Tuossa oli jo aiemmin saman aiheinen keskustelu, mutta ajattelin vielä kysellä mielipiteitä.
Olen 3 vuotta ollut yksinhuoltaja ja sinkku. Uutta kumppania olen yrittänyt löytää, mutta jotenkin on joka juttu mennyt aina jollain lailla mönkään. Lapseni on nähnyt näitä "tuttaviani", mutta vain äidin kavereina.
Mitä olette tästä mieltä? Kauhea huoli on siitä, mikä vaikutus tällä on lapseen, mutta kun ei oikein ole tilaisuutta muutenkaan ketään tavata, kun lapsenvahteja ei juuri ole saatavilla.
Onko muilla samaa ongelmaa?
Olen 3 vuotta ollut yksinhuoltaja ja sinkku. Uutta kumppania olen yrittänyt löytää, mutta jotenkin on joka juttu mennyt aina jollain lailla mönkään. Lapseni on nähnyt näitä "tuttaviani", mutta vain äidin kavereina.
Mitä olette tästä mieltä? Kauhea huoli on siitä, mikä vaikutus tällä on lapseen, mutta kun ei oikein ole tilaisuutta muutenkaan ketään tavata, kun lapsenvahteja ei juuri ole saatavilla.
Onko muilla samaa ongelmaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kokeile MLL:n lastenhoitovälitystä: http://www.mll.fi/perheille/lastenhoito/
Omasta puolestani voin sanoa etten tee lisätuttavuutta yh:n kanssa ellen voi olla täysin tuntematon lapsille kunnes suhde on vakavalla pohjalla. Se ei enää missään nimessä käy että nainen tuo lapsensa mukaan ensitreffeille.
En aivan ensitreffejä tarkoittanutkaan. Vaan sitä, että on vaikea pidemmän päälle tutustua toiseen ihmiseen ilman lapsen mukana oloa.
Mitä ihmeellistä, vaikeaa tai lapselta piiloteltavaa siinä on jos naisella on mies (tai toisinpäin) "kaverina" käymässä vaikka lapsi on kotona??
Siinähän sitä kerkee tutustumaan normaalin arjen puitteissa kunhan käyttäytyy tilanteen edellyttämällä tavalla.
Samalla näkee tuleeko lapsi toimeen tämän henkilön kanssa ja mikä on hänen suhtautuminen lapsiin.
Kun se tärkein asia eli lapsi tulee kuitenkin olemaan myös jatkossa siinä niin itse ainankin katson tämän kortin ekana jotta saa edes jonkinlaisen käsityksen voiko suhteesta tulla edes enempää.
Oma tapani tutustua on täysin päivänvalon kestävää, mikä on sinun tapa?
Mukavaa, että joku muukin ajattelee samalla tavalla. Olen kovasti miettinyt, miten muut yh:t tämän tutustumisvaiheen toteuttavat..
Samoin ovat minunkin tutustumiset päivänvalon kestäviä. Esim. mehun juontia ja pullan syöntiä porukalla tai vaikka pulkkamäessä käyntiä.
Silti taustalla on aina pelko, että mitä jos lapsi kiintyy tähän ihmiseen, eikä suhteesta sitten tulekaan mitään... Siksi olen niin kovin varovainen.