Usein pohdin, niin kuin taas tänä aamuna.
Kun lähtö tulee, ei minusta jää jälkeen mitään.
Ihmisten joilla on lapsia elämä jatkuu heissä.
Joku kirjailija lauluntekijä jne. jopa poliitikko jättää jälkensä maailmaan siinä.
Kuolema tulee joskus js mietin että minun jälkeeni jää koti josta suurin osa menee kirpputoreille ja vastaaviin paikkoihin ja kaatopaikalle.
En "pelkää" kuolemaa, pyrin elämään niin että voin lähteä ilman "vihollisia" ja aina pyrin siihen etten anna auringon laskea vihani yli vaikka olen äkkivihastuja.
Ja ainakin haluan että monta asiaa jää kesken kun lähden, ja tällä tarkoitan että en ole nurkkaan tylsistynyt vaan koko ajan pitää olla unelmia ja suunnitelmia.
Elämän haluan maistuvan loppuun asti.
Tässä tämän aamun mietteitäni.
Kun lähtö tulee, ei minusta jää jälkeen mitään.
Ihmisten joilla on lapsia elämä jatkuu heissä.
Joku kirjailija lauluntekijä jne. jopa poliitikko jättää jälkensä maailmaan siinä.
Kuolema tulee joskus js mietin että minun jälkeeni jää koti josta suurin osa menee kirpputoreille ja vastaaviin paikkoihin ja kaatopaikalle.
En "pelkää" kuolemaa, pyrin elämään niin että voin lähteä ilman "vihollisia" ja aina pyrin siihen etten anna auringon laskea vihani yli vaikka olen äkkivihastuja.
Ja ainakin haluan että monta asiaa jää kesken kun lähden, ja tällä tarkoitan että en ole nurkkaan tylsistynyt vaan koko ajan pitää olla unelmia ja suunnitelmia.
Elämän haluan maistuvan loppuun asti.
Tässä tämän aamun mietteitäni.
Vastaukset 47
Vanhimmat
toivottavasti. Se ettei mennyt virran mukana tuomitsemalla tai parjaamalla jos tilanteisiin joskus joutuu. Uskaltaa tuoda oman rehellisen kantansa asioihin ja puolustaa jos puolustettavaa. Kyllä se jälkensä jättää, mieliin, muutahan ei tarvitse jäädäkään.
minäkin toivon että jälkeeni jää ajatus ihmisestä joka kaiken outoutensa keskellä kuitenkin antoi jonkunlaisen tuen.
Oli pienesti kuitenkin ihminen ihmisten joukossa.
kotikaupunkini kuvia ja rakennuksia, tulee mieleeni, että "tuokin talo on isäni laittama" "Tuolla hän teki sen ja sen" "tuossakin kirkossa näkyy hänen kädenjälkensä"
tuntuuko se miltään.
Ei.
tuo, että älä anna auringon laskea vihasi ylle.
Olen myös äkkivihastuja, suomalaisissa sananlaskuissa piilee viisaus.
Varmaan moni on tuonkin lauseen lapsena oppinut kotoaan.
Mitä jälkeesi jää.. Toivottavasti en ainakaan ole katkera mistään. Se on pahinta, mitä voisi tapahtua. Eletään vaan päivä kerrallaan ajan virrassa.
on upeaa.
Oman isäni (joka oli rakas) kuvia katsellessani mietin usein etten tuntenut koskaan häntä.
Hänen silmänsä valokuvissa ei kerro mitään, ikäänkuin hänellä ei oikeita ajatuksia olisi ollut.
Kun sanotaan että silmät on sielun peili mietin aina kuvia katsellessano missä sinun sielusi oli.
Tosin on vaikean lapsuuden käynyt ja sota-aika tehnyt tehtävänsä siinä sukupolvessa.
Äitini oli lottana ja hän jotain kertoi siitä ajasta, isäni ei koskaan puhunut sanaakaan.
ja kun vielä muistaisi joka aamu että tämä päivä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä, voisi joka päivä olla paras päivä kaikkineen murheineen ja tuskineenkin.
Sanalaskut ja mietelmät on hyviä elämän oppaita.
Minulla ei ole lapsia,ei ole aviomiestä,mutta perijöitä aikanaan kyllä riittää lokeroita koluamaan.Antaa koluta.Piilossa on perijöiltä,sillä minulla on parempia ystäviä kuin on sukulaisia.Julkinen imagoni on pieni kaksio halvalla asuinalueella,en ole remontoinut edes sitä ja se on tyhjillään muuten paitsi yksi tuoli ja yksi lattiamatto olohuoneen puolella.Siinä on sukulaisille jaettava,muuta ei löydy.Olin jo lapsena kova piilottelemaan lelujani ja tavaroitani puhumattakaan,....
ajatus piilotella perintöä, minulla tosi ei ole tarvetta siihen.
Jos jostain syystä rikastuisin yks kaks jättäisin mielihyvin omilleni eli sisarelleni ja hänen lapsilleen.
Ihmisestä jää kuitenkin muisto ja se on paljon tärkeämpää kuin tavarapaljous.
Sanotaan, että ihminen elää niin kauan kuin joku hänet muistaa.
Itse toivon, että minusta mieluummin jää hyvä muisto, kuin paljon Arabian astioita.
Oikeastaan en hakenutkaan materiaalista jäämistä.
Lapsena haaveilin että minusta tulee kirjailija isona ja joskus mietin että jos se olisi toteutunut olisi minusta jäänyt ajatuksia, kuolemattomia lauseita :-)) jne.
Jos minulla olisi lapsia eläisin niissä niin pitkälle kun he puolestaan lisääntyväisivät.
Nyt ei kumpikaan ole enää ajatuksissani ei minulla olisi pinnaa kirjoittaa kirjaa vaikka aiheita on kyllä pilvin pimein ympärilläni.
että tarkoitit toisenlaisia jäämistöjä kuin tavaraa.
Minusta muisto on hyvä, jos se jää mukavana jälkeen, mutta jos sinulla on ajatuksia ja kykyjä kirjoittaa, niin tee se ihmeessä.
Eihän tarvitse ensin kirjaa miettiä, vaan laitat ylös ajatuksiasi, ehkä niistä syntyykin kirja loppujen lopuksi.
Eikä hukkaan mene missään tapauksessa, joku voi löytää niistä aarteita ja silloin sinun muistosi säilyy mielessä.
vihkoihin ajatuksiani silloin tällöin ja joskus kuljin vihko mukana joka paikassa, nyt se on jäänyt.
Eikä se enää tänäpäivänä kuulu unelmiini.
jää, ainakin geeneihin, jotain minusta... mutta jääkö muuta, eihkä muutaman sukupolven mittaisia muistoja, jotka muuttavat pikkuhiljaa muotoaan, - tulevat tarinoiksi..
Sinulle..
Ei meistä tarvia jäädä mitään kongretiaakaan, muistoissa, ja sitten mielikuvissa :)
Siis "muistoissa elämme"..jne..
kyllä tärkeää sekin että joku joskus ajattelee, niin kauan kun muistajia riittää.
ajatuksistasi, - jätät muistelmateoksen suvun jälkipolville :)
heittää ajatuksen.
Kirjoittaa tavallaan juuri heitä ajatellen.
Juuri tyssäsin Paapun viestiin kirjan kirjoittamisen mutta kirjoittaa heille henkilökohtaisesti....mielenkiintoinen ajatus.
Kiitos.
Olisin ikionnellinen jos saisin lukea oman sukuni- ja omasta suvustani kirjoitetun kirja..sukulaisen kirjoittaman.
Pitäisiköhän tässä ruvetakin raapustamaan jotain..hmmm....:)
Uskotko harmittelevasi jossain tuonpuoleisessa, että itsestä ei sitten jäänyt maanpaalle mitään konkreettista jälkeen. Minä luulen kuitenkin, että siellä ei harmitella menneitä ollenkaan.
Täällä jälkeen jääneet voivat muistella pienen hetken jokaista tahollaan, mutta sekin hetki on olemattoman lyhyt. Sillä heillekkin koittaa pian lähdön hetki. Vaikka jotkut jäävät elämään tekemisineen ja saavutuksineen vähän pitemmäksi ajaksi, niin ei se lähtijä sitä varmaan itse enää havannoi.
Minusta pääasia on että ei muistella pahalla. Tekemiset ja jäljenjättämiset on vähän sama asia, kuin nyt eläissäänkin. Jotkut jättävät jälkensä vaikka piirroksina seinään, jos eivät muuten saa huomiota. Toiset eivät haluakkaan olla huomion keskipisteenä, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Voipa olla jopa jonkinlainen tarkoituskin, ettei jokainen jätä niitä jälkiä. Sillä jos jokainen jättäisi jälkeläisen tänne maapallolle, niin sehän tuhoaisi itse itsensä. Jonkinlainen säännöstely siis on tarpeen. Se on ajatelta niin, että juuri minä olen se yksi säännöstelijä, joka ei lisää liikakansoitusta maapallolla.
Minulta ei jää mitään kesken. Jos joku asia jää kesken, niin sen ei ollut tarkoitus tullakkaan valmiiksi. Ihan hyvällä omallatunnolla saa elellä, vaikka ei saisi mitään aikaan. d;)
(keksin sanan juuri, ja jos se on jo keksitty niin sitten on),
olen samaa ja eri mieltä kanssasi En todellakaan usko harmittelevani tuonpuoleisessa, enkä myöskään harmittele nyt.
Pohdin erilaisia ajatuksia ja kyselen miä muut ajattelee koska se laajentaa omaa maailmaani.
Enkä sure vaikka jälkeeni ei jäisi yhtään muistelijaa.
Meille ihmisille on annettu yksi upea elämä ja kyky ajatella.
Me tehdään joka päivä ratkaisuja ja monet niistä vaikuttaa toisiin ihmisiin.
Joku ihminen näkee mun elämän surullisena ja on pahoillaan kun en juokse kaikkialla ja ole koko ajan menossa, minä olen onnellinen juuri nyt tämän koneen ääressä, vaikka syytä ei ole.
Kirjoitin pitkän litanian kunnes huomasin sinun vaihtaneen sanan jälki sanaan jälkeläinen, minulle ainakin kaksi aivan eri asiaa.
Ei maailma siitä räjähtäisi jos jokainen pienen jäljen jättää ja uskon että jättääkin mutta siitä kyllä jos jälkeläisen, eli taas olen sekä samaa että eri mieltä kanssasi.
Onneksi maailmaan mahtuu eri elämäntapoja ja eri ajatuksia.
Varmaan jokainen jättää jälkensä johonkin, ainakin vaikuttaa muiden ihmisten tekemisisiin, jo olemassa olollaan. Me kuulumme kokonaisuuteen, vaikka olisimme kuinka omantien kulkijoita. Tämä jo jättää jälkemme, ollemme aina historian kirjoissa mukana.
Jälkeläinen on eräänlainen jälki meistä, se on se geeniperimä. Kuitenkin mielestäni jäljen jättäminen ei ole elämän tarkoitus, vaikka usein niin ajatellaankin. En kiellä, ettei se vaikkuttaisi omaan ajattelu tapaan elämästä yleensäkkin. Jos itsellä ei ole jälkeläisiä, niin sitä voi ottaa elämisensä paljon itsekeskeisemmin. Se jopa on vapauttavakin tekijä elämässä, ei tarvitse kantaa vastuuta muista. Kaikilla asioilla on ne hyvät ja huonot puolensa, niiden kanssa on vain tultava toimeen.
Tuo näkemys, mitä muut meistä ajattelevat, on minulta jäänyt kokonaan unholaan. Se ei vaikuta tällä hetkellä kovinkaan paljon eläämääni. Vaikka pitäisi kyllä ottaa muut huomioon tekemisissään vähän nykyistä enemmän. Jospa tulevaisuudessa saisi itsestään enemmän irti tuossakin asiassa. d;)
tämän hyvän alotuksesi alle vielä Matin ja Tepon esittämää kappaletta: Pidä itsestäsi huolta.
Tuli heti mieleeni kun kirjoituksesi luin.
Ehkä ei ihan kohdalleen tuo suositukseni osunut, kun en sitä miettinyt yhtään. Muistan sen vain hämärästi itsekkin, joten siksi en ole ihan varma.
Se vain tulla putkahti jostain.
Voipi löytyä youtubelta.
kappaleesta sellaista versiota jonka olisin viitsinyt tähän laittaa. Kun tuolla you tubessa on niin moniaita kappaleita ja vielä monenlaisten tekemiä, hyvä kappale kyllä.
Ko tais mennä linkitys mönkhään.
http://www.youtube.com/watch?v=5HEtm39Nw_s
http://www.youtube.com/watch?v=5HEtm39Nw_s
Saapa näkiä mitä tapahtu. Mie en meinaa muistaa, ko mie en ylheensä linkittele.
Kertokaapa viishammat missä mie nyt töppään.
Mitä mun pittääpi painella. Mie olen nyt ihan pihala. Olen mie joskus osanu.
Nyt mie kokkeilin kahelaki eri tavala. Vai inko mun konheesa vikkaa vikkaa vikkaa vikkaa.
Pääsä on, sen mie tiän kyllä. Nytki on ainaski tukka sekasin noin ulukopuolisen tarkastelun perustheela, kuten aina.
Savolainen aphuun? Hätyy auttaa nyt, jos ei onnaa, eikä Meriläinen viitti opastaa.
Kyllä mie sitte sen muistan ko ei tarvi, tai sitte se onnistuu ko ei tarvi.
Meijän perheesä on yks tietokonehirmu, mutta ko se on maailmala, eikä sitä saa tähän häthään kiini.
Antheelsi tämä aiheuttamani kaaos hyvän asian keskele, sillä taitaapi olla tulosa mielenkiintonen ketju.
Mutta kuuluuhan tämäki osana avvaukshen aiheeseen.
Meinaan tämä unohus, ja töppäilykin.
Äläs hättäile ota ihan raahallisesti penkistä kiinni, kyllä me tästä jotenniin selevittää kuiville, vaikka ee oltas kastuttukkaan.
Hyvinhän tuo linkittely näkkyy onnistunneen. Olin tuolla lenkittelyssä, syömättelyssä välillä.
Sehän pittää painasta vasemmalla tuo URL osoite siniseksi, ja sitten oikealla ottaa siitä kopio, ja sitten vaan luovuttaa oikealla se liitteenä tähän meijän nähtäväksi ja näppäiltäväksi. Voi sen sen tehä maalaamallakin, mutta mitäs sitä turhia, maalailemmaan kun on hyvät maalit muutenniin pinnassa.
Minullekkiin tekis tuo oppi monessakkiin asia eetvartia, mutta ei oo kettään opettamassa ja koulimassa. Ihan vuan kantapiän kaatta on harjoteltava nämäkkiin asiat. d;)
Hyvin tuli tänne etelään ja sulan meren ääreen molemmat linkitykset.
Täytyi välillä harrastaa noitten ystävien ja sukulaisten kanssa juttelua kun on sellanen päivä että onnitteluja tulee tuutin täydeltä.
yks päivä ihmisen elämässä ja kaikki on sekasin.
No menköön tää nyt näin huomenna ei muistetakaan kuinka sankaria sitä nyt ollaan, minusta hauskaa.
Mutta tärkeitä ovat kaikki.
Ja savolainen oli nopeampi kuin minä mutta hyvä niin.
olit kun minä vaikka myöhäsiä huutelet mutta pääasia että nyt on kaikki OK, ja pukin linkit täällä.
Ei kai se ikäkriisi ole parhaillaan päälle, saako sinua onnitellakkin. Kysyy hän d;)
onnitella.
Eikä tiedoissasi aukkoja ole, en ole aiemmin maininut tätä päivää.
Ja ikä riisi mikä se on kun elämä paranee päivä päivältä.
Paitsi erään ysätäväni lausahdus "puoli vuosisataa" se kyllä kuulosti aika hurjalta.
Mutta hyvä päivä on ollut. Että kiitos onnitteluista.
ollu alaikäsenä täälä?
Mieki olen puolituhumia juttuja kertonut alle viiskymppisele, niinkö?
Mitehän meile olis käyny sielä erakkohommisaki? Tuli vaan miehleen. Olisin pijan joutunu käräjile?
Tervetuloa vaan puoli-ikäseksi. Onnittelua pukkaan oikehein kaksin käsin. ONNITTELUT!
Ikäriisipelto on joshain muuala ko mejän maila.
toi hymypoika tekikin tästä oikein suuren numeron.
No mikäs ae on täältä kotoonta teitä kaikkia kestitä.
Ja alaikäsenä olin tähän päivään asti anteeksi vaan, mutta ku muualla on niin hiljaista ja täällä puhutaan vakavia ja nauretaan välillä ja se sopii mulle.
kiitos vaan ja kummarrus, sekä vielä jalan suhhautus pääle. Niinkö net oikheen vanhaan aikhaan tekivät.
Söitkö kävely, vai hiihtolenkin? Vai ihan sen uutuustuotheen sauvakävelylenkin.
Mie joskus niitä vähän savustan sikarila.
Joo ei passaa sinistä maalia hävöttää, miten sitä sitte itsenäisyyspäivänä maalaapi hankheen Suomenlippuja.
Kantapään kautta se mieki oon opetellu monet asiat, eikä vähiten tämän konheen käytösä.
Elämäsäki sitä kantapään kautta on joutunu palijon opettelemhaan.
Olen mie nuinki lähetelly joskus, ko sieki neuvoit, mutta nyt mie tein noin, ja vielä tuon toisen yhelä toiselaki tavala. Siksi niitä tuli parithain. Onneksi en tuotaki vielä hokannu, olis tulle kolomoset. Poika se mulle neuvo mulle noita eri tapoja aikhoinaan, mutta ko on hatara pää.
Pitäs käyttää usseemmin, vaan mitäpä sitä tyhjään jotaki käyttää. Pittääki alakaa ainaki kerran viikosa linkithään jothain että pyssyypi muistisa.
Siitä on varmhaanki vuosi, ko eellisen kerran jothain linkittäny. Mie olen enmpi liittäny tekstiä tekstiin jatkeeksi. Sillon net ainaski sen lukevat, mutta kuunteluhan onki eri juttu.
Mulla tuo hiiri oli taas syöny yhen maton sisuksiinsa, mie avasin sen vattanpeitheet, ja suoritin puhitusoperaation.
Eikä se ole niin taattua onnistuuko tuo ens kerralkhaan sinisenä tulheen. Mutta eikö se oo pääasia että tullee.
Kyllä se tästä tas iloksi muuttuu.
Mie en ole paha poika häthääntymhään, olen lepposa tyyppi. Mutta väkivallasta ja varastamisesta mie saan semmoset fiilikset, että mie en niistä tykkää. Nekö olis maailmasta tyystin pois, niin olis hyvä. Mie en rikollisista niin perustas.
Minut saa jo niin "sähköseksi" nuo sähkörosvot, että mulle ei tarvis piuhaa tulla seihnään ollenkaan, niin ledit palas.
Tuontyyppiset asiatki ovat vastenmielisiä. Mutta ei niitä minusta välttämättä muut huomaa, ko mie ite.
Olen aatellu vaan, että pittäähän noittenki raukkojen josthain saaha leivälheen voita. Mutta vähempiki varmaan riittääs, ja olis ehkä yhteiskunnan kannalta terveellisempää.
sukututkimusta.
ja minua viehättää ajatus, että olen siinä omalla paikallani omien sukujeni ketjuissa.
Se riittää.
Yksi pieni laatikko sukutaulussa vain.
Niin kuin eräs esiäitini Catarina 1600-luvulla, omassa laatikossaan,
omien vanhempiensa lapsena ja poikiensa äitinä.
Samoin olen minäkin jonkun tytär ja minulla on lapsia,
siis olen lenkki ketjussa. Se on jo paljon.
Nyt mietin tuota Catarinan elämää,
ehkäpä joku joskus miettii omaani.
Toisaalta olen tallentanut monin tavoin omaa ja läheisteni elämää,
joten se on tältä osin helpompaa tuleville sukupolville miettiä.
Voihan olla ettei heitä kiinnosta pätkääkään sukujensa tarinat,
vaan eipä se ole murheeni se.
Olen myös ihallut ja säilyttänyt vanhoja sukulaisteni tekemiä käsitöitä.
Ja olenpa siihenkin ketjuun omat räpellyksenikin tekaissut.
on mielenkiintoista äitini puolelta sitä on tehty ja 1500 luvulle päästy.
Isän suku on pieni ja maailman tuuliin hajonnut mutta mietin juuri pari päivä sitten että pitäiskö ihan mielenkiinnosta käydä kirkonkirjoja tutkimassa.
No ehkä myöhemmin mutta näin mulla aina täyttyy tuo reppu tekemisistä koskaan se ei ole tyhjä ja nää jutut ei todellakaan ole painolastia vaan elämän uteliaisuutta.
Hiljaa paikoillaan ja tekemättä mitäänkin osaan olla, jopa viikkoja.
Nyt sulle tuli vähän muidenkin herättämiä mietteitä. Mutta sooouu. :-))
on tylsiä luetteloita, ei niissä ole paljoakaan käsitelty henkilöhistorioita, - ja kuinka voisikaan tietenkään, taitaisi tulla sukukirjasta melkoinen eeppos.
kirkonkirjoissa kuitenkin ole kuolinajan jälkeen kuolintapa, ainakin joissakin on.
Mutta joskus kun olen jotain tutkinut ja ne on kynällä tehtyjä ja jos vanhoja on on vaikea saada käsialasta selvää ja sitten vielä kieli ja kirjaimet vanhoissa on sellaisia että joutuu miettimään eikä aina ihan ite ymmärräkään.
henk.kohtaisesti tutustumassa kirkonkirjoihin, enkä maakunta arkistonkaan tietoihin, vain tilannut joitain tietoja niistä.
Ja, itse en ole tehnyt sukututkimusta, vain lukenut valmiita sukukirjoja, - ei minulla ole aikaa..
P.s. tiedän että vanha teksti on hankalaa luettavaa, ja siksipä nykyään pidetään sukututkimus kursseja, esim. kansalaiopiston kursseina. Niistä olisi varmasti hyötyä..
että on ihmisiä joille voi kertoa mitä vaan. He ottavat asiat asioina ja ihmiset sellaisina kuin ovat. Tälläiset ihmiset eivät kauhistele mitään.
Eli heidän seurassaan on helppo "hengittää". Oman lajinsa muodustavat päinvastaiset tyypit. Kaikkea kauhistellaan, epäsovinnaiset ja eri tavoin ajattelevat eivät ole heidän makuunsa. Kummalle kertoisit mieluummin aroista asioistasi. No ensiksimainitunlaiselle varmasti. Eli miten täysin erilaiset jäljet jättävätkään.
paljon ihmisiä joita ennen suojaan itseni, jos tiedän että tapaan.
Ikäänkuin menen itseeni ja vedän ympärilleni viitan.
En anna sellaisille energiaani enkä itseäni ja kuitenkin usein huomaan että tälläisten kohtaamisten jälkeen olen ikään kuin rätti ja poikki eli väsynyt.
mutta sitten jotkut antavat energiaa ja on pirteä olo heidän jälkeensä.
Itse toivoisin olevani se joka voimaa antaa ja siihen pyrin elämässäni.
Tässä hyvä kappale kuunneltavaksi :)
Mamba - Mä oon lakannut huolehtimasta
Mä oon lakannut huolehtimasta,
mä en aio enää pelätä.
Mä en mieti paljonko aikaa,
on vielä jäljellä.
Mä oon lakannut huolehtimasta,
mä en mieti sitä enempää.
Nyt jokainen päivä on tärkee,
ja ainoo määränpää.
Syitä mä en jaksa miettii
en vastausta löytäisi kuitenkaan.
Täytyy kestää se mitä ei voi estää
ja ottaa päivä kerrallaan.
Näitten kysymysten edessä
jokainen on aseeton.
Mä oon lakannut huolehtimasta...
Mä tutkin mun sisäavaruutta,
ja luulen jotain uutta mä opinkin.
Mä kysyin tietä ja etsin selitystä
kuin joku tietäisi paremmin.
Mutta aina päivän päätyttyä
olin yksin tietenkin.
Mä oon lakannut huolehtimasta...
se oli hyvä, Mamballa on joitain hyviä kappaleita
Yksikään mies ei tähän vastannut... merkillistä..
hande vähän tarkempaan. Siellä on vastannut muitakin miehiä kuin sinä....vai paljastitkohan itsesi etkä olekaan mies vaan...?
viimeinen henkäys.
kaunista. Niin eleetöntä mutta kaunista.
Tähän on hyvä lopettaa, hyvää yötä.
Kourallinen minun ikiomaa tuhkaani ja munan kuoret.Kannattaa tapella niistä ennenkuin luovutte.
miksi se oli rankka?
Ihminen syntyy, elää (ainakin toivottavasti) ja kuolee.
En näe mitään rankkaa elämän kiertokulussa