ym. nimpparionnittelut tänään varmaan monelle. Itselläni oli tuo ensimmäinen kutsumanimenä vielä kansakoulussa. Lempinimiä olivat mm. Kaana ja vanhapiika. Tuota jälkimmäistä olinkin niin, että maksoin siitä veroakin. Menen tänään paikkaan, jossa vuosi sitten tutustuin nykyiseen miesystävääni, vaikka emme tuolloin alkaneetkaan olla yhdessä, vasta juhannuksena roihahti. Tänäänkin menen vähän niinkun virkahommeleissa.
Kaarinat, Kaijat
1943
5312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaikka olemme olleet jo yli 30v aviossa.
..että huh huh. Eikös noita virkoja voi irtisanoa milloinkaan?
En tieteskään tiedä siskoseni, oletko ehkes omaishoitaja tsm, silloinhan sinulle täytyy hattua nostaa. Mutta jos ihan vapaaehtoisesti muuten, niin kovasti täytyy sinnikkyyttäsi ihmetellä. Jos rahan takia, en ymmärrä tai kaipa senkin ymmärtää, jos tilanteesta olisi selvillä. Ollaan me säälittäviä polosia, kaikki.
enää omaishoitaja, hoidin sen homman lapsena ja nuorena, kun isäni, äitini ja sisareni olivat sairaalloisia. Otan osaa vapaaehtoistoimintaan voimavarojeni puitteissa. Nostan hattua kaikille omaishoitajille.
Kiitos sinulle onnnitteluista. Täällä on Kaarina lähdössä hoivaamaan taaperoa Hertsikkaan. Saa nähdä miten lumileikit sujuvat.
Minulla tuo nimi on takanimenä. Lempinimeni oli lapsuuden kodissa "läkerö" . Olin pieni ja pyöreä lapsi,kuulema hyväntuulinen. Söin ja nukuin paljon. Ollessani Pieksämäellä pari vuotta töissä sain lempinimen " Apassi" Ne olivat niitä kiihkeitä nuoruusaikoja.
Helsingissä iltakoulussa sain lempinimen "Maiju" Tuli kai siitä että olin kiihkeä naisasianainen. Tuo nimi säilyi pitkään. Nyt jo edesmennen Ex-mieheni suku puhuu edelleen Maijusta.
Vanhanpiian veroa maksoin monta vuotta. Sisareni miehet kiusoittelivat jotta olen niin pahankurinen etten miestä saa. Minä vastasin heidän puheisiin että rukoilen joka ilta Jumalalta hänen varjeluaan savolaiselta mieheltä.
No avioiduin 29vuotiaana Raumalaisen merimiehen kanssa.Sain hänen kanssaan kaksi kaunista, ihastuttavaa lasta ja he ovat antaneet minulle ilon tulla mummuksi.
Ei sentään mutta joskus kuitenkin hämminkiä.
"Tämähän on naisen kortti!"
Ehdotan sotun tähyilyä. Niissähän on selvä periaate-ero eri sukupuolilla.
Aina ei tehonnut sekään.
Aikanaan kun oli enemmän postissa asiointia.
"Ja sukunimi on"?
Ja vastaavia tilanteita silloin tällöin.
Vaimoni on päässyt useinkin hymähtelemään varsin ymmärrettävälle sekaannukselle.