Parhaillaan elämme pimeässä vuodenajassa ja moni synkistyy luonnon mukana. Älä vaivu masennukseen, vaikka kuinka sataa ja tuulee, vaan koita pitää lippu korkealla ja mieli iloisena. Ikävistäkin asioista löytyy aina jotakin positiivista, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin.
Olin useamman päivän "syysremontissa" ja siellä oli luento monenikäisille tarkoitetusta masennusta tuottavasta syksystä.
Laitan jonkinlaisen yhteenvedon siellä käydyistä ryhmäkeskusteluista.
- Mikään tehtävä ei ole mahdoton, kunhan käyt siihen käsiksi. Usein jo aloitettu työ sujuu kuin itsestään.
- Käy ongelman kimppuun heti, ennenkuin se paisuu liian suureksi.
- Oma iloinen mielesi tarttuu, toisetkin huomaavat sinut ja haluavat olla yhtä iloisia.
- Puheesi luo myös positiivisuutta. Käytä myönteisiä lauseita. Painotettiin sanoja "voisin olla vieläkin onnellisempi", eikä "olen onneton".
- Tapaa mieluummin ystäviä, joiden seura piristää. Vältä tuttavia, jotka masentavat sinua.
- Älä pyri samanlaiseksi kuin toiset, jos et sitä ole. Olet oma itsesi ja ainutlaatuinen.
Tuossa oli muutamia mieleenpainuvia ajatuksia tähän aikaan.
Syysremontti oli muutenkin kaikin puolin piristävä repäys irti arjesta.
Olin useamman päivän "syysremontissa" ja siellä oli luento monenikäisille tarkoitetusta masennusta tuottavasta syksystä.
Laitan jonkinlaisen yhteenvedon siellä käydyistä ryhmäkeskusteluista.
- Mikään tehtävä ei ole mahdoton, kunhan käyt siihen käsiksi. Usein jo aloitettu työ sujuu kuin itsestään.
- Käy ongelman kimppuun heti, ennenkuin se paisuu liian suureksi.
- Oma iloinen mielesi tarttuu, toisetkin huomaavat sinut ja haluavat olla yhtä iloisia.
- Puheesi luo myös positiivisuutta. Käytä myönteisiä lauseita. Painotettiin sanoja "voisin olla vieläkin onnellisempi", eikä "olen onneton".
- Tapaa mieluummin ystäviä, joiden seura piristää. Vältä tuttavia, jotka masentavat sinua.
- Älä pyri samanlaiseksi kuin toiset, jos et sitä ole. Olet oma itsesi ja ainutlaatuinen.
Tuossa oli muutamia mieleenpainuvia ajatuksia tähän aikaan.
Syysremontti oli muutenkin kaikin puolin piristävä repäys irti arjesta.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Olipa virkistävä viesti.
Meillä vanhoilla on taipumusta "tuulella käyntiin".
Minuun tuo iloisen mielen näyttäminen kolahti.
Ihan totta: iloinen mieli tarttuu vaikkei yhtähelposti kuin ilkeily!
hyviä ohjeita nuo Fuulan toimittamat ja totean vain, että ilkeily kutittaa joskus mieltä - ei voi mitään.
Pahimmat ilkeydet olenkin tallentanut ilkeily-otsikon alle aikomatta käyttää niitä - paitsi hätätilanteissa tietysti.
huomannut, että ilkeily kulkee roiman matkaa edellä. Sanotaan, että nuoret ilkeilee tänä päivänä enempi kuin vaikka 20v taaksepäin.
Olenko ollutkaan nuori, koska en jatka ilkeilyä. Koitan tukahduttaa sen kynsin hampain;)
Kiitos kivasta palauteviestistä.
kutittaa, totta.
Minäkin tallennan jotkut pienet, suuret, ärräpäiset pieneen lukittuun käytävään. Hallitsen niitä suurella avaimella ja tuhoan ne yksinkertaisesti nälkään;-)
Lukiessani ilkeyksiä, jotkut tarttuvat väkisin joskus mukaani. Ne päätyvät loppujen lopuksi samaiseen käytävään lukkojen taakse.
olla positiivinen, on joskus vaikea saada positiivisuutta leviämään, jos kohteena on esimerkiksi joku jolta juuri on leikattu aivokasvain ja joka on syvän depression vallassa.
On vaikea jättää tällainen ystävä, joka on onneton ja "masentava". On yritettävä jaksaa antaa jotakin omasta elinvoimastaan ja täytyy vaan toivoa että oma positiivisuus todellakin tarttuu tähän ystävään ja että hän jaksaa kamppailla.
kolahti minuun. On todellakin hyvin vaikeaa joka tilanteessa yrittää olla positiivinen, silloinkin, kun juuri minun positiivisuuttani tarvittaisiin lähimmäisen kantamiseksi yli vaikean ajan!
Ilkeilystä. Yritän välttää tietoista ilkeilyä jo siitäkin syystä, että ilkeilystäni kärsin juuri itse eniten!
tuo menee, että aina ei saa sitä parasta palautetta itselleen, tarttumista samaan myötäelämiseen. Jos toinen on mainitsemalla tavallasi "sairas", mutta ainakin voi kuunnella toista.
Toisilla on se muuri niin korkea, että on mahdotonta päästä lähestymään oikealla tavalla. Aika kuitenkin tekee omaa positiivista tehtäväänsä.
"On vaikea jättää tällainen ystävä, joka on onneton ja "masentava". On yritettävä jaksaa antaa jotakin omasta elinvoimastaan..."
Huom! oma asenteesi! Haluaisitko itse saada tuollaista "positiivisuutta" osaksesi?
Itse kallistuisin kuuntelulinjalle, kuten Fuulakin(?).
Ja kukas sanoikaan "minun kuormani on keveä..."
"- Tapaa mieluummin ystäviä, joiden seura piristää. Vältä tuttavia, jotka masentavat sinua."
Ylläoleva oli lainaus keskustelun avauksessa olleesta ohjeesta, joka antoi minulle aiheen ajatella, välttäisinkö "masentavan" ystävän tapaamista nyt kun hän tarvitsee minua eniten, siitä huolimatta että tulen hänen luotaan siipi maassa.
Ajatukseni tulos oli tämä:
"On vaikea jättää tällainen ystävä, joka on onneton ja "masentava". On yritettävä jaksaa antaa jotakin omasta elinvoimastaan..."
Mutta voin sanoa että jos terveet ystävät ovat masentavia niin katson heidän joskus olevan energiavarkaita ja kierrän heidät kaukaa.
pakenee totuutta tekeytymällä usein päinvastaiseksi kuin on.
Energiaa riittää rajattomasti jos motiivit ovat oikeat.
Vain Piru voi kuiskia, että energianpuute aikuisella johtuisi siitä, että joku on varastanut sitä.
Lapselta voivat tietysti hänen vanhempansa varastaa lapsuuden, josta lapsi saa sitten kärsiä lopun elämäänsä.
Eivät terveet tarvitse parantajaa. Laivakin on turvassa satamassa. Uskova turvassa niitten 99 kanssa, mitä siitä yhdestä kadonneesta.
Mestari taisi sanoa:"Susikin on hyvä omalle pesueelleen."
Ilmeisesti näin on turvallista ja kaikki hyvin - vai onkohan?
Taannoin eräs pyysi ystäväkseen kysyen ystävyyden ehtoja.
MdK, kerrohan kun mitä ystävätarjoaja teki kun vastaus tuli - "ystävyydessä ja rakkaudessa ei ole ehtoja. Se vain on tai sitä ei ole."
Tuollaiset ohjeet auttavat varmaan positiivisuuden luonnissa itsekutakin.
Mikähän vastarannan kiiski olenkaan kun näen tuossakin jossain määrin elämän teoretisointia.
Ei kuitenkaan voi nauraa itkien eikä iloita surullisena. Onkohan tunteiden pakkopeittely hyväksikään. Noilla ohjella voi tietysti pyrkiä aitoa iloa kohti, sen myönnän.
Jos erilaisten ihmisten posiiivisuutta kuvaamaan piirrettäisiin ajan funktiona nollaviiva. "Normaalilla", tasapainoisella ihmisellä se kulkisi varmaan nollatasossa jsokin vaihdellen positiivisuuden tai negatiivisuuden suuntaan. Pitkän ajan kuluessa plussat ja miinukset sitten kumoavat toisensa.
Ylipositiivisella ihmisellä tämä nollaviiva voisi olla vaikka 5 ja negatiivisella -6. Mittakaavaa on vaikea antaa!
Voiko ihminen kokea suurta iloa käymättä "surun kautta".
Pienikin positiivisuus tuntuu hyvältä suuren negatiivisuuden jälkeen. Pienen positiivisuuden jälkeen ei paljon miltään.
Emme voi muuttaa itseämme toiseksi ihmiseksi, pyrkiä hyvään suuntaan kyllä ja se oli viestisi tarkoituskin.
tilanteisiin ja mitä erilaisimpiin mielenvireisiin ja erilaisille ihmisille. Niistä voi valita, mikä sopii missäkin käytettäväksi.
Kun muutamia vuosia sitten olin sairaalassa leikkauksessa, niin siellä näin erään perheen omaistaan tapaamaan tultuaan vetäytyvän oleskelutiloihin ja istuskelevan siellä samaan tapaan kuin voisin kuvitella heidän arkena istuvan olohuoneessaan. He istuivat televisiota katsellen sen ihmeempiä puhumatta.
Sehän se läsnäolo on jotain, ja sikäli kun tulee mieleen jotain, voi ottaa puheeksi ja kysyä.
Tuolla tavoin toivoisin minuakin kohdeltavan. Ei tarvitse keksimällä keksiä mitään, riittää kun on tullut paikalle.
Tänään juuri oli koko päivän harmaata ja alakuloista. Soittelin muutaman puhelun ja pian löytyi ilonaiheita.Erääseen perheeseen on syntynyt lapsi josta onnitelin mummua ja ukkia. Ja toiseen odotetaan keväällä vauvaa. Nämäkin ovat minun lapseni kavereita ,vaan minullekin ystäviä. Oli mukava jutella heidän kanssaan.
Sain myös webbipostia Kanadasta jossa pieni veitikka sanoi; minun ihana mummu....
Nämä onneliset ajatukset sain juteltua toisten kanssa ja olin iloisena koko päivän ..
Harmauden keskellä... piristää kun on iloja mitä voi jakaa toisten kanssa vaikka eivät kohdistukaan juuri itseen, jaettu ilo on iso ilo.
onni tulee eläen.
Hyvää yötä, MUMMELI1!
vastarannan kiiskeltä minusta vaikuta. Saahan sitä ollakin eri mieltä omista näkemyksistään.
Eri tunteisiin meillä kaikilla on oikeus, kun niiden aika on.
Suru varsinkin vaatii aina oman ajan yksilökohtaisella tasolla.
Mielestäni täytyy kokea myös suruja jossain elämän vaiheessa, jolloin arvostaa pieniäkin iloja tulevina ripauksina.
Tuskin kukaan voi välttyä elämän varrella jostain surua tuottavasta tapahtumasta.
Ihmisten iloisuuskynnyskin on erilainen. Nykyaikana voi iloita myös toisen ilosta, joka on kuitenkin harvinaisempaa tämän päivän ihmiselle kaiken materiaalisuuden sun muun rinnalla.
"Myötäelän" kanssasi siellä Espanjassa, varsinkin kun Suomessa sataa, on harmaata ja pimeää.
ihmislapselle luotu..... ystävä pettää, elämä jättää, kolmansi korkean kuoleman suru.
tekijän, sitä saatte itse arvailla.
Sen verran voin helpottaa, että se en ole minä.
...kun nimittäin monen mutkan kautta ja lopulta Mikko Pesälän "Herrana on hyvä olla" -kirjan otsikosta assosioitui Varkaana ei ole hyvä olla. hihih....
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu..."
Eino Leinon Väinämöisen laulustahan on kysymys.
Mutta koska "Ei sovi urhon tietoja, taitoja laulaa, ei esiintuoda..."
Niin "Miks laulaisin siis minä, jolle on kantelo suotu, riemuja muita ja murheita muita?"
Sillä "Monta on laulua, monta myös laulujen miestä. Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu..."
Terveisin
Frederiikka
Entinen "vakikirjoittaja"
Mikä karkoitti sinut palstalta.
kantelo, niin miksi käytät aina muiden kanteloita?
No, onhan se niinkin, ettei tänne kannata mitään hyvää kirjoittaakaan - sehän on kuin rikoksentekoon yllyttämistä.
tänne ei kannata hyvää kirjoittaa?? Tottakai kannattaa.
Mielestäni tänne ei kannata ilkeämielistä, toisen aliarvioimista, naljailevaa tekstiä kirjoittaa.
sanoinpa vaan.
....niin hyviä aforismien kirjoittajia kuin täällä on ollut, nehän kannattaisi julkaista kirjana.. muttamutta
Yritetään pitäytyä otsikon teemassa ja ajatella positiivisesti...:)
Tarvitsen tällä hetkellä todella kipeästi positiivista poweria elämääni kaiken muutoksen keskellä, jossa elän.
Positiivisuutta tuntuu löytyvän elävästä elämästä kyllä enemmän kuin tältä keskustelupalstalta tällä hetkellä - ainakin minulle.
"Tapaan mieluummin ystäviä, joiden seura piristää...
Vältän tuttavia, jotka masentavat minua..."
En ole muuten itse koskaan halunnut lukeutua "vakikirjoittajiin". En pidä koko nimityksestä. Koen sen jotenkin loukkaavana.
Olen kirjoitellut tänne aina kirjoittamisen ilosta: minulle tuo ilo syntyy vain positiivisessa ilmapiirissä. Nyt tuo ilo on kateissa. Toivottavasti se on Teillä "nykyisillä vakikirjoittajilla" jäljellä.
Kertokaahan minulle, mitä positiivista on keskustelupalstassa, joka keskustelee enemmän kirjoittajistaan kuin itse keskusteluaiheista?
Juuri äsken joku kertoi palstalla, että äänellään lintukin laulaa. Se on kansan parissa aina tiedetty. Itse pyrin rohkaisemaan kirjoittajia kirjoittamaan omana itsenään ja niistä tunnoista, joita kokee.
Lehtimiehen ohjeessakin sanotaan, että on selvästi erotettava lainaus eikä sekoitettava sitä omaan mielipiteeseen.
Eräillä sivustoilla on selvät ohjeet lainahevosen tai kuskin käytöstä.
Täältä ne puuttuvat eikä kukaan vastaa kun kysytään.
Mielelläni kuuntelen soitantaa hieman epävireisenäkin samoin kuin palstalaisten omaa mielipiteenvaihtoa. Lyhyt laiaus viitteenomaisena lähde mainiten lisää mielenkiintoa.
"Myrsky merellä. Juristin täytyy katsella sitäkin kuin rikosta."/Anton Tsehov
on piano ja se soi sävelin, joita en voi tänne saada aikaan.
Eino Leinoa innostuin taas siteeraamaan - liikaakin, vastauksena kysymykseesi, kenen käsialasta oli kysymys.
"MIKSI käytät AINA" muiden kanteloita?"
Olenhan minä toki tänne omianikin (runoja/riimejä) joskus kirjoitellut. Hyvä, kun ovat unohtuneet.
Mielirunojani, aforismeja ja kaskuja on tullut kirjoitetuksi tänne aikaisemmin paljonkin.
Miksikö niitä kirjoittelin? Koska ne olivat minulle tärkeitä ilon tuojia ja niitä halusin toisillekin jakaa.
Mutta se on mennyttä aikaa se!
Tänne kannattaa mielestäni kirjoittaa AINA hyvää
ja sen hyvän kriteerit ovat itse kunkin henkilökohtaisen maun arvioitavissa.
Kirjoittamisen iloa toivotan Sinulle, Sofia - IHAN OMILLA KANTELOILLASI - ja tietysti positiivisesti...:)
laittamiasi aforismeja, mutta on harhauttamista, jos sanot kirjoittaneesi ne.
Pitäisi mainita tekijä.
Lisäksi muuntelit hieman Runeperin runoa ja "päin naamaa väitit sitä omaksesi".
Ystävyydessä kuten rakkaudessakin on epärehellisyys suurimpia loukkuja.
Miten vaikeata on myöntää olleensa väärässä ja kuinka vaikeata tosielämässä on antaa anteeksi edes tekemätöntä rikkomusta.
tässä ja nyt!
Onneksi "AIKA ENTINEN EI KOSKAAN ENÄÄ PALAA"!
( Tietoisesti en ole koskaan väittänyt kenenkään toisen kirjoittamaa tekstiä omakseni. Mutta kiitos opetuksesta: meni perille! )
Lainaukseissa on lähde mainittava ja kuvaajan oikeudetkin ovat melkoiset. Kuvaa ei saa muokkauksen ja muuntelunkaan jälkeen väittää omakseen vaikka se olisi muutettu digitaaliseen muotoon tai maalattu tauluksi seinälle ihan omalle kankaalle omilla öljyväreillä ja omiin raameihin.
Tekijänoikeuksia pahempana tässä tapauksessa pidän "kopsaajan" väittämää sitä aivan omakseen.
Se osoittaa ollessaan tosi hänen häikäilemättömyyttään.
"Erehtyminen on inhimillistä - Errare humanum est"!
( Ei ole omasta päästäni. Tekijä on minulle tuntematon, mutta antiikin aikaan se liittyy...:)
Fredriikka = Frederiikka
Väärinkäsitysten välttämiseksi, tekijänoikeuslakiin viitaten Fredriikka=Frederiikka.
Ja nyt tämä saa riittää!
vielä senkin, että et muka tietoisesti....Nehän tuotiin silmiesi eteen ja sinä sanoit: "Tuo oli muuten omani". Ja tämä, vaikka Ruuneperin runo valmiiksi etsittynä eteesi! Hävytön olet!
Keljuttaa nuo tuollaiset.
oli jäljennetty jo julkaistusta kirjasta. ja sinulla on vielä otsaa kirjoittaa ylläpidollekin aforismien kirjoittamisestasi!
Olen hyvin pahoillani luettuani tätä keskustelua.
Muistan kun aloittelin palstalla ja otin lainauksia sitaatteihin niin lyötiin kuin vierasta sikaa.
Kirjaviisaan nimeä en saa hinkkooskummillakaan pois. Pyrin lyhyisiin viittauksenomaisiin sitaatteihin, joiden koen helpottavan ainakin itseäni kun haluan asiasta lisää tietoa.
Kun otin joidenkin nimimerkkien toistuvat suorat lainaukset esille niin kas vain, olinkin häirikkö.
Ruuneperi puolusteli näitä kopsaajia erinomaisiksi kirjoittajiksi ja katsoi oikeudekseen käydä nyt jo puoli vuotta kestäneeseen höpinään milloin mistäkin asiasta.
Asiaan kuuluu etteivät he katso velvollisuutenaan kertoa milloinkaan perusteluja asiattomille väitteilleen.
Olen todella pettynyt, hyvin pettynyt tähän
Maininta ylläpidosta kiinnostaa. En lukuisista pyynnöistäni saa siltäkään ensimmäistäkään asiallista palautetta. Mielelläni näkisin edes yhden kirjoituksen luvallani kopsattuna palstalla, jossa olen "provosoinut" kuten väitetään.
Kirjallisista varkauksista taisin aloittaa keskustelun joskus keväällä ja toin esille useita lähteitäkin, joista saa lisää tietoa.
Keskustelu käytiin josku huhti-toukokuussa.
Ei kiinnostanut !
ja se on eri asia.
Omana mielipiteenäni sanon, että siteeraamallakin voi ilmaista itseään.
palstalla sen, mitä oli kirjoittanut ylläpidolle. Minulla saattaa olla se jossain levykkeellä kun tallensin siihen aikaan keskusteluja, mutta sen löytäminen on toinen juttu.
Asia Frederiikan ylläpidolle kirjoittamassa oli palstalaisten toivomus, se kun monet halusivat pitää sinut seriffinä( minä mukaan lukien - on perustelut, miksi! ). Sinä olit siihen aikaan panemassa rukkasia naulaan. Ylläpito oli huomauttanut sinulle jotain. Sinun ja minun välillä oli siihen aikaan riitoja, mutta en ole koskaan valittanut sinusta ylläpidolle.
Frederiikka otti kirjoittaakseen ylläpidolle.
Samalla kun hän vetosi sinun seriffinä pysymisen puolesta, Frederiikan päässä välähti mainostaa ylläpidolle sitä, että hän itse kirjoittelee aforismeja palstalla. Se jäi mieleeni, koska se vaikutti vähän erikoiselta.
Muistaakseni Frederiikka mainitsi ylläpidon vastanneen. Oliko peräti palstalla se ylläpidolta tullut palaute, sitä en muista. Mistä Frederiikka tiesi kertoa uutisen, että sinä jatkat seriffinä?
Tämän viimeisen kappaleen asiat ovat vain hämäriä muistikuvia, enkä uskaltaisi vannoa näistä mitään.
täällä onkin hyviä runoilijoita sun muita aforismien kirjoittajia. Niissä monasti on perääkin ja omaa viisautta luettavissa.
Ylläpidolla on näyte, missä ITSE tunnustat olevasi täällä palstalla pelkästään provosoimassa ja häiriköimässä. Samassa viestissä ihmettelit kuinka kauan ylläpito sinua sietää.
Kuinka seniili olet?
Se viestiketju on poistettu ja todistusaineisto (niinkuin muutkin asiattomat viestit) ovat ainoastaan ylläpidon nähtävissä.
Nimimerkki sofia on hämmästyttänyt minua "hyvämuistisuudellaan" tuomalla esiin yli vuosi sitten kirjoitettuja asioita/käytyjä keskusteluja tällä palstalla.
Tässä viestiketjussa olen saanut lukea olevani "valehtelija, hävytön"... nämä tietysti julkituotuna positiivisessa hengessä keskustelun otsikon mukaisesti.
Mikäli lukijoita kiinnostaa, voitte lukea sanatarkasti "Frederiikan julkaisun", joka on vielä nähtävissä Cafe 65 :n keskustelusivulla
Otsikolla: ANNOIN PALAUTETTA/Frederiikka 9.9.2002 klo 20.03
Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan heti aluksi, että palautteeni Ylläpidolle liittyi silloiseen Seriffi Ruuneperiin - ei siis suinkaan nimimerkki KaiDePuuhun, kuten edellä olevasta voi ymmärtää.
Puuttumatta tarkemmin palautteen syntyhistoriaan, totean sen olevan yksin minusta lähtöisin ja omaa aikaansaannostani virheellisine ja puutteellisine sanallisine ilmaisuineenkin.
Nimimerkki sofia esiintyi tällä keskustelupalstalla tuohon aikaan toisella nimimerkillä, joka jääköön mainitsematta.
Edellisissä viesteissä sofia kirjoittaa näin:
..."Frederiikan päässä välähti mainostaa ylläpidolle sitä, että hän itse kirjoittelee aforismeja palstalle. Se jäi mieleeni, koska se vaikutti vähän erikoiselta..."
Ylläpidolle kirjoitin palautteessani sanatarkasti näin:
..."Hänen (Ruuneperin) elämänläheiset, leikkisät, herkätkin runonsa ovat saaneet monet kirjoittajista runoilemaan. Myös minut. Itse kirjoitan palstalle paljon ihmisyyteen liittyviä pohdintoja, mietelauseita, kaskuja, kaikenlaista varttuneempaa ja ikääntyvää väestöä kiinnostavaa, johon ryhmään itsekin kuulun..."
HUOM! LUE = KIRJOITAN
Tässä näkyy puutteellinen ilmaisutaitoni ja virheellinen sanavalintani. Olisi pitänyt kirjoittaa "kopioin" tai kirjoitan "toisten kirjoittamia" tai kirjoitan - "en tosin omiani" jne. Mujtta huomatkaa, en kirjoittanut "kirjoitan omia mietelauseita jne".
Tulkinta on siis ollut ja on lukijan oma. Pitää paikkansa, että en suinkaan aina ole maininnut lähdettä tuohon aikaan kirjoittajasta. Se on usein ollut täysin tahatontakin, lipsahduksia - johon sofia itsekin äsken ensimmäisessä Leinon runon siteerauksessaan sortui ja johon minä hupuliini sitten vastasin! Mikä soppa tästä syntyikään: tällaista ei voi varmasti saada aikaan muualla kuin 65 :lla...:) Tämän ryöpytyksen jälkeen pyrin visusti aina mainitsemaan lähteen. Tuo "Kirjoittanut:Nimimerkki sejase" Otsikon
alla kyllä myös osaltaan johtaa harhaan ja tulkintaerheisiin.
Mitä Ruuneperin runoihin tulee, en todellakaan ole koskaan hänen sanatarkkaa runoaan omakseni väittänyt. RiimiRunot ovat minulle sanaleikkejä ja on täysin mahdollista, että olen kirjoittanut "Omani" hänen runonsa sanoja mukaillen - tahallisesti todennäköisesti.
"Muista olla positiivinen", kuuluu otsikkomme. Minulla ei ole kyllä harmainta aavistustakaan, miten tämä keskustelu liittyy positiivisuuteen. Mutta kun se on saanut tällaiset mittasuhteet, katsoin vastineen olevan paikallaan.
Positiivista tässä itseni kannalta lienee se, että puhtaalla omalla tunnolla voin sanoa, etten ole koskaan näillä keskustelusivuilla nimittänyt ketään "valehtelijaksi" tai "hävyttömäksi", vaikka olisi "keljuttanutkin tuommoinen".
Mielestäni se on tyylirikko 65 ikäisten KESKUSTELUISSA edelleenkin - olkoonkin, että itsekin kuulun vielä nuorempiin, joskin eläkkeellä jo olen .
Lopetin palautteeni Ylläpidolle vuonna 2002 näin: "Toivoisin sydämestäni, että Cafe 65 n keskustelurauha ja lämminhenki palaisi ennalleen..."
Tätä toivon edelleen - ja ihan vilpittömästi!
Terveisin Frederiikka
"Hävytön valehtelija ja varas"
( Minkähän vuoksi minua naurattaa koko juttu.
Mutta uskokaa tai älkää - minun osaltani juttu päättyy tähän...:)
Ruuneperi aivan äskettäin syytteli minua jostain tällaisesta, josta nyt kirjoitat. Tulin palstalle kutsuttuna helmikuun alussa kirjoittaen eri nikeillä. Käyttäessäni kotoista kieltä ja kun juttu luiskahti kohta persoonani ympärille koin aiheelliseksi siirtää sen keskustelun toiselle kohdalla, joka varmaan vieläkin on nähtävissä:"Pohojalaaset toimitteloo". Se ei sytyttänyt. Etelän matka kiehtoi ja aloitin ensimmäisen oikean keskustelun : Espanjaan/Häjypoika-nikillä.
Tutustuin laajalti keskusteluihin ja yritin oppia tuntemaan keskustelijoita.
On asioita, jotka on todella kipeitä. Eivät välttämättä kuulu palstalla reposteltaviin.
Tämä on minulle itsellenikin ollut koko ajan hyvin kipeä asia.
Kirjoita: [email protected]
Olen pyytänyt kirjoittamaan ja ilmoittamaan mahdollisista häirinnöistä ja provosoinneista.
Yhtään sellaista viestiä en ole saanut edes ylläpidoltakaan useista pyynnöistä huolimatta. Viimeksi pyysin tänään. Laitan pyyntöviestini huomenna palstalla esille.
- Hyv yötä vain !
Sinut tsennataan ja muistetaan tällä palstalla.
Sä kuulut tämän lafkan parhaimpiin skrivaajiin. Totuus on, että ämmät etenkin Sofia on helvetin kateellinen kun palasit, heiltä menee flaksi ukkoihin. Sinuun tekstiin kiinnittää muutenkin huomiota ja se on heiltä pois. Usko huvikses, tästä kiikastaa.
Sulla on kanttia ja sun pallille ei muijat pääse vaikka kuinka yrittävät. Ämmät on olevinaan niin saatanan sivistyneitä ja lukeneita, silti vaativat tekijää tuttuihin fraaseihin.
Yksikään ei laillasi olisi pystynyt antamaan tuohon vit...luun näin "siistiä" vastinetta.
Helvetin teeskentelijät ja pilkun nussijat. Tsemppiä Frederiikka!
Älä Ritu unohda, että ihailemasi Kaidepuu on se joka pilkunnussimiset ja tekijän ilmoittamiset on palstalle tuonut. (Ja on melko varmasti se, joka on saanut noin fiksun naisen kuin Frederiikan poistumaan palstalta.)
mainesanojasi lukiessani ( vähempikin olisi riittänyt...:) totean, että Sinulla on edelleenkin tallella KULTAINEN SYDÄMESI!
Muistathan Ritu, että asia pitää ilmoittaa ehdottomasti lentokentällä, kun joudut metallinpaljastimeen. Tästä olen tainnut Sinua aiemminkin muistuttaa...
Kiitos Ritu!
(Mie taiankii olla ihan oikeesti "Wanha Häwytön Nainen! Pitäisköhän munkin vaihtaa nikkiä...hmmm...??? )
Hyvää Yötä Kaikille!
***
"Jos voisin laulaa,
kuin lintu voi.
Jos sois mun äänein,
kuin leivon soi.
Niin Ritulle minä laulaisin,
ja murheet pois
kauas karkottaisin..."
***
( Sorry! En muista tekijää ja sanatkin taisivat mennä pieleen...:)
minunkin aikomukseni oli ainakin kehoittaa Sinua olla välittämättä kenenkään moitteista.
Minä nimittäin sain samantyylistä palautetta viime kesänä. Silloin pahoitin kovasti mieleni, koska olin uudenpuoleinen, ja vieläkin arempi kirjoittelemaan kuin mitä nyt olen.
Huomaan Sinun olevan jo vanha tekijä tällä palstalla vaikka me ei kovin usein olla vielä toisillemme vastailleetkaan.
Pysy palstalla eteenkinpäin.
ikinä morkannut!
Kysyn edellä olleesta kärhämästä riippumattomasti:
Jos lapsi varastaa ja valehtelee, kumpi menettelytapa on mielestäsi positiivinen tai ainakin oikein ja kumpi negatiivinen?
a) Äiti sanoo lapselle, että ei se haittaa, äläkä välitä mitään siitä, jos joku sanoo sinulle jotain siitä.
b ) Äiti ottaa selvää siitä, mitä on tapahtunut ja neuvoo lapselleen hyvän käytöksen alkeet, sekä asettaa rajat.
c ) Miten itse menettelisit?
Ja:
a )Voiko aikuisen sellainen menettely olla positiivista,
joka lapsen tekona on negatiivista?
( selvyden vuoksi = kun kyse on varastamisesta ja valehtelusta )
Kirjoitin nämä kysymykset selittääkseni omaa käytöstäni tässä asiassa ja
Halusin vain tietää, ymmärtääkö kukaan minua, vai olenko vanhanaikainen?
alkoi 6.2.2003, mutta kehittyi hyvin pian herjan heitoksi.
Seuraavassa pieni sitaatti Kaidepuun (alias Häjypoika) perimmäisistä aikeista:
"Mötiääspesää sohimahan...
Kirjoittanut: Häjypoika, 28.3.2003 klo 13.20
Kovin köppäästä ja vaitonaasta on tämä touhu. Sen tähäre rupesin sohimahan vähä mötiääspesää näin aprillinpäiväki on jo oven suus." ------
Viestiketjusta on vaan alku jäljellä, kaikki seuraavat viestit on poistettu.
Viestiketjun loppupäässä oli juuri "todistusaineisto", joka on poistettu ja jonka Kaidepuu kävi väsäämässä joskus kesällä "koska kukaan ei kuitenkaan palaisi viestiä lukemaan". Niinpä hän sitten kirjoittaa onnistuneensa aikeissaan
"mötiääspesän sohimisessa" ja ihmettelee kuinka kauan ylläpito antaa hänen mellastaa.
Mellastamista on nyt riittänyt yli puoli vuotta ja Frederiikan (ja monen muunkin) peräänkuuluttama leppoisa henki palstalla on kuin poispuhallettu.
Kukaan muu ei varmaankaan ole antanut aihetta viestien poistopyyntöihin samassa määrin kuin Kaidepuu.
Jos väität että keskustelu "Pohojalaaset toimitteloo" ei sytyttänyt, muuntelet jälleen kerran totuutta. Keskustelu aiheutti oikean roihun ja jäljellä keskustelusta on vaan tuhkat
(9 vastausta).
kaiken uudeksi muuttaa voi..."
Kiitos toivotuksistasi!
Remonttimiehet ovat valloittaneet taas huushollini.
Jaaha, se on sitten lohisopan keittämisen aika.
Mukavaa päivää Kaikille!
( Mie tuun kyllä takasi vastakii...:)
Keskustelu oli asiallinen ja kirjoittaja muuttaa jälkikäteen sitä.
Lainaamasi kirjoitus oli todella tarkoitettu nimenomaan MdK;n testaamiseen, joka siihen myös lankesi kuten sittemmin yhä uudelleen.
Miksiköhän ?
Mitä poispantavaa näitte, jos luitte keskustelun kokonaan.
Minusta voitte sen tehdä vastakin.
Kertokaa selvästi mikä oli häiriköintiä, provosointia - en todellakaan ymmärrä ?
Synkeä ja punssinnihkeä syyssää tuntuu nujertavan positiivisuutta.
Miten saada positiivista poweria?
Itselleni musiikki auttaa. Keveän musiikin puolelta soittelen Satsmon "What a wonderful world"-piisiä, jossa karhutkin kättelevät toisiaan. Tapani Pertun laulemia kuuntelen mielelläni.
Kokeilkaapa ja/tai kertokaa omista konsteistanne!
siinä itselleni myös oma, salainen voimanlähteeni.
Laulaen, soittaen, kuuntelemalla hyvinkin monenlaista musiikkia auttaa luomaan, tuomaan hyvää sisäistä olotilaa.
Itselläni on loppuvuodesta konserttia jos muutakin tapahtumaa, jotka auttavat tuomaan myös joulun aikaista sanomaa itselleni.
Tapani Perttu-biisit ovat omalla tavallaan hienoa kuultavaa.
Synkeä ja punssinnihkeä syyssää tuntuu nujertavan positiivisuutta.
Miten saada positiivista poweria?
Itselleni musiikki auttaa. Keveän musiikin puolelta soittelen Satsmon "What a wonderful world"-piisiä, jossa karhutkin kättelevät toisiaan. Tapani Pertun laulemia kuuntelen mielelläni.
Kokeilkaapa ja/tai kertokaa omista konsteistanne!
jos sanon, että Sinulla on suru-aika? Jos, niin tiedät itsekin, että kun olet kukistanut ja paloitellut "punssijumalan", aito elämänilo alkaa pulputtaa.
Miten voi olla iloinen jos ei ole kohdannut surua ensin.
Vuodeosaston aika on hidasta ja hiljaista.
Voi seurata tuntikausia
kuinka neste tipahtelee suoraan suoneen,
sitten veri alkaa virrata takaisin pulloon.
Oppii uuden vuorokauden rytmin.
Kun kokee esimerkiksi tälläistäkin,niin kyllä ilon tuntee tulvivan kun siitä pääsee.
Ei syksy ole huono asia,ei siksi tarvitse olla surullinen,sillä sen jälkeen kevät voittaa ja harmaassa päivässä on hyvätkin puolensa,jos vain löytää ne.
ei tosiaan tarvitse olla surullista aikaa.
Voi olla vaikka kesä kauneimmillaan, mutta positiivisuutta on vaikea löytää jos ei itse ole
vireessä. Positiivisuus on joko odotettava tai "hiillostettava" toisten avulla ulos.
En ymmärrä mikä tässä pimeydessä nyt oikein mättää. Sää on usvaista, tihkusateista ja
tietenkin märkää. Mietin menoa matkatoimistoon
tai sitten sisustan kotia uuteen malliin, verhot, matot vaaleammaksi. Ei auta muu kun katsastaa kaapin sisältöä.
Tämä mättäminen helposti tarttuu toisiinkin jos
sitä tarpeeksi valittaa. Ei auta muu kun itsensä
hiillostus - kuten MdK neuvoi." Kyllä tämä tästä
ohi menee.
Hän joka yksin vaeltaa,ehkä toivoo jotakin,
vai osaako hän toivoakkaan,onko toivokin häneltä kadonnut hämärään syksyiseen yöhön.
Säälimättä talven kylmä vaippa
kietoutuu yksin syksyn sateessa kulkevan ihmisen
ylle,ilman auringon lämpöä.
On ainakin tämän kirjoittaja.
"Viel´ uusi päivä kaiken muutta voi !", sanoi von Döbeln Juuttaalla J.L. Runebergin mukaan Vänrikki Stoolissaan.
Yritän aina ja todellakin jatkuvasti ajatella vain positiivisesti."Paistaa se päivä vielä risukasaankin"
Paistaahan ?
on sadepäiviä ja sen jälkeen aina paistaa aurinko kaikille!
lähes pohjaton optimisti, totta.
Paistaa ja sataa, itkee ja nauraa!
Vielä kun yhdistän jalat maassa, joskus pientä matalalentoa, niin enköhän jonkun keskitien kulkija ole.
Luulenpa sinun olevan kultaisen keskitien kulkija,olet niin ihanan elämänmyönteinen,ilostutata toisetkin tuolla sanomallasi.
kauniista sanoistasi Anu. Koitan piristyttää, en vihastuttaa kirjoituksillani.
Olisi hyvä jos sinunlaisiasi olisi enemmän täällä,minäkin tuntisin itseni melkeinpä ihmiseksi.
sinä olet ainakin vertaiseni ihmisenä, muistanet sen aina, kun tänne kirjoitat.
Olet toki sitä muutenkin.
Onkos tämä sitä posivisuutta sulta,
sulla pitää aina olla riitapukari kun pirät ittiäs niin hyvänä etkä ole paskankaan vertaa hyvä.
hyvä kun en oo sortunu tommoseen muijaan.
pisti silmään ja ajattelin, että tuossapa positiivista alkuainetta jatkaakseni sitten muiden viestien lukemista, mutta paljastuikin vain ahdasmielisyyttä - ei saisi olla omaa mieltä... no, johan on! Hyvä pitäisi olla, eikä saisi olla vajavainen..
Vai paskan vertaa.... enpä viitsi lukea enempää.
Parempaa vointia!!
en minä itteeni sen parempana ole pitänyt, vai mistä sinulla mahtaa kenkä puristaa? Etkä saa minusta edes riitapukaria kaverikskaan tälle palstalle, olen minä sellanen muljake, jotta;)
Toivon, että itsellesi tuli parempi olo kirjoituksestasi.
en tarkottanu viestiä Fuulalle,Fuula on mukava tyttö,viestini takootin sofialle sillä on liian kärkevä kieli.
tuassa se vain on haukkunu viesin kirijoottajat maanrakohon,kaidepuunkans,eihän tua sovi se taitaa olla itte kaidepuu.
Mutta älä sinä Fuula välitä vanhan ukon mörinöistä
jatka sinä vain omaa sarkaasi ja pysy siinä älä alennu moiseen.
sitä tarvitse takaisin haukkua tai karjahdella tälläkään palstalla. Utelias uros mörisee vaan, kyllä mörinöitä tänne mahtuu.
Joo, omaa tietänihän minä meinaankin vaeltaa, vaikka askeleet joskus hidastuvat iän kartuessa.
Aina täytyy olla jonkin verran utelias.
Äsken lähti vahingossa kesken muokkauksen nuo kysymykset. Yritän saada sen poistetuksi.
Mielestäni palstalla positiivisen ja negatiivisen käyttäytymisen rajat ovat epäselvät.
Siksi kysyn mielipidettä:
Jos lapsi varastaa ja valehtelee, onko vanhemman menettelytapa mielestäsi positiivinen vai negatiivinen, jos
a) Äiti sanoo lapselle, että ei se haittaa, äläkä välitä mitään siitä, jos joku sanoo sinulle jotain siitä.
b ) Äiti ottaa selvää siitä, mitä on tapahtunut ja neuvoo lapselleen hyvän käytöksen alkeet, sekä asettaa rajat.
c ) Miten itse menettelisit em. tapauksessa äitinä / isänä / isovanhempana?
d ) Voiko aikuisen sellainen menettely olla positiivista,
joka lapsen tekemänä on negatiivista?
Halusin tietää, ymmärtääkö kukaan minua ja ymmärränkö minä ketään.
Enkä ole Sinua, Liena koskaan morkannut!
Enhän minä tuossa Fred.... jne. Sinua millään lailla tarkoittanut, yritin vain kannustaa kirjoittajaa jatkamaan. Minähän en tiedä tuon aikaisista tapahtumista mitään, ihan tosiaan vain tarkoitukseni oli lohduttaa koska itse jouduin myöskin samanlaiseen tilanteeseen. Muistat varmaakin kenen taholta. Mutta nyt olen ajatellut unohtaa pahat menneet ja muistaa vain ne positiivisemmat palautteet.
Pahoitteluni esitän Sinulle, jos ymmärsit väärin sanomani.
Noihin kysymyksiisi olen jäävi vastaamaan, ne tarvitsevst enemmän pohdintaa kuin mitä näin aamu-unisena pystyn pohdiskelemaan.
Kirjoitellaan.
Jos aion puolustaa ihmisten tasa-arvoisuutta, kunnioittaa ihmisten erilaisuutta, naisen ja miehen erilaisuutta,
tunnen tarvetta puolustaa oikeaksi näkemiäni asioita - siis itseäni. Mitä arvoja puolustan, sitä olen. Siinä kuin muutkin.
Älä koskaan käsitä niin, ettäkö et minun puolestani saisi olla sellainen kuin olet, mutta samalla oikeudella minäkin olen sellainen kuin olen.
Mielestäni eilen oli rajakahakka, joka yhä kytee.
Sinun palstalla pysymistä toivon jo siitäkin syystä kun asiat jäivät kesken. Ja muutenkin.
Voihan käydä, että "arvokeskustelun" tuloksena minua vastustavat voimat lisääntyvät, enkä ehkä jaksa paneutua enää lukemaan ja vastailemaan palstan herjoihin, mutta otan sen riskin.
Haaveet ovat taivasta vasten kaartelevia lintuja - unelmia auringon vilkuttaessa verhojen raosta kun odottelen aamukahvin valmistumista.
Unelmat ovat korkeammalla kuin mihin tällaisenani, jo maaksi muuttumassa olevana mummona yllän, ja ehkä en pääsekään unelmieni tasalle, mutta eiköhän etsikkoaikojen päättyminen ja oman suunnan löytyminen ole tärkeintä.
ole mitään kenenkään mukanaoloa vastaan. Taitaa olla niin, että jokainen joka poikkeaa tavanomaisuudesta, saa aluksi lunta niskaansa.
Kasvaminen tekee kipeää ja se koskee jokaista, paitsi jos on jo valmis, ja sellaisia en näe täällä.
Vanhempana ollessa kasvaminen on vieläkin kipeämpää kuin nuorempana ollessa. Tiedän sen omasta kokemuksestani, sillä enhän itsekään ole valmis.
Jos palstan henki muuttuisi kasvamiselle myönteisemmäksi, hennoimmat voisivat tukikeppiä tarvitessaan saada sitä Uuden Testamentin sanomasta. Lakikirjaksi? Sen tulkinnasta voisi tietysti tulla erimielisyyksiä.
Mutta kehittelyn tuloksena...löytyisikö näin menetellen "aarteita, joita ei koi ja ruoste raiskaa"?
Revisionisti-sana oli kateissa kun aloitin tämän kirjoittamisen ja siksi otin uuden aiheen.
Oli vain alun perin tarkoitus sanoa sinulle, että pidä lippu korkealla!
heijastuvat aina kirjoittamisessa sanojen kautta: viestivät kirjoittajan mielialasta, luonteesta, sisäisestä arvomaailmastakin.
Olen tehnyt omat johtopäätökseni eilisestä keskustelusta.
Viestien kautta muotoutuu kirjoittajan "muotokuva" - halusi hän sitä tai ei. Näin myös sinulla ja minulla.
Joskus muotokuvaan tulee säröjä. Mutta ne voi aina yrittää korjata.
Miten olisi, jos palaisimme keskustelun alkujuurille: aiheenahan on MUISTA OLLA POSITIIVINEN.
Siitä voisi löytyä rakennusaineita POSITIIVISESSA HENGESSÄ tapahtuvaan arvokeskusteluun omien arvojesikin mukaisesti:
* puolustaa ihmisen tasa-arvoisuutta
* kunnioittaa ihmisten erilaisuutta, naisen ja miehen erilaisuutta
* puolustaa oikeaksi näkemiään asioita, siis itseään
Jos haluat nähdä eilisen keskustelun "rajakahakkana, joka yhä kytee", on se oma tulkintasi ja valintasi- ei minun.
Ja lopuksi siteeraan omia sanojasi, joihin voin vilpittömästi itsekin yhtyä:
ÄLÄ KOSKAAN
KÄSITÄ NIIN
ETTÄKÖ ET
MINUN PUOLESTANI
SAISI OLLA
SELLAINEN KUIN OLET
MUTTA
SAMALLA OIKEUDELLA
MINÄKIN OLEN SELLAINEN
KUIN OLEN
Positiivista poweria ja huumorin kukkia keskusteluihin ilkeilyn sijaan toivoen
Frederiikka
ihminen luonteineen ja arvomaailmoineen paljastuu ja meillä, sekä eilistä keskustelua lukeneilla on omat käsityksensä.
Kirjoittaja voi tietoisesti muokata kuvaansa, voi yrittää peittyäkin kirjoittamalla. Jos kukkia on paljon, niiden alla on tavallisesti hauta. Mutta NÄISSÄ ASIOISSA PÄTEE HENKIINHERÄÄMINEN.
Noiden muotokuvien SÄRÖJEN KORJAAMINEN ON KUIN KORJAISI OMAA TALOAAN.
Enkö minä olekaan SINUN MIELESTÄSI positiivinen? OMASTA MIELESTÄNI olen.
Me olemme erilaisia. Siinäpä se.
Rakenna niillä mielestäsi positiivisilla rakennusaineillasi omaa taloasi. Ethän sinä minun taloani voi korjata, saati sisustaa.
Tarkoitankin tällä sitä, että jos et huomannut rajakahakan olemassaoloa, niin "ota silmä käteen ja katso tarkemmin missä päättyy sinun talosi, ja missä alkaa minun taloni", jonka minä sisustan POSITIIVISIKSI KATSOMILLANI arvoilla.
Luuletko voivasi sieltä kukkiesi alta nimitellä minua ILKEILIJÄKSI NIIN, ETTÄ NÄKISIN VAIN KUKAT??
POWERIA:
Tuo, miten taidokkaasti olit asetellut kirjoittamani kappaleen, kertoo Sinussa olevasta lahjakkuudesta.
Sinulla on myös kyky koota ihmiset, olen sen nähnyt, mutta "lammaskarsinan" katto oli liian matala silloin kun viimeksi olin lammaslaumassa.
Ja olet oppinut viimeksikuluneen vuoden aikana kirjallista ilmaisua, hyväähän se entinenkin oli, mutta edistys on huomattava.
"Mitä, puhuiko hän viittä eri kieltä?
Entä, oliko hänellä asiaa?" kysyi Lauri Viita.
minä hyvän kirjoituksesi sofia.
Kirjoitit pos- ja neg-rajojen epäselvyyksistä palstalla. Ne voidaan asettaa, mutta eihän niitä täällä pystytä kontroloimaan kovinkaan paljoa. Tarkoitan, että kirjoittajasta itsestään tulee lähteä tuo sovelias raja; mitä saa, mitä ehkä saa, mitä ei missään tapauksessa saisi kirjoittaa.
Niin itse ainakin ymmärrän palstalla olevien sääntöjen tarkoittavan.
Kuivaksihan monesti menevät nämä kirjoitukset, ihmiset eivät jaksa, tai viitsi vastailla, mutta täälläkin olevat rajat ovat aika venyvää laatua, joten rajoista ei muuta.
Kirjoittamistasi esimerkeistä sen verran.
Lapsen varastelu, valehteleminen ovat tämän päivän arkojakin asioita koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Tietysti niihin tulee ottaa kantaa oikealla katsomallaan tavalla.
Minä ainakin ottaisin selvää asiasta, sen alkuperäisyydestä, mikä on totta, mikä osa lapselta valehtelua.
Asioista täytyy voida puhua, keskustella ja nimenomaan laittaa rajat. Kotoa täytyy lähteä rajojen asettelu lapselle, jolloin koulussa tulee lisäopetusta ja rajojen vahvistamista.
Vanhemman tulisi näyttää omilla esimerkeillään mallia lapsen omaan maailmankuvaan. Aikuisen varastelu, valehtelu eivät luo lapselle vanhemmista rehellistä, oikeudenmukaista kuvaa.
Itse ymmärrän kirjoituksesi suhteessa aikuiseen ja lapseen. Mutta tällä palstalla niitä ei voi oikein verrata keskenään.
Voi tietty verrata, mutta se ei toimi!
kerta kaikkiaan - puolin ja toisin.
En muuten ole kutsunut Sinua ilkeilijäksi. Omasta viestistäsi syntyi minulle kyllä käsitys, että itse harrastat sitä:
SAMAT SANAT
sofia 2.1.2003 klo 14.27
hyviä ohjeita nuo Fuulan toimittamat ja totean vain, että ILKEILY KUTITTAA JOSKUS MIELTÄ - ei voi mitään.
PAHIMMAT ILKEYDET OLENKIN TALLENTANUT ILKEILY-OTSIKON ALLE AIKOMATTA KÄYTTÄÄ NIITÄ - PAITSI HÄTÄTILANTEISSA TIETYSTI.
***
Kysymykseesi:"Enkö minä olekaan SINUN MIELESTÄSI positiivinen?" totean, että tämän keskustelun perusteella olen kokenut suhtautumisesi minuun kielteiseksi, suorastaan loukkaavaksi.
Näin erilaisia me olemme tulkinnoissamme ja tuntemuksissamme.
Toivotan Onnea talosi rakentamisessa ja sisustamisessa POSITIIVISIKSI KATSOMILLASI arvoilla! Niin haluan tehdä minäkin.
"Keskustelumme" alkoi Eino Leinon "Väinämöisen laulusta",joten päätän tämän omalta osaltani myös saman runon säkeillä:
***
... TAIDA EN LUKEA TÄHTIÄ TAIVAHAN KANNEN,
EN KALOJA MEREN,
EN KUKKIA NURMEN.
LAULAN MA SIIS, MIT ON IHMISEN LAULAA SUOTU...
***
Kiitos muuten POWERISTA!
Mielenkiintoista, että mielestäsi olen oppinut viimeksi kuluneen vuoden aikana kirjallista ilmaisua ja edistyskin on huomattavaa.
En ole nimittäin kirjoittanut yhtikäs mitään!!!
Mielenkiintoista... hmm...
että ei kannata, eikä toimi, mutta onkohan siinä tapauksessa mitään järkeä peräänkuuluttaa positiivisuuttakaan?
"...Positiivista poweria ja huumorin kukkia keskusteluihin ilkeilyn sijaan toivoen", toivot.
- tuossa edellä oli omaa positiivisuuttasi, näytän.
"... olen kokenut suhtautumisesi minuun kielteiseksi, suorastaan loukkaavaksi" syytät.
- ...ja tässä toinen positiivisuuspakettisi, joka on kuin käytetyistä jauhoista leivottuja papanoita täynnä. Jos olen loukannut sinua, sinun rajasi saattavat olla eri paikassa, kuin minkä olen valmis tunnustamaan sinun alueeksesi.... ja näin tulimme jälleen eiliseen puheenaiheeseen.
Parempaa vointia kuin tähän asti!
t. sofia
Toteamus
********
merkitsee minulle toteamisen tulosta jostakin asiasta. ( Ei siis syytös )
Toivomus
********
puolestaan ilmaisee toiveeni ( Ei siis syytös )
Toive
*****
on ajatus, jonka odotan, toivon toteutuvan ja tapahtuvan ( Ei siis syytös )
Syytös
******
taas merkitsee lausumaa tai väitettä, että minä tai joku toinen on syyllistynyt johonkin väärään, vahingolliseen tai sopimattomaan.
Mitä taas tulee "käytetyistä jauhoista leivottuihin papanoihin", jätän tulkinnan vapaaksi itse kunkin mielikuvituksen varaan. Kielikuvana kerrassaan herkullinen...:)
Sinulle samoin toivon parempaa vointia kuin tähän asti!
on järkeä ja pitää uskoa ns. huomiseen. Ei tietenkään yksi eikä kaksi ihmistä voi saada suuria muutoksia aikaseksi. Onhan täällä kuitenkin paljonkin eri kirjoittajia, joten yhteiseen hiileen puhaltaminen on se paras ja hedelmää kantava voima.
Sinun laillasi en voi ajatella, etteikö positiivisuutta kannattaisi peräänkuuluttaa.
Kyllä sitä vaan kannattaa!
sitten ovat postilaatikkooni ilmestyneet kiiltokuvat ja muut plagiaatit, joskus jopa kymmenkunta päivässä sinun lähettäminäsi.
Asiaa kun kysyy niin ei vastausta saa.
Totta tosiaan!
Niitä olen kyllä lähetellyt ja itsekin saanut viimeisen vuoden aikana kymmenittäin.
Minua nuo kortit ilahduttivat, piristivät - ja niin totesivat korttien saajatkin. Kunnes... ai ja voi!
Innostuin lähettämään amerikkalaisia kortteja. Ne kun olivat mielestäni kauniimpia kuin Suomi24:n omat.
Ja siitäpä vasta riesa tuli! Eipä löytynyt positiivisuutta enää postikorteista: ei lähettämisestä eikä saamisesta.
Minulla ei ollut omaa tietokonetta käytössä pariin kuukauteen.
Postilaatikkooni ilmestyi kolmisensataa korttimainosta tuona aikana.
Asiantuntijalta sain kuulla, että noissa mainoksissa oli myös paljon viruksia. Onneksi en avannut mainoksia, vaan vein ne suoraan roskikseen.
Nyt minulla on uusi tietokone ja tähän asennettuna viruksen torjuntaohjelma. Ei tule "roskapostia" enää.
Se on positiivista se...:)
Onko Teillä toisilla ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Millaisia ratkaisuja olette tehneet?
Omintakeisuuttasi
osoittaa viimeisin; "Hih!*"
Voisitko kertoa viestisi sanoman ?
En voi valitettavasti kertoa viestini sanomaa tarkemmin, koska muistini pätkii - huomaan - jo pahasti.
Mutta positiivisesti ajatellen: se on hyvä se!
Et nimittäin tule vastaavanlaisia enää saamaan, koska olen myös unohtanut, kuka olet Nimimerkki "Utelias"/???
Mitenkähän tämä viestisi muuten liittyy keskusteluteemaan "Muista olla positiivinen?"
Jk. Postikorttien lähettämisen olen lopettanut - ainakin toistaiseksi... Eikö olekin omintakeinen ratkaisu...:)
Tulinpa katsomaan, kuinka vanhemmat, elämänkokemusta omaavat ihmiset keskustelevat. Ja luettuani tämän viestiketjun ja muutamia muitakin, niin huh! Onko joukossa provoilevia teinejä, vai mistä johtuu joittenkin kärttyisät, toisen sanomisiin takertuvat kommentit? Pettymys suuri, ettekö osaa sovussa keskustella, pitääkö joka asiasta kinata, itsepäisenä jankuttaa yhtä ja samaa? Fuulan positiivisuus juttu ihana, kiitos siitä, olisi monella oppimista jutusta.
Positiivisuus on onnellisen elämän salaisuus.
Tarun mukaan kuningas lähetti etsdimään valtakunnastaan onnellist ihmistä. Kuningas halusi onnellisen kengät.
Tavattuaan vihdoin onnellisen miehen ei hänellä ollut paitaakaan, kenkiä onnellinen ei käyttäny kun ei hänellä ollut jalkoja - silti hän oli valtakunnan onnellisin mies.
Aivan, ja minä olen onnellinen ihminen. Tulee vaan paha olo, kun huomaa, kuinka ihmiset eivät osaa olla positiivisia, ja kulkevat onnensa ohi. Muuta valittamista minulla ei olekaan, ja yritän löytää eipositiivisista ihmisistäkin jotain positiivista. :)