Eilen oli Saarenmaa motissa Myrskyn ja lauttaliikenteen katkeamisen myötä.
Illansuussa tuli puhelu tyttäreni kummilta, että josko autaisin hänen kahta ystävätärtä, kera pienen lapsen. He olivat pitkässä jonossa Kuivastun satamassa odottamassa mantereelle pääsyä, kun lautat lopettivat liikenteen. No minulta kysyttiin yösijaa ja tottakai suostuin.
Vieraat kävivät tullessaan kaupassa ja toivat mukanaan vinkkua, verimakkaraa jne.
Sitten vielä pamahti sähköt, no lisää puita pesään ja kynttilät palamaan. Oli oikeastaan ihan mukava ilta kynttilöiden ja takkatulen valossa juoda vinkkua, haastella mukavia ja aliassia pelatessa. Näin meistä täysin vieraista ihmisistä tuli hyviä tuttuja varsinkin, kun tuo pikkulapsi rupesi kutsumaan minua jouluvanaksi.
Illansuussa tuli puhelu tyttäreni kummilta, että josko autaisin hänen kahta ystävätärtä, kera pienen lapsen. He olivat pitkässä jonossa Kuivastun satamassa odottamassa mantereelle pääsyä, kun lautat lopettivat liikenteen. No minulta kysyttiin yösijaa ja tottakai suostuin.
Vieraat kävivät tullessaan kaupassa ja toivat mukanaan vinkkua, verimakkaraa jne.
Sitten vielä pamahti sähköt, no lisää puita pesään ja kynttilät palamaan. Oli oikeastaan ihan mukava ilta kynttilöiden ja takkatulen valossa juoda vinkkua, haastella mukavia ja aliassia pelatessa. Näin meistä täysin vieraista ihmisistä tuli hyviä tuttuja varsinkin, kun tuo pikkulapsi rupesi kutsumaan minua jouluvanaksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja avulias ihminen, ei tietenkään tuollaisessa tilanteessa viitsi kieltäytyäkään.
Mutta varmasti teillä oli oikein mukavaa ja uusia tuttavia sait ainakin.
Monestihan yllätysvieraiden tullessa ensimmäiseksi miettii, onko mitään tarjottavaa ja se voi viedä ilon koko tapaamisesta.
...reilun kaksivuotiaan lapsen takia, ilta ja yö autossa kylmässä, lumimyrskyn keskellä ei ole mukavaa, vaikka kohtalotovereita oli Kuivastun satamassa paljon. Ehkäpä joku joskus hankalassa tilanteessa tarjoaa apua myös meikäläisellekkin.
Se tyttöjen kaupassakäynti oli pieni yllätys ja aamulla kun tytöt lähtivät oli putsissa, astiat pesty jne.
ajatus, kun auttaa toisia, niin voi olla, että joskus on itsekin avun tarpeessa ja miten mukavaa silloin, kun löytyy hyväsydämisiä ihmisiä.
Jotain 25 vuotta takaperin. Syksyinen sateinen päivä vihmoi surkeuttaan.Illansuussa ovikello soi.Könysin ihmettelemään sisään pyrkijää.
Ovensuussa seisoi kaksi märkää nahka-asuista, pitkätukkaista nuorta ihmistä. Ekana seissyt ilmoitti kohteliaasti nimensä ja sanoi jotenkin näin: "Äitini on sanonut, jos sulle tulee hätätilanne ja yösijan tarve Mansesterissa, kolkuta tällaiseen osoitteeseen, siellä asuu ihmisiä."
Prätkäreissu oli keskeytynyt surkeaan ilmaan ja nuoripari oli vailla suojaa. Hivenen oli ällistynyt ilme elämänkumppani kasvoilla, samoin minulla.
Yösijan nuoret saivat, myös palasen nälkäiseen suuhunsa illoin aamuin.
jos maailmassa oli enemmän kaltaisia ihmisiä, ei maaimassa meillä olisi mitään hätää.
ovat kuin pieniä satuja joissa on todella happy end. Sille joka on saanut jelpata tulee palkinnoksi myös iloinen mieli. Sellanen lapsen iloon verrattava puhdas ilo-olo.
toi sun tekos, ei kuulosta kovi Juron-Ukon touhulta.
Multa ei noin vain onnistuis vieraiden ihmisten yövyttäminen.
Paremmin pyrin kauemmas kun lähelle ja siks tää netti homma on hyvä. Täällä voi jutella vieraiden kanssa ja jos siltä tuntuu kone kiinni.
Oon kanssa erittäin vaikea pyytämään apua, vasta viimesessä tilassa kysyn.
Siskon tyttö aikoinaan kun hoidin äitiäni sanoi kerran puhelimessa "Ei sun tarvi olla noin vahva"
Silloin jäin miettimään että noinko mut joku näkee. En tiedä onko se jotain saarelaista luonnetta, siellä on aikoinaan ollut pakko pärjätä.
Jos kattoo "Myrskyluodon Maijaakin". Vasta viimesessä tilassa kysytään apua,Se mun täytyykin mennä laittamaan elokuva listalle.
Oon sen monesti kattonu ja aina se puree.
Kesämökillä Suomessa mulla on ovet lukitsematta, koska siellä ensinnäkään ei ole mitään varastettavaa ja toisaalta jos pilkkimies putoaa jäihin voi rauhassa mennä lämmittelemään ja kuivaamaan vaatteitaan ja panna vaikka saunan lämpiämään. Vaikka tää juttu on yleisessä tiedossa paikkakunnalla, ei ole koskaan käynyt varkaita.
Olen hieman samanlainen, kuin sinä, sillä avunpyytäminen on liian usein ylivoimainen juttu.
Kun isäni lähtö läheni, niin valvoin neljä yötä äitini ja veljeni kanssa isäni vierellä. Sitten kun tuoni vei isäni, muutti se myös minua, en pelkää enää kuolemaa, olen sinut tulevan kanssa.
sellanen perusturvallisuus sisimmässäsi . Vain elämää ei sen enempää ....ja kuitenkin otat varmaan elämän ja ihmiset ympärillä tosissasi. Turvaton ihminen ei tietysti jaksais mihinkään aikaavieviin projekteihin elämässään tässä iässä enää ryhtyäkään.