Sinä rakastat kaikkea ja kaikkia
Näet elämän hyvänä ja kauniina
Elämä on kohdellut sinua hyvin
ja kohdelkoon jatkossakin
Ei sinun tarvitse muuttua eikä synkistellä
kokeaksesi,
että tuskan kautta kasvat ihmisenä
Tuskan, eli minun kautta,
olenhan niin tuskainen ihminen,
mutta älä minusta huolehdi äläkä hössötä,
on minulla hyvätkin hetkeni
ja löydän keinot pärjätä,
tai sitten en pärjää
mutta se ei ole sinun päänvaivasi.
Eli meno jo, ala laputtaa ja ole onnellinen
sinä päivänsäde, v.tun päivänsäde
sovit rakastettusi kanssa hyvin yhteen,
by the way- ja se oli kohteliaisuus.
Näet elämän hyvänä ja kauniina
Elämä on kohdellut sinua hyvin
ja kohdelkoon jatkossakin
Ei sinun tarvitse muuttua eikä synkistellä
kokeaksesi,
että tuskan kautta kasvat ihmisenä
Tuskan, eli minun kautta,
olenhan niin tuskainen ihminen,
mutta älä minusta huolehdi äläkä hössötä,
on minulla hyvätkin hetkeni
ja löydän keinot pärjätä,
tai sitten en pärjää
mutta se ei ole sinun päänvaivasi.
Eli meno jo, ala laputtaa ja ole onnellinen
sinä päivänsäde, v.tun päivänsäde
sovit rakastettusi kanssa hyvin yhteen,
by the way- ja se oli kohteliaisuus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin näen elämän kauniina ja kaunista on helppoa katsoa. Näen myös elämän hyvänä, hyvää on helppo maistella. Olet myöskin oikeassa minä rakastan kaikkia ja kaikkea. Paitsi en rakasta sinua, sillä sinä olet sieluni myrkky. Et tiedä tuskaa minkä elin, et edes sitä mitä itse aiheutit. Mutta minä tunnen tuskan olen siinä varttunut ja siittä voimani imenyt jo ihan pienenä pilttinä. Mutta en jäänyt sen vangiksi en anna sen sieluani myrkyttää. Tiedän ettei tuska jalosta, siksi sinua välttelen ja jatkan rakastettuni kanssa, hänelle olen se päivänsäde joka ensimäisenä aamulla uksen raosta pujahtaa. Sinä saat ajatella minusta mitä vaan, sillä sinua ei ole enään ollenkaan.Olkoon se sitten niin, sinun tahtosi näin palkitaan ja minä en tuskaa tunne ollenkaaan .....
Olisikin niin, etten enää olis olemassa sinulle. Vaan kuinkas se asia onkaan, kärsitkö pahastakin pakkomielteestä? Hakisit apua, ihan tosi. Ärsytät minua suunnattomasti. Kaiken olisi voinut päättää miellyttävästi/ystävällisissä merkeissä mutta sinä valitsit toisin.
Minäkö se oli joka valitsin? minäkö se lähdin omille poluilleni, ei ei se mennyt niin. Se että rakkauteni tahdoit omistaa ja laittaa sen tahtosi vankilaan, oli minulle se merkki josta sanotaan, tiemme tästä eroaa. Sinä tiesit että olen kaunosielu ja sydämeni on kuin matkustaja koti, huoneita halvalla. Mutta minä en sydämmeni huoneita mainosta, itse eksyit , itse tulit ja oveani kolkutit. Kerroin kaiken myös sen että että minulla on puoliso,enkä hänestä koskaan eroa, vaikka hän on eronnut minusta jo kauan sitten, harhailee jossain ajan rajalla, ei8 tässä ei täällä. Ja muista sinä se sanoit että minä olen päivänsäde, se päivänsäde joka iloa tuo tullessaan. Se olit sinä.
,et tunne varmaakaan minua,nuolen ammuit ja osuit.
löysin itseni tuosta mutta niin varmaan
sadat muutkin,
tuskin tähtäilit tähän suuntaan,harvoin luen täältä
mitään,kirjoita en koskaan,paitsi nyt.