Onko yleistä,se

isä kuoli kun oli kakskytviis äiti kun olin kolkytkahdeksan olivat kyllä jo kolkytviis ja nelkytvuotiaat kun synnyin kyllä se varmaan tän ikäluokan ihmisillä harvinaisempaa on tulevaisuus on varmaan jotain muuta koska sairauksia tänäpäivänä jo ennaltaehkäistäänkin paremmin kun ennen.

neljä vuotta sitten, 84 vuotiaana ja isä on kuollut yli kymmenen vuotta sitten, veli lähti 2 vuotta sitten. Jäljellä sisareni ja hänen lapsensa.

vanhemmat ovat kuolleet jo kauan, liian kauan sitten.

molemmat tässä samassa kerrostalossa, seinän takana toises rapus. 78 ja 82vuotiaat.Toimivat mielellään lapsenvahteina kun poika oli pieni. Lasten leikkipuistokin kadun toisella puolella. Paljosta olen kiitollinen. Haikeaa tietysti kun ovat vanhoja ja hauraita.

Että saa pitää vanhempansa pitkään, sillä ainakin minä olen löytänyt heidät ihmisinä ja ystävinä vanhemmuden lisäksi.
Hyvässä kunnossa ovat, mitä nyt autokuumetta yms.

Aika harvinaista taitaa olla.

Muuten, keskusteluja olisi mukavampi seurata, jos otsikosta jo näkisi mitä asia koskee. Esimerkiksi tässä ketjussa olisi aloittaja voinut laittaa otsikoksi "Molemmat vanhemmat elossa?" ja aloittaa tuolla "Onko yleistä...".

Minulla on isä elossa, melko hyväkuntoinen 80-vuotias. Äiti kuoli syöpään alle 40-vuotiaana. Onneksi isän ei kuitenkaan tarvitse olla yksin, hän löysi rinnalleen toisen nuorena leskeksi jääneen.

on kovin yleistä.

Minun isäni kuoli 39v ja iso-isäni 29v ja miehet muutoinkin tuota rataa. Maksimissaan ovat eläneet 1600- luvulta lähtien 42v, eli olen täydellinen "oikku", jolla vielä on vanhempikin veli.

Suvun naiset ovat kummaltakin suvun puolelta
eläneet pitkään... nuorin varmaan kuollut 84v ja onpa ollut yksi Suomen vanhinkin ihminen "porukassa".

Naisilta siis minunkin "hyvät" geeninini....

äitini tekaisi minut vanhoilla päivillään.
Oli melkein 48 vuotias, kun synnyin ja isä oli 57-vuotias.
Äitini nukkui pois ollessani 24-vuotias
ja isäni, ollessani 8-vuotias.
Olisin halunnut heidät pidempään kyllä pitää.