Korven Sanomissa kerrottiin, että naimisiin meno ei enää kiinnosta siinä määrin kuin menneinä vuosikymmeninä. Syitä löytyy mm. naisten muuttuneella asemalla työmarkkinoilla, ehkäisykeinoilla sekä, että itsensä toteuttamiselle annetaan suurempi arvo kuin aikaisemmin.
Kun luin tuon artikkelin en ihmetellyt. Olen kai aina ollut erilainen, kuin keksiverto ikäluokkani nainen. Haluasin jo hyvin nuorena oman ammatin ja omat rahat ja riippumattomuuden.
Usein käy niin, että parikymppisenä solmittu avioliitto hajoaa noin neljänkymmenen ja viidenkymmenen ikävuoden tietämillä. Liiton hajoamisen jälkeen alkaa "aarteen" metsästys. Seksuaalisuus jyllää vahvana, kosto, näyttämisen halu ja hyväksytyksi tuleminen, tiedä häntä kaikista motiiveita.
Hyvänä juoksuajan mannekiineina tavallisille pulliaisille ovat kansamme edustajat. Ryhmäkuri ei ole este henkilöiden kierrätykseen istuntosalissa ja sen ulkopuolella.
Avioliiton solmimisikä on noussut ja lähentelee nyt kolmeakymmentä ikävuotta. Mikä kertoo, että opiskelu ja valmistuminen sekä uran luominen ovat tärketä tavotteita nykynuorille.
Tutkittu asiahan on, että hyvin koulutettujen ja hyvin toimeen tulevien vanhempien lapsilla on paremmat mahdollisuudet onnistua elämässään.
Voihan siinä käydä niinkin, että kun avioliiton solmimisikä nousee niin vastaavasti avioliiton purkuikäkin nousee lähemmäksi kuuttakymmentä.
Eilen illalla keskusteltiin naisten miesihanteista, keskustelevasta puolisosta. Tänä aamuna kuoleman läsnäolosta. Jos aviopuoliso kuolee ennen aikojaan hän nousee surevan mielessä hyvin korkealle ja hänen paikkaansa on vaikea täyttää. Kaikki hyvä jää kaipuuseen, huonot asiat unohtuu.
Ulkona sataa pakkaslunta, olen hyvällä tuulella ja onnellinen. Eilen illalla sain valmiiksi nelkytluvulta peräisin olevan piirongin. Ylimmäisen vetolaatikkon sisäpuolelle jätin muiston, pikkutyttönä kaatamani mustepullon jäljet ; )
Kun luin tuon artikkelin en ihmetellyt. Olen kai aina ollut erilainen, kuin keksiverto ikäluokkani nainen. Haluasin jo hyvin nuorena oman ammatin ja omat rahat ja riippumattomuuden.
Usein käy niin, että parikymppisenä solmittu avioliitto hajoaa noin neljänkymmenen ja viidenkymmenen ikävuoden tietämillä. Liiton hajoamisen jälkeen alkaa "aarteen" metsästys. Seksuaalisuus jyllää vahvana, kosto, näyttämisen halu ja hyväksytyksi tuleminen, tiedä häntä kaikista motiiveita.
Hyvänä juoksuajan mannekiineina tavallisille pulliaisille ovat kansamme edustajat. Ryhmäkuri ei ole este henkilöiden kierrätykseen istuntosalissa ja sen ulkopuolella.
Avioliiton solmimisikä on noussut ja lähentelee nyt kolmeakymmentä ikävuotta. Mikä kertoo, että opiskelu ja valmistuminen sekä uran luominen ovat tärketä tavotteita nykynuorille.
Tutkittu asiahan on, että hyvin koulutettujen ja hyvin toimeen tulevien vanhempien lapsilla on paremmat mahdollisuudet onnistua elämässään.
Voihan siinä käydä niinkin, että kun avioliiton solmimisikä nousee niin vastaavasti avioliiton purkuikäkin nousee lähemmäksi kuuttakymmentä.
Eilen illalla keskusteltiin naisten miesihanteista, keskustelevasta puolisosta. Tänä aamuna kuoleman läsnäolosta. Jos aviopuoliso kuolee ennen aikojaan hän nousee surevan mielessä hyvin korkealle ja hänen paikkaansa on vaikea täyttää. Kaikki hyvä jää kaipuuseen, huonot asiat unohtuu.
Ulkona sataa pakkaslunta, olen hyvällä tuulella ja onnellinen. Eilen illalla sain valmiiksi nelkytluvulta peräisin olevan piirongin. Ylimmäisen vetolaatikkon sisäpuolelle jätin muiston, pikkutyttönä kaatamani mustepullon jäljet ; )
Vastaukset 46
Vanhimmat
tosta noin vaan.
Sitten papit ja rikkaat alkoi ajaa asiaa ja sitä sitten ruvettiin paheksumaan ilman papin aamenta elämistä. Naimisiin meno on vain moraalisääntö ja rahakysymys.
Ihan yliarvostettu juttu.
ratkaisu tuohon ongelmaan, ja se on hyvin yksinkertainen.
Muutetaan Suomi Islamin uskoiseksi maaksi.
Niin kyllä me miehet sitten saamme lisää kauppatavaraa. ;)
Tätä menoa ei olekovin kaukana tuo unelmasi. Meilläkin perukassa on jo moskeija. Hollannissa puretaan kirkkoja ja tilalle rakennetaan moskeijoita ; )
sellainen tunne että suomalaiset naiset toivovat ja haluavat tämän islamin uskon Suomeen. Ei tuossa asiassa ole paljoakaan minun toivolla paino arvoa.
Jos olet eri mieltä, olet heti rasisti.
Sehän käy nykyään hyvin selväksi näillä keskustelupalstoilla, jos vastustat näiden mielipiteitä, ja omista köyhistä tai eläkeläisistä, yn. muita ei saa sekoittaa enää "keskustelu-politiikkaan", vaan pitäisi olla joojoo mies näiden naisten mieliksi.
Tuo mainitsemasi rakentaminen on käynnissä myös Suomessakin tänään.
"Islamin Aika -yhdistyksen puheenjohtaja Abdullah Tammi harjoittamassa da’waa, islamiin kutsumista, ja keräämässä kannattajia perustettavana olevalle islamilaiselle puolueelle, joka tähtää shari’an käyttöönottoon Suomessa."
siihen malliin, että jos kylän raitille sattuu keskipäivällä niin ei oikein ohi pääse.
Ehkä nuoret tytöt ovat tummien höynäytettävissä ja myös jokunen viiskymppinenkin. Tunnen hyvin läheltä yhden tapauksen. Katsotaan kauanko kestää.
Olen kanssasi muilta osin samaa mieltä. Kuten kirjoitit emme kaiketi voi jatkaa, muuten olisimme rasisteja. Katsotaan milloin maamme päättäjien silmät aukeaa.
on sellainen kutina että tuo tulee tapahtuu hyvinkin pian.
Sillä tämä asia saa tulevaisuudessa sellaiset mittasuhteet että jotain tapahtuu. Ja sitten viimeistään, kun kansa on "herännyt" ja kyllästynyt näihin meidän päättäjiin ne tullaan vaihtamaan.
olen ollut lukevinani ihan päivastaisesta buumista, että nyt, ainakin nuoret, haluaakin mennä säällisesti vihille..
sen sijaan on laskussa, siitä oli juttua Helsingin Sanomissa muutama päivä sitten.
Vaikka kuuluttaisiin kirkkoon, ei haluta enää järjestää isoja juhlia, vaan käydään maistraatissa vihillä.
järjestäminen on kallista..
Ei mekään päästy tyttären häihin, tuli vain soitto että nyt meidät on vihkastu.:)
Toiselle vävylle kasataan vielä hiiliä pään päälle :))
Äitini kertoi ennen kuolemaansa menneensä isäni kanssa naimisiin koska hän parin tapaamisen jälkeen kuvitteli löytäneensä oikean kultakimpaleen, miehen joka osaa kaiken ja jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä.
Toisin oli isäni oli tunari käsitöissä, vaikka saarelainen oli ja saaressa kaikki tehtiin siihen aikaan itse, työkaluista lähtien.
Silloin mentiin sodan takia nopeasti naimisiin, se kuulemma oli yleistä.
Jäipä miehiä vaimo odottamaan tänne usein vielä maha pystyssä.
Luulen romantiikan olleen kaukana sen aikaisista avioliitoista ainakin useista, tietysti oikeaa rakkauttakin oli joillain, niin kuin nytkin.
On turvattua. Lakiseesteisesti turvattua. On ihan eli ivan samointekevää naiko miehen eli naisen.
Onneksi sinäkin erilainen havaitsit kaapin oven. Eihän sellainen sovi, että halutaan.
Ja kosto on kova sana. Muutama ylleistensyyttäin (huom. nainen) julkinen ihmettely kertoo raakaa totuutta. Erotilanteessa usein nainen syyttää miestään lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Mutta sehän on niille oikein, vai mitä?
Pientä pakkaslunta häpsii. Papinhuoneen uunissa räpsii honkainen halko.
Olen työssäni törmännyt miehiin joilla on juuri tuo ongelma kannettavanaan, väärät syytökset, luulen ma että väkivalta on yksi väärä puolustautumiskeino turhiin syyttelyihin, miksi naiset olemme niin julmia ja vastuuntunnottomia, että syytämme omien lastemme isiä julmasti täysin vailla totuuden häivää, siitä saa varmaan hetkellisen henkisen orgasmin, mutta loppuiäksi kaamean krapulan, toivottavasti...minkä taakseen laittaa jne...
koskee koko eurooppaa, Eu-maiden kansalaisia.
Lue Kainuunsanomat.fi - löytyy netistäkin.
Naimisiin alle kakskymppisenä hinkuessa pitäisi saada joltain oikein koulutusta, silleen päähän takomalla. Itse olin 19 ja täysi tollo, kuten vieläkin. Silloin käveltiin käsi kädessä, pussailtiin ja käytiin leffoissa. Biletettiin ja bailattiin. Armasteltiinkin mistä vain paikka sattui löytymään, liian harvoin niitä löyty, joten oli tyytyminen heinälatoihin ja pyöräkellareihin. Tykkäämistä oli paljon ja pussaamista, rakkauttakin jos siitä olis jotain tienny. Mutta mitä ei ollut. Ei minkäänlaista tuntemusta arkipäivän rutiineista, ei vaippojen vaihdosta, ei lainojen lyhennyksistä. Toisen suhtautumisesta käytännön kotileikkiin ei niin mitään tietoa. Minkäänlaisia valmiuksia avioon ei ollut, naimisiin vaan piti päästä kun oli tykkäämistä ja kivaa. No nyttemmin olemme toisillemme x:ät ja tulemme keskenämme hyvin toimeen. Soittelemme kerran kuussa kuulumiset ja silleen. Nyt sitten sitä on ottavinaan kaikkea huomioon vähän liiankin kanssa.
...kokemuksia arkipäivän ruutiineista on, oli ikä sitten mikä tahansa, kun yhteen mennään.
Itse halusin nuorena naimisiin ja lapsia. Ensimmäinen lapseni syntyi, kun olin 19 vuotias. Oi sitä onnea :) Mieheni oli 3 vuotta vanhempi.
Pomppasimme arkielämään ja opettelimme yhdessä yhdessäoloa ja juuri sitä arkea. Mutta se arki ei vienyt meiltä pois "seurustelua". Olenkin sanonut aina, että meidän kohdalla jatkui seurustelu 28 vuotta. Siinä sivussa elettiin sitä arkea.
Kuolema tuli väliin, muuten seurustelisimme edelleen.
Ei se nimenomaan ole huono asia, jos nuorena menee naimisiin. Kuka mitenkin tekee. Pääasia, että tuntee olevansa tyytyväinen omiin ratkaisuihin.
Täytyisi olla ymmärrystä katsoa kemioita bailaamisen yli, meillä ei ollut. Hyvin sanoit, että teillä arki ei vienyt pois seurustelua, niin sen soisin kaikilla pareilla olevan. Pahoillani olen, että kuolema välillenne tuli. Tosi pahoillani.
olipa hyvä nimitys näille paremman perässä juoksijoille,niitä kun näyttää lisääntyvän kuin sieniä sateella.Eikä tarvii välttämättä olla vapailla markkinoilla,onnistuu vaikka on perheellinen.
En mennyt aloituksessani ihan ennen ennen aikaan vaan meidän aikaamme. Siitä kun saavutimme naimaikäisyyden aina näihin päiviin.
Olin 30-vuotias ja vielä naimaton. Silloin taas tunsin olevani erilainen. Kaikki teini-iän kaverini olivat naimisissä ja esittelivät ylpeinä palleroitaan.
Kainuun prikaati toi suunnattomasti vaihtoehtoja Kainuun korpien tytöille valita tuleva mies, jostain toiselta kulmalta Suomemme maata ihan Helsingistä asti ja moni lähtikin seikkailemaan.
Minä muutin Ruotsiin ja kun palasin jatkoin opiskelujani.
Kun itse avioiduin päälle kolmikymppisenä, oli yksi hyvä ystäväni jo eronnut ja uudelleen menossa naimisiin. Sekin liitto hajosi ja noista mokista viisastuneena hän on sittemmin asunut ilman papin aamenta avoliitossa. Näyttää pitävän.
Eräs toinen lapsuuden ystäväni tuosta naapurista on tehnyt eroa jo kolmekymmentä vuotta vaan vielä yhdessä juovat ja tappelevat.
Hänen vanhempi sisarensa kävi jopa uudelleen vihkiytymässä sen kunniaksi kun olivat taistelleet riittävän määrän vuosia keskenään.
Oletteko te yhdessä pysyneet ajatelleet käydä vihkiytymässä uudestaan se tuntuu olevan muotia.
Joku sanoi, että se artikkeli oli koko Eurooppaa koskeva, niin oli mutta muuttaako se asian sisältöä, ei sillä olemme Eu-jäsenmaa.
Tiesittekö, että tänä vuonna suomalaiset ovat tanskalaisten jälkeen toiseksi onnellisinta kansaa Euroopassa.
Viime vuonna taisi olla Hollantilaiset ekana siis hyvin menee. Minä en ainakaan valita ; )
solmimme avioliiton, olimme vähän päälle kaksikymppisiä, opinnot läpikäty, kummallakin vakinainen työ, oma, valmis koti odottamassa.
Nyt tuosta on kulunut jo yli kolmekymmentä vuotta, ja eipä ole ollut katumista. Onni on ollut antaa ja saada rakkautta, yksinkertaisesti elää yhdessä.
Nuorena on vielä joustava, oppii toisen tavat. Tosin, tuohan ikä ymmärrystä ja elämänviisautta, mutta niihän tapahtuu yhdessä ollenkin.
Itseään on kumpikin saanut toteuttaa aivan oman tahtonsa mukaisesti. Itse en siis allekirjoita sitä ajatusta, että avioliitto olisi jokin vankila, johon mennään vain vastenmielisesti, päin vastoin, se antaa monille perustan kaikelle muulle hyvinvoinnille.
Vanha kansakin sanoi: "Kaikkea muuta katuu vaan ei nuorena naimista."
Lienee nyt ja tulevaisuudessa monien mielipide, jo lastenkin kannalta asiaa katsoen.
Hyvin on elämänne lähtenyt käyntiin kaksikymppisenä jo kaikki koossa ja valmiina. Harvemmalla se noin helppoa on ollut, mutta aina on poikkeuksia.
Kyllä on teidän kannattanut nuorena naida. Minä nain kolmekymppisenä, mutta totta puhuakseni aloitin kyllä harjoittelun aikaisemmin ; )
..rakastamiseen tahi rakastumiseen suosittelen kaikkien parisuhteessa elävien rekisteröimään parisuhteensa tavalla tai toisella.
Materialistisrealistisen ammatin omaavana suosittelen sitä kaikille.
Avio- avo- tahi kuoleman vuoksi tapahtuneen eron jälkeen on yksi murhe edes vähemmän eli mitä tapahtuu taloudellesi sen jäkeen kun on erottu.
Niin ystävällinen ja pamauttaisit pusun, vaikka tohon vasempaan pakaraan?
No en. Mutta kiitos kysymästä.
...käy avoliittolaisille ja yhteisen omaisuuden kerääjille. Luonnollisesti minullekin jos menisin yhteen, ehdoton toimenpide, mutta kun en mene, enkä mene naimisinkaan. Otin muutama vuosi sitten oman sukunimeni käyttöön ja se olkoon sama aina hamaan loppuun asti. No jaa vannomatta kai paras ; ) Minulla on hyvä elämä näin. Omat tulot, velat, varat ja lapset, samoin on sulhasellani. Jakakoon hän omansa omilleen ja minä omilleni jos jotain jaettavaa jää jaettavaksi. Poikani ovat painottaneet, että anna mami omaisuutesi mennä omaan elämääsi, me luomme oman elämämme.
...vilpittömästi sinulle.
Itse kiukuttelen aika ajoin omalle pojalleni joka ei jostain syystä suostu avioitumaan avovaimonsa kanssa. En sen vuoksi, etten heidän keskinäiseen rakkauteensa uskoisi vaan pidempään eläneenä ja monenmoisia sotkuja selviteltyäni olen törmännyt milloin jos mihinkin.
Rakkaus ja onni tulkoon kaikille. Mutta asiat asioina.
.. että jos elämässä kaikki tunteet menisivät aina aivan nappiin, mitään lakeja eikä edes sopimuksia tarvittaisi.
Anteeksi, saatan hetken päästä saarnata lisää.
Onnensa ohi. Harmi sulle. Dee dee.
linkitettynä.
http://www.naimisiin.info/haaopas/omaisuusjako.html
Et tarjonnut kunnon kaupankäyntiin mitään vastinetta.
....uusi naapurinikin männä kesänä, kahdeksankymppinen mummo. Tarinointi kesti ainakin vartin, ennen kuin tajusin, että Oope oli ollut hänen koiransa. Miesvainajaansa muisteli sukunimeltä. Notta nuo vanhan kanasaan ihimiset ossaa ihimiseen muistoa kunnioittaa.
Iltaa taas! Päivä on ollut juoksua paikasta toiseen. Välillä olen käynyt katsomassa ketjun etenemistä ja juosten kirjoittanut kommentin sinne toisen tänne. Kysyin tuolla aikaisemmin, onko joku teistä kauan naimisissa olleista käynyt uudelleen vihityttämässä toisenne. On kuulemma joku uusi jutska tai liekö vanha. Mitä se hyövää ja ketä se auttaa?
...kuullut, että jotkut todellakin menevät uudelleen saman rituaalin läpi.
Se ei vaan mene ymmärrykseeni, että miksi. Joku juju siinä Täytyy olla, mutta en keksi.
Mun ajatuksella se on lapsellisempaa, kuin lapsellisuus.
Kunpa joku vaan kertoisi, että MIKSI niin pitäisi/voisi tehdä.
Yksi ajatus on, että älyttömän "sodan" ja riitelyn jälkeen tehdään sovinto ja aloitetaan taas "puhtaalta pöydältä" ja päätetään, että otetaan kaikki ihan, ihan, ihan alusta.
Jos Se on se syy, niin sekin on lapsellista.
ajatuskin moisesta :)
riittää ne muinoin vannotut valat, ihan aikuisten oikeesti.
Onhan se uusi konsti viettää sukujuhlia, mutta kai sitä voisi tehdä vaikkapa juhlimalla hääpäiviä, ihan perinteellisesti.
"Mitä se hyövää ja ketä se auttaa? "
Se hyödyttää kampaajia, kosmetologeja, kenkäkauppiaita, kukkakauppiaita, autoilijoita, juhlapaikkojen omistajia, muusikoita, yms.
No, siis, kaipa kansantalous hyödyntää uusintavihkiäisiä?
Ainut tuntemani tapaus täällä meidän kirkolla liittynee naisen ainaiseen suuruuden hulluuteen. Kaikki pitää olla parempaa ja hienonpaa vaikka kulissit ovat jo monesti kaatuneet. Voihan se olla myös jonkilaista sovitusta, menneistä kahinoista.
Me naiset olemme sidottu koko ikämme biologiseen kuukausirytmiin. Se kuinka se itsekutakin heittelee on tietenkin henkilökohtaista. Itse reakoin hyvin herkästi kuun eri vaiheissa.
Alku on noususuhteinen, työt sujuvat leikiten ja uudet ideat kukkivat. Välivaiheessa kaikki on paremmin kuin hyvin ja elämä on kuin silikkiä vaan. Rakkaus kukoistaa ja onni hyväilee ; ) Laskuvaiheessa alkaa tasainen alamäki tympääntymiseen ja muutaman päivän mökötys.
Olla siinä onnellisesti avioliitossa. Luonnollisesti puolisot tottuvat rakkaittensa mielentilojen rytmiin.
Onko sinulla tai puolisollasi vaihtuvat mielentilat kuukausirytmityksessä. Miten se vaikuttaa parisuhteeseen. Minähän voin mökötellä rauhassa jos haluan ne muutamat päivät ja alkaa seurustelun sitten kun olen taas sillä päällä.
Poikani tuli eilen syömään mamin luo ja kertoi, että matikanopella on taas mensut. On niin pahalla tuulella ja tuiskii kaikille. Tämä kommentti antoi minulle aiheen kysäistä, että mitenkäs teillä?
Pahalla tuulella.
Minulla taitaa olla "tuhatvuotiset," kuten aikoinaan dinosaurusneitokaisella.
kivikautiset, kun tuolla lapilolla oli tuhatvuotiset..he..
Mutta, asiallisesti ottaen, en huomaa enää mitää kuunkierovaihteluita.
Silloin joskus oli hyvä siivota sopivaan aikaan kuukautta, kun oli tulossa ne raivokautiset :)
mensut, anna mun kaikki täällä lukea?
On My Lord!
On My Lord?
jokainen enkkua osaava kyllä tietää.
Myös sitä, että kauan tänne kirjoittanut ei ole enää niin nöpön nuuka.
.... mitä itse asiassa tarkoitat huokaisulla, anna mun kaikki täällä lukea, On My Lord?
sopimus tulisi päivittää 5 tai 10 vuoden välein.
Sopimukseen tulisi kirjata
-paljonko seksiä molempien tulee antaa ja saada
-periatteet raha-asioista
-hygieniasäännöt
-periaatteet alkoholin ja huumeidenkäytöstä
-periaatteet lasten ja lemmikkieläinten hankinnasta
-periaatteet lasten huollosta jos sopimusta ei jatketa
varmasti moni haluaisi tsempata liitossaan saadakseen kumppaninsa uusimaan sopimuksen.
Erään avioliiton yhteinen valinta. Vaimo halusi lapsen ja mies kieltäytyi koska oli vaimoa huomattavasti vanhempi. Vaimo uhkasi hankkia lapsen jonkun muun kanssa jos mies ei suostuisi. Miten kävi arvaa?
jotka olemme onnistuneet avioelämässä, vaikkakin olemme nuorena avioliittomme solmineet.
Liki neljäkymmentä vuotta yhteistä elämää takana.
Lapset on koulutettu ammatteihinsa, nyt ei velkaa, omaasunto ja pelit ja vehkeet, paremmin ei vois ollakkaan.
Niin pitää ollakin jos on niinkin kauan yhdessä eletty muutoin kai se ei olisi mahdollista, meinaan se onni. Maallista saa vaikka ei niin kauaa yhdessä olisikaan ehkä jopa joskus enemmänkin ; )