Harkitsen kovasti lasikleikkausta ja olen kuullut ja lukenut paljon myönteisistä kokemuksista. Ikänäkö jo vaivaa ja pohdinkin oisko mulle hyvä vaihtoehto se, että toinen silmistäni leikkattaisiin nollille ja toiseen jätettäisiin miinusta lukemista varten. Onko kellään kokemusta siitä? Miten siihen tottuu vai tottuuko ollenkaan? Ja kauanko se on vienyt?
Olisko kuitenkin parempi tyytyä leikkauksen jälkeen lukulaseihin? Lääkärini on suositellut mulle lasitonta elämää eli toisella näkis kauas ja toisella lukea.
Pikaisia kommentteja odottava.
Olisko kuitenkin parempi tyytyä leikkauksen jälkeen lukulaseihin? Lääkärini on suositellut mulle lasitonta elämää eli toisella näkis kauas ja toisella lukea.
Pikaisia kommentteja odottava.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että toinen silmä lukemiseen ja toinen kauas, ja toisaalta jotkut tulevat tämän kanssa sinuiksi jo viikossa. Onneksi emme ole samaan muottiin valettuja. Minä käytän lukulaseja.
..aivoilta pidempään tottua monovisio-ratkaisuun - useammilta varmaan kuukauden verran. Mutta tällä ratkaisulla ei tarvitse lukulaseja moneen vuoteen. Kaikille ei tällainen leikkausmenetelmä kuitenkaan sovi.
Luulisi että siinä menee stereonäkökyky. Eli et pysty enää tarkasti arvioimaan etäisyyksiä.
Etäisyyfen arviontiinhan tarvitaan kaksi silmää jotka tarkentuvat kohteeseen.
Mulla jätettiin johtavaan silmään n.-0.50 ikänäköä ajattelen.(olen nyt 35v). Toinen silmä on tarkka. En ole huomannut mitään ongelmia silmien tottumisessa.
Olen 40-vuotias ja minulle tehtiin tuo monovisio maaliskuussa, ja tyytyväinen olen. Stereonäkö ei häviä mihinkään! Alkuun oli totuttelemista tähän vähän erilaiseen stereonäköön, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Edelleen hahmotan etäisyyksiä aivan hyvin, alkuun pelotti autolla ajo just noiden "stereonäkö katoaa" pelottelujen takia, mutta ihan turhaan. Tiedän nyt, että jos molemmat silmät olisi leikattu nollille, tarvitsisin jo lukulasit tai ainakin ensi vuonna...
Tottuminen sujuu ajan kanssa, mutta tuona aikana ei tarvitse mitenkään elämää tai näkemistä lopettaa. Heinäkuussa huomasin, että katsominen lähelle ja kauas sujuu jo ihan itsestään. Lukusilmällä näen lukea ihan pienimmätkin tekstit, joihin kaukosilmä ei enää millään pysty. Tottuminen menee vähän niin, että joinakin päivinä kaikki sujuu hyvin, ja toisina päivinä tuntuu, että nämä silmät ei ikinä ala pelata yhteen. Kuitenkin kaikkina päivinä olen pärjännyt ilman laseja ja nähnyt joka paikkaan, en ole katunut, lasittomuus on ihanaa. Näillä monovisioilla minä näen paremmin edellä ajavan auton rekisterinumerot kuin lasiton ystäväni. Fiksu oli se lääkäri joka tätä minulle suositteli.
Kiitos kannustavista sanoistasi. Enää en tosin emmi mitään, sillä 9.12. minulle tehtiin tuo monovisio-leikkaus. Vielä on vaikeuksia näkemisen kanssa,mut parempaan suuntaan ollaan kokoajan menossa. Olen jo sen ikäinen että ikänäkö on vaivannut muutaman vuoden ja jouduin ostamaan tiimarilasit aivan lähityöskentelyä ja lukemistakin varten. Autolla ajamista tämä myös hieman haittaa. Leikkauksesta on vasta niin vähän aikaa, etten ole ollenkaan huolissani ja uskonkin, että pikkuhiljaa silmät tai paremminkin aivot tottuvat uuteen tilanteeseen. Aivan kuin sullakin jotkut päivät menee tosi hyvin ja jotkut taas ei just mitenkään. Kyllä tämä tästä alkaa sujumaan ja menenhän tammikuussa jälkitarkastukseen, jolloin asioihin saadaan vielä selvyyttä.
Oikein mukavaa joulunaikaa sinulle ja perheellesi ja kiitos vastauksestasi vielä kerran.
Kiinnostavista kommenteista iso kiitos myös keskustelua sivusta seuranneelta. Olen itse menossa taittovirheleikkaukseen kolmen päivän päästä, juuri ennen vuodenvaihdetta. Olen 38-vuotias ja minulle tullaan leikkaamaan toinen silmä nollaan, toinen arvolle -0.5. Se kyllä mietityttää, että onko tuo puolikas diopteria tämän ikäiselle tarpeeksi? Näöntarkkuuteni on kaiken lisäksi jostain syystä parantunut viimeisen viiden vuoden aikana. Läheneeköhän se nollaa tulevina vuosina itsestään?
Hermostuneen ihmisen viimehetken paniikki. Kokemuksia mielelläni lukisin vielä ennen h-hetkeä.