Lyhyesti kyse on tapauksesta, jonka viime sunnuntain Hesari otti esille eli 63 v keskenään naimisissa ollutta pariskuntaa ei sosiaalivirasto pystynyt/halunnut/välittänyt sijoittaa samaan vanhainkotiin.
Nyt HS:n yleisönosastolla sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen pyytää anteeksi vääriä oletuksia. "Saamamme palaute kertoo, että emme ole onnistuneet riittävän herkästi kuulemaan puolisoiden ja heidän omaistensa viestejä. Elimme siinä käsityksessä, että meillä oli yhteisymmärrys miehen alkuperäisestä sijoituspaikasta."
Paljonkohan huostaanottoasioissa on tilanteita, joissa sosiaalitt. ei ole onnistunut "riittävän herkästi kuulemaan" lapsen ja koko perheen tarpeita, ymmärtämään lapsen etua. Ymmärtääkseni hyvin, hyvin paljon. Sossut elävät kaikenlaisten käsitysten vallassa, jotka eivät ole yhtä asiakkaan käsitysten kanssa, vaikka sossut niin ovat luulevinaan.
Nyt Voutilainen kirjoittaa, että "Pienellä joustavuudella järjestely on täysin mahdollinen. Oletimme, että olimme menettelytavoista samaa mieltä puolisoiden ja omaisten kanssa."
Paljonkohan viranomaisen "pienellä joustavuudella" lisättäisiin lastenkin hyvinvointia tässä maassa varsinkin, kun turhan yleinen käytäntö tuntuu olevan varsin mielivaltaiset menettelytavat. Loistavan hyvin voin kuvitella, että jos joku huostatilannekin saataisiin yhtä selkeästi julkisuuteen kuin tuo vanhusten tapaus, niin sossu selittäisi "olettaneensa", että vanhempien kanssa "olimme samoilla linjoilla menettelytavoista".
"Jokin meni kuitenkin niin pahasti pieleen, että omaiset joutuivat vanhuspalvelujen johdolle suunnatun viestin sijasta turvautumaan julkiseen palautteeseen."
Kuinka paljon myös huostaanottoasioissa ihmiset ovat turvautuneet toimittajien apuun! Mutta huomaatteko, mikä merkittävä ero on sossujen suohtautumisessa näihin kahteen asiaan?
Aika kivalle tuntuu tällainen virheen myöntäminen ja julkinen anteeksipyyntö!
Koska niin tapahtuu jonkun lapsen kohdalla?
Lastensuojelu saa murjoa ja väärinkohdella lapsia miten tahansa, eikä anteeksipyyntöjä kuulu! Rahako siinä vaikuttaa? Vanhusten perään ei ole huutamassa rahanahne sijaishuolto, jonka eteen sosiaalitoimi kumartelee lastensuojelussa.
Eikö ole uskomatonta, että vanhuksille kirjoitetaan näin:
"Pyydämme anteeksi vääriä oletuksiamme ja niistä seurannutta surua. Anteeksipyynnön lisäksi huolehdimme välittömästi siitä, että puolisot voivat asua samassa talossa ja pitää näin yhteyttä toisiinsa. Toivomme, että voimme jatkossa herkän kuuntelun, joustavuuden ja keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä tarjota korkeatasoista hoivaa kaikille niille, jotka sitä Helsingissä tarvitsevat."
Nyt HS:n yleisönosastolla sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen pyytää anteeksi vääriä oletuksia. "Saamamme palaute kertoo, että emme ole onnistuneet riittävän herkästi kuulemaan puolisoiden ja heidän omaistensa viestejä. Elimme siinä käsityksessä, että meillä oli yhteisymmärrys miehen alkuperäisestä sijoituspaikasta."
Paljonkohan huostaanottoasioissa on tilanteita, joissa sosiaalitt. ei ole onnistunut "riittävän herkästi kuulemaan" lapsen ja koko perheen tarpeita, ymmärtämään lapsen etua. Ymmärtääkseni hyvin, hyvin paljon. Sossut elävät kaikenlaisten käsitysten vallassa, jotka eivät ole yhtä asiakkaan käsitysten kanssa, vaikka sossut niin ovat luulevinaan.
Nyt Voutilainen kirjoittaa, että "Pienellä joustavuudella järjestely on täysin mahdollinen. Oletimme, että olimme menettelytavoista samaa mieltä puolisoiden ja omaisten kanssa."
Paljonkohan viranomaisen "pienellä joustavuudella" lisättäisiin lastenkin hyvinvointia tässä maassa varsinkin, kun turhan yleinen käytäntö tuntuu olevan varsin mielivaltaiset menettelytavat. Loistavan hyvin voin kuvitella, että jos joku huostatilannekin saataisiin yhtä selkeästi julkisuuteen kuin tuo vanhusten tapaus, niin sossu selittäisi "olettaneensa", että vanhempien kanssa "olimme samoilla linjoilla menettelytavoista".
"Jokin meni kuitenkin niin pahasti pieleen, että omaiset joutuivat vanhuspalvelujen johdolle suunnatun viestin sijasta turvautumaan julkiseen palautteeseen."
Kuinka paljon myös huostaanottoasioissa ihmiset ovat turvautuneet toimittajien apuun! Mutta huomaatteko, mikä merkittävä ero on sossujen suohtautumisessa näihin kahteen asiaan?
Aika kivalle tuntuu tällainen virheen myöntäminen ja julkinen anteeksipyyntö!
Koska niin tapahtuu jonkun lapsen kohdalla?
Lastensuojelu saa murjoa ja väärinkohdella lapsia miten tahansa, eikä anteeksipyyntöjä kuulu! Rahako siinä vaikuttaa? Vanhusten perään ei ole huutamassa rahanahne sijaishuolto, jonka eteen sosiaalitoimi kumartelee lastensuojelussa.
Eikö ole uskomatonta, että vanhuksille kirjoitetaan näin:
"Pyydämme anteeksi vääriä oletuksiamme ja niistä seurannutta surua. Anteeksipyynnön lisäksi huolehdimme välittömästi siitä, että puolisot voivat asua samassa talossa ja pitää näin yhteyttä toisiinsa. Toivomme, että voimme jatkossa herkän kuuntelun, joustavuuden ja keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä tarjota korkeatasoista hoivaa kaikille niille, jotka sitä Helsingissä tarvitsevat."
Vastaukset 10
Vanhimmat
kauppatavaraa, häneltä ei anteeksi pyydellä. Ja vanhemmilta nyt tietysti vielä vähemmän, koska heillähän ei ole sitäkään vähää mitään merkitystä.
virheitä myöntämättä, vaan valheellisesti annetaan vielä sellainen kuva, kuin julkisuuteen ei olisi kerrottu koko totuutta, koska sossujen ikuinen vastaus toimittajien kysymyksiin on: "Meillä on vaitiolovelvollisuus."
Omia virheitään he vain peittelevät sillä toteamuksella, kun asiakas on toimittajille koko tapauksen rehellisesti julki tuonut.
Eivätkö lapsi tosiaan ole anteeksi pyynnön arvoinen, kun hänet on riittämättömin perustein erotettu rakkaistaan tai sijoitettu niin järkyttävään paikkaan, että kotiolot ovat ruusuilla tanssimista siihen verrattuna?
Tai hoidollisessa huostaanotossa lapsi on jäänyt ilman hoitoa, saanut pahoinpitelyä ja henkistä kaltoinkohtelua ainoastaan?
Kenen pitäisi anteeksipyyntö esittää kun sossu ei välitä, eikä uskalla sitä tehdä?
jälkeen joutui ensimmäisen kerran elämässään kaltoinkohdelluksi, muutenkin koko huostaanotto oli laiton.
Sossu kyllä purki nopeasti huostan, mutta anteeksipyynnöstä ei ollut kenenkään taholta tietoakaan.
Jos julkisuudessa sossun virheistä edes kuiskataan, niin perään tulee valhe siitä, miten harvinaisia virheet muka ovat. Ja lapsi ei ole anteeksipyynnön arvoinen lastensuojelun silmissä, ei siltikään, että virheitä tehdään ja paljon tehdäänkin.
jossa lapsi joutuu elämänsä ensimmäisen kerran pahoinpidellyksi? Nuo paikat pitäisi sulkea ja sellaisilta sijareilta ottaa iäksi oikeus pitää lapsia, jotka syyllistyvät lasten kaltoinkohteluun.
Ai Suomessako lapsilta anteeksi pyydeltäisiin?
En ole ikinä moista nähnyt!
Ei edes täysin aiheettomaksi myöhemmin myönnettyä huostaanottoa ole ikinä pyydetty anteeksi, korvauksista puhumattakaan.
anteeksi töppäilyjään.
Mutta koska vanhukset eivät toistaiseksi ole kauppatavaraa, kuten lapset, niin mikään taho ei loukkaannu tai pahoita mieltään, jos heidän kohdallaan tehdyt virheet tulevatkin julkisuuteen, eri tavalla kuin huostaanotoissa.
jollekin huostaanottoperheelle:
"Pyydämme anteeksi vääriä oletuksiamme ja niistä seurannutta surua. Anteeksipyynnön lisäksi huolehdimme välittömästi siitä, että puolisot voivat asua samassa talossa ja pitää näin yhteyttä toisiinsa. Toivomme, että voimme jatkossa herkän kuuntelun, joustavuuden ja keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä tarjota korkeatasoista hoivaa kaikille niille, jotka sitä Helsingissä tarvitsevat."
Sanan "puolisot" kohdalla tietysti tulisi olla esim. "koko perhe" tms. Ja luvattaisiin korkeatasoista hoivaa kaikille lapsille, jotka sitä lastensuojelun kautta tarvitsevat - herkän kuuntelun, joustavuuden ja keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä...
Mitä vanhempi ihminen sitä enemmän vähiin käy aika. Helsingin sosiaalitoimi tuhrasi vanhusten kalliista yhteiselon vuosista 3 vuotta. Haistakoon paska. Jos Helsingin sosiaalitoimi selviää törkeästä teostaan pelkällä anteeksipyynnöllä, niin voi helvetti.
kuvitellaan 63 v naimisissa olleen pariskunnan ehdoin tahdoin haluavan ERI vanhainkoteihin!
Tällaisia sossun "väärinkäsityksiä" huostaanottotilanteet ovat väärällään, ja vanhemmat tulevat rangaistuiksi, jos yrittävät hakea asiassa oikeutta lapselle ja itselleen.
aihetta kustantaa Vääryyskirjojaan? Mutta edes ne eivät herätä kansalaisia vaatimaan oikeuksiaan mielivaltaista sosiaalitointa vastaan.
Ja missään asiassa se ei toimi niin järkeä vailla ja mielivaltaisesti kuin lastensuojelussa.
Totta kai onnistuneita sijoitusesimerkkejä on oltava, joita vetäistään "mannekiiniksi" kiillottamaan lastensuojelun sädekehää, koska muuten se olisi rapissut jo omaan mahdottomuuteensa.
pyydellä anteeksi lapsiperheiltäkin oikein valtion johtoa myöten.