Jos alottaisin kliseellä: Ei ennenvanhaan tullut katastrofeja lumisateista.
Ollaanko niin taitamattomia autoilijoita, että nämä lumituiskut saavat koko maan sekaisin? Miten selvittiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten?
No, autoja tietenkin on nykyään moninkertainen määrä ja kaikilla niin tärkeä meno mielessä, että on ihan pakko mennä omalla kulkuneuvolla, vaikkei sekaan mahtuisi...
Kainuussa asuessani juutuin kerran pikku-Fiatilla keskelle tietä tiukkaan tuiskulumeen. Ajattelin, että kunhan tarpeeksi kertyy muita autoja eteeni ja taakseni, auttavat minut pois keskeltä tietä. Niin kävikin; ensimmäisessä kuorma-autossa oli kaksi vankkaa miestä, jotka hetkessä 'nostivat' autoni kovalle tielle. Tuo kyseinen paikka oli onneksi ainoa tukkoon tuiskunnut 11 km:n kauppamatkallani ja loppumatka sujui hyvin.
Miten te muut selvisitte talviajosta silloin kauan sitten, kun aura-auto saattoi tulla vasta monen tunnin kuluttua?
Ollaanko niin taitamattomia autoilijoita, että nämä lumituiskut saavat koko maan sekaisin? Miten selvittiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten?
No, autoja tietenkin on nykyään moninkertainen määrä ja kaikilla niin tärkeä meno mielessä, että on ihan pakko mennä omalla kulkuneuvolla, vaikkei sekaan mahtuisi...
Kainuussa asuessani juutuin kerran pikku-Fiatilla keskelle tietä tiukkaan tuiskulumeen. Ajattelin, että kunhan tarpeeksi kertyy muita autoja eteeni ja taakseni, auttavat minut pois keskeltä tietä. Niin kävikin; ensimmäisessä kuorma-autossa oli kaksi vankkaa miestä, jotka hetkessä 'nostivat' autoni kovalle tielle. Tuo kyseinen paikka oli onneksi ainoa tukkoon tuiskunnut 11 km:n kauppamatkallani ja loppumatka sujui hyvin.
Miten te muut selvisitte talviajosta silloin kauan sitten, kun aura-auto saattoi tulla vasta monen tunnin kuluttua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itä-Uudellamaalla tuiskut, kun puoli tietä oli tukossa eli puoli metriä lunta. Siitä selvittiin, kun ainakin toivottiin, ettei kukaan tule vastaan. Ajettiin maltillisesti. Eilen oli täälläkin tuiskun tuntua, varmaan oli kinoksia jossakin. Onneksi ei tarvinnut lähteä minnekään. Moottoritiellä tänään monet painelivat satasta, 80 sallittu max.
Tai oikastaan pellolla.
60-luvun puolivälissä ajokkina kuplavolkkari.
Edessä kesärekaat, takana puolinastoitetut ns. maastorenkaat.
Säästösyistä.
Moottori takana ja suuret renkaat auttoivat ihmeesti.
Kerran, tuiskuyönä pöläytin pellolle tuntemattomassa paikassa.
Tietä ei kinosten alta näkynyt joten ajoin puhelintolppien mukaan.
Tie teki 90-asteen mutkan mutta tolpparivi jatkoi suoraan.
Kupla meni pohjapellin varassa kuin pulkka muutaman kymmenen metriä pellolle.
Ennen pollareiden asiaan puuttumista ehdin ajamaan Suomessa kahden talven lumet ilman hämminkiä.
Talvikilometrejä tuli ehkä 50000km.
Noin 100000km.
Mahdoton menijä,takavetoinen. Sora mössössä ja lumessa takaperin ajamalla selvisi monesta pahasta.
Ainut kerta ulos tietä, pellolle lumeen, hyvä että ovia sai auki. TVH- pojat vetäisi vinoilun saattelemana tielle.
Hyvä oli myös ysikuutonen Saab menemään lumessa ja parhaiten pakilla.
sitä ihmettelen minäkin. Ehkä urheilumieltä ennen oli enemmän ja pienet vastoinkäymiset vain naurattivat. Muistan kun 70-luvulla Ruskeasuolla iltaruuhkassa Ratsatieltä yritin päästä Mannerheimintien liikeenteen sekaan, jätin auton siihen ja kävelin kämpilleni. Hain sen sieltä vasta kun liikenne oli hiljentynyt.
Kerran HiAce karkasi, kun vaihde päällä itse menin työntämään. Meni pellolle sen verran pitkälle, että hinausapu tarvittiin.
Tänään oli ilo ajaa nelivetoisella, mutta huomenna on lähdettävä takavetoisella pakulla Stadiin, kun kaikki keikkavehkeet ovat siinä autossa. Huomenna on siis yksi tohelo enemmän liikenteessä.