Ylöspäin nostan nurkkaa
piiloon muuten jää.
Toivon et tänne kurkkaa
ja runot tänne lähettää.
Paljon kirjoittajia täällä
ja lisää toivotaan.
Kirjoittaa voi joka säällä
iloisena vastaan otetaan.
Kivaa on runonystävien luona
kivaa on nurkassa lueskella.
Jatketaan, hengenmuonaa
hetken miettien, istuskella.
piiloon muuten jää.
Toivon et tänne kurkkaa
ja runot tänne lähettää.
Paljon kirjoittajia täällä
ja lisää toivotaan.
Kirjoittaa voi joka säällä
iloisena vastaan otetaan.
Kivaa on runonystävien luona
kivaa on nurkassa lueskella.
Jatketaan, hengenmuonaa
hetken miettien, istuskella.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tuuli henkii
lunta tulee
tuprutellen maahan
kurat peittyy
seudut muuttuu
ihastella saahan.
Nyt on talven
tuntu tullut
lumi niityt peittää
pilvet mataa
matalalla
uutta lunta heittää.
Onhan tässä
elämässä
paljon asioita
vanhat menneet
uutta eessä
suremaanko noita.
Keväällä jo
vanha lumi
sulamaankin joutaa
linnut palaa
laulut alkaa
odotellaan poutaa.
Myöskin minä
kuten sinä
runonurkkaan kiirehdin
aikaa on nyt kyllin mulla
antaa lisää lunta tulla
ulkona vain pyörähdin
sisällä vain oleskelen
ehkä jotain kirjoittelen
nautin sisäelämästä.
On kiva jälleen nähdä,
runonurkka heräämässä,
joulunalus juttuihin,
törmätessä tuttuihin
Jotka ympäriinsä pyörii,
kiireittensä kanssa hyörii.
Kiire minnekkään ei mulla,
Varmaan myöskin hetki sulla.
Lukea tää pieni loru,
niin en koskaan sua toru.
Tavatessa moikataan,
toisiamme halataan.
Se kivan hetken meille suo,
Ja valoisan päivän eteen tuo!
Mies
kiedon pikkusormeni
harmaantuviin rintakarvoihisi
sivelen otsasi
pakenevaa hiusrajaa
silitän otsasi rypyt
pyyhin lempeällä kädelläni
tuulten tuiverruksessa
tulleet
kyynelet silmistäsi
pidä lujasti kiinni
hiuksistani
kuhmuraisilla käsilläsi
että tiedän olevani
sinun
Tuo tunne,
olen lähelläsi,
tunnen hengityksesi,
voin ojentaa käteni,
tarttua käteesi.
Olet turvana vierelläni,
teet oloni rauhalliseksi,
mikään maailmassa
ei meitä häiritse,
on vain me kaksi
ja niin hyvä olo.
Kiitän siitä.
Susmorsian kiitos runostasi.
Mikä tässä oikein tuli
vieläkö tuo aamu-uni
silmiäni häirinnee
tuohon halpaan enpä mee.
Kaikki täällä riimittelee
runoa kun rustailee
mietin silti miksi pitää
rinkisiemenien itää.
Kyllä yksi sarka riittää
jos nyt tahtoo jotain kiittä
kaikki panee parastaan
runoillaan ja nautitaan.
Piirit kyllä pyörii vaan
harvoin silti tavataan
häiriöks' kai tässä ollaan
muistiin kätken omaan pollaan.
Tuuli häiriöt vei
niitä tunneta ei.
Unenkin tuuli hukutti
vaik pitkään nukutti.
Siemenistä kasvaa uusi
upea komea runopuusi.
Näin vaan pyörii piiri
avankuin elohiiri.
Runoillaan ja runoillaan
mietteet päässä punotaan.
Kiitos, tulit mukaan
kiellä ei näin kukaan.
Tervetulleita kaikki on
mikään ei oo mahdoton.
Häiriötä tunneta ei lain
mukaan mukaan vain.
Tuli mieleen myöskin mulla,
mitä mietteissäsi sulla?
Häiriöksi, mekö, kelle?
Ellei ole ihan pelle.
Kaikki varmaan täällä käy,
Missään ei se näy,
Onko riimit kohdillaan,
vai ilman niitä pohditaan
Elämää tää onhan vaan,
runoja kun rustaillaan
Tää ei kysy taitoja,
muuten vaan tunteita aitoja.
Samalla viivalla on kaikki,
Ville ,Liisa sekä maikki!
Lukekoot ken ymmärtää
runon viestit selittää.
Hunnun takaa hymy vainen
viuhkan peitos kainokainen.
Naamiaiset, kruunuhäät
katso itse mitä näät.
Juhlat onpi tulossa
pidot kansan kodossa.
Köyhät ulko-ovella
rauta-aidan takana
patukoitten saartamana.
Sitä katsovan en soisi
hukkaan heitettynä oisi
suuri juhlapyhä parhain
hurmein maksettu mik' armain.
Lumimaisema on kaunis
sinertävä illan hämy
kynttilöitä kaksin
ikkunalla tekee merkin.
Siinä sisältö on kansan
elämä, min antoi vanhat
rakkaat uneen nukkuneet.
Hinta liian korkea
maksettava oli
nuorten
lapsia he vielä oli
äitiensä huoli suru
mittaamaton kauhu.
Jos vain saisi olla
kerta viimeinen tuo sota.
Hinnasta jos muistutamme
ehkä rauhaan pyrkisimme
vanhat sekä nuoret.
Varvuilla valkoiset vaipat
kuusella huntu
Maassa puhtaat lakanat
pihoissa auravallit
Katulamput sammui juuri
yö on väistynyt
Paksut lumipilvet vaanimassa
mihin kipata koko kuorma
Lapsilla edessä koulumatka
aamukiireen aikaan
Muutama lumipallo heitetään
ajatukset aamupäivän kokeissa
Kaduilla ruuhkaa autoja jonossa
hitaasti edeten
Jonot silmän kantamattomiin
matka kestää...kestää kauan
Parhaan runon kirjoittaisin
ellei nerot pilannet tätä oisi
kirjoittaneet parhaat laulut
hyväkään ei riitä
välitänkö siitä
seuraavaksi parhaan
kirjoitan ma varmaan
inspiraation ja muusan
tarvitsenko muuta?
onhan tuossa muusa
runo vain on homsantuusa.
Pyryn seassa
mun silmät
viutilossa
lumesta,
tontun näin.
Naapurin luokse
tonttu kirmasi.
Poikkesin
tonttu riisu
lakkiaan.
Tonttu oli--
Pyry, poika
naapurin.
Pyrytti ulkona
Pyry sisällä.
Syksy väistyi pimeys säilyy
lumi peitti maan
Pakkastakin mittarissa
sen kun ulkoillaan.
Kaunista on lumen aika
syysloskan jälkeen
puhtaus peittää pellot
puut ja lähi veen.
Monet jäljet lumen päällä
paljon kertoa ne voi,
ristiin rastiin tuossa
eläimetkin juosta voi.
Lumilyhdyn eilen tein
se kaunis oli niin,
kynttilänkin sytytin
muistoihin entisiin.
Mielessäni muistelin
lapsuuden lumilinnaa,
kuusen oksat koristivat
lattian jäistä pintaa
Satoi tiheästi lunta
valkoiseksi värjäten.
Maailmamme on kuin unta,
sitä katselen.
Vaan vettä lupaili
lämpöasteita tulisi.
Talvi vain hupaili
pian lumi sulisi.
Talvi kurkistelee
sopivaa aikaa etsien.
Vielä harjoittelee
luona metsien.
Jospa joulun valkoisen
tänne toisi.
Mielen hyvän iloisen
joulun meille soisi
Tiedä sitä ei vielä
jos sade pesis lumen pois.
Toivotaan pysyvän tiellä
eikä vettä meille tois.
Adventti aloittaa joulun odotuksen.
Mieleen syttyy ilon säveleet,
odotukset joulun ihmeet,
lasten silmät tuikkeineen.
Hoosiannaa tänään laulamme,
se oven aukoo - tulevaan.
Aina tätä ihmettelen,
miten sana joulu - lämmittää.
Muistoja mieleen ehtii,
äidin, isän, sisarukset,
lämpimin ajtuksin heidät muistan.
Jouluaatto tuoksuineen,
jännityksen pukki toi poroineen.
Lahjojakin tuli joku,
nenäliina, vihko kiiltokuvineen.
Ei suuren suurta,
mut perheessä henki rauha ja sopu.
Vaatimaton oli joulu ennen,
silti mielessä ilona muistuu.
Ruokapäytä herkkuineen,
äidin taidon näyte suunnaton.
Vähästi piti koota ateria,
silti juhlava ja maistuvainen oli.
Joulun puuhiin vähin erin ryhdytään,
voi kun muistaisimme sen sen,
ei raha tärkein muoto joulun,
vaan lämpö kodin ja rakkaus.
Tehdään joulusta joulun näköinen,
kaikille mieli hyvä, lämpöinen.
Luulin jo tuttuni tulevan
luonani melkein jo olevan
vaan en tiedä oliko tuttu
vaikk ois yllä tuttukin nuttu
oisko kuitenkin nukku-Matti
kielen tais multa viedä nyt katti
taidankin sänkyyn jo köllähtää
jos Mattikin viereen pöllähtää.
Tuttupa tuttu
sininen on nuttu
nimi onkohan olli
tai matti sittenkin
jalassa siniset tossut
on nukku-matti kuitenkin
Nyt ei runot mulle aukea
voi miten on kauhea
mieli siinä masentuu
kun oikein harmistuu.
Mut pieni runo kuitenkin
on tämä jonka aloitin
siitä ilon hetken sain
itselleni vain.
Ajatuksein lennä ei
se runon halut vei
aikaa ootan parempaa
kun runosuoni aukeaa.
Tonttu kurkkii ikkunasta
mitä näkeekään
lapset siellä nujakoivat
kynää etsimään!
Kalle Matti Maija Liisaa
kilttejä on aivan,
mikäs nyt on heillä saanut
syttymään tuon vaivan.
Kuunnellen ja kurkistellen
tonttu tahtoo tietää,
onko syytä nimet kirjaan
vaiko pakko sietää.
Aikaa kuluu tonttu-ukko
miettii mitä teen
kirjoitanko, vaiko enkö
..eikä,,nyt mä meen..
Oletko nähnyt hänet,
hän ajaa pihan halki
rämisevällä pyörällään
kuin ei malttaisi
koskaan pysähtyä.
Silmät loistavat-
ihana on elää!
Ja minä nauran mukana,
kiitos Sinulle Ramad,Albanian lapsi.
sä olet lapsi vieraan maan
kuinka tänne jouduitkaan
kylmään kovaan pohjolaan
pyörälläsi polkemaan.
Väkivalta rehottaa
maailma on surkeaa
juuriltaan kun revitään
ihminen ei ehjäks jää.
Ramad oot pikku mies
vieras monelle, kukaties
kun vuosia vartut täällä
unhoon jäät kotona siellä.
Otepa elämään on toisenlainen,
ei pessimistinen suomalainen.
Suomalaisen sisällä
asuu murhe vainen.
Kyllä Ramadin
uko elämään erilainen.
Juuret on kotona
vaik´koti ulkomainen...
ei häviä kieli
ja kulttuuri kotimainen.
Iloa tuopi hän nauravainen,
siksipä tarttuukin
hymynsä luottavainen.
Älä luule,että meillä ilo olis kadonnut
kyllä riemu kattoon ompi
täällä ainakin kohonnut
eikä edes ilolientä
siihen riemuun tarvinnut
naurua on suurta, pientä
naapuriinkin raikunut.
Kasvoilta sen näkee,
hymystä erottaa.
Menee hyvin ylämäkee
alas tien voi erottaa.,
Kas iloisella mielellä
kaikki mukavasti sujuilee.
Laulukin pyörii kielellä
se rinnasta soljuilee.
Kiireitä monelle pukkaa
joulun alla näin.
Pois mielestä hukkaa
ajatuksissa ystäväin.
Tontut kurkkii ikkunassa
lapset lahjoja rakentaa.
Mummot papat rintamassa
paketteihin pakertaa.
Ilo yhä sydämessä
ilon pitää saa.
Illankin pimetessä
ilo kättä ojentaa.
Vastaan otan mielelläni sen
ja myös jatkoon laitan.
Kas voittaa ilo myös pimeyden
näin ikävän pois taitan.
Iloa paljon täältä saamme
kun runoja keskenämme jaamme
ne valoa tuovat pimeisiin päiviin
ei syytä meillä huolten häiviin
toisiamme kannustamme
runoilemaan innostamme
ja tuikut pimeässä loistaa.
Ei valennut päivä,
ei häipynyt yö.
Silmät raollaan
puoliunessa
aamusta iltaan.
Unessa käveliä
pitkin yöpäivää
kovin hämärässä.
Lunta, valoa
kaipaa ihmiset.
Kaamos väsyttää
aatoksetkin
uneen saa.
Ei täällä näe masennusta,
ei oo mitään ruikutusta.
Iloinen on mieli täällä
ihan jokaisella säällä.
Talvi pikaisesti vieraili,
hetkeks`tienoot puhdisti.
Nyt kaikki mustanaan,
mutta joulua odotetaan.
Parvekkeilla tuikut loistaa,
se hieman ankeutta poistaa.
Kaupat kutsuu ostamaan,
runsaasti on tavaraa.
Lämpöä riittää ulkona,
ei tarvita talvitakkia.
Kevyt takki yllä vaan
voi ilokseen ulkona vaeltaa.
Tervehdys nyt AJASTIMELLE
älä valtaa anna väsymykselle.
Lyö pimeyttä korville,
pane kaikki valot päälle.
Tervehdys myös kaikille
täällä ahkeroiville.
Mukavasti kirjoitatte,
tarinanne kertoilette.