Tämä voisi tietysti olla myös Yleistä rajatiedosta -palstalla, mutta olkoot nyt tällä.
Kun olette tavanneet kuolleeksi tietämiämme tai myöhemmin kuulemianne omaisianne, tuttavianne etc. UNESSA, niin millaisia unet ovat olleet?
Onko kokemus aina myönteinen ja lohduttava? Entä onko kellään ollut kokemuksia että läheinen ei puhu mitään ja hymyilee vain, tai yrittää puhua ja huomaat että et kuule ääntä lainkaan? (Nämä minulle tuttuja kuolleen isäni ja ystäväni tapaamisista unissa.) Tuo äänen muodostamisen vaikeus on pai tö vei hoksattu myös muutamassa Salaiset kansiot -sarjan jaksossa (siinä ainakin missä Mulder etsii pikkutytön napannutta tyyppiä ja päätyy pedofiilin aikaansaamalle hautausmaalle jossa lapsoset myöhemmin karkeloivat).
Kun olette tavanneet kuolleeksi tietämiämme tai myöhemmin kuulemianne omaisianne, tuttavianne etc. UNESSA, niin millaisia unet ovat olleet?
Onko kokemus aina myönteinen ja lohduttava? Entä onko kellään ollut kokemuksia että läheinen ei puhu mitään ja hymyilee vain, tai yrittää puhua ja huomaat että et kuule ääntä lainkaan? (Nämä minulle tuttuja kuolleen isäni ja ystäväni tapaamisista unissa.) Tuo äänen muodostamisen vaikeus on pai tö vei hoksattu myös muutamassa Salaiset kansiot -sarjan jaksossa (siinä ainakin missä Mulder etsii pikkutytön napannutta tyyppiä ja päätyy pedofiilin aikaansaamalle hautausmaalle jossa lapsoset myöhemmin karkeloivat).
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei huonoja kokemuksia, erikoisia kylläkin. Olen keskustellut ihan asiallisesti.
Näen varmasti enepi unia, kuin 10 ihmistä viikossa.
Kuolleet vierailevat myös.
Unet lähiinnä sellaisia että olen äimänä "Kuule hei, sinä olet kuollut, mitä teet täällä" Esimerkkinä yksi uni:
Jo kuollut ihminen tuli pesemään pyykkiään luokseni, oli kuin kuka tahansa, mutta kun tuumasin, että miksi pestä pyykkiä, kun on jo kuollut hän oli sitämieltä että "Mitä sit" :D
Unet yleensä olleet mukavia ja olemme keskustelleet, erään lapsuudenystäväni äiti pelotteli minua pahoilla unilla kuolemansa jälkeen. mikä oli minulle outoa, koska pidin tuosta äidistä paljon!
Voi olla, että kävin läpi tilannetta, koska oma äitini ei kertonut hänen kuolleen (olivat keskenään hyviä ystäviä) eikä kertonut myöskään hautajaisista.
ei saisin mennä unissa. Niitä pitäisi välttää. Mummini oli kertonut tämän äitilleni, kun tämä näki unia kuolleista ihmisistä.
Seurauksena tulee huonoa onnea yms.
Unet ovat eniten omaasi.
Uniesi muodot,materiaalit,sisällöt,esillä-olijat,juoni- siis koko unien rikkaus ja kirjo kertoo sielullisuuden aktiivista ja sisällöstä.
Unien symboliikka, uni-elämämme motiiviset syyt taitavat liittyä eheytymiseen/kokoamiseen.
Kun arki-tietoisuus rikottu-vina-kuvina pirstoo, ettei otetta saa oikeasti mistään, niin uni-maailma jäsentelee nuo "palikat", tai ainakin yrittää ne järjestää/järjentää ne paikoilleen.
Se että sisäisen maailmamme kuvat muuntuvat unissa välittömästi ulkoisen maailman kuviksi johtuu siitä, että unissa ei ole käsitteelliastä kieltä, tai se on hyvin kankeaa ja yksinkertaista, siksi kyse on symboliikasta.
"Talo" unissa merkitsee sinua itseäsi/mieltäsi, karkeasti ala-kerta/kellari seksuaalisuutta/eläimellisyyttä sinussa, siis lähinnä haluja,viettejä, kun taas "vintti-kerros" korkeampaa henkistä tietoisuutta ja siksi usein myös suurempia pelkoja mm. "ylä-kerran" huoneissa liikuttaessa.
Kun olen kuolleen isäni unessani nähnyt, mestattiin hänet giljotiinilla edessäni, lisäksi potkittiin ja pahoinpideltiin, tästä huolimatta runneltu ja mutaiseen maahan poljettu isäni irtopää jaksoi hymyillä kuin lausuen ja vinkaten silmää: "Heh, ei tässä minulla mitään hätää p o i k a, ei ne[?] minua saa hengiltä koskaan--->s i n u s s a!".
Tuosta voi[si] vetää johto-päätöksiä isä & poika- suhteesta ja sen traumallisuudesta jne, en näe asiaa kuitenkaan yksi-oikoisesti,kyseessä voi olla symbolinen "viesti" isäni syvemmiltä motiiveilta, jotka kristallisoituvat minuudessani[ei Itsessä]--->"Ole minä, jatkun sinussa".
...suurin osa unista on pelkkää alitajunnan nakutusta. Tai ei tietenkään siinä mielessä "pelkkää" että se olisi jotenkin mitätöntä. Osa voi puolestaan jungilaisittain ajatellen olla jonkinlaista kollektiivista materiaalia, eli yhteistä koko ihmiskunnalla - yleensä tuollaisia arkkityyppisiä unia kaiketi sitten nähdään elämän merkittävillä etapeilla?
Ja jos sitten sattuisikin olemaan fyys. tasolta poistuneisiin yhteydessä, ei tietenkään voi yksi yhteen odottaa että kaikki unessa on jotenkin erityisen "todellista" jollakin astraalitasolla tms.
Mutta joskus näkee unia joissa ei yksinkertaisesti koe olevan erityistä väliä sillä alkaako selittää _jokaikisen_ yksityiskohdan merkitystä. Tietoiset unet (lucid) tuntuvat minusta tällaisilta. En tiedä ovatko ne sitten astraalimaailmassa tms. ulottuvuudessa liikkumista vai mitä ne ovat, mutta ne kumminkin eroavat hyvin selkeästi tavallisista unista, ainakin minulla. Niissä unissa olen täysin oma itseni, enkä joku roolihahmo joka tavallisissa unissa olen.
Kuolleen ystäväni tapasin tietoisessa unessa, ja hän yritti puhua minulle, mutta en kuullut hänen ääntään. Sen hän huomasi itsekin ja tyytyi vain hymyilemään sillä tavalla "avuttoman huvittuneesti" kuin hänellä eläessäänkin oli tapana. Tällöin puitteina oli sairaalarakennus jossa olin kävellyt eestaas ja sattumalta sitten kohtasin ystäväni. En tiedä kuka sairaalan "loi", oma mieleni vai hänen, mutta se liittyy hänen elämäänsä ja siihen miten se sujui ja kenties päättyikin. Tai ehkä se sairaala oli hänen oma astraalisairaalansa jossa hän on kuntoutumassa mielellisistä ongelmistaan.
Laittaisin rahani sen käsityksen puolesta, ettei uniin ilmaannu oikeasti kutkaan kuolleet sukulaisemme tai frendimme, vaan kyse on mielemme/psygeen reagoinnista ja vuoro-vaikutuksen kasvattamisesta ihmisestä ihmisiin, eli aina lopulta omasta eheytymisestämme.
ps. voin olla väärässä[en jaksa tarkistaa], mutta mieli-sairaat eivät käsittääkseni näe unia?
Mikä mielisairaista tekisi niin poikkeavia, etteivät näkisi unia? Sekö että heidän sairautensa on ikäänkuin "valveilla nähtyä unta"?
On myös väitetty että kaikki näkevät mustavalkoisia unia, tai että ihminen ei osaa laskea unissaan. Itse näen värillisiä ja niin muutkin asiasta puhuneet, ja laskenutkin olen. Aina kun joku sanoo ettei unessa voi sitä tai tätä, niin ajattelen: höpönlöpön, kyllä voi.
Mitä enemmän asiaa ajattelen, niin sitä enemmän minusta tuntuu että isästäni, ystävästäni ja rakkaimmasta kuolleesta kissastani näkemät tietyt unet eli yksi kustakin on ollut jotain muuta kuin pelkkää unta. Jokaista noita kohden on tietenkin lukemattomia tavallisia unia. Jos henkimaailma on olemassa, ei ole mitään estettä sille etteikö voisi kohdata henkiä silloin kun itse on unessa ja mahdollisesti irronnut kehostaan.
Jos henkiä ei ole, ei ole sitäkään henkeä joka minussa on, ja kun kuolen, ei ole minun osaltani enää yhtikäs mitään. Ja tämänkin palstan voi lopettaa huuhaana. ;)
//Sekö että heidän sairautensa on ikäänkuin "valveilla nähtyä unta"?//
- Oma "todellisuus" on koko-ajan päällä, ihan "hullua" menoa siis alvariinsa, mikään ei eheydy kun rauhaa ei ole, tai sitä ei tarvita.
Näin viime yönä unen, jossa asuimme rivi-talossa meren-poukamassa[asun oikeasti aivan kaupungin keskustassa], jossa mielettömät näkymät, hyvä mesta siis.
Puuhasin uudessa olo-huoneessa 'jotain' ja löysin sängyn'alta laatikon jonka "aavistin" olevan pelin joka ihmeellisesti arpoo aina maagisesti oikeita numeroita pelaajalleen, minun olisi siis ehdottomasti pitänyt aukaista se paketti, ottaa laite esiin ja pyörittää lotto-numerot tälle 6.400 000 euron kierrokselle, mutta minä pölkky-pää["vähä-hullu"] idiootti aloin tutkia kuinka laite oli p a k a t t u ja ehdin tietysti herätä ennen itse asiaan pääsemistä!
sitten mun kuollut vaari tuli tapaamaan mua unessa. Hänellä oli mukanaan "saattaja"; kamalan kalpea, laiha ja pitkä mies, jolla oli musta puku ja silinteri. Sekä punaiset silmät.
Vaari oli tullut kertomaan minulle asioita tulevaisuudesta ja varoittamaan mun ensimmäisen lapsen kuolemasta(minulla ei ollut silloin lasta), joka tapahtuisi 7 vuoden päästä.
En halunnut kuulla ja olin todella ahdistunut, yritin poistua paikalta- Mustiin pukeutunut mies yritti saada minut palaamaan vaarini luo, koska tällä oli vielä asiaa. Minua pelotti valtavasti.
Kysyin voisinko ottaa ystäväni mukaan ja mies kertoi tyynesti sen sopivan, koska 11 ihmistä voi tavata kuolleen yhtäaikaa... Katsoin taakseni ja näin vaarin istumassa toisen ukkini pihakeinussa ja kutsuvan minua luokseen.
Sitten heräsin.
Rajusti, vapisten kylmästä ja hikoillen.
Sydän takoi kauan aikaa.
Vielä nytkin puistattaa, kun ajattelen asiaa.
Tästä on nyt kulunut 10vuotta.
En koskaan tänä aikana hankkinut lapsia, en edes yrittänyt. En vieläkään tiedä uskallanko/haluanko edes tulevaisuudessa yrittää.
Olen nähnyt paljon vastaavia unia, osa niistä on toteutunutkin.
itselläni unessa pieni täysin mustasilmäinen tyttö,jolla pitkät,hoitamattomat hiukset,ja päällään valkea kulunut kaapu,sanoi:olen kuolema,samalla käveli hitaasti kohti minua,onneksi(?)lähdin perääntymään,ja uni loppui.voisiko joku vastaavanlaiseen asiaan perehtynyt kertoa jotain...?
...mäkin siinä unessa tajusin, että tämä pitkä mustiin pukeutunut mies on Kuolema.
Olen tavannut unessa hänet pari kertaa vuosien mittaan uudelleenkin.
Kerran jopa puhuttelin häntä- kysyin miksi hän on täällä. Hän oli hieman ärtynyt, mutta vastasi ettei ole tullut minun vuokseni, mutta kuulen asiasta myöhemmin ja silloin tiedän miksi.
Hassua(???), että 2 päivää tämän jälkeen luin lehdestä että Armi Aavikko on kuollut.
Oli aika outo tunnelma sen jälkeen.
sain tänään kuulla,että sukulaiseni on vakavasti sairas,mutta tuo tyttö ojensi kättänsä minulle.tavoitteli selvästi minua.pistää miettimään,onkohan jollain tavalla tarkoittanut sukulaistani?mietin myös,mistä tuo tytön hahmokin on peräisin,koska ikinä ennen nähnyt.unessa en kysellyt mitään,tuli tunne,että herääminen aamulla olisi jäänyt väliin,jos oisin kommunikoinut jollain tavalla tytölle...