Saattaessani vainajaa viimeiselle matkalle, kappeliin on parikin kertaa ilmestynyt toinen nainen, poikansa kanssa.
He ovat kummallakin kertaa seisoneet syrjemmällä,
muut eivät olleet heitä huomaavinaan.
Kuitenkin tällä ns. toisella naisella oli myös suru, jälkimmäisessaä tapauksessa jopa suurempi kuin leskellä, ainakin ulkoisesti mitattuna.
Mitä te ajattelette tällaisesta tilanteesta ?
Tunnetteko miehenä kateutta, naisena vihaa ?
He ovat kummallakin kertaa seisoneet syrjemmällä,
muut eivät olleet heitä huomaavinaan.
Kuitenkin tällä ns. toisella naisella oli myös suru, jälkimmäisessaä tapauksessa jopa suurempi kuin leskellä, ainakin ulkoisesti mitattuna.
Mitä te ajattelette tällaisesta tilanteesta ?
Tunnetteko miehenä kateutta, naisena vihaa ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mikä sai sinut hyvä Ohmis tekemään moisen heiton palstalle? Onkohan ihan fiksua?Nämähän ovat niitä vaikeita kysymyksiä puolin ja toisin.
Eiköhän asia ole hyvin ongelmallinen joten en halua kenellekään pahaa mieltä, kaikista vähiten asianosaisille. Luoja antakoon voimia kaikille läheisille näissä tilanteissa.
ja toivon todellakin, etten osunut liian arkaan paikkaan ja pyydän anteeksi, jos asia on liian arka käsiteltäväksi.
Mutta se on kuitenkin elämää, eikä liene niin epätavallistakaan, sillätavalla olen antanut itseni ymmärtää ja korvieni kuulla.
En halua myöskään kenellekään pahaa.Sympatiani ovat aina surevien pulella.Olen itse surrut ja
varmastikin tulen vielä suremaan.
Olen kuitenkin oppinut, että puhuminen auttaa -
vaikeissakin asioissa.Haavatkin on avattava joskus, jotta kipupisteet paranisivat kunnolla.
Puhukaamme, keskustelkaamme - elämästä, sen kaikkine kummallisuuksineen ja ikävyyksineen.
Kumma juttu, kirjoittaminenkin tuo lohdutusta.
mainitsemassasi tilanteessa, enkä ole livenä nähnyt, mutta olen nähnyt hyvin tehdyn elokuvan sellaisesta tapahtumasta.
Hyvin tehty se oli siinä mielessä, että henkilöiden tunteet olivat uskottavia.
Pitkään "kestäneessä" avioliitossa tunteet olivat arkipäiväistyneet ja kärttyisyyttäkin oli - eikä ihmekään - mies kun juoksenteli vieraissa. Mutta siitä huolimatta vaimo koki miehensä kuoleman menetykseksi.
Siunaustilaisuuteen ilmestyi vieras nainen, joka joutui tunteittensa myllerrykseen ja pakeni paikalta, tullakseen uudestaan iltamyöhäseen - kenenkään näkemättä - tuomaan kukkansa haudalle ja itkemään.
Minun sympatiani olisivat kyllä sen vanhan vaimon puolella ja tekisin erilaisen käsikirjoituksen jos yleensä osaisin tehdä käsikirjoituksia.
Kirjoitin joskus tällä palstalla näkemästäni ruotsalaisesta Tv-dramatisoinnista, jossa eräs keski-ikäinen, naimisissa oleva nainen sai kesken jouluaattopäivällisen puhelun, että hänen vanha tätinsä oli joutunut sairaalaan ja kaipasi häntä.
Hän jätti riitelevän perheensä, suuriääniset, metelöivät lapsenlapsensa, kaikki joulukiireet jotka oli sälytetty hänen hartioilleen ja kiiruhti sairaalaan.
Täti (rikas sellainen) kuoli ja testamenttasi kaiken hänelle.
Hänellä oli avain tätinsä asunnolle ja ikäänkuin täti olisi aavistanut kaikki hänen reaktionsa, oli täti jättänyt hänelle kirjallisia ohjeita sinne tänne kuinka hän toivoisi perillisensä menettelevän missäkin tilanteessa.
Valmiina oli kauniita vaatteita, parhaita viinejä ja ohjeita kuinka elämästä nautitaan.
Hän oli saanut vanhasta perheestään tarpeeksi ja päätti kokeilla tätinsä elämänohjeita.
Hänestä tuli "tatuoitu leski", joka seurasi kuolinilmoituksia ja tälläytyi ikäänkuin vahingossa kirkkoon hautauspäivänä nähdäkseen minkälainen leski tällä kertaa oli kysymyksessä,hän oli hautausmaalla kun joku leskimies meni viemään kukkia vaimonsa haudalle.
Tatuoitu leski oli hyvin sympaattinen ja nämä lesket olivat aivan hullaantuneita häneen, järjestivät kaikkea ihanaa ajankulua sekä itselleen että tälle "leskelle".
Vanha perhe alkoi painostaa häntä palaamaan kotiin. Ex-mies oli alkanut juopotella liikaa eikä osannut hoitaa sen enempää itseään kuin talouttaankaan. Aikuiset lapset vaativat häntä palaamaan isän luo, mutta hän kieltäytyi.
Näytelmä jatkui, toivottavasti Suomen TV on ostanut sen että saatte nähdä koko jutun.
Näytelmä antoi ajattelemisen aihetta, kuinka meidän on kiellettävä itseltämme kaikki elämästä nauttiminen, vaikka siihen olisikin (laittomia tai ei-hyväksyttyjä) mahdollisuuksia ja kuinka ympäristö tuomitsee jos uskaltaa valita "oman päänsä mukaan".
Itse en ole seissyt "toisena naisena" tai tatuoituna leskenä hautajaistilaisuudessa, mutta pelkästään eronneena tiedän kuinka vanhoilliset ja sisäänpäinläpiävät omaiset saattavat tuomita
totutusta poikkeavan menettelyn.
Mieheni kuoltua hänen haudalleen ilmestyi usein kukka, vain yksi, jonka tuojaa en tiennyt. Eräänä vuonna nousi mullasta kehäkukka. Annoin sen kukkia enkä poistanut muitakaan kukkia.
Tiesin, että kysymyksessä oli eräs hiljainen, hieman vammautunut nainen jota mieheni eläkeläistansseissa tanssitti syystä että tätä naista ei kukaan tanssittanut koskaan ja hänen kävi tätä sääliksi.
Tappahtumasta on kulunut jo paljon yli 20v.
kun se tarjoaa kipeimpiä hetkiään.Olen hyvin läheltä seurannut lähisukulaiseni reaktioita ,kun hänen miesvainajansa siunaustilaisuuteen tuli nainen ,jota kukaan ei tuntenut. Hän laski viimeisenä kukkalaitteensa ,jossa oli ainoastaan tulipunaisia ruusuja . Ei sanonut mitään arkun vierellä ja pian laskemisensa jälkeen lähti pois.Tavallaan se oli ja on järkytys leskelle ,joka yllättäen jäi leskeksi ja surunsa keskellä sai nähdä uuden ja salatun puolen miehestään.Ensin hänelle tuli kova viha vainajaa ja tätä naista kohtaan ,mutta nyt se on lientynyt ja alkaa päästä jonkinlaiseen tasapainoon.Kukaan ei tiedä mitään ruusujen tuojasta tai sitten eivät ole tietävinään ainakaan miehet ,jotka ovat näissä asioissa lojaaleja toisiaan kohtaan.Jännityksellä odotamme tuleeko perinnön pyytäjiä tai paremminkin perintöön oikeutettuja....
Vainaja on elämänsä elänyt. Hän ei enää tee kenellekään mitään, ei pahaakaan.
Jos hautaustilaisuus on avoin tai ainakin edesmenneen ystävä- tai tuttavapiirille tarkoitettu, on silloin hyväksyttävä kaikkien sellaisten mukaan tulo, jotka katsovat kuuluvansa niiden joukkoon, joille vainaja on ollut läheinen.
Hänhän suree poisnukkunutta muiden kanssa. On ymmärrettävää, että hänkin kunnioittaa edesmennyttä muiden tavoin ja on siten vilpittömästi jakamassa yhteistä surua.
Ei ole mitään syytä kateuteen tai vihaan - enää.
Niinkuin william.
Niisä tilaisuuksissa, joista kerroin, asenneilmasto oli melkein kouriintuntuvalla tavalla päinvastainen.
Toisena naisena oleminen on varmasti raskas taakka,kun ei voi rakastansa hänen viimeisellä matkallaan.
Ei voi näyttäytyä suvun keskuudessa ja elää heidän surunsa kanssa.Sillä se tietäisi vain suunnatonta vihaa ja katkeruutta jopa vainajaakin kohtaan.
Sitä pitää vain surunsa kestää muilta piilossa,ja antaa salassa tunteilleen vallan.
Näin kertoi minulle muuan toinen nainen jolta oli rakastettu kuollut,ei ollut menemistä yhtä aikaa toisten kanssa haudalle,vaan jäähyväiset piti jättää myöhemmäksi kun toiset olivat jo haudalta poistuneet,muuten olisi seurannut valtava kohtaus,
ja sitä piti välttää,ja vainajaa siten kunnioittaa.
Tätini pelkäsi ns toisen naisen aiheuttavan
jotain häiriötä ja palkkasi juhlavaan
miehensä hautajaistilaisuuteen etsivät häiriön
varalta.
Setänihän oli kuollut rakastajatterensa
syliin, mikä tietysti tuntui rassaavan
tätini mieltä.
Tilaisuus sujui rauhallisesti ja mustiin pukeutunut rakastajatar laski
asiallisesti myös kukkansa.
Jälkeen päin kuulin sukulaisten päättelevän,
että sedällä oli varmaan useampia naisia
viitaten erääseen tiukkailmeiseen nuoreen
naisihmiseen, joka tuntui seurailevan kaikkia
heidän mielestään.
Tämä oli juuri naisetsivä, mitä eivät tienneet.