Tumma ja musta ovat surun värejä, ainakin moni kokee niin.
Harmaa apeuden väri. Nyt on harmaata ja apeaa, hyvä kun Joulu katkaisee tämän harmauden kaikkine hömppineen.
Entäpä muut värit, keltainen, punainen, sininen, mitä ne tuo mieleen.
Mikä on mieliväri.
Harmaa apeuden väri. Nyt on harmaata ja apeaa, hyvä kun Joulu katkaisee tämän harmauden kaikkine hömppineen.
Entäpä muut värit, keltainen, punainen, sininen, mitä ne tuo mieleen.
Mikä on mieliväri.
Vastaukset 22
Vanhimmat
väreistä. Eilen etsin oloasua kaupoista ja löysin sattumalta oranssin ja turkoosin yläosan ja vaaleanharmaat housut. Lempivärejä ovat vihreä, oranssi, keltainen ja sininen. Synkkää roikkuu vaatetangoilla metreittäin.
oli vaikeampi jakso, silloin piti laittaa värikkäämmät verhot, matot. Silloin uusin myös huonekaluja, nekin tuli hyvin vaaleita. Kai se ankea mieliala kaipasi piristystä.
Inhoan beessiä ja kuravellinruskeaa, jolla ynnä harmaan mälsillä sävyillä ihmiset kalustavat kotinsa. Väripilkkuina sameaa siniharmaata ja homeenvihreää, ehkäpä ripaus hapanneen veren väristä viininpunaista. Yök-värejäni kaikki!
Mieleeni ovat kirkkaat ja heleät värit, joista pidän kaikista, mutta keltaista en suosi kotona enkä vaatteissa.
Sinähän teilasit minun lempivärini vessanpöntöstä alas. Ei mitään nätin näköistä täällä silti on.
Keltaista pitäis kotona olla juuri näin kaamoksena. Kasa appelsiiniä pöydällä tuo auringon jo mieliimme.
Harmaa ei välttämättä ole apeuden väri.
Ihanat harmaat hiuksethan sitten viestisi apeudesta.
Värit ovat tärkeitä ihmismielelle ja ne kertovat kantajansa mielialasta.
Mustissa vaatteissa saa kulkea rauhassa.
Vihreä ja punainen.
Niihin pystyn suhtautumaan hyvin neutraalisti!
koskaan minulla ei ole ollut mitään erityistä mieliväriä, sen kummemmin kuin mitään inhokkiväriäkään.
Miten sellainen ihminen näkee maailman? Vaikuttaako se esimerkiksi poliittisiin mielipiteisiisi?
Minähän näen maailman aivan tavallisesti.
Melkein kaikki naiset ja noin 93% miehistä näkee sen poikkeavasti.
Olen säästynyt puolukoiden ja karpaloiden keruulta.
Mustikoiden välttely ei ole onnistunut.
Mitä politiikkaan tulee niin päivälehdet, joista, TV- ja radiouutisten ohella sitä seuraan, ovat painoasultaan musta-valkoisia.
Puolukantani on vaihtunut useinkin.
Muutokset eivät ole johtuneet värinäöstäni vaan puolueohjelmien ja varsinkin käytännön politiikan muutoksista.
Oikeustoimikelpoisen ikäni aikana olen liikkunut patamustan ja vaaleanpunaisen välillä. Punakumoajat, kontukansan puolueen ja hirveän hartaat olen välttänyt.
Tällä palstalla mainitaan musta ja valkoinenkin ja harmaa ja homeenvärit ym.Just=Turun taiteilijaseuran Galleria.Teoriassa voidaan asia ilmaista mustasta pitävälle,että hän rakastaa kaikkia värejä.Mustaa saadaan aikaan nimittäin sekoittamalla kaikki muut värit ja on muistettava,että valkoinen jätetään pois.Valkoista ei voi lisätä,koska silloin tulee mustasta harmaata.Ihminen,joka pitää harmaasta ja käyttää harmaita vaatteita ei varmastikaan voi olla tylsä tyyppi.Sillä harmaassa on kaikki värit ja lisätty valkoinen,jotta mustasta(joka on kirkkaista väreistä siis voimakkaista kaikista väreistä sekoitettu) on saatu hempeämpi musta eli harmaa,joka on pastellivärisävyiksi luokiteltu.
Musta ja valkoinen eivät ole erikseen mikään yksi väri,vaan ne molemmat ovat vain olemassaolevia adjelkiiveja.
,..lopussa oleva sana on tietenkin adjektiiveja.
vuosia. Nyt avokomero, joten ei voi keltaista oikein laittaa.
Vatteet mitä sattuu, liki kaikki värit olen läpikäynyt. Ei mitään lempiväriä. En edes ajattele, mikä on muotiväri, tai kuosi.
Työelämässäni sain niistä tarpeekseni.
Kun vielä joutui trendivärit elämään jo vuosi aiemmin kuin ne kauppoihin tulivat, olin silloin jo toisissa väreissä.
maalattiin tuolit keittiökaapit, tuntui että melkein kaikki mahdollinen vihreäksi, siitä on jäänyt inho vihreää kohtaan. Lattia oli kuitenkin ruskealla permolla. Sen päällä korkkimatto.
Kirkkaan oranssit seinät ja suklaanruskeat kaapit keittiössä ;D
Huoneessa säkkitapetti, joka oli sammalen vihreä, hui kamala.
kuuskytluvulla värisuunnitelman, yhden huoneen seinät ja lattia oli oranssia, laipio oli kuitenkin vaalea. Silloin oli muotia, että yksi huoneen seinistä oli hyvin tumma ja muut vaaleita.
Sellaisessa retroasunnossa?
Maalasin myös eteisen lilaksi, kattoon tähtiä, oli tummempaa kuin seinät,
wcn tapetoin kiurujen yö tapetilla. Nauratti kun se tuli taas pari vuotta sitten muotiin uudelleen.
punaiset vaatteet tuntuu pahalta ja näyttää"halvoilta".
Vanhat mummot näyttää tykkäävän komeista väreistä, niinkuin äitini 87v.
porton väri. Rakkauden väri. Voimakas ja energinen.
Vieläkin on vanhasta ajattelusta rippeitä jäljellä, ehkä siksi jotkut mieltävät punaisen "halvaksi".
Mummoista olen tehnyt saman huomion. Vanhat mummot ovat alkaneet harrastaa punaista - äitinikin rupesi vanhoilla päivillään ostelemaan punaisia puseroita. Ehkäpä he etsivät väristä energiaa ja elämänvoimaa!
pitänyt punaisesta väristä. Pukeutunut nuoresta lähtien siihen. Kait olen halpa, vaikka en itse sellaiseksi kokenut. Kotonakin on punaista. 40 vuotta sitten hankimme punaiset verhot ja ystävättäreni ihaili niitä ja osti samalaiset. Hänen miehensä raivostui; kotimme ei ole porttola!
Keltainen.
Onneksi keltainen väri sopii minulle.
Minulla on keltaisia puseroita ja jakkuja.
Suosin kuitenkin pukeutumisessa enemmän hillittyjä värejä.
Myös valkoinen ja musta ovat yhdisteltynä kauniita.
En silti tykkää esim keltaisista seinistä tai huonekaluista.
Ehkä sitten jos keltainen on himmeää ja vaaleata.
Vuosia sitten oli keltainen niin tärkeä väri,että jopa makuuhuoneen verhot olivat keltaiset.Aamulla herätessä tuntui kuin aurinko olisi paistanut.Ymmärsin kyllä,miksi oli niin.
Väreistä saa voimaa.
Nyt kotini sisustus vaaleasävyistä,elämä siis suht.koht.kunnossa,makuuhuone rakkauden roosan väristä.
muuttuminen aikojen kuluessa. Mielivärini on tulenpunainen, mutta ihoni ja tukkani väreihin se ei käy.
Toinen makuuhuone on sävytetty kelta-valkoisella tapetilla, ruskealla kaapilla ja tulenpunaisella raitamatolla. Pidän siitä huoneesta.
Vaatteeni ovat mustaa ja punaista enimmäkseen, mutta puseroissa löytyy värejä sitten useampia, mikä nyt aamulla sattuu tuntumaan omalta väriltä.
Nyt kun tukka on harmaantunut ja ihon värikin kait vähän "harmaantunut", olen huomannut lilan joidenkin sävyjen hyvin sopivan. Nuorempana melkein inhosin violettia.
Vaalean sininen on sellainen väri, jota en päälleni laita. Siihen syy juontuu ihan nuoruudesta. Kajaanin markkinoilla 50-luvulla oli sokea haitarinsoittaja, jonka silmämunat olivat vaalean siniset. Sillä oli melkoinen vaikutus nuoreen tyttöön, kun muistan sen kauhun tunteen vieläkin. Hän oli kenties sodassa vammautunut ja hankki elantoaan sillä tavalla, mutta ei sellaista alle teini-ikäisenä tajunnut.