En tiedä kuuluuko aiheeni masennukseen, odotukseen vai mihin. Odotuspalstalta käskettiin häipymään, koska siellä saa käsitellä vain OMAA odotusta, ei toisten. En tiedä mitä pitäisi tehdä: olen jo soittanut puolisolle, joka on huut hiidessä töissä, kriisipuhelimeen tms. En saa silti itkua loppumaan ja harkitsen mielisairaalareissua. Adoptiovanhemmaksi ei kelpaa jos on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ADHD ei haittaa. Haluan tappaa itseni mutta mies vastustaa ideaa. Eikö olisi vain reilua, että yksi epäkelpo jättäisi lisääntymättä?
Siis mitä tehdä?
,,,,
3396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sun ongelma oikein nyt on????????
Yritähän nyt saada ajatuksesi kokoon. Jokainen elämä on arvokasta! Uskon, että voisit hyvinkin hoitaa vauvasi, jos sellaisen joksus saat. Toisin kuin eilen tv:ssä olleet vauvat, jotka huumeäitien lapsia.
Soita vaikka psyykepuolen sairaanhoitajalle, jos kunnassanne sellainen on.
Joskus vielä sinunkin tunnelin päässä pasitaa valo!
Voimia!
ja rauhoitut, ystävä rakas (vaikken sua tunnekaan)! Olen itse aikoinani läpikäynyt masennuksen ja tiedän millasta tuskaa se on, miten toivottomalta elämä voi näyttää.
Mutta tiedän siis myös, että mustien päivien jälkeen tulee ihan oikeesti myös niitä onnellisiä päiviä. Sullekin myös!
Eli nyt pysähdyt - olet nimittäin noidankehässä, onnettomat ajatukset ruokkii itse itseään - ja PÄÄTÄT tänä iltana, just nyt heti, että jaksat selvitä huomiseen päivään. Ekaks nyt syöt jotakin, tee voileipä ja keitä teetä (kyllä, vaikka se tuntuukin ihan turhalta). Sitten käyt suihkussa. Sitten mietit, minne soitat: sairaalaan, kriisipuhelimeen, puolisolle?
Sinä olet tärkeä ihminen! Maailma ei yhtään paremmaksi siitä muutu, jos tapat itsesi. Se ei mitään ratkaise, aiheuttaa vaan lisää tuskaa maailmaan.
Ja tämä lapsettomuus ON ihan hirveetä. Mutta ajattele, miten paljon täällä palstalla on naisia samassa jamassa. Mua on ainakin auttanut lukea täällä muiden kokemuksia ja huomata, etten ole yksin tuskani kanssa.
Ja mistäs sen tietää, ehkä sua ja mua vielä joku päivä onnistaa ja meistä tulee maailman onnellisimpia äitejä??? Jos tapat itses, et koskaan saa tietää, josko olis kuitenkin onnistanut vielä...
VOIMIA! Askel kerrallaan eteenpäin!