Eiköhän se ole jokaisen oma asia.
Niin kauan kun anelee hyväksyntää, ei sitä voi saada.
Vittuun koko hyväksyntä, me ollaan jokainen täälä vain yhden kerran, jokainen viettäköön vähäisen aikansa niin kuin parhaalta tuntuu.
Yhteiskunta on niin täynnä mätiä ihmisiä ja kaikkea sairasta paskaa, että mua ei ainakaan enää kiinnosta muitten moraali uskonto ja normit.
Mun puolesta vetäkööt vitun päähänsä sellaiset rajoittuneet ihmispolot.
Rattoisaa talvenjatkoa vaan kaikille... Älkää menkö liian syvälle kaappiinne, eksytte sinne pian kokonaan :)
Niin kauan kun anelee hyväksyntää, ei sitä voi saada.
Vittuun koko hyväksyntä, me ollaan jokainen täälä vain yhden kerran, jokainen viettäköön vähäisen aikansa niin kuin parhaalta tuntuu.
Yhteiskunta on niin täynnä mätiä ihmisiä ja kaikkea sairasta paskaa, että mua ei ainakaan enää kiinnosta muitten moraali uskonto ja normit.
Mun puolesta vetäkööt vitun päähänsä sellaiset rajoittuneet ihmispolot.
Rattoisaa talvenjatkoa vaan kaikille... Älkää menkö liian syvälle kaappiinne, eksytte sinne pian kokonaan :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sitä paitsi netti on viimeinen paikka josta hyväksyntää kannattaa hakea. Netissä tyhmyys tiivistyy, kukaan ei jaksa välittää toisista ihmisitä kun kaikki ovat vaan anonyymejä nimimerkkejä. Oikeassa elämässä en ole kohdannut homofobiaa juuri lainkaan verrattuna nettiin, mikä saattaa johtua myös siitä että kaikki Suomen pahimmat homofoobikot jostain kumman syystä kerääntyvät tänne homoaiheisille keskustelupalstoille ;D
Itse suhtaudun asioihin niin että netissä ilmaistut mielipiteet ovat yhtä tyhjän kanssa, enkä toisaalta IRL myöskään juuri välitä siitä, mitä toiset minusta ajattelevat. Perheenjäsenistä ne joista välitän hyväksyvät minut täysin ja sama koskee kaveripiiriäni; miksi hitossa minun pitäisi kelvata kaiken maailman huuhaauskovaisille ja 1800-luvulla eläville umpityhmille konservatiivipapoille?
häpeäntunteelle. Jos häpeää ei olisi, kukaan ei ikinä saisi mitään aikaiseksi.
Oon miettiny asiaa juuri samalta kantilta. Että homouteni on minun asiani... ei se muille kuulu, paitsi tietty kumppanilleni (jos sellaisen löydän). Ihmiset vaan tuntuvat jauhavan, että homous ois mukamas sairaus ja samalla unohdetaan, että maailmassa on todellakin sairaampiakin juttuja.
Ja mitä uskontoon tulee: siinä vaan saarnatkoon hihhulit mitä tahtoo, mua ne ei saa pilaamaan omaa elämääni propagandallaan. Se, että annetaan jonkun rajoittaa elämää on surullista, mutta siinäpä jokainen uskokoon mihin tahtoo.
Ei mua tartte sietää jos ei halua... sekin on jokaisen oma asiansa, mutta turha on minulle tulla sanomaan, että teen väärin jotakin kohtaan. Elän oman elämäni miten haluan, sillä sipuli... Love it or hate it! Mutta keneltäkään en siihen lupia tai hyväksyntää pyydä.