Meillä on 2.5-vuotias lapsi sijoituksessa. en enää muista mitä tuon ikäisen tulisi taitaa, mutta puheenkehitys on ainakin jäljessä. Sanoista tulee ekatavuja, ei taida ymmärtää ei/joo -sanojen eroa, suurin osa puheesta vähän kuin jokeltelua. Nuppipalapelin palat saa hyvällä "tuurilla" kohdilleen jne.
Vaikka kuinka olen muka aikuinen, "kyttään" lapsen kehitystä ja tuntuu, että se on niiiin hidasta. Maalailen mielessäni jo kuvia erityiskoulusta, lukivaikeuksista sun muusta. Alkaa vähitellen hahmottua se tosiasia, että hyvillä puitteilla ja ympäristöllä ei saa korjattua jo tehtyjä laiminlyöntejä, geeniperimää ynnä muuta.
Tottahan on, että näillä lapsilla on viiveitä ja vaikeuksia, mutta silti se tuntuu pettymykseltä. Tunteeko kukaan tällaisia ajatuksia tutuiksi?
Miksen jaksa aina olla lempeä, ymmärtävä ja salliva? joskus vaan tekis mieli huutaa, että tajua jo!! Opi jo!
Vaikka kuinka olen muka aikuinen, "kyttään" lapsen kehitystä ja tuntuu, että se on niiiin hidasta. Maalailen mielessäni jo kuvia erityiskoulusta, lukivaikeuksista sun muusta. Alkaa vähitellen hahmottua se tosiasia, että hyvillä puitteilla ja ympäristöllä ei saa korjattua jo tehtyjä laiminlyöntejä, geeniperimää ynnä muuta.
Tottahan on, että näillä lapsilla on viiveitä ja vaikeuksia, mutta silti se tuntuu pettymykseltä. Tunteeko kukaan tällaisia ajatuksia tutuiksi?
Miksen jaksa aina olla lempeä, ymmärtävä ja salliva? joskus vaan tekis mieli huutaa, että tajua jo!! Opi jo!
Vastaukset 26
Vanhimmat
teillä .
Meillä puolessa vuodessa lapsi on kehittynyt hurjaa vauhtia .Epäselvä puhe on selvää jne .
sinä viet toisen ihmisen lapsen kotiisi ja sitten kehtaat kytätä ja yrittää hänestä tohtoria jo 2,5 vuotiaana. Voi vi...
Jos odotuksesi ja luulosi ovat noin ylimitoitettuja ja huomaat ettei raha tuukaan vaan makaamalla, niin ÄLYÄ edes antaa lapsi takaisin omaan kotiinsa.
Lapset oppivat omaa tahtiaan ja pojat yleensä myöhemmin.
Jos kärsivällisyytesi on tuota luokkaa, LUOVU ja äkkiä!
Sinusta ei ole tehtävään!! T: viisas äiti
Aloittaja kertoo ettei hän enää muista, mitä tuon ikäisen pitäisi osata. Huh!, kaikki on päin mäntyä tuossa sijoituksessa, asenne, tavoite ja sijarin osuus. Äkkiä lapsi pois tolta.
käytetään puheterapian alussa viittomia.
Niiden avulla lapsi oppii ilmaisemaan itseään ja tahtoaan ja siinä sivussa alkaa sanojakin tulla, joskus nopeastikin kun alkuun pääsee.
Meillä oli vastaavaa, lapsi oli jo vanhempi kuin 2,5-vuotias eikä puhunut sanaakaan, kaikki kiitos hyvälle puheterapeutille, nyt sujuu puhe.
Tosin kehityksen viivästymää on jonkin verran vielä ja se näkyy lievänä oppimisvaikeutena.
Eli suomeksi: puheenkehityksen viivästyminen enteilee vaikeuksia koulussa, mutta ajan kanssa ja lapsen tahtiin mennään eteenpäin.
Oisipa minulla ollut itselläni sinun kaltainen avarakatseinen ja lämminsydäminen äiti.
Mistä löytäisin yhteystietosi, niin voisit adoptoida minut!
Tai sitten sinun on kirjoitettava kirja, jossa jaat kaiken tuon viisautesi meille muille.
Aika paljon riippuu myös siitä kauanko lapsi on teillä ollut.Meille tuli 9 kk:n ikäisenä lapsi, jolla sanottiin olevan kehitysviivettä l. kehitys vastasi 4 kk:n ikäistä, oli myös alipainoinen ja pituuttakaan ei ollut tullut pariin kuukauteen. Lapsen ensimmäiset kuukaudet menivät ihan fyysisen kehityksen kuromiseen l. nukkui ja söi, paino ja pituus lisääntyivät vauhdilla, samoin hampaita tuli rivakkaan tahtiin.
Sitten kun fyysinen kunto oli parempi alkoi pikkuhiljaa liikkuminen, niin että 1 1/2 vuotiaana otti ensiaskeleensa. Puhetta ei vielä 2 1/2 -vuotiaana tullut ja saimmekin ajan puheterapeutille, joka antoi ohjeita kotiharjoitteluun - käytettiin mm. pictoja apuna.
Lapsi pääsi 3-vuotiaana tarkempiin tutkimuksiin viikko-osastolle ja silloin todettiin kehityksen olevan n. vuoden jäljessä ikätasosta. Puhetta alkoi tulla reilu kolmevuotiaana, ajoittain käytiin puheterapiassa ja kotona harjoiteltiin sitten ohjeiden mukaan lisää.
4-vuotiaana lapsi aloitti puolipäiväisenä päiväkodissa lastenneurologin suosituksesta, kun hänet oli testeissä todettu lievästi kehitysvammaiseksi. 5-vuotiaana alkoi varhennettu oppivelvollisuus ja kaksivuotinen esikoulu, avustaja oli mukana lapsen kanssa ensin päiväkodissa sitten esikoulussa (ja sittemmin koulussa, jota hän on käynyt 1-4 luokat tavallisessa ryhmässä ja 5-6 luokat pienryhmässä).
Aina ei jaksa olla lempeä, ymmärtävä eikä salliva ja kyllä ottaa useinkin hermoon, kun nyt jo teini-ikää lähestyvän 6-luokkalaisen kanssa keskustelu kiertää aina samaa kehää.
Jaksamista antavat kuitenkin onnistumiset l. tämäkin lapsi on oppinut kävelemään, puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan, pukemaan vaatteet päälleen, soittamaan pianoa, uimaan, hiihtämään ja luistelemaan ym. ym.
Teini-ikäisen keskustelut kertovat siitä, että hän on valmis ja halukas jättämään sinut ja lähtemään OMAN ÄIDIN luo!
Anna hänen heti mennä niin ei tule pahempia riitoja.
Tässä taas näkyy kuinka nuori ottaa takuulla oman tahtonsa takaisin sitten kun uskaltaa. Ja niin pitääkin olla!
Jotkut (harvat) viisaat sijarit eivät ota lapsen tahtoa omaan taskuunsa ja tällaisten kanssa yleensä on helpompi toimia.
Mutta liian moni ottaa.
Liian moni ostaa ja myy lasta rahasta tässä nykysysteemissä.
Hävetkää, kun ette muuta oikein osaa>
Tämä lapsi ei ole OMAA äitiään nähnyt sen koommin, kun hänet huostaanotettiin. OMA äiti ei ole välittänyt edes kertoa olinpaikkaansa. OMA äiti yritti myrkyttää OMAN vauvansa. OMA äiti lähes tappoi vauvansa ravinnon ja hoidon puutteeseen.
Jospa pitäisit pienempää suuta, kun et asiasta mitään tiedä.
olen bio äiti ja vanhin poikani, joka on nyt 18, oppi puhumaan ensimmäisen sanansa 2,5 vuotiaana ja ensimmäinen lause tuli 3 vuotiaana ja puuttui r sekä s.käytiin puheterapiassa koulun alkuun asti. puhe kehittyi koko ajan ja nyt 18 vuotiaana hän on lukiossa ja yli 9 keskiarvo. ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia koulussa. joten ei puheen viivästys aina tarkoita sitä, että jää jälkeen koulussa. jokainen oppii ajallaan. tuella ja maltilla saa paljon aikaan.
mitä minkäkin ikäisen pitäisi suunnilleen missäkin vaiheessa osata, niin kannattaisiko mennä ammattilaiselta kysymään sen sijaan, että itse pähkäilee asiaa ja ehkä turhaan polttaa päreensä lapsen kanssa.
Mulla on neljä biologista lasta ja vaikka nuorin on vielä puolivuotias vauva niin jokainen on kehittynyt ihan omaan tahtiinsa, huomattaviakin heittoja taitojen oppimisessa ja kehityksessä. Esikoisella oli vuoden ikäisenä monipuolinen sanavarasto ja puhui yksittäisiä sanoja paljon. Kaksivuotiaana hän puhui täysin sujuvasti. Seuraava lapsi vasta aloitti puhumisen varovaisesti 2-vuotiaana ja hänen suullinen ulosantinsa on melko kankeaa vieläkin 12-vuotiaana, hän ilmaisee itseään sujuvammin muuten. Kolmas lapsi puhui vauhdikkaasti omaa kieltään parivuotiaaksi, jonka jälkeen hän alkoi puhua muillekin ymmärrettävää kieltä eikä ole sittemmin vaiennut. Kaikki ovat sopineet "kehityskäyrille" eikä esim. neuvolan mielestä kenenkään kehityksessä ole ollut mitään ihmeellistä. Yhdellä lapsista todettiin myöhemmin asperger.
Adoptoidut lapset tulivat meille ensimmäisen kerran 1- ja 2-vuotiaina. Heidän tiedettiin olleen laiminlyötyjä, ja kannoin heitä sylissä ja pidin lähellä paljon ja pitkään. Kovin hiljaisia olivat aluksi, mutta kun perheessä on paljon virikkeitä, kuunneltavaa, katseltavaa ja kommunikoitavaa, niin sitä se heilläkin lähti. Toinen on edelleen hiljaisen sorttinen ja toinen varsinainen papupata.
Jos sinua mietityttää onko jotakin vialla, ota yhteyttä neuvolaan ja jos et mielestäsi saa neuvolasta riittävää apua, mene yksityiselle, vaadi vastauksia. Ole itse aktiivinen. Turha sitä on uhkakuvia vielä maalailla, kun tietoakaan ei vielä ole. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi olisit pettynyt, jos lapsi kehittyisi hitaammin syystä tai toisesta?
Sijari on kertoo olevansa pettynyt 2,5-vuotiaaseen sijoitettuun paljon kärsineeseen lapseen.
Ei hyvältä näytä.
Koko kirjoituksen sävy on sen luontoinen, että lapsi pitää ottaa tuolta henkilöltä pois ja sitä hän varmaan itsekin toivoo, eikä uutta anneta tilalle.
Eukko voisi sitä odotellessa ostaa jonkin hyvän lastenkirjan, ottaa lapsen syliin ja katsoa lapsen kanssa kuvia ja kertoa lapselle mitä kuvissa tapahtuu, kielellisen kehityksen tueksi.
Minä hankin pupu tupuna kirjoja ja niistä kerroin lapsilleni mitä kuvissa tapahtui. Uudestaan ja uudestaan tykkäsivät "lukea". Neljännen kohdalla osasin kirjat ulkoa, lapsi käänsi sivua ja vilkaisin sivua ja silmät kiinni kerroin ulkomuistista mitä kuvissa tapahtui. Tein kolmivuorotyötä ja sen takia on aina humalainen olo ja koetin levätä siten lukemisen ohessa kun pakko oli lukea lapselle ja pakko oli levätä. Mikä ei siis sijarien pettymykseksi johtunut mistään päihteistä, ähä kutti sijarit tässä kohtaa.
Miksei tuo sijariakka lue sille lapselle vaan täällä roikkuu netissä valittamassa. Minulta on lapset huostattu, minä saan täällä roikkua ihan niin paljon kuin lystään, mutta sijariakkojen pitää olla hoivaamassa niitä sijoittettujaan. On se sitten helvettiä, että rahan takia ottavat lapsia äideiltä jotka hoitaisivat itse lapsensa ja hyvin ja pilaavat laiskuuttaan tai dementiansa takia toisten lapset ja yhteiskunta maksaa ja jää vastuuseen. Ei rahan meno veronmaksajilta tällä meiningillä lopu.
Ihan voi olla taas niiin ylpeä teistä biologisista vanhemmista...by the way, mieheni tekee kolmivuorotyötä myös, tehnyt jo parikytä vuotta, meillä pieniä lapsia monta ja ei vaan sossuntäti ole hakenut pois, jopa vieraitakin ollaan lisäks saatu tässä hoitaa. Et mikähän se syy sun tokkuraas olikaan...
Vai että noin hyvin lapsia hoitavilta otetaan lapset pois! Olet surkea valehtelija ja manipuloija, keneltäkään hyvin lapsiaan hoitavalta EI niitä haeta pois. Itse olet veronmaksajien taakka, kun et penskojasi halunnut itse hoitaa, toivottavasti et hankkiudu enää paksuksi, kun sinusta ei vanhemmaksi ole.
Kiitos kaikille vastanneille. Avasitte silmäni.
Luovumme sijaislapsesta. Laitoin asian vireille, koska en ole tarpeeksi ymmärtäväinen, tahtoisin että lapsi pärjäisi, toisi meille kunniaa ja kehuja. On turha kasvattaa, jos lapsi ei koskaan pääse edes ylioppilaaksi.
Onneksi on paljon ihmisiä, jotka osaavat asian hienosti, eivätkä anna mieleensä hiipiä yhtään harmaata ajatusta tai anna inhimilliselle epävarmuudelle sijaa.
Voi jösses.
Toivon että aloittaja on tosisaan johtopäätöksensä kanssa. Eli toivottavasti ei trolli. Muuten on pelättävissä, että kun sijoitettu lapsi kasvaa tuossa perheessä, hän joutuu vastaavan paskan kohteeksi. Kulttuuri näkyy selkeesti.
Eli kannustan aloittaa. Ratkaisu on oikea, eikä tule hetkeäkään liian myöhään.
Aloittajalta puuttuu tukea ja tietoa. Siis ei kai nyt kukaan TOSISSAAN voi ajatella, että kasvattaa lapsia siksi, että nämä toisivat kasvattajalleen kunniaa ja mainetta, tai että lasta ei kannata kasvattaa, jos tästä ei tule ylioppilasta. Mistä sellaisen nyt voi etukäteen sanoa kenestäkään 2,5-vuotiaasta. Ei mitenkään. Kun ei edes mitään diagnoosia ole, vaan äiti vain "ei muista" mitä tuon ikäisen lapsen pitäisi osata.
Jos aloittaja on todellinen, niin pihalla hän kyllä vaikutti olevan joka tapauksessa. Tuo viimeisin viesti nyt taas vaikutti bion tekstiltä, joka yrittää matkia käsitystään sijareista ja näiden odotuksista. Toivon ainakin.
jokainen meistä on joskus turhautunut, tuntuu että ei mikään etene, päätä saa hakata seinään, mutta sitten kun tulee lapselle se ahaa-elämys ja edistystä voi tapahtua huikeaa vauhtia, tietää, että kyllä se sinnittely on kannattanut.
Meillä on saman kaavan mukaan menty vuosia, ensin uudet asiat ovat tosi vaikeita, alkaa turhauttaa ja heps, yhtäkkiä kaikki vaan loksahtaa kohdalleen lapselle.
Kunnes tulee joku muu uusi asia....
Ei sitä noin vain voi heti periksi antaa.
Tai ehkä on parempikin antaa periksi jo heti tässä vaiheessa niin lapsi voi löytää uuden ymmärtäväisen ja ennen kaikkea kärsivällisen sijaisperheen.
Kun aloittaja nyt luopuu riskilapsesta niin jos tuo lapsi vielä joku kaunis päivä sittenkin keikkuu professorin pallilla, niin arvatkaa harmittaako.
No jokatapauksessa leikki sikseen ja lapsi pois aloittajalta. Lapsihan on tuottanut pettymyksen, kuten saimme lukea.
Varsinkin se, että lapsi on joutunut elämään ravinnotta on yksi syy kehityksen viivästymiseen, jo pelkästään. En usko että aloittaja mitenkään pystyy edesauttamaan lapsen kykyjä tai pönkittämään lapsen lahjakkuutta, kun ei aloittaja itsekään mikään Einstein näytä olevan.
lapsi vaistoaa herkästi turhautumisesi ja häneen kohdistuvat odotukset, joten hellitäs nyt vähän tai lapsi ei puhu koskaan.
Jos olet huolissasi puheen kehityksestä, varaa aika puheterapeutille ja lopeta "kyttääminen", sillä saat vain pahaa aikaan.
Tällaiset jutut vaativat aikaa ja KÄRSIVÄLLISYYTTÄ juuri sinulta.
Hyvillä puitteilla ja oikeanlaisella terapialla ja huolehtimisella tosiaan saa paljon korjattua.
Ja jos lapsesta ei koskaan mitään huippuälykästä tulekaan, niin mitä sitten, kyllä hän kehittyy kun et hosu.
kaktus, ettei sijarilapsesta tehdä huippuälykästä. Johan siinä sijariämmien omat lapset jäisivät lähtöön ihmettelemään. Tämä on sijoitusten eräs keskeisistä syistä, pyrkiä estämään joidenkin koulussa hyvin menestyvien bioperheiden lasten menestyminen ja pärjääminen hyvin aikuisen elämässään.
Tuolle kirjoituksestaan päätellen eritysioppijoita kasvattavalle inisijälle jonka mies on vuorotyössä ja hankkii inisijälle ja tämän jälkikasvulle pöperöt pöytään, niin mene itse sinne vuorotyöhön ja kustanna lapsillesi ruuat. Olet niitä naisia, jotka syövät mitä mies tienaa ja turpeana vahtaat miestäsi. Sympatiat miehellesi, toivottavasti älyää ennenkuin on myöhäistä huomata pilanneensa elämänsä.
>Tämä on sijoitusten eräs keskeisistä syistä, pyrkiä estämään joidenkin koulussa hyvin menestyvien bioperheiden lasten menestyminen ja pärjääminen hyvin aikuisen elämässään. <
Miten se käytännössä tapahtuu?
Olen muuten hoikka nainen joten turpeaksi on turha haukkua:)
Ja ihan kohtalaisen hyvän näköinen, mies on innoissaan vielä kaikkien vuosien jälkeenkin :DDD
Mites itselläsi?
Onko miestä vai lähtikö karkuun?
Minulla on kotona tämä työ ja toinen työ, meillä kun on myös yhteinen yritys, että saadaan lisää liksaa tähän surkeasti maksettavaan sijarihommaan lisää.
Sen lisäksi mies käy kodin ulkopuolella työssä.
Että näin me yhteiskunnan elätit ja toisten rahoilla makoilevat hoidamme asiamme.
mutten tarkoittanut vyötärönympärystä vaan ihoa. Iho on mallasta nauttivilla sellainen erilainen, vetelä ja huokoinen.
Miehestä kysyt niin vastaan että me molemmat hölmöiltiin, ei yksinään voikaan riidellä. Rakkautta on vieläkin ja siksi ei kukaan muu ole paikkaa saanut meidän kummankaan elämässä. Yrittäjiä on ollut ja näkynyt olevan, mutta pitää hyväksyä nyt vain se että töpeksittyä tuli aikanaan siinä. Se on monen asian summa, eli ei lähtenyt karkuun. Mutta tosiasia nyt kuitenkin on, että ei miehet ole vanhempina innoissaan enää naisista sillätavalla kuin nuorena heitä naiset kiinnostavat. Vanha mies on vanha mies.
alkomahoolia en juurikaan nautiskele; tissuttelu on tyhmää, kun haluaa hoikkana pysyä ja enemmän kun ottaa, seuraa krapula, mistä en myöskään erityisemmin tykkää.
Mulla on ihan hyvä iho muutenkin, ei hirveesti vielä ryppyjäkään :DDD eli ai yhtään taikinamainen eikä kaljan kyllästämä.
Joten vähäiseksi jää meikäläisen tenuttelut.
En kuitenkaan täysin absolutisti ole; onhan meillä amalian kanssa kuuluisa kännikerhomme ja muut näyttävät tietävän parhaiten missä kunnossa milloinkin olemme ;)
kehityshäiriö... oma äiti ei kiusaannu vaan jaksaa rakastaa, kaikkein suloisin oma pikkuinen ei ole huonompi kuin muut, vaikka olisi hidaskin!