Kahden melko pienen ja söpön koirani kanssa
liikkuessa olen törmännyt jatkuvasti pääkaupunki
seudulla pieneen, mutta pidemmän päälle
ärsyttävään asiaan. Monet ihmiset tulevat lupaa
kysymättä taputtelemaan koiriani ja esim.
bussissa istuessa tms. saattavat saada näin
koirani riehaantumaan. Haluan itse matkustaa/
liikkua rauhassa sekä opettaa koirani
käyttäytymään asiallisesti julkisilla paikoilla
sekä pysymään paikallaan liikennevälineissä. Em.
sekaantuminen kuitenkin aiheuttaa sen että
koirani jatkossa ovat pyrkimässä kaikkien
mahdollisten silittäjä ehdokkaiden juttusille ja
tilaisuuden saatuaan voivat hypppiä ihmisiä
vasten. Kaikkihan eivät tästä kuitenkaan oidä
varsinkin kun kelit ovat taas rapaiset.
Toisekseen kun taputtelijoita tulee useampia
peräkanaa vastaan, rupeaa jo ärsyttämään jatkuva
sekaantuminen ja pysähteleminen. Mielestäni
kuitenkin kohtuullista edes kysyä sopiiko koiria
silittää, lapsillekinhan tämä yleensä jo
opetetaan. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja
kuinka olette toimineet em tilanteissa?
liikkuessa olen törmännyt jatkuvasti pääkaupunki
seudulla pieneen, mutta pidemmän päälle
ärsyttävään asiaan. Monet ihmiset tulevat lupaa
kysymättä taputtelemaan koiriani ja esim.
bussissa istuessa tms. saattavat saada näin
koirani riehaantumaan. Haluan itse matkustaa/
liikkua rauhassa sekä opettaa koirani
käyttäytymään asiallisesti julkisilla paikoilla
sekä pysymään paikallaan liikennevälineissä. Em.
sekaantuminen kuitenkin aiheuttaa sen että
koirani jatkossa ovat pyrkimässä kaikkien
mahdollisten silittäjä ehdokkaiden juttusille ja
tilaisuuden saatuaan voivat hypppiä ihmisiä
vasten. Kaikkihan eivät tästä kuitenkaan oidä
varsinkin kun kelit ovat taas rapaiset.
Toisekseen kun taputtelijoita tulee useampia
peräkanaa vastaan, rupeaa jo ärsyttämään jatkuva
sekaantuminen ja pysähteleminen. Mielestäni
kuitenkin kohtuullista edes kysyä sopiiko koiria
silittää, lapsillekinhan tämä yleensä jo
opetetaan. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja
kuinka olette toimineet em tilanteissa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei!
Sano ettei koiriasi ole rokotettu, tai suoraan
ettet pidä tuollaisesta toiminnasta. Tai että
haluat olla rauhassa. Tai ole puhuvinasi
kännykkään:) Tai mulkoile jokaista pussiin
tulevaa. Tai sano että koirallasi on matoja,
jotka voivat tarttua ihmiseen.. heh
Käännä selkäsi ihmisille. Pistä koirat ikkunan
puoleiselle penkille ja käännä selkä ihmisille
kun he tulevat lähemmäksi :)
Tuo on todella vaikea tilanne monestikaan ihmiset
eivät tule ajatelleeksi ettei se ehkä ole
omistajasta kivaa..
Koitahan pärjätä koiriesi kanssa
Vastaavia kokemuksia on ja varsinkin kun koirani
olivat pentuja...
Tohon tyyliin olen törmännyt jopa koiriani
ulkoiluttaessa. Minulla on erityisen pieniä
koiria ja yksi jopa ääriharvinaisuus. Ihmiset
ensin osoittavat sormella... "kato kuinka pieniä
koiria" ja sitten melkein juoksevat koirien
päälle silittämään niitä ja nostelemaan syliinsä
lupaa kysymättä!
Toimivaksi keinoksi olen huomannut, joskin se
pahennusta herättää, että kun ihminen osoittaa
koiraani sormella ja sanoo, "kato mitä koiria",
niin olen osoittanut ihmistä sormella ja
sanonut "kato mitä ihmisiä"!! Kannattaa
kokeilla! :) Lisäksi jos aikaiset joilla on
lapsia mukana, tulee silittämään koiriasi, mene
sinä silittämään lapsia... Pari kertaa olen
tämänkin tehnyt ja näyttää toimivan hyvin! :)
Kun näyttää hassulta kulkiessaan usean pienen
koiran kanssa ulkona, törmää vähintään kerran
joka ulkoilulenkillä siihen, että joku tulee
juttelemaan... Aluksi se tuntui jopa mukavalta,
mutta näin pidemmän päälle alkaa ärsyttämään!
Tekstistäsi hyppäsi yksi lause, silmiini mikä ei
varsinaisesti liity tähän keskusteluun
nimittäin:Pistä koirat ikkunan
puoleiselle penkille...
Koirat eivät missään nimessä saa busseissa,
metroissa yms. yleisissä kulkuvälineissä
matkustaa penkillä!! Suomi on pullollaan
allergisia ihmisiä! On edesvastuutonta saattaa
seuraava penkille istuja ehkäpä hengenvaarallisen
kohtauksen partaalle pistämällä koira
penkille!!!! Ainakin oma welsh corgini matkustaa
mukavasti lattialla... Eikä tarvitse
astmaatikoiden ja muiden allergisten pelätä
hengenahdistusta penkille istuttaessa.
Ja mitä tulee muihin ihmisiin, niin ohi voi
törkeästi kävellä pysähtymättä tai selittää
kiirettä.
Onkin todella vastuutonta koiranomistajalta
kuljettaa koiria julkisen kulkuneuvon penkillä.
Kärsi minun puolestani tuttavallisista ihmisistä,
koska et ole itsekkään muita huomioon ottava
Koirani eivät tosiaankaan istu penkillä, vaan
bussin lattialla. Mutta olenkin em. ehdotuksen
mukaan koittanut tunkea ne mahdollisimman syvälle
ikkuna nurkkaukseen. Myös tylyä /torjuvaa
käytöstä olen jonkin verran harjoittanut, mutta
tuntuu että ihmiset pitävät poikkeuksetta julmana
kun en ymmärrä heidän hyvää tarkoittavaa
lähestymistään. Aina selän kääntäminenkään tai
kännykkään puhuminen ei auta, päin vastoin.
Silloin tuntuu olevan paremmat mahdollisuudet
lässyttää koirille kun ei ole omistaja estämässä.
Hengenvaarallisen astmakohtauksen saavat eivät
yleensä liiku tungoksessa, luulisin. Myös
ihminen, jolla on kotona koira (ja vieläpä
karvanlähtöaikaan)voi vaatetuksessaan kantaa
paljon pölyä ja karvaa, joka voi näin
välillisesti aiheuttaa yhtä suuren kohtausvaaran.
Eli tuo kohtausriski tulee kyllä useammin muulla
tavoin, tiedän kokemuksesta omilla karvaisilla ja
eläinpölyisillä vaatteillani allergikon viereen
erheessä istuuduttuani..No onnksi en kai (kopkop)
ole yhtään kuolemaa aiheuttanut ;-D
Kun iso koirani oli pentuna vielä sylikokoinen se
matkusti kyllä turvallisuuden nimissä sylissäni,
eikä lattialla potkittavana.
itelläni on pieni ja iso koira, yleensä isoja
koiria pelätään, eikä niitä tulla lääppimään,
mutta välillä löytyy joku "uskalias".. kun näen
jonkun penskan lähestyvän otan koirani kuonosta
kiinni- ja sanon hei varo tää puree/on vihanen!
tai sitten vaan totean kuivasti, että meillä on
nyt kiire, että tietä. voit sanoa ihan selkeesti
että jos viitsit olla lääppimättä mun koiraa! ja
kun joku lähestyy kannattaa äkkiä liioitellulla
liikkeellä kerätä koiran remmi tiukalle ja
perääntyä, monet tajuavat silloin että jotain on
"vialla"... pikku rekun voi äkkiä tempaista
syliin/ siityä itse seisomaan sen eteen ja sitten
vaan sanoa selkeästi,että jos anatsitte koirani
olla rauhassa! tai sitten opettaa koiransa
haukkumaan käskystä, komentaa sen haukkumaan kun
joku lähestyy pahoissa aikeissa, hidastavat
ainakin vauhtia..
En menisi koiralle opettamaan
pelkoa/vihaa/epäluuloa vieraita kohtaan.
Jos aina jonkun lähestyessä koira tempaistaan
syliin/lyhyeen naruun tms. niin eipä aikaakaan
kun se tosiaankin haukkuu lähestyville ihmisille.
Oma iso koirani on epäluuloinen vieraita kohtaan
ja se on hankalaa. En ikipäivänä opettaisi
koiralleni sellaista.
hyvin tuttua. minulla oli ensin saksan
paimenkoira joka oli kiltti kuin lammas eikä
olisi tehnyt kärpäsellekkään pahaa.nyt minulla on
3collieta. on todella ärsyttävää kun ihmiset
tulee lupaa kysymättä silittämään koiria,jopa
omalle pihallekkin. kerran sitten kävi ikävämpi
tapaus..olin tavalliseen tapaan lenkillä kun eräs
hieman humaltunut mies henkilö tuli lupaa
kysymättä silittämään koiria. tiedän että yxi
koiristani on todella varautunut vieraita kohtaan
eikä voi sietää viinan hajua.sanoin asiasta
miehelle ja yritin ottaa sen sivuun.mies totesi
vain että eihän lassie pure. näin kuitenkin pääsi
käymään.. ja mies nosti kamalan metelin... että
näinkin voi käydä.
Saat kaiken myötätuntoni, mutta pahoin pelkään,
että et ongelmaan voi paljon vaikuttaa. Itse olen
kulkenut jo parikymmentä vuotta pienien söpöjen
koirien kanssa keskikaupungilla ja voin kertoa
sinulle, että ihastelut eivät tule loppumaan.
Vaikka omaisesi olisi juuri kuollut, ihmiset
edellyttävät, että pienet söpöt koirat ovat
kaikkien julkista omaisuutta. Koirien omistajat
taas ovat moukkia, jos eivät ryhdy juttelemaan
täysin vieraiden ihmisten kanssa (ehkäpä jo
seitsemännen kerran saman päivän aikana...).
Oma ratkaisuni oli, että otin keskikokoisen ja
vähän pelottavan näköisen koiran pienien koirieni
kaveriksi. Loppui silittelyt ja ihastelut.
Itse taas kärsin hieman siitä, kun koirani oli
pentu ja todella hellyttävän näköinen, niinkuin
pennut yleensä, ihmiset tulivat höpisemään ja
silittelemään ja koira oppi todella nopeasti
siihen, että kaikkien ihmisten luokse saa ja
pitääkin mennä siliteltäväksi. Päätin, että
puutun asiaan ja rupesin kieltämään koiraa
menemästä kaikkien luokse, en mitenkään
vihaisesti, mutta tein koiralle selväksi, että ei
ole "normaalia" käydä nuuskimassa ja tökkimässä
jokaista vastaan tulevaa, koska kaikki eivät
tästä todellakaan pidä. Nykyisin koirani (2,5-
vuotta) on todella varautunut vieraita ihmisiä
kohtaan ja voin vain syyttä itseäni.
Onpas ärhäkkää tekstiä. Mielestäni jopa aika
törkeää... itse omistan kaksi chihuahuaa, ja
niitähän kaikki aina haluaa silitellä varsinkin
kun toinen on normaalia pienempi kokoinen. Itse
en ole sitä tyyppiä, että kiinnostaisi vieraille
selitellä päivästä toiseen samoja asioita,
varsinkaan jos on ollut hiemankin huonompi päivä.
Aina kun joku aikuinen tulee ilman lupaa
silittämään, sanon tyynesti että luulisi jo tuon
ikäisen osaavan kysyä lupaa ennen kuin koskee
vieraaseen koiraan. Lähtevät yleensä pois tai
kysyvät lupaa.
Lapsille sanon että eikö vanhemmat ole opettaneet
kysymään lupaa, ja jos lapsi sanoo ei niin sitten
kerron että niin täytyy aina tehdä. Eivätkä ole
koskaan samat lapset tulleet uudestaan
silittämään ilman luvan kysymistä.
Useimmiten sanon ihmisille, että nyt ei kerkeä
silitellä tai yksinkertaisesti ei.
Eli ihan kohteliaasti sanomalla voi pärjätä,
mielestäni on turha ruveta uhkailemaan kuin ihan
ääritapauksissa. Lisäätte vain koiravihaa ja
ennakkoluuloja sanomalla, että koira puree/on
sairas/jne.
Tätä mieltä
-Linda
Ymmärrän ongelmasi.
Mutta saako niitä kuitenkin katsella muuten vain?
Meillä on mieheni kanssa tapana lumoutua
hauvoista ja jäädä katselemaan niitä. Koskettu ei
olla koskaan, tuntematonta. Ei me ihmisiäkään
yhtäkkiä ruveta käpälöimään, ellei ole tuttu
jotenkin...
Kyllä ainakin mun koiria saa katsoa ja ihastella,
ja voin antaa luvan silittääkin jos pyydetään
nätisti ja on aikaa tms. Itsekin koiraihmisenä
tykkään katsella muiden koiria. Sekaantujat ovat
asia erikseen, ja ehkä sen tyyppiset ihmiset
eivät välitä huomioida muita kuin omat tarpeensa
ja mielitekonsa. Kai sitä tulee parhaiten toimeen
kun muistaa humioida toiset ja aukaisee
tarvittaessa suunsa selvittääkseen toisen
osapuolen kantaa asioihin. Monesti saattaa
toisten koira- tai koirattomien ihmisten kanssa
sukeutua mukaviakin keskusteluja aiheesta. Mutta
kaikella on aikansa ja paikkansa.