Minulla OLI aivan ihana 8 v. labbispoika, joka
jouduttiin lopettamaan 31.7 todetun leukemian
takia. Se oli aivan hirveä shokki. Hänellä vaivat
alkoivat jo keväällä öisinä ulospääsy pyyntöinä,
toukokuussa ei virtsaa tullut kunnolla ja
vaivaa hoidettiin aluksi suurentuneena
eturauhasena hormoniruiskeilla ja lääkityksillä.
Kun ne eivät tehonneet, päätimme kastroida
koiran, mutta leikkauspöydällä eläinlääkäri
löysi joka paikasta suurentuneita imusolmukkeita,
pahimmat olivat virtsarakon molemminpuolin.
Lääkäri suositteli lopetusta, koska koira ei enää
syönyt kunnolla eikä tarpeiden teko onnistunut.
Kun kotona mietimme myöhemmin, totesimme itsekin
koirassa tapahtuneet muutokset: silmien loiste
oli sammunut, koira ei jaksanut enää kävellä (
laitoimme helteen piikkiin ), hän nukkui koko
ajan. Nyt hänellä ei ole enää kipuja. Se on
ainut positiivinen asia tässä surussa. Onko
muilla samanlanlaisia kokemuksia ?
jouduttiin lopettamaan 31.7 todetun leukemian
takia. Se oli aivan hirveä shokki. Hänellä vaivat
alkoivat jo keväällä öisinä ulospääsy pyyntöinä,
toukokuussa ei virtsaa tullut kunnolla ja
vaivaa hoidettiin aluksi suurentuneena
eturauhasena hormoniruiskeilla ja lääkityksillä.
Kun ne eivät tehonneet, päätimme kastroida
koiran, mutta leikkauspöydällä eläinlääkäri
löysi joka paikasta suurentuneita imusolmukkeita,
pahimmat olivat virtsarakon molemminpuolin.
Lääkäri suositteli lopetusta, koska koira ei enää
syönyt kunnolla eikä tarpeiden teko onnistunut.
Kun kotona mietimme myöhemmin, totesimme itsekin
koirassa tapahtuneet muutokset: silmien loiste
oli sammunut, koira ei jaksanut enää kävellä (
laitoimme helteen piikkiin ), hän nukkui koko
ajan. Nyt hänellä ei ole enää kipuja. Se on
ainut positiivinen asia tässä surussa. Onko
muilla samanlanlaisia kokemuksia ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja olen pahoillani, koiran menettäminen yllättäen
varsinkin on tosi surullista. Ystäväni
bulldogilla todettiin 3-vuotiaana leukemia, kun
toinen koira puri sitä ja haava vain ei alkanut
parantumaan. Onnellista tapauksessanne on, että
ehditte elää yhdessä monta vuotta. Usein kai
leukemia saattaa viedä koiran hyvinkin nuorena.
Itse suren jo vanhan koirani ennemmin tai
myöhemmin edessä olevaa lähtöä. Sen kuitenkin
päätin, etten enää anna (tämän) koirani kärsiä
vaan vien nukutettavaksi ajoissa kun sen aika
tulee. Edellisen koiran kanssa päätöksen
tekeminen oli vaikeaa ja odotin liian kauan.