajatteli että hänen täytyi kokeilla että toimiiko se ennen kuolemaansa ja äitini oli mennyt saunaan ja näki taavi vaarinsa ja hän sanoi että täähän toimii, joten aaveet voivat juuttua tiettyyn tärkeään paikkaan myös tai tehdä jotain mitä on jäänyt tekemättä.
- Anonyymi
Mitenköhän pieru interaktioi kummituksen kanssa? Suolistokaasukin on näkymätöntä valossa ja sytkärin avulla sen saa näkymään pimeässä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän475146- 3261918
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1131838Anja ja Janne
Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut701517Tässä epämiellyttävä totuus
Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät681467- 811214
Elämäni rakkaus
Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh321213- 361056
- 421035
Mikä sinussa on parasta
Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä21984