ihmetyttävät,mitä nuorempi opettaja sitä harvemmin tervehtii koulun siistijää/siivoojaa ,joka kuitenkin huolehti hänenkin luokkansa siisteydestä ja puhtaanapidosta
Onko tämä hyvää esimerkkiä oppilaille,jotkao vat käytävässä pukemassa välitunnille?
Onko tämä hyvää esimerkkiä oppilaille,jotkao vat käytävässä pukemassa välitunnille?
Vastaukset 9
Vanhimmat
esimerkki. Muita kysymyksiä? Vastaamme mielellämme.
minä tervehdin kyllä ja kunnioitan muutenkin siivoojia, vaikka nuori olenkin. Mutta ärsyttää kyllä monissa kouluissa sellanen nokkimisjäjestys..Itse tein ennen tätä vuotta n. vuoden ajan sijaisuuksia, ja monissa kouluissa minua katsottiin jotenkin alaspäin, vaikka olen filosofian maisteri ja ihan oikee kielten ope. Suhtauduttiin vähän niinku lapseen. Varmaan kattoivat, että joku opiskelijan hupakko, joka ei mitään tajuu. Kyllä noi vanhemmat opettajat on tosi omanarvontuntoisia, ovat valmistuneet kai sillon kun oli vielä suurta olla "kansankynttilä". Itse lähtisin siitä, että toista ihmistä pitää aina kunnioittaa ja vaalia humaaneja ihmisarvoja.
olla kasvatustieteen maisteri, ihan kuten filosofian maisteri tai psykologian maisteri.
Suurta on kuitenkin myös se, että yhteiskuntamme pelaa siksi että ihmiset tekevät eri asioita työkseen.
Siivoamisesta pitävä, stressittömästä työstä ja lyhyen koulutuksen haluava on oiva siivooja. Useita kesiä olen ollut siivoojana sairaaloissa ja rakennuksilla, ja siinä se on duuni kuin muutkin. Eipä tarvi vapaa-aikana miettiä työasioita ja oman käden jäljen näkee heti.
Vähäisestä koulutuksestaan huolimatta tietenkin siivooja on ihmisenä aivan saman arvoinen kuin vaikka presidentti.
Terv. Nuori ope vm84, joka moikkaa siivoojille ja niille leipääntyneille kehäraakeillekin ;)
Ongelmana ovat monesti vanhat, työhönsä kyllästyneet opettajat jotka eivät jaksa välittää siitä, ovatko he ystävällisiä ja esimerkillisiä muille vai eivät.
no joo...suurta ja suurta. On se tietty vieläkin saavutus saada ne maisterin paperit, ja varsinkin toimia vaativassa kasvatustehtävässä, missä kohtaa kaikenlaista joka päivä. Ja totta on, että yhteiskunta pelaa, kun kaikki tekee työnsä. Mutta sitä vaan meinasin, että esim 70-luvulla akateemisesti kouluttautuneiden määrä oli huomattavasti pienempi kuin nykyään, ja sitä aikaisemmin ylioppilaitakin pokkuroitiin maaseudulla jne...eli opettaja on ihan normaali työtätekevä ihminen nykyään.
No totta kyllä, siinähän opettaja on akateeminen työläinen kuin muutkin. :) En ajatellut, että menit noin pitkälle historiaan.
Hyi miettikää, jos vieläkin olis niin että opettajia kumarreltais kaduilla syvään ja ihmiset puhuttelis maisterina tai opettajana, aikuiset siis nimenomaan.
Isovanhemmat on 40-luvulla ylioppilaiksi kirjoittaneita, ja kuulemma siihen aikaan opettaja, pappi ja lääkäri pyörittivät koko kylää, ja heti next best thing oli ylioppilaat :D
On tosiaan ajat muuttuneet ja hyvä niin, mutta joskus mietin että mentiinkö sen hyvän rajan yli jo tässä liikkeessä. Jos opettajan kasvoille räitään ja vanhemmat haukkuvat maan rakoseen jonkin pienen virheen takia, ollana kyllä pahasti metsässä.
Onneksi tuollaiset tilanteet eivät kuitenkaan ole arkipäivää, vaan niitä surullisia ääritapauksia.
Minuakin häiritsee opettajien huonot käytöstavat. Moni opettaja on niin täynnä maisteriuuttaan tai lehtoriuuttaan, että sekä muut koulun työntekijät ja oppilaiden vanhemmatkin saavat katseet vain nenänvartta pitkin.
Lisäksi minua häiritsee, että varsinkaan nuoret opettajat (naiset!) eivät hallitse pöytätapoja. Ruokaa kauhotaan suuhun haarukalla toinen kyynärpää pöydällä. Puhutaan ruoka suussa, myös juttuja, jotka eivät kuulu ruokapöytään. Ruokaa mätetään lautanen täyteen ja vielä päälle napataan tarjoiluastioiden koristeet..
Ja jos opettajan huoneeseen laitetaan tarjolle vaikkapa karkkia tai keksejä, ne mätetään suuhun kiireen vilkkaa ajattelematta yhtään, että ne oli todennäköisesti tarkoitettu kaikille, ei vain nopeimmille.
Eli selvästi näkee, että vaikka ihminen saa koulutusta, niin siinä samalla ei todellakaan tapahdu sivistymistä. Ja sivistystä kyllä koulumaailmassa tarvittaisiin.
Meidän koulussamme on kyllä aivan toisin.
Olen 23-vuotias vastavalmistunut opettaja. Aloitin viime syksynä työpaikallani. Siivooja ei tervehdi ikinä, vaikka olen monta kertaa itse tervehtinyt vastatervehdystä saamatta. Sen sijaan siivooja tuli aikaisemmin poikkeuksetta luokkaan päivän kaikkein epäsopivimpina ajankohtina (esim. vielä kun minulla on oppilaiden kanssa asioita kesken). Ajanpuutteesta se ei siivoojalla ole kiinni, sillä käytävän lattiaa muita luokkia hän luuttuaa vielä vähintään tunnin tai pari minun luokkani jälkeen. Päivittäin hän tiuskii minulle erilaisista aivan naurettavista asioista ja kritisoi minua päivittäin (mm. asioista joihin minä en vaikuta enkä liity millään tavalla).
Kerran sitten uskaltauduin kysymään, josko siivoja voisi millään tulla 10 minuuttia myöhemmin siivoamaan luokkaa. Siivojaa vastasi, että ei onnistu. Kysyin sitten, että minkä perusteiden takia. Sain kuulla, ettei hänellä ole sen kummempaa syytä, mutta että hän tulee siivoamaan luokkaani juuri silloin kun hän itse haluaa. Sain oikeasti kerjätä tätä näin pientä asiaa. Ihme ja kumma sain tahtoni läpi, kun oikein matelin. En tiedä tarkemmin, mitä tai miten luokkahuone pitäisi siivoota, mutta mielestäni on outoa, että hän tiuskaisi minulle heti lukukauden alussa, että hän ei tee mitään muuta kuin pyyhkii taulun ja luuttuaa lattian. Kaiken muun saan kuulema tehdä itse (jopa roskiksien tyhjentämisen).
Tuntuu, että siivoojalle on kova pala siivota tällaisen nuoren "tytön hupakon" luokkahuonetta. Olen kuitenkin täysin normaali työntekijä (vaikka olenkin nuori) ja toivoisin muilta samassa talossa työskenteviltä henkilöiltä normaaleja käytöstapoja.
Onneksi koulun koko muu henkilökunta on todella mukavaa, ja kaikki ovat ottaneet minut sekä muut uudet työntekijät oikein hyvin vastaan.
tämä siivooja on nyt vain kyllästynyt itseensä ja työhönsä ja siksi haluaa päteä ja leikkiä määräilijää,joka määrää marssintahdin. sen olen elämässä oppinut,että ilkeilijät yleensä ovat kateellisia ja itseensä pettyneitä. mielessäni näitä säälin vaan. ite olen 40 ja tässä nyt mietin kokeilisko jotain toista alaa,etten sitten ite löydä itsessäni noita ilkeilyn ja katkeran ämmän piirteitä. Tavoitteita ja unelmia pitää ihmisillä aina olla elämässä.
Kouluyhteisössä joillekin on tosi kova paikka, kun uusi ope tulee taloon. Moni kokee nuoren tulokkaan suurena uhkana, kun itse on ehkä kulahtanut ja lässähtänyt olomuodoltaan ja opetusmetoditkin ehkä vailla päivitystä.
Luulin aluksi, että jääkylmä vastaanotto joidenkin konkareiden taholta johtui minusta tai että minussa jokin vika. Vähitellen tajusin, että kyse on kateudesta.