löytökoira...

Soita Helsingin pieneläinklinikalle, sinne
tuodaan usein löytökoiria. Siellä ei myöskään
mainosteta niitä mitenkään .Eli ne saavat
viimeisen piikin aika nopeasti.pIDÄ KIIRETTÄ!
Seuraa keskustelupalstoja ja käy Apulan sivuilla
(www.koirat.com).
Kyllähän vanhemmat koirat sopeutuvat. Et
kuitenkaan voi odottaa täydellistä löytökoiraa.
Pitää olla varautunut vaikeuksiinkin. Toisaalta
olen myös kuullut niistä "täydellisistä" koirista.

Katsoppa osoitteesta:
http://gamma.nic.fi/~hkanerva/

Siellä on kuvia kotia odottavista koirista.
Koiratarha sijaitsee Vaasassa ja on maineeltaan
ainakin hyvä paikka.

Perheessämme on aina ollut perinteenä tarjota
yhdelle löytökoiralle kerrallaan uusi koti, uusi
tulevaisuus. Kotonamme on ollut löytökoirina mm.
labradorinnoutajia. Nykyisin perheessämme
asustelee jo lähes 12 vuotias cairnterrieri, joka
haettiin pieneläinklinikalta vajaa kaksi
vuotiaana.

Koira ei todellakaan ollut mikään "helmi" meille
saapuessaan, mutta kasvatuksen kautta siitä
kehittyi Helmi.

Cairnimme on varmasti niitä harvoja löytökoiria
jotka saivat identiteettinsä takaisin hylkäämisen
takia. Osin varmasti oman vaivannäkömme mutta
myös muutaman kasvattajan avulla. Soittelimme eri
kasvattajille ja kyselimme onko heiltä kadoksissa
uroskasvattia josta he eivät ole kuulleet mitään.
Muutama mahdollisuus oli, mutta oikeastaan vain
yksi ainoa pontentiaallinen. Kävimme sitten vielä
näyttämässä koiraa kasvattajan luonna ja hän
tunnisti sen jo silloin omakseen. Näin helposti
kuitenkaan kennelliitto ei hyväksynyt kasvattajan
tunnustusta ja eikä suostunut antamaan "uusia"
papereita, kun koiraa ei ollut tunnusmerkitty.
Halusimme kuitenkin saada koirallemme paperit
takaisin, joten päätimme viedä koiramme
isyystestiin Vantaalle. Niin kasvattajan avulla
saimme kerättyä kokoon koiramme isän, emän ja
kaksi sisarrusta. Kaikista otettiin verinäytteet
ja tehtiin isyystesti. Koiramme todistettiin
olevan niistä vanhemmista ja niiden koirien
sisarrus, joten saimme kennelliitolta uudet
paperit koirallemme. Koiramme osallistui
aikoinaan näyttelyihinkin, menestyikin niissä.
Nykyisin uroksemme on leikattu kun se asustelee
viiden nartun seurana ja viettää onnellisia
eläkepäiviä sohvalla lepäillen ja puutarhassa
peuhaten.

Meillä oli onni saada Koiramme kaltainen
löytökoira.

Meidät löysi kolmisen vuotta sitten vanha
narttukoira, jonka entisistä olosuhteista ei ole
saatu mitään tietoa. Eläin sopeutui meille hyvin,
vaikka perheessämme oli jo sekä uros että narttu
ennestään.Koira hyväksyi itsellen uuden nimen,
tottui syömään tarjottua ruokaa (aiemmin oli
syönyt kaiketi vain kalaa), ja ennen kaikkea, ei
poistu aitaamattomalta pihalta, vaikka onkin
vapaana. Joten meidän kokemuksemme ovat ainakin
hyviä, mutta mehän olemmekin
koiran "löytöihmiset".

WWW.kolumbus.fi/koirapakolaiset.
Koerte varjupaikin suora numero 990-372 6-976-803

olin itse vähänaikaa sitten samassa tilanteessa
kuin sinä nyt.olin hankkimassa koiraa enkä
myöskään välttä mättä pentua.minulle tarjotiin
koiraa tallinan koirakodista.olisin ottanut sen
mutta sitten yksi tuttavani tarjosi minulle pumia
joten nyt omistan 2vuotiaan koiran ja ainakin se
on sopeutunut oikein hyvin uuteen kotiinsa.jos et
ole vielä hankkinut koiraa niin miettippä
tallinnan koirakotia sen kautta voisit antaa hyvän
kodin jollekkin koiralle.niin moni koira siellä
tarvitsee kipeästi apua uuden kodin etsinnässä.jos
sinua kiinnostaa tämä asia niin käyppä tällä
sivulla:www.kolumbus.fi/koirapakolaiset.

Itse kävin tutustumassa Lahdessa Kodittomat
kissat ry.n toimintaan. Meillä Lahdessa he
hoitavat myös löytökoira puolen . Sielä moni
koira odotteli itselleen uutta kotia. Kysele oman
paikkakuntasi vastaavaa paikkaa. Kannattaa käydä
tutustumassa,kovakin sydän sielä' heltyy.