Naiset tuntuvat valittavan eniten näistä uusioperheiden lapsiongelmista. Mitenkähän on miehet. Niin kärsivätkö he vain hiljaa kaiken paskan. vai tuntuuko se edes missään heillä muilla.
Ja naiset sitä täällä suoltaa sitten, mutteivat ehkä ääneen sitä kenenkään kuullen sano kotona ainakaan.
Itse miehenä ainakin annan tulla tuutin täydeltä jos ottaa joku pennuista päähän tai mitä tahansa.
sitten tilanne rauhoittuu ja ne pennutkin oppivat käyttäytymään kunnolla. eikä tarvitse hirveästi sitä ahdistusta missään palstoilla purkaa.
Jos sillä piilottelulla luullaan että ongelmat ratkeaa, että ei lapsille mitään sanota tai käsketään pois, että on aikuisten juttuja, niin ei ne opi.
Minä en ainakaan jaksa puida niitä asioita sitten illalla kun lapset nukkuu. Ne kuuluu ne lapset olla kuulemassa ne rakantavat keskustelutkin. Silla tavalla ne parhaiten oppivat aikuisten maailmaa. Ja aikuinen tietenkin on niin fiksu että osaa myös olla liikaa järkyttämättä tai provosoimatta asioita. asiat vain kasitellään niin kuin ne ovat.
Ja naiset sitä täällä suoltaa sitten, mutteivat ehkä ääneen sitä kenenkään kuullen sano kotona ainakaan.
Itse miehenä ainakin annan tulla tuutin täydeltä jos ottaa joku pennuista päähän tai mitä tahansa.
sitten tilanne rauhoittuu ja ne pennutkin oppivat käyttäytymään kunnolla. eikä tarvitse hirveästi sitä ahdistusta missään palstoilla purkaa.
Jos sillä piilottelulla luullaan että ongelmat ratkeaa, että ei lapsille mitään sanota tai käsketään pois, että on aikuisten juttuja, niin ei ne opi.
Minä en ainakaan jaksa puida niitä asioita sitten illalla kun lapset nukkuu. Ne kuuluu ne lapset olla kuulemassa ne rakantavat keskustelutkin. Silla tavalla ne parhaiten oppivat aikuisten maailmaa. Ja aikuinen tietenkin on niin fiksu että osaa myös olla liikaa järkyttämättä tai provosoimatta asioita. asiat vain kasitellään niin kuin ne ovat.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Oikein hyvin kirjoitit. Kyllä varmasti näinkin on.
Ero miehen ja naisen välillä (isäpuolien ja äitipuolien) on se, että "yhteiskunta" odottaa naisilta erilaista suhtautumista puolison lapsia kohtaan. Naisen oletetaan heti kättelyssä alkavan rakastaa lapsia, ja että nainen alkaa hoivaamaan heitä kuin omiaan. Miehiltä odotetaan pelkkää hyvää kohtelua.
Itse en ole alkanut rakastaa mieheni etälapsia, vaikka kuinka nainen olenkin. Enkä vaadikaan tätä itseltäni. Olen myös avoimesti puhunut mieheni kanssa asiasta ja mieheni ymmärtää minua, koska hän on kypsä aikuinen mies. Hänelle riittää, että kohtelen hänen lapsiaan hyvin, mutta alkuun hän ehkä salaa toivoi, että saisi jakaa lasten hoidon puoliksi minun kanssani, silloin kun lapset ovat meillä.
Totta on se, että minunkin pitäisi hieman tomerammin komentaa mieheni lapsia, kun tarvetta ilmenee. En ole juurikaan komentanut, vaan kasvatellut sarvia päähäni... Olen kokenut, että lapsia, joista en juurikaan pidä (olen hieman lämmennyt heille), ei uskalla kovasti komentaakaan, ettei sanoisi liian julmasti.
Millä tavalla yhteiskunnan odotus ilmenee?
Sitä on vaikea selittää..samallalailla kun mieheltä taas odotetaan tiettyjä ominaisuuksia.
(Kuten ei saa itkeskellä, täytyy osata autoista jotakin, ei kannata puhua kimeällä äänellä ;)
Kun ei noudata odotuksia saa paheksuvia katseita. Jostakin syystä ne ominaisuudet jotka saavat kiitosta miehessä koetaan uhkaavina naisessa.
(Syyt syvällä tähän)
Ehkä taustalla on sadut ilkeistä äitipuolista joita lapsena kuuli. Eihän kukaan halua olla sellainen, Silloin vaatimus itseäkohtaan voi tulla liian suureksi.
Odotuksisat jotka ovat erit naisille hyvä esimerkki on se miten kylään tultaessa poikamiehen luokse jääkaapin tyhjyys ja tarjottavan puute ihan normaalia, mutta kun on perheessä nainen odotetaan tarjottavaa.
Jos tällöinkin saa ainoastaan kahvia ilman muuta alkaa ihmettely. ja tämän olen itse kokenut.
Miten tämä ilmenee nimenomaan yhteiskunnan taholta?
En edelleenkään ymmärrä.
yhteiskunnnan muodostavat siinä elävät ihmiset. Joku viisas nainen on joskus sanonut, että miehille saa asiat vääntää rautalangasta ennenkuin käsittävät, jos silloinkaan...
kuin mies!
YHTEISKUNTA=
Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän yhteisöistään, jotka asuvat ja ovat vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella; myös erilaiset instituutiot, poliittiset käytännöt tai valtarakenteet, infrastruktuuri ja kulttuuri ovat osa yhteiskuntaa. Kaikki yhteiskunnat yhdessä muodostavat ihmiskunnan.
Kun lukee määritelmän YHTEISKUNNASTA voi aloittaa ajattelun siitä mitenhän se nyt sitten ilmenisi???
"Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen eli julkiseen sektoriin, (yksityiseen) taloudelliseen toimintaan eli yksityiseen sektoriin ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan (kolmas sektori). Vielä uudempi laajennus tähän jaotteluun on neljäs sektori, jolla tarkoitetaan perhettä, sukua ja ystäväpiiriä."
Mainitut odotukset ilmenevät jollain tasolla ainoastaan viimeksimainitussa yhteiskunnan osa-alueessa. Itse käsitän yhteiskunnan kuitenkin lähinnä kolmeksi ensinmainituksi sektoriksi.
mutta entäpä jos/kun perheen nainen haluaisi puhua/selvitellä asioita lasten aikana,mutta mies vaan kiristelee hampaita..eikä HÄNEN lapsistaan saa sanoa mitään/ei yhtään mitään negatiivista.
Jos erehdyn joskus "aiheesta" miehen lapsille sanomaan,saan miehen raivon partaalle..ja sen huudon/mylvimisen jälkeen hän pitää muutaman päivän mykkäkoulua/Ja haukkuu kuinka paska olenkaan,kuin myös minun lapseni..
Hän siis puhuu lapsilleni/lapsistani rumasti..mutta hänen lapsensa ovat siis niitä pyhiä.
Ja sitten on vielä se että JOS/kun miestä ärsyttää jokin lapseni tekeminen(joskus jopa puhuminen)..mies huutaa minulle "mene sinä nyt sanomaan sille"..ja itse vaan istuu sohvalla ja puhisee hermostuneena.
Tässä kun suomitaan taas lapsia oikein olan takaa. Heh, etkö muuta keksinyt taas kuin kirjoittaa muka miehen suulla... voi voi...!
Lissukka huomaa myös tekstin tyylistä, sekä sanasta HEH... Voi, voi!
palella, joka paikkaan sä tunget niitä lisuujas! Taidat itte olla se lissu.
jos mun tekstitkin alkaa kuulostaa naisellisilta.
ei ihme että kaverit vieroksuu.
Vittu tänään kaljalle ja baanalle vähän äijäporukassa tuulettumaan. Saa uusia ajatuksia ja vaikka irtopesää illan päätteeksi. :-)
Unohdit tekstistäsi sanan HEH???
tädille!
lukemaan, kirjoitustaito tulee sitten perässä...
muualta et löydä vaikka kuinka hakisit.
Ei kukaan nainen ole niin tyhmä että lankeaa mieheksi itseään kutsuvaan,joka ei edes ymmärrä tämän YHTEISKUNNAN asioita;)
näyttöpäätteelle, johon on roiskahtanut kahvia, mutta entäs maksalaatikko? Kiitos tästä.
Toivottavasti irtosi :)
Muutoin kysymyksiisi, koskien kommenttiani, onkin täällä vastattu.
Kyllä, naisilta ja miehiltä odotetaan eri asioita, vaikka kuinka tasa-arvo onkin.
niinhän sitä odotetaan, mutta miksi eläisimme normeissa ja tekisimme asiat niinkuin meidän odotetaan tekevän. voimmehan elää sellaista elämää kuin itse haluamme. Muokata sen sellaiseksi kuin se meille parhaiten käy.
Me olemme ainakin niin tehneet. Se on muiden ongelma jos se meidän elämän malli heitä häiritsee. Meillä on oma erikoinen kuvio rakentunut joka toimii.
Ihmettelevät esim. sitä että miksi pidämme kahta asuntoa.
Niin yksinkertaisesti siksi, että toinen voi käydä hermojaan lepuutamassa siellä omien tai toisen lapsien tai ystäviensä kanssa.
Pakkoko sitä on sulloutua saman katon alle jos se ahdistaa, kun voi elää vapaamminkin.
Ymmärtämiseen kun tarvitaan oivalluskykyä.
tosiaan, että mies ei niin ota vastuuta usein ainakaan pienistä lapsista. Monesti päävastuu siivouksesta ja lasten hoidosta jää naisen harteille. lisääntyvä työmäärä/ vapaa-ajan entisestään väheneminen ahdistaa myös.
Luulen, että jos isä hoitaa oman lapsensa sotkujen siivoukset "äitipuoli on suosiollisempi.
Kun raskain taakka on naisella tuntuu siltä väsyneenä, että miksi joutuu vielä toistenkin lapset hoitamaan.
Tässä yksi näkemys.
Lisäksi syynä lienee myös hämmennys siitä miten omaa biologista lasta kohtaan kokee niin vahvasti ja ei omaan lapseen ei tunne niin vahvasti kiintymystä. Myös tapaamisaikojen riidat y.m.s rahan käyttö vaikuttaa myös naiseen. toisen perheen tavat erinlaiset, lapsi tuo mukanaan toiset arvot ja tavat sekin hämmentää.
Ei se jaksa se naisen aikaisempi lapsi kiinnostaa eikä siihen kiinny. Ärsytää kun sillekin täytyy rahaa antaa tai siihen käyttää. Ja sen tuomat tavatkin ottaa päähän.
Se nyt on tietty eri juttu jos ei työt jakaudu tasan. Mutta kyllä se vapaa-ajan menetys on ihan yhtä rankkaa kun oot sen vieraan puolisos lapsen vahtina leikkikentallä kun kaverit on keilaamassa tai kalassa yms....
Olen nykyinen uusperheellinen ja yhden lapsen äitipuoli. On tyrmistyttävää huomata, kuinka helposti tasa-arvon aikana mies silti yrittää luisuttaa vaivihkaa kaiken komentelun ja opastuksen eli kasvatuksen naisen harteille. SIis, en ole edes lapsen äiti, vaan äitipuoli! Äitipuoli on täysin tukea vailla.Suku odottaa, että rakastan tuota kummajaista, omat vanhempani odottavat perinteisen naisen käytöstä perheessä, puolisoni odottaa vaimomaista käytöstä, itse taistelen koko ajan sitä vastaan. Olen äitipuoli, minun tulee sietää ja kohdella edes kohtuuhyvin uutta perheenjäsentä, mutta pakko ei ole rakastaa eikä minun tehtäväni ole kasvattaa, se on isän ja oikean äidin tehtävä! Omatkaan lapseni eivät ole isäpuolen kasvatuksen alla, vaan minun kasvatettaviani! On se kumma, ettei sitä tajuta! Tietysti, naisissa on itsessäkin vikaa, alistuvat jatkuvasti kaikenmaailman vaatimuksiin.Itse en. Uusperheellisyys on ihan riittävän hankalaa muutenkin. Äitipuolet ja isäpuolet, pitäkää kiinni omasta hyvinvoinnistanne ja ajasta, että jaksatte! Eronneiden perheiden lasten kasvatus ei ole helppoa, kun ei se sitä aina ole nk.ydinperheissäkään. Kuviot muuttuvat teinien osalta radikaalimminkin vielä monesti, joten tiukilla on henkinen puoli jatkuvasti. Kun vain pystyisi pitämään parisuhteen kasassa, niin kaikki nuo lapsiparat saisivat kohtuullisen kasvualustan. Täytyy sanoa, että vaikein tikki omassa elämässäni tämä äitipuolen rooli!
olen kanssasi samaa mieltä. Mutta mikä siinä mättää ettei toisen lapsia saisi komentaa vaikka siihen oisi syytä? Se on se ikuinen ongelma...