Kehää kiertävät
ajatukseni kuin mustat korpit
yllä kuolleen ruumiin
yllä kuolleen sydämeni
Lumessa makaa
mieleni vajaa
valkoisessa pedissään
valloitettavaksi jää
vain tyhjyys sisällä
vain kylmyys tyhjässä
ja sydämeni
joka lämmitystäsi kaipaa..
Lupa tuntea
rakkautta, vapautta
kahlitsee
kun ei ole mitä saada
ei mistä unelmoida
luvan kanssa
Kieltäytyminen
pakottava tarve seistä
yksin omillaan
kun olet siinä
missä olin eilen
Yksin..
Kaksi rakastavaa
yksinäisinä vaeltaa
kaatuvat lumeen
kylmettyäkseen
Sokeina valkoisuudesta
rakkauden tunteesta
luvattomasta onnesta
Korpit kiertävät
ahnaasti lähestyvät
Onko jo liian myöhäistä
herätä eloon..
ajatukseni kuin mustat korpit
yllä kuolleen ruumiin
yllä kuolleen sydämeni
Lumessa makaa
mieleni vajaa
valkoisessa pedissään
valloitettavaksi jää
vain tyhjyys sisällä
vain kylmyys tyhjässä
ja sydämeni
joka lämmitystäsi kaipaa..
Lupa tuntea
rakkautta, vapautta
kahlitsee
kun ei ole mitä saada
ei mistä unelmoida
luvan kanssa
Kieltäytyminen
pakottava tarve seistä
yksin omillaan
kun olet siinä
missä olin eilen
Yksin..
Kaksi rakastavaa
yksinäisinä vaeltaa
kaatuvat lumeen
kylmettyäkseen
Sokeina valkoisuudesta
rakkauden tunteesta
luvattomasta onnesta
Korpit kiertävät
ahnaasti lähestyvät
Onko jo liian myöhäistä
herätä eloon..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä mitään radikaalia, ei edes silloin, kun maito on jo maassa (vai miten se nyt sanotaan).
Tuosta korpista muuten. En tiedä muista, mutta ainakin mussa korpista kirjoittavat kirjoittavat jotain liitävää mustaa jolla on kamala ääni. En oikein tiedä vakavampaa symbolia kuin on tuo selkäpiitä kaarmiva lintu. Ja jos olisin ornitologi, niin varmaan korpin elämä voisi sivusta seurattuna olla hyvinkin jännittävää ja mielenkiintoista - ei tosin tässä säässä.
Tässä runossa oli jotain järkyttävää, ja siksi en halua sitä ajatella tämän enempää. Olen siis henkinen pakolainen ja eskapisti.
millä tavalla järkyttävää, jos saan tiedustella...? Minulla on kieltämättä aika järkyttävä olokin, ei ihme siis. :-S
Mä en voi MISSÄÄN tilanteessa katsoa lintua silmiin. Kun kävelen ulkona (Helsingin tietyt osat ovat täynnä lokkeja, puluja, variksia ja harakoita),
niin nähdessäni kadulla tulevan vastaan jonkin ed. mainituista vaihdan puolta - aivan sairasta, mutta niin NIIN hävettävän totta. En edes muista milloin olisin käynyt Kauppatorilla, Hietalahdentorilla, Hakaniementorilla tai Kaivopuistossa. Lintuja on joka puolella. Niitä on puissa, lyhtypylväissä, katoilla, pihoilla, puistoissa, kaduilla... jokapuolellAAA. Ja ne vain tunkevat niine silmineen aivan päälle ja saavat mut muuttumaan täysin hysteeriseksi. Mä niin kuin otan jalat alle ja häviän nopeasti sisätiloihin. Katto on mun taivas.
Sitten on siinä sitä valkoisena tykyttämistä ja hikoilua, tärinää. Luullaan, että mulla on jokin sairauskohtaus. Mutta mä vaan esitelmöin typerästä lintukammostani ja tajuan aivan selvästi miten se huvittaa ihmisiä - joillakin on kuulemma kotonaan iso papukaija, undulaatteja. Korkeasaaressa on kuulemma vapaana riikinkukko, Mosassa luonnontuote nimeltä fasaani ja takapihalla.
Ulkopuolisia tällaisia siivekkäitä ruokitaan pihoilla talvisin - sitten syödään viiriäisenmunia iltaisin, nypitään niitä ja pistetään ne muovikuoreen kuin oksennus ja myydään kanssaihmisille kanoina.
Mutta tämä kaikki ei liity sinun runoosi. Runosi vain avasi erään portin josta en kulje; se ei ole lintukammoni, vaan se, joka aiheuttaa tämän akuutin mielenvikaisuuteni.
Mutta tämä on jo toinen juttu, ja mielelläni siitä kertoisin, mutta kun tämä on rakkausrunopalsta, niin en voi, koska se on kiellettyä ja lukee selväsanaisesti saitin säännöstössä.
Onneksi mulla on hyvä kutistaja, ihan kiva.